Inhimillisyys, sekin vähä, mitä on ollut, on katoamassa. Ollaan kyllä "inhimillisiä", osoitetaan solidaarisuutta, huudetaan suureen ääneen, kun on kyse vaikkapa sodasta Ukrainassa, tai maanjäristyksestä Turkissa ja Syyriassa, koska se muunlainen toiminta ei olisi itseään hyödyttävää. Kuitenkin unohdetaan kaikki muut asiat, nälänhätä, vesipula, paikalliset sodat ympäri palloa, sekä oman maan vaikeuksissa olevat vähävaraiset. Myös ilmastonmuutos ja luontokato unohtuu, ja niiden huomioiminen on myös inhimillisyyttä.
Suomessa lähenevät vaalit vielä kärjistävät politiikkojen kantoja, mielipiteet ovat välillä pöyristyttäviä. Mikäli minulta kysytään, ei täällä ole eduskuntapuolueista kuin yksi inhimillisyyden asialla, toinen osittain. Saatte arvailla, mitä puolueita tarkoitan. Annan vinkiksi, että ne ovat molemmat hallituspuolueita, toinen iso, toinen keskisuuri.
Enemmän kuin puolueitten inhimillisyyden kuihtuminen huolestuttaa ihmisten käsitysten koveneminen. No, nuohan ovat yhteydessä toisiinsa, tietysti, puolueet ja äänestäjät. Eli meistä tavallisista kansalaista kaikki on kiinni. Antaa puolueiden paasata omaa jargoniaan, äänestään inhimillisemmän maailman puolesta, niin asiat muuttuvat, tai eivät ainakaan pahene.
Samaa inhimillisyyden hiipumista näkee myös sotahaukkojen hurjassa lisääntymisessä. Kaameaa hypetystä aseille, varustautumiselle, aidoille, kokonaisten kansojen syyllistämiselle ja tuomitsemiselle. Kumma juttu. Kun syttyy sota Euroopassa, pitäisi rauhan puolesta toimimisen lisääntyä, mutta kaikki sellainen jää kiihkoilun varjoon. Toki pitää itsekin peiliin katsoa. Vaikka ei ihminen koskaan liian vanha ole hyvän asian puolesta toimimaan.
Summa summarum: pelottaa.
Liekö inhimillisyyden kanssa mitään tekemistä, mutta kerron kuitenkin. Aamulla kuntopyörää polkiessani katselin musiikkivideoita laatimaltani soittolistalta. Joukossa oli myös Neil Youngin ja Bruce Springsteenin yhdessä esittämä All Along the Watchtower. Esityksessä kohtasi monta musiikkimakuuni vaikuttanutta asiaa: tietysti Niilo ja Bruce, biisin luoja Dylan, sekä myös Jimi Hendrix.
Myös Niilon esittämä A Day in the Life oli listalla. Mukaan lavalle ilmestyi myös itse sir Paul. Loppurevityksen jälkeen Old Black-kitarassa ei ollut kuin enää yksi tai kaksi kieltä.
Kuten myös edellissä, yhdistyi tässä musiikkimuistoja vaikka kuinka: The Beatles, Niilon konsertti Helsingissä 2008 (A Day in the Life oli encorena), ja John Lennon erityisesti.
Aamun pyöräilysession lopetti kauan sitten nauhoitettu Niilon ja Pomon yhteinen Helpless, mukana myös Nils Lofgren haitareineen. En katso olevani mikään relikti, sillä kuuntelen nykyään paljon uutta musiikkia, mutta kyllä sydän sykkii vuosikymmenten takaisille jutuille.
Uutta lunta tuli viikonloppuna. Eilen päästiin taas liukulumikenkien kanssa maastoon. Tänään mennään myös.
Tässä pakkasviikon alkupuolen tarinaa. Loppuun inhimillistä puuhaa Hollolan jäähallilta suunnuntain yleisöluistelusta.
Anna ja Liisa siniviivalla, Iiriksen takana tyttöjen serkku Milla äitinsä kanssa.
Pikkuprinsessa Liisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti