Olen vuosien varrella katsellut YouTubesta monia Leonard Cohenin konserttitallenteita. Pari ihan viime päivinä, kun aamuisesta kuntopyörähetkestä on tullut tapa. "Leonard" oli naistenmies, sanotaan. Pitää paikkansa, tai sitten ei. Mutta taustalaulajansa hän kyllä osasi valita. Jokaisella kiertueella on nimittäin ainakin osittain erilainen kokoonpano, aina joukossa kahden tai kolmen naispuolisen laulajan ryhmä. En muista samoja ladyjA kahdessa eri sessioissa bonganneeni. Joka tapauksessa on "enkelikuoro" ollut todella laadukas. Leonardilla on ollut silmää ja korvaa naisten suhteen, päättelen.
En ole asiasta tutkimusta tehnyt, mutta muusikkojen ryhmäkin on vaihdellut, niin henkilöiden kohdalla, kuin lukumäärässä. Joskus soittajia on jo vain kolme, joskus toistakymmentä, kun puhallinryhmä on kuulunut joukkoon. Ammattitaitoista porukkaa.
On myös hauskaa katsoa vanhoista tallenteista esiintyjien pukeutumista. Mm. Cohenin konsertissa Varsovassa v.1985 oli rumpalilla pikkutakki ja kravatti. Tosin Leonard oli pukeutunut rennosti, vaikka myöhempinä vuosinaan hän oli aina herrasmies, pukua ja hattua myöten.
Esiintyvien taiteilijoiden ilme on tietysti moninainen. Herrasmiehiä ja tyylikkäitä naisia on aina ollut, jonkun mielestä räävittömiä ilmestyksiä on liikaa. Oli aikakausi mikä tahansa, ei kaikkia voi miellyttää, ei musiikin, ei pukeutumisen suhteen. Genre ja kohderyhmä sanelevat tyylin.
Oli herrasmiehiä ennen Piskolan takapihallakin. Tässä pelimannitrio 1900-luvun taitteen tienoilta. Kuva on häistä. Ajattelin, kun kuvan joskus vuosia sitten skannasin, että se on ukki-Aleksin ja mummi-Annan häistä, mutta en ole ihan varma, sillä hääväkeä toisessa kuvassa näkyy, hääpari myös, mutta se on niin huonolaatuinen, että en kykene ihmisiä tunnistamaan. Myös olen melko varma, että kuvan keskimmäinen viuluniekka on isoisänisäni Kalle Lehkonen (s. 22. huhtikuuta 1862).
Eilen käytiin Vesijärven jäällä. Käytiin liukulumikenkien kanssa. Ei ollut hyvä idea, sillä lunta jäällä ei ole juuri lainkaan. Tunnin lenkki tehtiin, vaikka ei se noilla välineillä oikein mukavaa ole.
Tänään mennään tavallisten suksien kanssa. Ei niilläkään varmaan ole parhaan mahdolliset olosuhteen hiihdellä, sillä jäällä on laikkuja, joissa on lunta ehkä viisi senttiä, ja laikkuja, joissa liukkaan jään päällä on vain sentin kerros. Sellaisilla alueilla pyrkii suksi tietysti lipeämään sivulle. Onneksi Messilän rannasta Enonsaareen on ajettu lanalla reitti. Siinä näytti olevan lunta kauttaaltaan, joten sitä pitkin varmaan suksitaan.
Lähden viemään roskat. Pitää samalla ottaa sukset varaston kattotuolien alapaarteitten päältä alas. Ei taida karvapohjasuksissa olla huoltotarvetta; eiku laitetaan ne iltapäivällä autoon, Messilän satamassa jalkaan, menoksi.
Apropoo: miksi muuten aina laitetaan kengät jalkaan, sukset jalkaan. Eihän valtaosa ihmiskunnasta ole alaraaja-ambutoituja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti