LUNTA, RÄNTÄÄ, VETTÄ, TUULTA

   Aamu valkenee, räntää pieksää. Elohopea näyttää nollaa, kohta sade muuttuu vedeksi. Lunta oli yöllä jonkin verran tullut. Kuuden sekuntimetrin tuuli on tuiskannut rantapolun umpeen. Huussipolkua on, sattuneesta syystä, jo kuljettu.

  Tänään ei lähdetä jäälle hiihtämään. Eikä huomennakaan. Lämpötila pysyy pari päivää reilusti plussalla, vettä satelee. 

  Torstain vastaisena yönä taas pakastaa. Hankikanto odotettavissa. Voi olla, että jo torstaina lähdetään kotiin. Tai sitten perjantaina. Torstaina on ainakin käytävä katsomassa, kuinka jää kuorruttama on auto Potinlahdessa? Ja kuinka sieltä pääsee kitkarenkailla pois?

  Tänään sade lakkaa päivällä. Iltapäivällä pitää taas kannella vedet, lämmittää sauna.

  Tänä aamuna en lämmittänyt tuvan uunia. Sen kyljet hohkavat vielä mukavasti, pirtissä on yli 20 astetta lämmintä. Lämpötila pysyy pari päivää plussalla, joten vähempi lämmittäminen riittää. Kammarin uuniakaan en enää lämmitä aamuin illoin. Illansuussa kuitenkin sinne tulet laitan. 

  Kävin netissä katsomassa energian toimittajan sovelluksesta kulutusta. Aika maltillinen, koska patterita ei ole tarvinnut pitää päällä kuin päivän verran ensialkuun. Näyttää siltä, että  viikon reissun energia maksaa meille ehkä 35 €. Siirto tietysti päälle. 

  Saattaa olla, että tämä jää ainoaksi jääreissuksi tänä keväänä. Jatkossa on kalenterissa merkintöjä, joten vasta pääsiäisen jälkeen tänne olisi aikaa tulla. 11. huhtikuuta siis voisi suunnata. Saattaa olla, että olosuhteet ovat silloin vielä sellaiset, että se onnistuu. Riippuu kevään tulon kiivaudesta. Luultavasti jäät ovat silloin vielä kantavat. Antaa ajan kulua, tehdään päätökset pääsiäisen aikaan. 

  Nyt on räntäsade loppunut. Taitaa hienoisesti vettä tihkua. Jos ei sade ylly, lähden polkemaan rantapolun helpommin kuljettavaksi. Tai sitten avaan kirjan. Eipä ole tullut juuri luettua. Päivällä on muuta puuhaa, illalla uni tavoittaa ilman houkuttelua. 

  Mukana oleva kirja on Charles Bukowskin Pystyssä kaiken aikaa. Se kertoo Bukowskin alter egon Henry Chinaskin elämästä tämän nuoruusvuosina. Olen Bukowskin rentturomattisia teoksia joskus läpi kahlannut, mutta tämä on jostain syystä jäänyt lukematta. Kyllähän Bukowskin kanssa muutama tunti sadepäivää mukavasti kuluu.

3. LOMAPÄIVÄ VALKENEE

  Sunnuntai valkenee valkeana. Illalla alkanut lumisade jatkuu yhä. Reilut viisi senttiä sitä on kertynyt. Sade loppunee aamupäivän aikana, joten ip. lähdetään jäälle hiihtämään. 

Näin talvista on täällä tänään.

  Eilen oltiin liukulumikengillä liikkeellä, kun käytiin naapurien kanssa kokeilemassa ahvenen halukkuutta itsetuhoon. Elämänvietti tuntuu olevan vahva, ainakin Potinlahden ahvenilla. 

  Joissain paikoin alkaa jäälle puskea vettä. Ainakin Avokkaansalmella, muutaman kymmenen metrin päässä laiturista, huomasin yhden uveavannon. Samoin oli Hannilan mökin edustalla ainakin kaksi. Ei vielä liukulumikengillä upottanut sohjoon asti, mutta hiihtäessä pitää varoa, sillä ei ole mukavaa, jos suksien pohjissa on kymmenen sentin jääkerros. Nimimerkillä "Kokemusta on".

  Nyt on lämpö talossa tasaantunut. Uunit ovat imeneet myös kosteuden, sillä enää ei mene lasit sumeaksi, kun ulkoa sisään astuu. Aamulla oli +20 sekä kammarissa, että pirtissä. 

  Molemmat uunit palavat. Vielä on pari päivää pakkasta, öisin ihan reilustikin. Sitten taitaa mennä plussalle, ainakin päivisin. Uunien lämmitysväliä voi varmaan keskiviikosta lähtien hieman harventaa. 

  Aamupäivä siis ollaan enimmäkseen sisätiloissa. Iltapäivällä mennään jäälle. Sitten päiväkahvit. Kahvin jälkeen menen kantamaan saunaa vedet. Tulet kiukaseen ja pataan laittelen hyvissä ajoin. 

  Huomenna on lupeissa aurinkoinen päivä. Pakkasta päivällä muutama aste, kertoo Foreca. Tuulta luoteesta 6 - 7 m/s. "Tuntuu kuin -12", jatkaa Foreca. Mutta Foreca ei kerro, että arska lämmittää melkoisesti. Mutta onhan 7:n sekuntimetrin tuuli kyllä aika navakkaa. Pitää kiertää saari vastapäivään, joten ollaan itäpuoli tuulelta suojassa. Länsipuolta taivaltaessa onkin sitten myötäinen. Hyvä päivä lähteä jäälle liukumaan. Toivottavasti ei ole vettä haitaksi asti jääkannen päälle ilmaantunut. 

  Mukavasti sujuu elämä täällä saaressa. Täällä, missä ei pahemmin ruuhkaa ole. Yksi kulkija, naapuripariskunnan lisäksi, nähtiin eilen jäällä. Jalan taivalsi pitkin Potinlahdesta lähtevää kelkkauraa. Ei pilkkihenkilöitä, ei lumikelkan ärjyntää, ei mönkijän murinaa. Ei edes linnunlaulua. Ei ole vielä tintti tajunnut, että on maaliskuu. Korpit sentään pari kertaa viestittivät olemassaolostaan. 

  Uutisetkin, joita tulee aamuin illoin mulkaistua, tuntuvat kaukaisilta. Mielenrauhaa täällä enemmän saa kuin kotona, vaikka sama paha maailma ympärillä tekee omia tekojaan, toteuttaa kieroutuneita viettejään.

  Nyt pitää lähteä katsomaan uunien tilaa. Pian saa varmaan tuupata pellit kiinni. 

TALVILOMA

  Ihmiskunnalta kului kirjoitus- ja lukutaidontaidon keksimisestä niideen osittaiseen näivettymiseen tuollaiset 7000 vuotta, ensimmäisten metallikolikoiden lyömisestä cryptovaluuttaan oli vesi virrannut Porvoonjoessa noin 2650 vuotta, kymmenjärjestelmän kehittämisestä on kesti kutakuinkin 1400 vuotta avaruusaikaan,  Alexander Graham Bell'n keksinnöstä älypuhelimeen siirtyminen vei osapuilleen 135 vuotta, meiltä kului vuotta 2023 kaksi kuukautta, yhdeksän päivää ja rapiat, ennen kuin päästiin talvilomalle saareen. 

  Aamulla minulla oli kasilta hammastarkastus. Hip hei huraa! Ei mitään toimenpiteitä tarvita, kolmen vuoden kuluttua uudestaan, aiemmin, jos ongelmia ilmaantuu.

  Yhdeksältä oli auto pakattu, baanalle. Loppumatka oli ikävää ajettavaa, kun satamaan alkanut pakkaslumi pöllysi.

  Yhdeltätoista oltiin Potinlahdessa. Jäätietä, hyväkuntoista sellaista, posotettiin kyliltä. Tavarat kelkkaan, kohti Avokkaansaarta. Pakkasta oli 7 astetta, lunta sateli. 

  Sade loppui juuri, kun päästiin laiturirantaan. Pirtissa oli lähes 10 astetta plussaa. Muuten kaikki kohdillaan, mutta hiiret olivat pitäneet peliään aika lailla. Paskoja ja pissalätäköitä oli monessa paikassa. On meillä pistorasiaan laitettavia hiirenkarkottimia joka huoneessa, mutta minusta tuntuu, että eivät ne mitään karkottimia ole! Taitavat olla kutsu pistämään bileet pystyyn! 

  Eiku ensin patterit päälle, uuneihin tulet. Sitten avannon tekoon...

 

...vettä talolle, tuli hellaan, vettä lämpiämään. 

  Minä menin tallailemaan polkuja, lapiomaan lumia rappusilta, Hilppa imuroi hiirien jäljiltä, luuttusi pissat pois. 

  Nyt on pakolliset tehty. Pirtissä ja kammarissa alkaa olla 20 astetta lämmää. Loppupäivä otetaan iisisti. Huomenna uudet suunnitelmat. Ainakin uunien lämmitystä ja ip. pilkille naapurien kanssa. Sitten talviloma jatkuu säiden suosiessa ainakin hiihtelemisen merkeissä. Luultavasti hiihdetään jäällä liukulumikengillä, sillä lunta on siellä parikymmentä senttiä, ja lisää taitaa tulla lähipäivinä. 

  Talviloma on talviloma, vaikka elämä onkin yhtä lomaa. Ainaisen loman lomassa talvilomalla on oma merkityksensä.

HERJUUTTA

  "Anna olla laitimmaine kerta, ku ruppeet tuollasta herjuutta harjottammaan!", komensi ukki-Aleksi muinoin 1950-luvulla meitä lapsia. Ketä milloinkin, joskus kaikkia yhdessä. Eivät ne meidän herjuutemme kovin kummoista olleet. Lasten ymmärtämättömyyttä, tai joskus mielipaha ilmeni koiruutena. 

  Ei ukki meitä koskaan sen kovemmin päsmäröinyt. Mutta nuo sanat olivat vakiokamaa. Ei siis ollut ollut lähelläkää Maxin ja Moritzin kohtalo.

  Tämän päivän herjuutta harjoitetaan useimmiten somessa. Siellä on helppo itseään toteuttaa, kun ei kukaan, edes ukki, ole suitsemassa herjuuden kylvämistä. 

  Kyllä herjuutta harjoitetaan tietysti vanhaa tapaan. Ja tehdään paljon pahempaakin, sellaista, mikä ei enää sovi herjuuden raameihin. 

  Teini-iässä tuli herjuutta harjoitettua sitten enemmän. Samoin tuli tehtyä pahempiakin juttuja. Aikuisena jäivät herjuudet vähemmälle. Muuta ikävää kyllä on, valitettavasti, tullut tehdyksi. 

  Iän myötä ovat molemmat, herjuudet ja pahat teot, vähentyneet. Nykyään yritän elää siten, että yöunet eivät tekemisistäni kärsi. Ei minulla, ei muilla. Tosin olen jäävi arvioimaan, kuinka se on onnistunut. 

  Sitten uutisiin. Eilen kerrottiin, että päästöttömät lennot ovat kohta mahdollisia, sillä kokeet ovat osoittaneet vedyn sopivan lentokoneiden polttoaineeksi. Hyvä uutinen. Mielestäni on olemassa toinenkin keino vähentää lentämisen ilmastovaikutuksia: päästöttömien lentojen ohella tulisi lopettaa päätön lentäminen.

  Verkkopankkihuijaukset entistä yleisempiä – kuka tahansa voi haksahtaa aidolta näyttävälle valesivustolle, kertoo ylen uutissivusto. Miljoonia on taas kansalaisilta huijattu. Ei siis ole mennyt tieto kalloon. Ei koskaan, huom. ei koskaan, pidä antaa pankkitunnuksiaan mihinkään kyselyyn. Eivät pankit, eivät mitkään muutkaan kirjautumista vaativat tahot, nimittäin koskaan erikseen kysy verkkotunnuksia. Sen kun muistaa, on jo pitkälti turvassa. Jos vielä pidättäytyy klikkaamista auki sellaista linkkiä, mistä ei ole täysin varma, niin saavat huijarit imelän pieraista.

  Alkaa kristallisoitua, että viikonloppuna lähdetään Anttolaan. Luultavasti jo perjantaina, sillä hammaslääkärini on jo klo. 8:00. Olisipa aurikoista! Ennuste näyttää tällä hetkellä sekä lumisadetta pariksi päiväksi, että myös aurinkoa. Aika kipakoita yöpakkasia näyttäisi olevan, eikä päivisinkään mennä plussalle. Ei siis kovin keväistä. Mutta ei melko hyvää talvikeliä, kaiken kaikkiaan. Energiayhtiölle voi ilmoittaa, että puilla lämmittäminen tulee olemaan ahkeraa; kammarin uunia aamuin illoin, tuvan leivinuunia joka aamu. Klapeja sekä uunihalkoja nimittäin löytyy!

  Viikonloppuna käytiin liukulumikenkäilemässä molempina päiväinä. Hyvät olosuhteet, kun uutta lunta tuli taas jokusia senttejä. Sama on mielessä tänäänkin. Toinen vaihtoehto on mennä jäälle hiihtämään, mutta kun ei ole tietoa latujen kunnosta, niin taidetaan mennä maastoon. 

  Liukulumikekäily on pian tältä talvelta ohi, sillä hankikannolla se ei ole kovin mukavaa. Siksi pitää käyttää olosuhteet hyväkseen. Anttolassa varmaan tulee hiihdeltyä enemmän. Odotan innolla.

TULOSTINONGELMA RATKAISTU

  Tulostinongelma on ratkaistu. Kolmen vaiheen ratkaisu.

  Vaihe 1. Soitin maanantaina Epsonin tukeen. Keskustelun tulos oli, että laite ei ole kurantti. Sain Epsonilta tiistaina sähköpostin, missä sanottiin, että voin vaihtaa tulostimen uuteen samanlaiseen. 

  Vaihe 2. Nyt tuli esiin uusi ongelma: en halunnut samanlaista laitetta. Marssin keskiviikkona Tokmannille. Kerroin tilanteen. Koska myymälän hyllyssä ei edes ollut samanlaista laitetta, niin ystävällinen neiti, parin soiton jälkeen, sanoi, että palautamme rahat. 

  Vaihe 3. Keskiviikkona mentiin Hilpan kanssa Giganttiin. Päädyin hankkimaan Epsonin EKOTANK-mallin ET-2811. Päädyin, vaikka Hp:n värkki oli ajatuksissa. Hintaa oli reilusti enemmän, kuin halvimmissa mustekasettilaitteissa. Kuitenkin laite tienaa hintansa parissa vuodessa, sillä siinä on täytettävät mustesäiliöt. Täyttöpullot maksavat n. 15 € (musta) ja 10 €/kpl (Yellow, Magneta ja Cyan). Teknisten tietojen mukaan tuolla määrällä tulostaa 3600 mustavalkoista tai 6500 värisivua. Ne olivat tietysti mukana. Taitaa olla, että väriä ei tarvitse koskaan enää ostaa. Jos kaikki menee, kuten on oletus. Entiseen mustekasettitulostimeen vähintään kerran vuodessa piti ostaa värikasetit. Vaikka ne eivät olisi lopussa olleet, niin kuivumisen vuoksi ne oli uusittava. Alkuperäisvärit maksavat n. 100 €/setti. 

  Minulle vakuutettiin, että tässä kyseisessä laitteessa on se hyvä puoli, että vaikka tulostinpäät pääsisivätkin kuivumaan, että kun kerran, tarvittaessa kaksi kertaa, ajaa puhdistusohjelman läpi, niin homma toimii taas. Sitä paitsi aioin kesäkaudella tulostaa pari sivua joka kerta, kun käydään kotona. Saahan siitä tietysti aikoa. Toivottavasti myös muistan.

  Eilen sitten uskallauduin laittamaan tulostinta käyttökuntoon. Ei se taaskaan ihan ilman ongelmia sujunut. Musteentäyttöön asti kaikki meni hyvin. Sitten laite ei suostunut tulostamaan testisivua. Päätin ohittaa kohdan, liittää sen wifiin. Ei taaskaan löytänyt tietokone tulostinta! Sentään ensimmäisen yrityksen jälkeen muistin, mitä Epsonin tukihenkilö oli sanonut. Otin siis virustorjunnan pois päältä. Jo vain, nyt skulasi. Pian oli ohjelmisto kokonaisuudessaan ajettu tietsikalle. 

  Sitten kokeilemaan. Kaikki pelasi, kaikki toiminnot löytyivät. Myös virustorjunta päällä, totta kai. 

  Kolmen kohdan ongelmanratkaisu tuntuu tällä hetkellä hyvältä. Aika näyttää, olenko (taas) mennyt vipuun.

  Kevät etenee siihen malliin, että pian lähdetään Anttolaan. Minulla on hammaslääkäri 10. 3. Sen jälkeen on tarkoitus viikoksi saareen mennä. Samoihin aikoin viime vuonna ensimmäinen kevättalvireissu tehtiin. Eli rantauduttiin 13. maaliskuuta. Ja hyvässä kelissä, kauniissa säässä.

 

  Voi olla, että jää ainoaksi reissuksi ennen jäiden lähtöä, tai sitten mennään toisen kerra huhtikuussa, jos olosuhteet sallivat. 

  Vielä palaan tuohon muistamiseen. Mitään takeita en voi antaa. Esimerkki: keskiviikkona, kun käytiin Lidlissä, Hilppa osti tulppaanikimpun.  Ei sytyttänyt. Vasta tänä aamuna, kun keittelin aamukahveja, iski totuus päähäni. Hitto, keskiviikkona oli hääpäivä! 49. sellainen. Olen sen yleensä muistanut, kukkia käynyt ostamassa. 

  Kun Hilppa heräsi, kömpi kahville, halasin, pyysin anteeksi, lupasin, että vuoden kuluttua en varmasti unohda. Silloin on sentään kyseessä kultahäät! Mutta kuten sanoi, takuun antaminen on vaikeaa. Laitanpa het'sillään kalenteriin muistutuksen hälyttämään pari päivää ennen. Ja hääpäiväksi myös, varmuuden vuoksi. 

  Loppuun pari kuvaa by Anna. Alla Liisa polleana esittelee hammastarkastuksesta saamaansa peiliä.

  Tässä Iiris Kiira Korven kanssa. Kiira antoi muutamalle seuran luistelijalle yksityistunnin. 

NÖRTTI HEFAISTOKSEN TAI ILMARISEN ARMOSTA

  Tulostin on värkki, mitä joskus tarvitsee. Harvoin, mutta kuitenkin. On siis paskamaista, jos se ei toimi silloin, kun sitä tarvitaan. Niin kävi taas minulle perjantaina. Ei tulostanut likikään luettavaa tekstiä, parin yrityksen jälkeen ei muuta kuin jokusen harmaan läikän. Ajoin puhdistusohjelman, tein kaikki taiat jotka osasin. Ei apua. Väriä kyllä oli, vasta joulun maissa uusittu. 

  Ei ollut ensimmäinen kerta, kun tuo vuosia epäsäännöllisen säännöttömästi palvellut laite keljuili. Ajattelin, että nyt saa riittää, kävin netissä, menin läheiseen Tokmanniin, ostin alla satasen EPSONIN. Sitten kotiin sitä asentamaan. 

  Eihän se laulellen käynyt. Tietokone ei meinannut löytää tulostinta (tulostimen voi yhdistää vain wifillä, eli ei ole lainkaan kaapelimahdollisuutta).

  Tietsikka kyllä ilmoitti löytäneensä XP-310-sarjan laitteen, mutta ostamani on XP-3155. Äkkäsin tarkistaa valmistusnumeron (tietokone kertoi löydetyn laitteen numeron). Se löytyi värkin pohjasta, ja oli aivan eri, minkä pc kertoi havainneensa. "Näinköhän naapurilla on myös EPSON, jonka pc poimi?", mietin.

  Ryhdyin etenemään toista tietä. Sain (en tiedä mistä) esiin laatikon, missä pyydettiin kirjoittamaan ip-osoite. Sepä toimi, ainakin osittain. Nyt pc tunnisti tulostimen. Sain ajettua ohjelman loppuun.

 Eiku kokeilemaan. Ensin tulostin yhden laskun. Se tulostui kyllä, mutta pientä epätarkkuutta jäljessä oli. Sitten kokeilin skannausta. Koneelle latautunut skannausohjelma ei löytänyt scanneria! Voi paska! Sitten huomasin, että tulostimen omalta pikkunäytöltä voi myös laittaa skannauksen päälle. Sen tein. Toimi, mutta sitten, että värkki skannasi kohteen valokuvan tietsikan valokuvakansioon, eikä edes tarjonnut pdf-tiedostomahdollisuutta

  Päätin hermoja säästääkseni lopettaa uurastuksen, ryhdyin katsomaan, kuinka Niskasen Iivo ei ollut terävimmillään.

  Lauantaina jatkoin tulostimen kanssa Ensin tein kaikki puhdistus- ja kohdistustoimenpiteet. Sitten tulostin mustavalkean tekstisivun. Jälki oli kelvollista. Perään laitoin värikuvan tulostumaan. Aivan saatanan surkea siitä tuli, ei kunnon värejä, siniharmaita pystyraitoja. Kokeilin vielä skannausohjelmaa. Ei löytänyt. 

  Tulostimen mukana tuli levyke, minkä avulla olin ohjelmat tietokoneelle ajanut. Nyt ajattelin etsiä netistä ajureita tälle nimenomaiselle mallille. Kas kummaa: Epsonin tuesta ei löytynyt edes koko mallia! Minkähän fucking piraatin ne minulle kauppasi?

  Huomenna olen yhteydessä Epsonin tukeen. Osaavat varmaan jotain asiasta kertoa. 

  Vielä yksi huomioi Nörtti-Peppen tiimellyksen varrelta. Tulostin kyllä löysi reitittimen, sillä pystyin siihen päivittämään ajantasaisen ohjelmiston, vaikka tietokone ei ollut siihen yhteydessä. Joku mättää, rankasti.

  Piraatit kun kun tuli mainittua, niin piraatteja ole minäkin käyttänyt. Nimittäin värikasettien kohdalla. Ongelma näiden halpojen tulostimien kohdalla on siinä, että uuden tulostimen saa suunnilleen alkuperäisvärien hinnalla. Ei minun omatuntoni anna lupaa aina laitetta uusia. Johan se on hitonmoista tärväystä. Eikä tällainen persaukinen pienkäyttäjä oikein monen sadan euron lasertulostinta viitsi hankkia. Jos "rahhaa ois ku huttua", niin voisi ostaa parhaan, tai ainakin toiseksi parhaan tulostimen, pyytää henkilön asentamaan. Vaan kun ei ole, pitää taiteilla huonojen vaihtoehtojen kanssa. Ehkä, täytyy myöntää, pieni harkinta, asioihin kunnolla perehtyminen olisi ollut perjantainakin paikallaan. Mutta kun on impulsiivinen, niin on impulsiivinen. 

  Harmit tuli vuodatettua, paitsi vielä lisäksi on vatsaan koskenut pari päivää. Ei elämä ruusuilla tanssimista  ole. Tai jos on, niin kukkavanojen päällä, avojaloin. 

  Iloakin elämässä on: Iiris on tämän kauden aikana kolmossijoja napsinut, ainakin yhden kakkosen myös. Eilen tuli sitten, vielä kotihallissa, sarjan ykköstila. Uuttera harjoittelu alkaa näkyä.

  Nörtti-Peppe pysyy tämän päivän erossa nörtteilystä. Eilen hiihdettin jäällä, tänään ehkä kävellään, sillä kipulääkitys on päällä, joten taitaa polvi sietää pienen taipaleen.

INHIMILLISYYS KATOAA

  Inhimillisyys, sekin vähä, mitä on ollut, on katoamassa. Ollaan kyllä "inhimillisiä", osoitetaan solidaarisuutta, huudetaan suureen ääneen, kun on kyse vaikkapa sodasta Ukrainassa, tai maanjäristyksestä Turkissa ja Syyriassa, koska se muunlainen toiminta ei olisi itseään hyödyttävää. Kuitenkin unohdetaan kaikki muut asiat, nälänhätä, vesipula, paikalliset sodat ympäri palloa, sekä oman maan vaikeuksissa olevat vähävaraiset. Myös ilmastonmuutos ja luontokato unohtuu, ja niiden huomioiminen on myös inhimillisyyttä.

  Suomessa lähenevät vaalit vielä kärjistävät politiikkojen kantoja, mielipiteet ovat välillä pöyristyttäviä. Mikäli minulta kysytään, ei täällä ole eduskuntapuolueista kuin yksi inhimillisyyden asialla, toinen osittain. Saatte arvailla, mitä puolueita tarkoitan. Annan vinkiksi, että ne ovat molemmat hallituspuolueita, toinen iso, toinen keskisuuri. 

  Enemmän kuin puolueitten inhimillisyyden kuihtuminen huolestuttaa ihmisten käsitysten koveneminen. No, nuohan ovat yhteydessä toisiinsa, tietysti, puolueet ja äänestäjät. Eli meistä tavallisista kansalaista kaikki on kiinni. Antaa puolueiden paasata omaa jargoniaan, äänestään inhimillisemmän maailman puolesta, niin asiat muuttuvat, tai eivät ainakaan pahene. 

  Samaa inhimillisyyden hiipumista näkee myös sotahaukkojen hurjassa lisääntymisessä. Kaameaa hypetystä aseille, varustautumiselle, aidoille, kokonaisten kansojen syyllistämiselle ja tuomitsemiselle. Kumma juttu. Kun syttyy sota Euroopassa, pitäisi rauhan puolesta toimimisen lisääntyä, mutta kaikki sellainen jää kiihkoilun varjoon. Toki pitää itsekin peiliin katsoa. Vaikka ei ihminen koskaan liian vanha ole hyvän asian puolesta toimimaan.

  Summa summarum: pelottaa. 

  Liekö inhimillisyyden kanssa mitään tekemistä, mutta kerron kuitenkin. Aamulla kuntopyörää polkiessani  katselin musiikkivideoita laatimaltani soittolistalta. Joukossa oli myös Neil Youngin ja Bruce Springsteenin yhdessä esittämä All Along the Watchtower. Esityksessä kohtasi monta musiikkimakuuni vaikuttanutta asiaa: tietysti Niilo ja Bruce, biisin luoja Dylan, sekä myös Jimi Hendrix.  

  Myös Niilon esittämä A Day in the Life oli listalla. Mukaan lavalle ilmestyi myös itse sir Paul. Loppurevityksen jälkeen Old Black-kitarassa ei ollut kuin enää yksi tai kaksi kieltä. 

  Kuten myös edellissä, yhdistyi tässä musiikkimuistoja vaikka kuinka: The Beatles, Niilon konsertti Helsingissä 2008 (A Day in the Life oli encorena), ja John Lennon erityisesti.

  Aamun pyöräilysession lopetti kauan sitten nauhoitettu Niilon ja Pomon yhteinen Helpless, mukana myös Nils Lofgren haitareineen. En katso olevani mikään relikti, sillä kuuntelen nykyään paljon uutta musiikkia, mutta kyllä sydän sykkii vuosikymmenten takaisille jutuille.

  Uutta lunta tuli viikonloppuna. Eilen päästiin taas liukulumikenkien kanssa maastoon. Tänään mennään myös. 

  Tässä pakkasviikon alkupuolen tarinaa. Loppuun inhimillistä puuhaa Hollolan jäähallilta suunnuntain yleisöluistelusta.

  Anna ja Liisa siniviivalla, Iiriksen takana tyttöjen serkku Milla äitinsä kanssa. 

Pikkuprinsessa Liisa