MYRSKY VAI EI

  Illat pitenee jouluun. Ja pimenee myös. Kynttilät palavat pimeitä iltoja tunnelmoittaen.

Ja pihalla lyhty tuikkii oppaana.

  Kuten mainitsin, puitten pitää kulkea. Hakemaan meni proomu, hyvän sään aikaan. Eli eilisiltana. 

    No, aika normaali syysilma oli tänäänkin. Ei paljoa satanut, tuuleskeli kaakosta 4-5 m/s. Huomiseksi myrskyä odotellaan. Ehkä se ei ihan hurjana näille maisemille hyökkää? Niin ainakin olen ennusteita ja sääkarttoja tulkinnut. Ja pitkin jaloin uutisten sääosioita tihrunnut.

  Ei juuri ulkona viitsinyt päivällä heilua, sen verran jatkuvaa oli vesitihu. Duunailin venevajaan työpisteen. Mitä varten? No ei tietoa. Jos sadepäivinä vaikka keksisi pientä puupuuhaa? Tai ihan huuhaa, koko juttu. Kunhan Peppe jotain puuhaa, ettei tarvii luuhaa. 

  Aamulla lämmitin leivinuunin. Hilppa laittoi lihakaalilaatikon sinne kypsymään. Kaksi kärpästä samalla läjäyksellä; hyvää ruokaa ja lämpöä myrskyn varalle.

  Sauna lämpeni myös. Äsken mainitsemani tuulen suunnan ja nopeuden voi kevyesti päätellä kuvasta. Jos on Aino Kassisen lahjat. 

  Huomenna on tuuli sitten pohjoisesta. Ei käy pihalle, mutta suhisee latvuksissa, jos povatun kaltaiseksi äityy. Varoittelevat, että viime aikoina harvoin puhaltanut pohjatuuli ja märkä maa lisäävät puitten kaatumisia. Eikä varmaan saaressa juuri tehty harvennushakkuu lisää kasvamaan jääneiden puiden mahdollisuutta pysytellä pystyssä. Metsäkone on jo saaresta poistunut, mutta korjuu on vielä tekemättä. Jos kovin puita lisää hojeltuu, niin kai vievät samalla mukanaan? Vaikka eivät ehkä vie. Eri miehiä, ajomiehet. Toista oli justeeri-, pokasaha- ja hevospeliaikoina. No Peppe, elä heittäy nostalkiseks! Vasitennii, kun et oo missään savotassa ollu, minnään aikana, millään tavalla. 

  Huomenna tähän aikaan tiedetään, kuinka myrsky on puita kaatanut. Tai ei tiedetä, jollen käy otsalamampun kanssa tiissimässä. Enkä käy. Saatan perjantaina käväistä, mikäli puhurit ovat olleet hurjia. 

  Siinä odottavan illan tunnelmia ja ajatuksia. Ihan sähkövalossa kirjoitettuna. Mikä lie valonlähde huomenna? Voipi olla tunnelmoiva kynttilä.

MINÄ ITSE

  Antoisa ja aikaansaantoinen? päivä. Aamusta lähdettiin puolukkaan. Kävi hyvin; saatiin kymmenen litraa kerättyä tästä saaresta, saaresta, joka on tällä hetkellä hirvikärpäsvapaata aluetta. Pihalla näytti lämpömittari klo. 7:00 monta astetta plussaa. Kuitenkin vajaan kilsan etäisyydellä, saaren pohjoisosassa, oli maa hallan jäljiltä kuurassa. Hienoa oli puolukoita keräillä, vaikka näpit meinasivat jäätyä. Käsin näet poimittiin. 

Mustikat olivat kuurassa...

...pikkuriikkisen pihlajan marjat myös...

...samaten katajan oksat.

Rouva aloittemassa ämpärinsä täyttöä.

  Päivällä sörnäytettiin Piskolaan, kerättiin hieman tyrninmarjoja ja karhunvatukoita. Saatiin Hanelin keittämät kahvit kaupantekijäisiksi. Edullista, meille. Ilmankos palattiin suut pakotettuna kuvauksen ajaksi edes jokseenkin peruslukemille.

  Saaressa kerättiin vielä tomaatit pois. Osa jätetään pirtiin kypsymään, suurimmasta osasta Hilppa tekee huomenissa tomaatti-sipuli-säilykettä. Omat tomaatit, omat sipulit, mikäs siinä talvella purkin kantta auki väännellä. 

  Nyt ollaan valmiina; antaa kahden päivän syysmyrskyn tulla, ja vaikka mylväyksen kera. Puhaltakoon, kun ovat mediassa pelotelleet. Sähköt saisi kyllä pysyä päällä, ainakin enimmän ajan, muuten ei niin väliä. 

  Suunnitelmat ovat muuttuneet siinä mielessä, että kun maanantaina Hollolaan mennään, niin siellä ollaan koko se viikko. Tuli sellaisia juttuja esiin, että ei muutaman päivän takia viitsi lähteä edestakaisin ajelemaan. Siellä ollaan, vaikka Lahden seutu taitaa olla koronatilanteeltaan kaikkein pahin maassamme. 

  Sen takia, että ei heti takaisin palata, ollaan täällä hoideltu asioita siihen malliin, että meitä ei viikkoon kaivata. 

  Eilen käytiin Mikkelissä, ja tuotiin puuttuvat laatat huussipolulle. Nyt passaa tepastaa, ei kulje roina saappaanpohjassa uudelle lattialle.

  Kun uutisia päivittäin katselee, tai kuuntelee, kuulee monia haastatteluja. Olen pannut merkille ennenkin, mutta nyt, koska kuulin useaan otteeseen, usealta eri taholta, korviini särähtäviä lausuntoja, asian otan esiin. 

  Olen sitä mieltä, että... 

  Minä olen sitä mieltä, että... 

  Itse olen sitä mieltä, että... 

  Minä itse olen sitä mieltä, että... 

  Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että...

  Minä itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että...  

  Minusta ensimmäinen tapa kertoo riittävän hyvin, kuka on sitä mieltä. Toinen vielä menettelee, mutta miksi varsinkin silmäätekevät, korkealla yhteiskunnan ravintoketjussa olevat, mielellään korostavat minuuttaan? Eipä silti, ihan tavallisten ihmistenkin kuulee tenhottavan, että minä itse olen sitä mieltä! Suomenkieli on kaunis, sanat kauniita, mutta ei niitä silti tarvitse tuhlata tyhjänpäiväisyyteen. 

  Kello on vasta kolme ja risat. Tuntuu, kuin enemmän olisi. Ollaan puuhailtu monenmoista. Aikainen kulkija ehtii enemmän. Nyt Hilppa putsaa puolukoita, minä olen tunnin istunut koneen ääressä. On aika lopettaa sanojen tuhlailu. Ensi kertaan asti.

OTO TALONMIES

   Koska kiinteistöyhtiömme on pieni, ei ole järkevää palkata huoltoyhtiötä hommiin. Me siis hoidamme asiat yhteisvastuullisesti. Vastuu jakautuu pääsääntöisesti siten, että Hilppa hoitaa siivouksen ja kevyemmän osan pihatöistä, minä saunan sekä talon uunien lämmitykseen ja huoltoon kuuluvat asiat, syksyin keväin vesijärjestelmän vaativat toimenpiteet, raskaat pihatyöt, isot ja pienet korjaukset ja rakentamiset. Ei me tietysti olla kilpailutettu huoltofirmoja, mutta oletan, että Lassila & Tikanojan kiinnostus tehtävään ei ole suuri. Tai jos on, niin meidän kiinnostuksemme diilin hintaan on pientäkin pienempi. Siis pysyn oto talkkarina. Mikä se oma toimeni sitten on? Lähinnä talkkari. Joten olen tuplatalkkari. 

  Tuuliseksi heittäytyi keli. Lännestä puhaltelee, kahdeksan metriä sekunnissa ujeltaa. Sade taitaa pikkuhiljaa hiipua pois, mutta tuuli jatkuu iltaan asti. Päätettiin, että ei lasketa verkkoja. Arvioidaan tilanne huomenna uudestaan. Muikunnälkä toki alkaa jo olla. 

  Syys pakkaa päälle tositarkoituksella. Lehtiä riipii navakka tuuli leijailemaan, vaikka ei puissa vielä ruskan merkkejä näy. Kasvit reagoivat kukin tavallaan syksyn tuloon. 

Maksaruoho on hankkinut jo vienoa punerrusta...

...samoin syyshortensia.

Akileijan lehdet ovat muuttaneet väriään tyystin...

...tämä kuunlilja on muuten vaan aika tyylikäs.

  Ruska-aika on vielä tosiaan muutaman viikon päässä. Ei edes vaahtera vilauta syksyn ilmettä. No, pakkasyö tai pari, niin alkaa tapahtumaan. Ja kun alkaa tapahtumaan, alkaa Peppen mieli herkistymään. Ihan parhaat fiilikset, kun rasvatyynenä aamuna aurinko nousee pilvettömälle taivaalle väriloistoa valaisemaan. Kuikan huutoa saattaa kuulua, hanhilaumat ääntelevät ylilennollaan tuhatpäisinä lauttoina. Siinä on jotakin, siinä on kaikki. Toivottavasti tämä kaikki on kun, eikä jos.

  Aamulla mennään Mikkeliin, ensi Carsonille, sitten torille, sitten Lidliin. Viikko taas pärjätään. 21. päivänä mennäänkin piipahtamaan kotona, tullaan seuraavana päivänä takaisin. Päivystämään, ettei pääse ruska hiipimään yllätyksenä. Paha juttu, jos ruska tulee puun takaa. 

PORTINVARTIJAT

  Aloitetaan loppukuvasta. Illan tunnelmia 11.9.2020 klo. noin 19. Kun aloittaa loppukuvasta, ei tarvitse lopussa pohtia, että minkähän laittaisi loppukuvaksi?

   Sitten asiaan. Aamulla käytiin Hurrissalon Salessa. Piti lähteä ostamaan jotakin viemistä kyläpaikkaan, ja Salessa on erään kukkakaupan tuotteita kaupan. Löytyi sieltä sopiva tuliainen. Ostettiin myös Tv-lehti ja jäätelöt. Jäätelöitten kanssa sujui ihan mallikkaasti; ne syötiin. Tv-lehden kera ei kulkenut yhtä mutkattomasti. Meni näet siten, että kun hilppa lähti kiikuttamaan kukkaa autolle, minä jäin, lehti kainalossa, roska-astian ääreen poistamaan papereita jäätelöiden ympäriltä. Sitten kävelin autolle. Löin kiinni Hilpan auki jättämän takakontin. Siinä rytäkässä lehti varmaan tippui kainalostani. Oltiin jo hyvän matkaa Maljantiellä, kun mieleeni pälkähti, että missähän se Tv-lehti on? Päättelin, että ei ainakaan mukana, ja että ei kyllä lähdetä etsimään. Joten ollaan ilman. 

  Kun palattiin saareen, huussitie sai portivartijat. Kolme kappaletta, kaksi pääportille, yhden takaportille. Janus oli roomalaisen mytologian alkujen, loppujen, muutoksen, sekä ovien ja porttien jumala. Siksi toivon portinvartijoiden suorittavan tehtävänsä Januksen valvovan silmän alla, sekä hänen armollisella johdatuksellaan. 

  Tästä päästäänkin ikuisuuskysymykseen: Jos Janus valvoo portinvartijoita, niin quis custodiet ipsos custodes? Tässä tapauksessa varmaan joko Ukko Ylijumala tai Juppiter.

  Kahdeksi usmuutettiin kyläpaikalle. Siellä turinoidessa ja kahvitellessa kului aika joutuisasti. Pieni sadekuurokin kulki ylitse. Yllätti meidät niin, että en ehtinyt veneelle pelastamaan kelluntatakkeja suojaan. Vähän ne pääsivät kostumaan, joten kotimatka tehtiin, kipparin luvalla, ilman kelluntavälineitä. Mutta ei me lakia rikottu; takit olivat helposti saatavilla, eikä olosuhde edellyttänyt niitten päälle pukemista. 

  Aika ahkeria toosantuijottajia me ollaan. Äsken katsottiin viimeinen jakso "Rauhantekijästä". Iso satsaus Yleltä; niin monessa maassa on sarjaa kuvattu, niin isoja ihmisjoukkoja on useissa kohtauksissa tarvittu. En tiedä mistä muut näyttelijät, paitsi suomalaiset ja yksi ruotsalainen, oltiin pyydystetty, mutta onnistuneita henkilöhahmoja oli saatu aikaan. Kuinka lähellä mahdollista todellisuutta aikaan hyvin sopiva tarina kulki, siitä voi olla montaa mieltä. Mielestäni kuitenkin ablodit ansaitseva kokonaisuus. Ja toinen kausi varmaankin tulossa, sillä rauhantekijän työ jäi pahasti kesken.

  Nyt Areenasta löytyy taas uutta: Tänään alkoi "Puhtaana käteen". Se on myös kokonaan katsottavissa. Ei me muuten sarjoja enää katsellakkaan. Jos ne eivät ole nähtävillä kokonaisuudessaan, odotellaan, kunnes ovat. Ei ole vanhalla päällä niin paljon muisteltavaa. Viikkokin on pitkä aika. Ja helposti sotkeutuu ukkoutuneet aivot, jos montaa sarjaa yht'aikaa seuraa. Ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, samaa vikaa on myös akottuneissa aivoissa. 

  Huomenna taas satelee, vielä pyhänäkin osan päivää. Sitten on luvassa poutasäätä. Kalastusta, puolukan poimimista, huilatessa muuta syyspuuhaa. Ja maanantaina viikottainen kauppareissu. Kai me Mikkeliin uskaltaudutaan? 

  No niin. Taitaa olla loppukuvan aika. Minkähän tähän laittaisi? Ai niin! Loppukuva tuli alussa! Pakko laittaa alkukuva. 

Vai ei tuu tomaattia? Ja tuosta on jo aika monta syöty tai tuotu sisään kypsymään, kun on terttu painavana maahan tippunut. 

SATEISEN PÄIVÄN SATU

  Vuonna 1865 Wilhelm Busch julkaisi kuvakertomuksen Max und Moritz. Siinä vintiöt tekivät kyläläisille seitsemän jekkua. Jekut olivat mm. syöttää Leena-muorin kanoille leivänpaloja, jotka oli sidottu narulla toisiinsa. Kanat kuolivat takertuessaan puun oksaan narusta. Ja laittaa opettaja herra Killin piippuun ruutia, joka räjähti, kun herra Killi alkoi poltella. Sitten kyläläisten kärsivällisyys loppui, heidät jauhettiin myllyssä.

  "Tuohan tänne!", myllär paiskaa

  tuuttiin kaksi poikaraiskaa.

  Ra-ta-ta-ta, kauhealla

  mylly jauhaa ratinalla.

  "Pojat, joit' ei saatu hyviks

  nyt on jauhettuina jyviks".  

  Muistan hämärästi, että minulle lapsena luettiin tuota kirjaa. En kuitenkaan muista, että minua oltaisi peloteltu vintiöiden kohtalolla, jos en ole kunnolla. Ei ainakaan oppi mennyt perille, jos sitä yritettiin istuttaa. Ei taida kulua kyseinen opus isosti perheiden lastenkamareissa nykyään? Sadut olivat ennen usein julmia ja pelottavia. Uskottiin varmaan, että kauhukuvien maalailu on opettavaista. Ajat muuttuvat, mutta luulen, että on olemassa porukkaa, joille Max ja Moritz on yhä valistava lastenkirja. 

  Sadusta reaaliaikaan. Yön on pieksänyt vettä. Nyt on hetkellinen paussi, mutta kohta läträä taas tarmolla. Illansuussa on povattu tuulen yltyvän näilläkin seuduilla yhdeksään sekuntimetriin. Se on aika paljon, ja puuskissa vielä enemmän. Siksi varauduin sähkökatkoksiin, laitoin leivinuuniin tulet. Ei sähkökatkoja koko kesänä ole ollutkaan, minkä nyt muutama hetkellinen pätkähdys. Joskus kuitenkin on virta ollut hukassa yli vuorokauden. Spedeä lainaten: "On pitänyt katsoa telkkaria kynttilän valossa." Ei täällä toki mitään hätää ole, vaikka pitkähkö katkos tulisi. Paitsi pakastin sulaa. Pari vuotta sitten, muistaakseni, jouduttiin lähtemään kylmälaukkujen kanssa kotiin ennen laskettua aikaa, kun sähköt pätkähti, eikä energiayhtiö osannut kertoa, kuinka kauan katkos kestää. Muutaman tunnin katkos on iisi juttu, kun on uunit millä lämmittää. Ja veneessä voi hätätapauksessa ladata nykyihmiselle elintärkeitä vempeleitä.

  Eilen oli poutaista. Vaikka taisin valottaa, että en gartengestaltung-hommia enää tee, niin tein kuitenkin. Jos sellaiseksi voi lukea kunnostuksen. Keskellä pihaa on 2,5 x 2,5 metrin laatoitettu alue, jossa pidetään kesäisin ulkopöytää ja puutarhakeinua, tarvittaessa tietysti tuoleja myös. Laatat on asennettu 1965, tai 1966. Minäkin olin niitä laittelemassa. 55 vuotta ne ovat siinä jököttäneet. Sammalta on oli kertynyt paljon, samoin multaa reunoille suunnilleen puoleen laataan, ja saumoista kasvoi voikukkaa, piharatamoa, sekä apilaa. Otin asiakseni puhdistaa alueen. Kolme kottikärrillistä roudasin tavaraa mäkeen. Tarkoitus oli pestä laatat painepesurilla, mutta ei, piruhitto, paine riittänyt! Rannasta on pitkä matka. Pumppu ei näemmä jaksa nostaa vettä riittällä forssilla. Olen kyllä joskus ylhäällä painepesuria käyttänyt, mutta silloin oli eri pumppu kaytössä. Se sanoi sopimuksen irti muutama vuosi sitten. Taisi olla hieman tehokkaampi kuin nykyinen, otaksun. Tyydyin siis tavallisella letkulla lirutteluun ja harjaamiseen. Ei kaikki sammal kunnolla irronnut, enkä teräs- ja hammasharjalla viitsinyt työtä viimeistellä. Antaahan talvehtia tuollaisena; parempi se on, kuin neljäänkymmeneen vuoteen!

    Tämä päivä kulunee kirjojen ja suoratoiston merkeissä. Ja illansuussa saunotaan. Huomenna mennään kylään iltapäiväkahveille. Menee sekin poutapäivä tärviölle. Vitsi, vitsi. Mukavaa on muutamista tavaksi tulleista vuotuisista tapaamisista pitää kiinni. Ei noita liikaa ole, kalenteriin mahtuisi jokunen lisääkin. Eli ei ole kalenteri siinä kunnossa kuin entisen työkaverin tili. Tuossa 2000-luvun alkupuolella hän sai pankilta kirjeen, missä kerrottiin, että tili ylitetty. Hän soitti tuohtuneena pankkiin, ja sanoi, että avataan uusi, jos entiselle ei mahdu! 

  Loppuun kuva humalasta. Ihan selvin päin otettuna.

PALUU 4-TUNTISEEN

  Minusta tuli pihamies. Ihan tuli mieleen ajat lähes 50 vuotta sitten Gartengestaltung Jakob Simos'in palveluksessa Weiblingenissa. Asentelin nimittäin betonilaattoja huussin polulle, roudasin vähän kiviä maisemoinniksi. 

Työ oli tehtävä portaittain, jotta lopputulos olisi sopiva. 

  

  Tässä kuvassa vasemmalla pilkottava kahvallinen on pöntön aukon sahauksen tuotos, joka on otettu käyttöön kusikanisterin montun kantena. Meillä ei tuhlata!

    Laattoja oli siinä mielessä sopivasti, että niitä riitti sekä polun alkuun, että loppuun. Harmillista oli se, että välille niitä ei riittänyt. Se johtuu siitä, että Huyndain takakonttiin ei kovin monta laattaa muitten tavaroiden lisäksi kerralla viitsi pakata. 

  Se, että laattaa on kahdenlaista, johtuu puolestaan siitä, että ensin olivat 400 X 400 harmaat ja sileät laatat tarjouksessa, sitten 300 X 300 kuviolaatat. Saapa nähdä, millaista tavaraa tulee puuttuvalle neljän metrin matkalle? 

  Aamulla seitsemältä hain lapion ja kärrit, yhdeltätoista lopetin. Sopiva neljän tunnin rupeama. Ilman taukoja tein, mutta itseni työllistävänä eläkeläisenä en ole työaikalainsäädännön piirissä. 

 Sää salli duunailun. Kohta alkaa kai lorottamaan? Huomennakin päitisi olla poutaa, ainakin osan päivästä. Pihahommilla jatkan, jos niin on. Mutta en gartengestaltung-hommilla. 

  Mikkelissä on nyt joku tartuntaketju bongattu. Lahdessahan sellainen ilmeni muutama päivä sitten. Täällä ollaan 22. päivään saakka, joten ehkä tilanne on rauhoittunut, kun immeisten ilmoille mennään. Tai on meidän kerran välillä kaupassa käytävä. Toivottavasti ei ole tupaten täynnä, kaupan käytävä.

  Eilen kiersin parin sadan metrin lenkin talon takamaastossa. Pariksi kertaa kanttarellejä keräsin. Saman verran oli jo överiksi menneitä reitin varrella. Puolukkaan mennään ehkä viikonloppuna, jos ei satele. 

  Lehtiä alkaa varista puista. Maltillisesti vielä, mutta jos tuulenpuuska osuu kohdalle, alkaa rapista. Yöt ovat vielä lämpimiä. Ilppi on toki päällä, mutta uuneja en vielä ole alkanut lämmittää. Se aika on kyllä pian esillä. 

  Netflixiltä ollaan parissa päivässä katseltu "Nuori Wallander" (6 jaksoa). Jatkoa seuraa mitä ilmeisemmmin. Aika konulta tuntuu, kun Nuori Wallander heiluu vuodessa 2019. Ja puhuu englantia. Loppua kohti sarja parani, mutta ei oikein vakuuttanut. Kun nuorista puhutaan, niin kyllä "Nuori Morse" ottaa niskalenkin ja selkävoiton. 

  Ylen "Rauhantekijää" ollaan aloitettu 1. jakson verran. Näkyy Areenssa jo kokonaan. Ei hassumpi, alun perusteella. 

  Rauhallista elämää täällä seuraavat pari viikkoa vieteään. Katsellaan syksyn tuloa. Eilen satoi ravakan kuuron. Sen lopuilla oli tämän näköistä ulkona... 

...ja tällaista sisällä.

Illemmalla näytti ovesta ulos astuessa tältä.

Miltä tänä iltana näyttää, näyttää aika.

ALUN LOPPUA

  En ole juuri yökirjoittelua harrastanut. Nyt kävi niin, että menin yhdeksän maissa petiin, en kuullut lainkaan, kun Hilppa tuli myöhemmin, mutta yhdeltätoista huomasin pöyriskeleväni unetonna. Hiippailin portaat ylös, avasin masiinan, ryhdyin hommiin.

  Ensin käväisin Ylen sivuilla. Onneksi pian lähdetään pois näiltä seuduilta: 

  6.9 klo 20.15

   Lahdessa löytynyt laaja koronaketju ravintolakäyntien jälkeen Päijät-Hämeessä on havaittu laaja koronaviruksen tartuntaketju. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän mukaan ainakin kuusi ihmistä on saanut viime viikonlopun jäljiltä koronatartunnan Lahdessa. Lisäksi yli sata ihmistä on asetettu tai asetetaan karanteenin ravintolakäyntien takia.  Kuntayhtymä kertoi perjantaina koronavirukseen sairastuneesta, joka oli tartuttavuusaikanaan käynyt viime viikonloppuna kahdessa lahtelaisravintolassa. Toisen ravintolan asiakkaista on tähän mennessä todettu kuusi tartunnan saanutta.

  Näitä tartuntaketjuja tuntuu putkahtavan esiin milloin missäkin. Malttia kehiin. Anna oli lauantaina ystävänsä 40-vuotisjuhlilla. Hänellä oli malttia. Yksi kaveriporukasta ilmoitti ennen kokoontumista, että hähellä on hieman flussainen olo, ja kysyi, haittaako se muita osallistujia. Viestiketjuun oli jo tullut sen tapaisia vastauksia, että ei haittaa, kun Anna viestitti, että hän ei sitten tule, koska ei ole viisasta, jos joku oireellinen osallistuu. Ja että ei se varmaan koronaa ole, mutta hän ei halua tieten tahtoen edes tavallista flunssaa saada vaivoikseen. Ja että jos ihmisjoukko saa tavallisen flunssan, niin se kuormittaa muutenkin ahtaalla olevaa testauskapasiteettia. Sitten Anna alkoi miettiä, että oliko hän nyt varsinainen tiukkapipo ja ilonpilaaja. Me muut sanomaan, että oikein teit. Pian alkoi juhlaporukalta tulla kannatusta Annan mielipiteeeseen. Flussaoireinen ystävä ilmoitti osallistuvansa juhlaan etänä. Sunnuntaina selvisi, että tämän oireellisen työkaverissa on todettu korona. Hän oli siis saanut tiedon altistumisesta ja käynyt heti testissä. Sitä ei vielä tiedetä, onko hänellä virus, mutta pahimmassa tapauksessa olisi saattanut käydä niin, että Anna ja kymmenkunta muuta juhlijaa olisivat altistuneet, vieneet mahdollisen viruksen kukin taholleen. Tarinan opetus: Pysykää poissa ihmisten ilmoilta, jos tuntuu vähänkin epätavalliselta. Ja testauttakaa itsenne. Samaa sanoisi Liisakin, jos osaisi puhua.

  Vielä tarkennuksksi yllä olevaan: Nuo 40-vuotijuhlat eivät siis olleet missään ravintolassa, vaan juhlakalun kotona. 

  Kun lukee koronatartujen määristä maailmalla, niin se panee mietteliääksi. Onko Jenkeissä tai Etelä-Amerikassa tai Intiassa menossa toinen aalto, vai huonosti hoidettu ensimmäinen aalto? Kuinka suuriksi kohoavat tartuntaluvut meillä Suomessa? Kyllä tätä epävarmuutta kestää toimivan rokotteen tuloon saakka. Meitä ei asia juuri haittaa. Oppiipahan jättämään turhat mutkat pois päivittäisiltä reiteiltä. Meinaan, kun on maalikylissä. Saaressa passaa mutkitella mielin määrin. 

  Eilen käytiin äitiä tapaamassa. Entisellään oli Elina, eli ei isoja muutoksia edelliseen käyntiin verraten. Ei juttua häneltä juuri tule, ja kuullun ymmärtänen tuottaa vaikeuksia. Mutta uskolliseti on hellehattu päässä, ja musta lasit silpaisee edelleen hanakasti päähänsä.

  Yökirjoittaminen on näköjään hyvä unilääke. Nyt alkaa luomi painaa. Taidan lähteä tavoittelmaan Nukku-Mattia. Aamulla on lähdettävä terhakkana ajelemaan kohti Etelä-Savoa.

  Loppuun vielä eräs joskus lukemani lausahdus, joka käy hyvin vaikkapa elinikäiseksi mietelauseeksi:

 Yrittäkää hyvät toverit ymmärtää, että emme ole perineet maapalloa esivanhemmiltamme, vaan se on meille lainassa lapsenlapsiltamme.