MYTOLOGIAA JA LUISTOA

  Tuossa pohtimaan rupesin mytologioita, erityisesti Kreikan mytologiaa. Melkoinen kokonaisuus ymmärrettäväksi. Ei ihme, että monet kirjailijat ammentavat teoksiinsa vaikutteita eri mytologioista. 

  Skannattu kuva teoksesta David Belligham: KREIKAN MYTOLOGIA (Gummerus 1990).

  Ettehän kuvasta mitään selvää saa. En oikein minäkään, vaikka kirja on edessäni. Mutta selvennän hieman, vaikkapa Zeuksen lapsien osalta. (Tiedot Wikipedia) 

 JUMALATTARIEN KANSSA

  Äiti                                 Lapset 

Ananke                          Moirat 

                                      Atropos

                                      Klotho

                                      Lakhesis 

Demeter                        Persefone

                                      Zagreus 

Dione                            Afrodite (kauneus, rakkaus) 

Hera                              Ares (sota)

                                      Eileithyia 

                                      Hefaistos (käsityöt)

                                      Hebe (nuoruus) 

Eos                                Ersa 

                                      Karai 

Eris                               Ate 

                                      Limos 

Leto                              Apollon (aurinko, taiteet ja runous) 

                                     Artemis (kuu, metsästys) 

Maia                             Hermes (kauppa, varkaat) 

Metis                            Pallas Athene (viisaus) 

Mnemosyne                 Muusat (alkuperäiset kolme Boiotialaista) 

                                     Aoide 

                                     Melete 

                                     Mneme 

                                     Muusat (myöhemmät yhdeksän) 

                                     Kalliope 

                                     Kleio 

                                     Erato 

                                     Euterpe 

                                     Melpomene 

                                     Polyhymnia 

                                     Terpsikhore 

                                     Thaleia 

                                     Urania 

Selene                          Ersa 

                                     Nemean leijona 

                                     Pandia 

Thalassa                       Afrodite 

Themis                        Astraia  

                                    Nemesis 

                                    Horat 

                                        1. sukupolvi 

                                            Aukso 

                                            Karpo 

                                            Thallo 

                                        2. sukupolvi 

                                            Dike

                                            Eirene 

                                            Eunomia 

                                        3. sukupolvi 

                                            Ferusa     

                                            Euporie 

                                            Orthosie 

                                    Moirat 

                                        Atropos 

                                        Klotho 

                                        Lakhesis 

  KUOLEVAISTEN, NYMFIEN JA MUIDEN KANSSA

  Äiti                                 Lapset 

Aigina                              Aiakos 

Alkmene                          Herakles 

Antiope                           Amfion 

                                        Zethos 

Kallisto                           Arkas 

Karme                            Britomartis 

Danae                             Perseus 

Elara                               Tityos

Elektra                            Dardanos 

                                        Iasion 

Europe                            Minos 

                                        Rhadamanthys

                                        Sarpedon 

Eurynome                       Khariitit

                                          Aglaia 

                                          Eufrosyne 

                                          Thaleia 

Himalia                           Kronios 

                                        Spartaios 

                                        Kytos 

Iodame                            Thebe 

Io                                     Epafos 

Lamia                              Akilleus 

                                        Sibylla 

Laodameia                      Sarpedon 

Leda                                Polydeukes 

                                        Helena 

Maira                              Lokros 

Niobe                              Argos 

                                        Pelasgos 

Pluto                               Tantalos 

Podarge                          Balios 

                                        Ksanthos 

Pyrrha                             Hellen 

Semele                            Dionysos 

Taygete                           Lakedaimon 

Thaleia                            Paliki 

Tuntematon                    Litae 

                                        Tykhe 

  Joopa joo. Aikamoinen häntäheikki oli Zeus. Ylipäätään Kreikan mytologiassa jumalat harrastivat sukurutsaa, sekä söivät omia lapsiaan. Kyllähän sieltä saa ammennettua osviittaa vaikka millaiseen fantasiaan. 

  Kumma on ihmisen mieli. Kaikki tunnetut mytologiat ovat melko mutkikkaiksi vuosituhansien aikana muodostuneet. Turha niitä on ainakaan meikäläisen ryhtyä sen kummemmin syväluotaamaan. Vaikka asioista meinasinkin aamulla ottaa selvää. Selvittämättä jäi, minkä nyt Zeuksen perillisiä hieman tutkiskelin.

  Niin paljon meni aikaa noita tietoja kasatessa, että kohta on jo lounastauko. Sen päälle perräiset, sitten liukulumikenkien kanssa maastoon. Huomenna onkin taas reilusti plussalla, joten mikäli metsään menee, niin pitää välineet voidella. Luistoa, sillä muuten on pian paksu kerros lunta tarraantunut pohjiin. Mutta voidellessa voi mennä metsään, koska se on minulle tuntematon tieteenala. Siis jos haluaa mennä suojakelillä metsään, voi mennä metsään. Kokemukset ovat jääneet kaukaiseen nuoruuteen ja kynttilään. Sekä liisteriin (Rex?), jota isä-Erkki laittoi suksieni pohjaa, kun alakouluaikaan oli hiihtokilpailut. Hevosella isän kanssa koululle ajettiin. Minä sanoin Pappilanmäen (oliko se Pappilanmäki, se mäki Pirskaselta vähän vanhalle Pappilalle päin?) päällä, että jätä tähän, kokeilen suksia. Hyvin luistivat mäen alle, mutta ennen koulun pihaa hiihdin pehku- tai heinäkasaan, joka oli kai jostain reestä tippunut. Senhän tietää, että suksen pohjat olivat täynnä roskaa! Kisaan lähdin, mutta kun piti koulun pihalta ensimmäinen mäki alas kohti Ollikaisen kauppaa vaivalloisesti hiihtää, ja minuutin jälkeeni lähtenyt ohitti minut jo mäen alla, niin itkua tuhertaen palasin takaisin. 

  Leutoa keliä on luvassa koko ensi viikoksi. Kuluttajalle hyvä asia, sillä sähkön hinta pysyy kohtuudessa. 

  Tammikuun sähkölasku oli vain kolmanneksen siitä, mitä joulukuussa. Eikä joulukuukaan ollut meillä tukiin oikeuttava. Säikähdyksellä taidettiin selvitä suut, silmät ja korvat täyteen pelotellusta energiakriisistä ja taivaisiin kohoavasta hinnasta. 

Siinä se. Opetelkaapa ulkoa Zeuksen jälkeläisten nimet. Kun ne todistettavasti hallitsette, voi kerätä seuraavaksi tehtäväksi Zeuksen lastenlasten nimilistan. 

PUKEUTUMISKYSYMYS

  Olen vuosien varrella katsellut YouTubesta monia Leonard Cohenin konserttitallenteita. Pari ihan viime päivinä, kun aamuisesta kuntopyörähetkestä on tullut tapa. "Leonard" oli naistenmies, sanotaan. Pitää paikkansa, tai sitten ei. Mutta taustalaulajansa hän kyllä osasi valita. Jokaisella kiertueella on nimittäin ainakin osittain erilainen kokoonpano, aina joukossa kahden tai kolmen naispuolisen laulajan ryhmä. En muista samoja ladyjA kahdessa eri sessioissa bonganneeni. Joka tapauksessa on "enkelikuoro" ollut todella laadukas. Leonardilla on ollut silmää ja korvaa naisten suhteen, päättelen.

  En ole asiasta tutkimusta tehnyt, mutta muusikkojen ryhmäkin on vaihdellut, niin henkilöiden kohdalla, kuin lukumäärässä. Joskus soittajia on jo vain kolme, joskus toistakymmentä, kun puhallinryhmä on kuulunut joukkoon. Ammattitaitoista porukkaa. 

  On myös hauskaa katsoa vanhoista tallenteista esiintyjien pukeutumista. Mm. Cohenin konsertissa Varsovassa v.1985 oli rumpalilla pikkutakki ja kravatti. Tosin Leonard oli pukeutunut rennosti, vaikka myöhempinä vuosinaan hän oli aina herrasmies, pukua ja hattua myöten. 

  Esiintyvien taiteilijoiden ilme on tietysti moninainen. Herrasmiehiä ja tyylikkäitä naisia on aina ollut, jonkun mielestä räävittömiä ilmestyksiä on liikaa. Oli aikakausi mikä tahansa, ei kaikkia voi miellyttää, ei musiikin, ei pukeutumisen suhteen. Genre ja kohderyhmä sanelevat tyylin. 

  Oli herrasmiehiä ennen Piskolan takapihallakin. Tässä pelimannitrio 1900-luvun taitteen tienoilta.  Kuva on häistä. Ajattelin, kun kuvan joskus vuosia sitten skannasin, että se on ukki-Aleksin ja mummi-Annan häistä, mutta en ole ihan varma, sillä hääväkeä toisessa kuvassa näkyy, hääpari myös, mutta se on niin huonolaatuinen, että en kykene ihmisiä tunnistamaan. Myös olen melko varma, että kuvan keskimmäinen viuluniekka on isoisänisäni Kalle Lehkonen (s. 22. huhtikuuta 1862).

  Onhan se hienoa, kun nykyään pääsee netin välityksellä katsomaan suosikkiensa esiintymisiä. Eihän se samaa ole, kuin livenä paikan päällä, mutta vastapainoksi halvempaa.

  Eilen käytiin Vesijärven jäällä. Käytiin liukulumikenkien kanssa. Ei ollut hyvä idea, sillä lunta jäällä ei ole juuri lainkaan. Tunnin lenkki tehtiin, vaikka ei se noilla välineillä oikein mukavaa ole. 

  Tänään mennään tavallisten suksien kanssa. Ei niilläkään varmaan ole parhaan mahdolliset olosuhteen hiihdellä, sillä jäällä on laikkuja, joissa on lunta ehkä viisi senttiä, ja laikkuja, joissa liukkaan jään päällä on vain sentin kerros. Sellaisilla alueilla pyrkii suksi tietysti lipeämään sivulle. Onneksi Messilän rannasta Enonsaareen on ajettu lanalla reitti. Siinä näytti olevan lunta kauttaaltaan, joten sitä pitkin varmaan suksitaan. 

  Lähden viemään roskat. Pitää samalla ottaa sukset varaston kattotuolien alapaarteitten päältä alas. Ei taida karvapohjasuksissa olla huoltotarvetta; eiku laitetaan ne iltapäivällä autoon, Messilän satamassa jalkaan, menoksi. 

  Apropoo: miksi muuten aina laitetaan kengät jalkaan, sukset jalkaan. Eihän valtaosa ihmiskunnasta ole alaraaja-ambutoituja? 

HELPLESS

  Nyt, kun kuntopyöräily on päässyt vauhtiin, olen polkiessani katsellut mm. Martin Scorsesen hienoa elokuvaa The Last Walz The Bandin viimeisestä keikasta. Kova bändi, tuo Bandi. Kovaa joukkoa myös vierailemassa. 

  Aika mones kerta jo. Siis katselukertoja The Last Walz-elokuvalle on tullut jokusia. Monia sykähdyttäviä hetkiä olen leffan äärellä kokenut. Kuitenkin yksi nousee yli muiden. Kun Niilo vetäisee The Bandin kanssa, Joni Mitchell taustalla, biisinsä Helpless, niin kyynel silmäkulmaan tirahtaa. Hirveän paljon muistoja tuohon biisiin, tuohon aikaan, sisältyy.

  Silleen se aika kulkee. Yli 50 vuotta vanha juttu saa miehen kyyneliin. Sitä paitsi sekin saa miehen, ainakin melkein, kyyneliin. Se Willbergin Pepen Saat miehen kyyneliin.

  Tarkennukseksi edelliseen: ei elokuva The Last Walz ole ihan vielä puolta vuosisataa täyttänyt, eikä ole Pepen esityskään, mutta Helpless on. 

  Joka päivä ollaan käyty liukulumikenkien kanssa Messilän maastoissa. Tänään ei mennä. Aamulla siivottiin, sen jälkeen minä kyllä poljin kuntopyörää, mutta sitten päätettiin panna ranttaliksi. Ostettiin Lidlistä kuorrutettuja kanafileepaloja ja ranskalaisia, ja nyt ollaan lähdössä kaupungille. Mennään Askoon. Mainos ilmoitti mattoja alennettuun hintaa. Keittiön matto on tarkoitus uusia. Ehkä käydään jossain kahvillakin, kun yltiöpäisiksi ollaan heittäännytty. 

  Huomenna varmaan palataan normaaliin, mennään hiihtämään. Ehkä leväperäinen suhtautuminen ruokaan kuitenkin saa jatkoa: voipi olla perjantaipitsan paikka. 

  Emme me mitään terveellisen ruoan vaalijoita ole. Joskus on pitsa tai ranskalaiset maullaan. Yleensä kyllä kiinnitetään huomiota ruokavalikoimaan. Liian ehdoton ei kannata kuitenkaan olla. Ehdottomasti ehdottomuus ei saa olla ehdotonta. Uskokaa vaan minua. Uskokaa, sillä kyllä minussakin on jotain hyvää. Aivan kuten Velho-sarjakuvan Narrissa. Narri oli hyvä huono esimerkki.

  Juttu jää tähän, eli lyhyeksi. Me lähdetään törsäämään.  

KUNTOHÖPINÄSTÄ KUNTOPYÖRÄFAKTAAN

   Edellisessä blogissa kerroin tilanneeni kuntopyörän myymälänoutona. No, se oli haettavissa jo perjantaina. Siispä kävin hakemassa. Sitten alkoi kasaaminen. Ohjeet olivat kehnot, kuvat suttuiset. Sain kuitenkin laitteen kasaan, mutta jokin mätti: ei tullut vastusta, vaikka nupin kaakkoon käänsi. Oli kuin alamäkeä olisi polkenut. Irrotin osat, joiden välissä oli vastusvaijerin liitos. Huomasin, että eihän se voi kiristää, kun vauhtipyörältä tuleva vaijeri oli aivan löysä. 

  En ryhtynyt vauhtipyörän ympärillä olevia suojuksia irrottamaan. Ajattelin, että voi takuu raueta, jos ryhdyn korkemman osaamisen alueella puuhailemaan. Soitin Puuiloon. Siellä sanottiin, että tuo laite tänne, niin meidän huoltomies katsoo. 

  Sen tein. Huoltohemmo oli mukavan tuntuinen kaveri. Kun oli kertonut omat havaintoni, hän purki vaijeriliitoksen esiin, yhtyi päätelmääni, irrotti vauhtipyörän suojuksen. Vika paljastui: hihna oli poissa vauhtipyörän päältä. 

  Kaveri laittoi sen paikalleen, kokosi "osat valeeseen". Nyt alkoi vastusta tulla. Mutta se oli hetken huuma. Hihna lähti hetken pöyrittelyn jälkeen taas pois paikaltaan. 

  Huoltomies raapi päätään, mietiskeli hetken, tuumasi "paras palauttaa tuote. Voi olla, että vauhtipyörä ei ole suorassa, ja sen vuoksi hihna lipeää pois. Ei kannata korjailla, sillä luultavasti ei tule toimimaan koskaan kunnolla".

  Minä olin samaa mieltä. Kyseinen laite oli viimeinen Lahden Puuilon varastossa, enkä samanlaiseen olisi halunnut vaihtaakaan. Siispä kassalle palautuspapereita tekemään. Kovasti ystävällinen huoltomies pahoitteli tapahtunutta. No, tulihan kokoamisen vaiva ja ähellys, yksi edestakainen matka Puuiloon ylimääräistä. Karkeasti arvioituna jokunen kirosana ja litra bensaa niihin kului. 

  "Köyhällä ei ole varaa halpaan" sanotaan. Mutta koska tämä köyhä ei ole valmis sijoittamaan kuntopyörään useita satoja euroja, niin, luupää kun olen, päätin vielä kokeilla toiseksi halvinta. Sellainen löytyi Biltemasta. 149 €. Kävin värkin hakemassa eilen heti aamusta. Se on jo heti eri tuntuinen kuin Puuilon tekele. Kasaaminen oli helpompaa, ohjeet kunnolliset, työkalut järeämmät. Pyörä oli tunnissa kasattu. Ja toimi. 

  Päivällä käytiin liukulumikenkäilemässä. Perjantain hankikanto alkoi paikka paikoin upottaa, mutta oiva keli oli kulkea. Ihan hiihtoahan se oli, liukulumikenkäily tällaisissa olosuhteissa. Golfkentän mäkiä ja kumpareita pystyi viilettämään alas melkoista kyytiä. Polvi tykkää kyllä hiihtopotkuista, mutta suksen kääntäminen laskiessa tekee kipeää. 

 Iltapäivällä kokeilin sitten kuntopyörää. Varovainen aloitus, mutta kunnon hikeen itseni sain. 

  Aamulla tein pienet lumityöt. Sitten laitoin "kuntosalini" valmiuteen, poljin puolen tunnin rupeaman. Polkiessani katselen/kuuntelen läppäriltä musiikkia. Tänään oli vuorossa Kurt Vile & Violatorsien konsertti viime vuodelta. Rattoisampaa näin, sillä kuntopyörällä nylkyttäminen on aika yksitotista puuhaa.

  

  Pyörän saa taitettua, joten se vie melko pienen tilan, ja mahtuu olemaan yhdistetyssä kuntosali- ja studiotilassa. 

  Joopa joo. Kohta on kunto silkkaa takorautaa, mutta kävely on hankalaa. Sekö tulevaisuuden kuva? On monilla asiat huonomminkin. Paljon huonommin. Siispä valitukset sikseen. Talvi etenee, kevät lähestyy, kesä odottaa, meillä ei ole sotaa, ruokaa ja sähköä riittää. Olkaamme onnekkuudestamme onnellisia. Me, joilla asiat ovat jokseenkin kohdallaan.

KUNTOHÖPINÄÄ, TAAS

  Eilen taas uimassa kävin. Laitoin älykellon harjoitusvalikosta uintiasetukselle. Sitten uimaan. Kun tarkastin kellosta tilanteen uituani kuusi altaanmittaa, eli 150 metriä. Kello ilmoitti, että 100 metriä olisin vain uinut. No, jatkoin polskimista. 14 kertaa uin päästä päähän. Kun nousin altaasta, kertoi älylaite, että 475 metriä olen uinut, vaikka 700 metriä on oikea lukema. Kulutetut kalorit ja keskinopeus olivat päin persettä, sillä ne lasketaaan käytetyn ajan mukaa. Se oli sentään oikein, 32'29". 

  Ihan kelvollinen kello on, niin ainakin luulin. En ole ennen mitään harjoittelutietuetta luonut, sillä minulle on riittänyt tieto askelten määrästä ja taitetusta matkasta. En uimisestakaan muuten olisi tarvinnut, mutta uteliaisuuttani ajattelin katsoa kalorikulutuksen määrää. Uintia aion jatkaa, kello saa pysytellä poissa ranteesta, koska alkoi keljuilemaan. 

  Aamulla dallasin reppu selässä Lidliin. Aika kivulias oli polvi. Takaisin kävellessäni kristllisoitui eräs päätös. Tilasin edullisen kuntopyörän Puuilosta. Myymälänoutona tilasin, on luultavasti jo tänään noudettavissa. 

  Laite on pienikokoinen, eikä paina kuin 9,5 kiloa, joten sitä voi säilyttää parvekkeella, kiikuttaa sisään tarpeen tullen. 

  Ei kuntopyörä polvea paranna, kuten ei taida mikään muukaan liikunta tai jumppa. Yleiskuntoa pyörällä polkeminen kuitenkin kohentaa. Sen ja uimisen avulla pystyn sauvakävelyn korvaamaan. Ja vähemmällä kivulla.

  Myös liukulumikenkäilyä tulee harrastettua. Tänään taas mennään kokeilemaan. Voipi olla hankikanto parin suojapäivän jälkeen. 

  Maanantaina soittaa fysioterpeutti, kyselee kuulumisia. Hänelle voin kertoa, että jumppaa ja liikuntaa olen tehnyt, lihasliikkeitä tehostettujen ohjeiden mukaan enemmän kuin oli ohjeistettu, mutta tilanne ei ole miksikään muuttunut. Ei ainakaan parempaan suuntaan. Mitä lie neuvoja nyt tulen saamaan? 

   Lopuksi vuoden takainen kuva, Messilän maastosta, sillä en muutaman tunnin kuluttua tapahtuvasta sessiosta ole kykeneväinen etukäteen kuvaa ottamaan. 

  Aikaan liittyen: aamulla meteorologi Kerttu Kotakorpi tokaisi juontajan toteamukseen "päiväkin on jo jatkunut", että "niin on jatkunut, kuukauden verran". Aika on vaikeaselitteinen määre, mutta tuo kuulostaa jo mahdottomalta. 

MORAALINEN IMPERATIIVI

  Eräästä työn alla olevasta kirjasta bongasin sanonnan "moraalinen imperatiivi". Eipä ole ennen vastaan tullut. Olen ymmärtävinäni, mitä sillä tarkoitetaan. Ja kun sen sijoittaa sanojan tarkoittamaan asiayhteyteen, niin ymmärrys syvenee. Siis ymmärrän niin, että jos jollakulla, tai joillakin, on moraalinen impertiivi johonkin, se edellyttää, että jokin tietty asia on hoidettava tietyllä, moraalisesti oikein olevalla tavalla. Ja kun "moraalisen imperatiivin" käsittää sitaateissa, kuten kirjan tapauksessa, niin se tarkoittaa, että "moraalinen impertiivi" on tosiaan sitaateissa.

  Itse asiassa, jos oikein olen tulkinnut, moraalinen imperatiivi on harvinaisempi kuin"moraalinen imperatiivi". Sen huomatakseen ei tarvitse kuin seurata somen kirjoittelua, poliittista keskustelua, tai, kaikella kunnioituksella, myös eri kirkkokuntien tai eri uskontojen toimintaa.

  Siitäpä kysymykseen seuraavaan: onko minulla moraalista imperatiivia tai "moraalista imperatiivia" tekemisissäni, ja jos on, niin mitä ne tekemiset ovat? 

  Koska en filosofisiin analyyseihin ole kykenevä, enkä aio itsestäni salaisia puolia paljastaa, jääköön asia tähän. Ne salaamattomat puolet voi jokainen minut tunteva itse yrittää ratkoa.

  Samasta opuksessa jäi mieleen myös vertaus. Kyseessä oli pienehkö kylä tai kaupunki, ja siitä sanoi eräs henkilöistä "se on olemassa vain siksi, että muuten sillä kohtaa olisi kartassa tyhjä paikka". Joku saattaisi olla Anttolasta samaa mieltä, mutta sehän ei pidä kutiaan. 

  No, paljastan kirjan. Se on kolmas osa Mick Herron'in  Slough House -sarjasta. Sarja on hieman toisenlainen vakoojajuttu, joka kertoo Englannin tiedustelupalvelun töpänneistä agenteista, jotka on tuupattu omintakeisen kylmänsodanaikaisen veteraanin alaisiksi siirtelemään papereita, tekemään turhia tilastoja. Heitä ei ole ollut järkevää potkia pois, vaan on ajateltu, että ei kukaan kestä sellaista kuin hetken, vaan irtisanoutuu. Ei enempää siitä, lukekaa itse. Muuten, AppleTv esittää kirjoista tehtyä sarjaa nimellä Slow Horses. Tiijä vaikka joskus AppleTv:n kuukaudeksi ottais?

  Muutaman päivänä ollaan käyty liukulumikengillä metsässä. Tänään ei menty, sillä kääntyi keli nollille, ja lumi pyrkii plussalla tarttumaan suksien pohjiin paksuna kerroksena. 

  Minä kävin aamulla (intohimoinen uimari since 13. 1. 2023) uimassa. Nyt huitelin 12 kertaa altaan päästä päähän. Edellisellä kerralla meni kymmeneen edestakaiseen kauhomiseen aikaa hieman alle puoli tuntia, nyt kului saman verran. Vauhti kiihtyy. Torstaina menen taas. Ajattelin silloin uida 15 kertaa. Ajattelin myös, että pidän älykellon ranteessa, asetan sen uintitoiminnolle. Ihan uteliasuuttani. Näen, mitä sovellus kertoo energiankulutuksesta. 

  Tänään saunan äijäpalaveri oli miehitykseltään vajaa. Kolme tai neljä jäsentä oli paikalla. Ehkä siksi jäivät isot aiheet käsittelemättä, nyt puitiin jääkeleljä ja teiden kelvotonta auraamista. 

Tammikuu kuluu hissukseen. Kohta helmikuu helähtää. Eikä aikaa kun on kevät. Talven reissut saareen ovat vielä arvoituksena edessä häilymässä. Jäitä lienee kyllä on, mutta viitsiikö kipeällä jalalla mökille pahnostaa. Seuraavat viikot luultavasti selkeyttävät päätöksentekoa. 

  Näitä tuumiskeli Peppe, mietintäpipo päässä mietiskeli.

UIMAHALLIN AAMUPALAVERI

  Olen loppuaan kohti valumassa olevan viikon aikana käynyt muutaman kerran uimahallilla. Tiistaisin ja torstaisin, kun halli aukeaa jo kuudelta, tuntuu tosiaan hyvältä rytmiltä. Sen huomasin, koska kävin hallilla tiistaina ja torstaina. Heti kuudelta oli käsi oven kahvalla. 

  Aloitan homman uimisella, tai no, tietysti suihkulla. Sitten altaalle, suihkuun, saunaan, loppupesulle. Kahdella käynnillä minulle on selvinnyt, että puoli seitsemän jälkeen saunan lauteilla istuu mitä ilmeisimmin vakioporukka eläkeläisäijiä pohtimassa maailmanmenoa. 5-10 jäsentä raadissa näyttäisi olevan. Osa hiljaisempia, muutamia aktiivisesti keskustelua johtavia. 

  Tiistaina oli pohdinnan aiheena sukupuolinen suuntautuminen. Keskustelu lähti liikkeelle siitä, kun jäsen X sanoi, että häntä ihmetyttää, että nykyisin on jokaisessa sarjassa oltava ainakin yksi homo- tai lesbopari. Siitä keskustelu alkoi laajeta. Hollolan eläkeläisukoille kunniaksi on mainittava, että melko asiallisella pohjalla pysyttiin. Muutama pakollinen asiaan liittyvä vitsi tietysti putkahti ilmoille, mutta kokonaisuutena arvosanaksi 8½. 

  Torstaina oli vuorossa tekoäly. Kovinkaan analyyttista tai asiantuntevaa ei keskustelu ollut. Vaikka kukapa minä olen asiaa arvostelemaan, paraskin asiantuntija. Joitakin otaksumia olisin kuitenkin voinut korjata. En korjannut. Kuten sanoi: paraskin asiantuntija!

  Odotan uteliaana tulevan tiistain aihetta. Olisi ruodinnassa sota ja Leopardit? Vai pulpahtaako esiin joku muu miesten mieliä painava aihe?

  Tällaisia äijäraadeissa maailmaa parannetaan lukuisissa huoltsikan baareissa, kulman kuppiloissa, ostoskeskusten kahviloissa, uimahallien saunoissa, ehkä päivätanssien päätyttyä ja bingon jännityksen jälkimainingeissa? Vaikka nuo taitavat olla enimmäkseen mennyttä aikaa?

  Sitten uimahallin pääasiallisesta käyntisyystä. Olen huomannut, että vesijuoksu ei oikein sovi kipeälle polvelle. Potkut vihlaisevat ikävästi. Sen sijaan uinti tuntuu hyvältä. Siispä en torstaina edes pukenut vesijuoksuvyötä uumalleni, vaan menin suoraan uimaradalle. Hyvin siellä oli tilaa. Kolmesta viiteen meitä samaan aikaan hitaiden uimareiden alueella polski sen puolen tunnin aikana, jonka vedessä olin. 

  Puolessa tunnissa ehtii uida monta altaanmittaa, vaikka vauhti ei kovaa ole. Jos, ja kun, uintikäyntejä jatkan, vauhti varmasti kiihtyy, ehkä käytetty aikakin lisääntyy. 

  Tänään on aikomuksena lähteä metsään kokeilemaan, miltä liukulumikenkäily tuntuu. Keli kääntyi pakkaseksi, ja viikolla satoi ainakin 20 senttiä uutta lunta, joten olosuhteen ovat kunnossa. Miten polvi vastaa hyviin olosuhteisiin? Sen tiedän muutaman tunnin kuluttua. 

  Torstaina satoi lunta reilusti. Kaksi kertaa täytyi käydä alueita kolaamassa. Ensimmäinen tehtiin Hilpan kanssa yhdessä. Minulla oli puolenpäivän aikaan tapaaminen Lahdessa, ja ajellessani yhden korvilla takaisin Hollolaan, ajattelin, että edessä on uusi lumenluonti. Mutta kas kummaa, kun pääsin perille, olivatkin Hilppa ja eräs naapurin eläkeläisrouva jo kolaamassa. Homma oli melkein tehty, joten säästyin tällä kertaa hikoilulta. Tehtäväkseni jäi ainoastaan ottaa kuva pihan puolen metsiköstä, jossa märkä lumi oli, tuulesta huolimatta, tarttunut puihin, tehden maisemasta talvisen.