POSTIKORTTI

 Kesä jatkuu, ainakin pari päivää vielä. Erikoinen loppukesä. En ole yli viikkoon käynyt sienessä! Elokuussa! Kieltokin on yhä voimassa, paitsi päivittäiseen tarpeeseen poimimisen kohdalla. En ole kuitenkaan mennyt edes katsomaan. Ei ole satanut yli viikkoon, joten tuskin edes olisi paljon mitä kerätä. 

  Silloin, kun sieniä oli, ja kielto oli päällä, eli elokuun akupäivinä, kävin uhmakkaasti reissun vanhoilla sienimestoilla. No tulihan noita. Eiku soittamaan metsän keskeltä ystävälleni taiteilija Paul Meinanderille. Tiedän, että Paul ja kumppaninsa Pirjo, tuttavallisemmin frau Müller, ovat vilpittömiä sienten ystäviä. Sain yhteyden, ja Paul ilmoitti kysymykseeni "onko sienennälkä?" "toki on!" Siis sovimme, että he tulevat Mikkelin torille sovittuna aikana noutamaan lähetyksen. Pystyin kevein mielin kotiutumaan sienihivakoiden kera.

  Parin päivän kuluttua, viikottaisen kauppareissun yhteydessä, sitten torilla tavattiin. Paul, taiteilija kun on, oli taiteillut kiitoskortin. 

  Kortissa heidän kissansa Major Tom ihailee kanttarellisatoa. Lukaisimme kortin, kiitimme, laitoin laukkuuni. Saaressa ripustin sen nuppineulalla seinälle. Myöhemmin, päivänä muutamana, otin kortin, tarkempaan syyniin. Vasta silloin tajusin, että Paul oli ollut mahdollisimman virallinen. Oli postimerkki (25 p), oli leima (lähetetty Otavasta 4.7 1965). Ketä postimerkki esittää? Urkki se ei ole, kai? Jykeväleukainen merkittävä vaikuttaja kuitenkin, oletan. Joko Paul on selvänäkijä, tai sitten on tapahtunut tahallinen tai tahaton erhe leiman päivämäärässä. 4. elokuuta sovimme tapaamisen, 6. elokuuta tapahtui sienten ja kortin vaihto Minnan torikahvilassa. Tarkemmin katsoen kortin tekstissä lukee 6. 8.  Näinköhän Paula on leiman rustannut mielessään mahdollinen filateelinen arvonnousu?

  Erityisen otettu olen osoitteesta. Herrasväki kuuluu ajan (1965) henkeen, Kesäparatiisi No. 1 tähän päivään. Meille tämä paikka on Kesäparatiisi No. 1! Paul lieneen sen verran jaksanut blogejani lukea, että asia on hänelle valjennut.

  Syy siihen, että kirjoitan näin ap., löytyy siitä, että ip. meille saapuu vieraita, ja en ole viitsinyt mihinkään erityiseen hommaan ryhtyä. Kohta pitää kaivaa potut valmiiksi, otaa kesäkeittiön pressuovi pois, ehkä hieman siistiä paikkoja siellä. Samoin täytyy kantaa tuolit pihan pöydän ääreen. Ilma on sen kaltainen, että ulkona syödään. Siinä mielessä hyvään rakoon sattuu tämä vierailu, joka on siirtynyt, kuten yleensä, näin kesän lopulle. Niin se menee; alkukesästä on puuhaa vaikka kuinka, heinäkuussa ovat Tiilikaiset yleensä täällä aika paljon. Kuin luonnostaan on sopiva hetki rentoutua hyvässä seurassa vasta loppukesästä, tai alkusyksystä. Sama juttu lienee vierailijoilla. 

  No niin, perunapelto kutsuu. Raportia tulevasta joskus tulevaisuudessa. Vielä aamuinen kuva rannalta.

MUIKUT JA TOMAATIT KYPSYY, MINÄ EN

   Kesä jatkuu lämpimänä. Sopii se minulle, en ole vielä kesään kypsynyt, niin syysihminen kuin olenkin. Tomaatit saattavat ainakin jossain määrin ehtiä kypsymään, kuten minäkin, jos hellettä tarpeeksi kauan kestää. Ei liene pelkoa? Joka tapauksessa kypsyvät muikut savupöntössä. Ne toki kypsyisivät viileälläkin kelillä. 

Eilen laskettiin naapurin kanssa verkkoja; hän pari harvaa, minä pari muikuille. Hannun harvoissa oli yksi siika, minun muikkuverkoissani tuollaiset 150 mujetta. Siis Voke, jos tään luet: ÄLÄ TUO MUIKKUJA!

  Hannilat ottivat muikuista vain kerta-annoksen, koska lähtevät huomenna käymään kotonaan. Naapurisaaren Juha oli paikalla, hänelle vein yhden miehen yhden kerran paistmuikut (20 kpl, Juha on iso mies). Hilppa paistoi meille lounaaksi sopivan määrän, loput savustin. Onneksi ei ollut enempää. Mietin jo, että pitääköhän kysäistä Hanelilta, että onko muikunnälkä? Olisi se ollut suorastaan pyhäinhäväistys: Minä viemässä Hanelille muikkuja!

  Perjantaina meille tulee vieraiksi tuttuja. Jokakesäinen tapaaminen on traditio, ollut käytäntönä jo vuodesta 2019! Niin tuttuja kuin ovatkin, oli muutaman vuosikymmenen tauko säännöllisissä tapaamisissa. Toivottavasti kaikki jumalat ovat armollisia, jotta uudelleen alkanut lähempi ystävyys, sekä kesäiset illanistujaiset, jatkuvat vielä kauan. 

  Koska meille tulee perjantaina tuttuja vieraita, lähdemme huomenna Mikkeliin. Vierailupäivää ei oltu löyty lukkoon, kun maanantaina saareen tultiin, joten varautuminen jäi tekemättä. Ei kai isoja hankintoja tarvita? Jotain grillattavaa, viiniä Alkosta, ehkäpä konjakkia kahvin kera. Ja muutamia betonilaattoja uuden huussin polulle aseteltavaksi. Sen huussin, jonka aloitushirret ovat hänessään. Eilen kyllä sain mailin, missä kerrottiin, että valmistaja lähettää uudet tilalle, mutta aikataulusta ei ollut tietoa. Tarkennukseksi mainitsen, että nuo betonilaatat eivät mitenkään liity tuttujen vieraiden visiittiin. Ei ole aikomustakaan laittaa heitä polkua kiveämään. 

  Loppukesän tunnelmia on ilmassa. Illalla, yöllä, aamulla, on niin hiljaista, että korviin koskee. Eikä paljon äänet häiritse päivälläkään. Muutama vene saattaa ohi usmuuttaa. Lokit sentään aina hullaantuvat, kun verkoilta tullaan. Mistä ne osaavatkin ilmestyä oikeaan aikaan. Perkeet olen niille perkeleille yleensä syöttänyt. Ja joskus lahnanlaput, tänään pari kiiskeä. Melkein veikan voin lyödä siitä, että ainakin yksi lokki on aamulla laiturilla päivystämässä. 

  Paistmuikut juuri kaivettujen siiklien kanssa on mahassa. Montas söit? Yksitoista söin. Sopivasti, mutta ei ylen. Nyt jaksaa kirjoittaa. Tai on jaksanut. Asiat alkavat olla siinä. Loppu on muutamaa kuvaa vaille. 

  Tässä villi viimarjapuska aitan takana. Ei ole iso, mutta marjat ovat ainakin kypsiä. Kumma, ettei ole linnuille kelvannut. Kuitenkin ovat pihalta kuusaman marjat napsineet pois tiehensä. 

  Tämä on vertikaalisesti lavea näkymä villin viinimarjan kasvuinsijoilta tiirailtuna.

En malta olla loppuun laittamatta kuvaa "rinsessa" Iiriksestä.

EILEN, TÄNÄÄN, HUOMENNA

  Eilinen päivä meni Espoon suunnalla. Liisa sai nimen, juhlaväki ruokaa ja kahvia. Helteisessä säässä juhlittiin. Kuvassa Liisa sylikummi Annin sylissä, Iiris kuivaa kastevettä lopulla seremoniaa jo pitkästyneeen Liisan päästä.

Hanelin tytöt Katriina ja Anni hulluttelevat Iiriksen kanssa.

  Mukavasti meni juhla. Meillä vierähti iltaan, kun autettiin paikkojen siivoamisessa. Hyvin ehdittiin, ennen kuin Katriinan bussi 20:30 lähti Lahdesta Mikkeliin. 

  Kun me juhlimme Espoossa, oli Piskolassa toisenlaiset kemut: suunnistuskisat. Medilaser-suunnistus oli kyseessä. Naisten ja miesten viesti, sekä avoin kuntosuunnistus samoilla rasteilla huippu-urheilijoiden kanssa. En ole tarkemmin udellut, mutta hyvin kai oli kisatapahtuma sujunut. Tietysti, sillä Haneli oli ampunut lähtölaukaukset kisaan! Vaikken ole alan miehiä, luulen, että rata on ollut raskas. Pakostakin on reitti rajallisella alueella kulkenut Hiekkalahdenvuorelle, Taivaanpankolle, ja muille mäkipaikoille. No, ei kyseessä kaupunkisuunnistus ollut. Luultavasti eilinen loi ainakin yhden ennätyksen, nimittäin Piskolansaaren autoennätyksen. Vaikka yleisöllä ei ollut asiaa kisaa seuraamaan, oli osallistujia aika liuta. Ja huolto,- tuki-, sekä joomiehet päälle. Pitääpä kysäistä, laskiko kukaan ajoneuvojen määrää? 

  Aamulla, vakiintuneeseen tapaan, lähdimme ajalemaan kohti Etelä-Savoa. Mikkelissä Lidlistä, vakiintuneeseen tapaan, ostettiin viikon muona. Anttolan Salesta, vakiintuneeseen tapaan, vielä jotakin unohtunutta ja jäätelöt käytiin hakemassa.

  Saaressa oli kaikki hyvin, minkä nyt tomaatti vähän lurpallaan. Vettä kasville, on taas terhakkana. Kaksi tomaattia on jo kypsänä. Päästään pian maistamaan. Ukonhatut ja leimukukat loistavat. Pihapenkkien kukista on iloa pitkin kesää.

  Nurmi näyttää kasvaneen kolmessa päivässä aika tavalla. Vesi järvessä on puolestaan vähentynyt. Muutaman sentin on pinta laskenut. Niin se yleensä tekee syksyä kohti mentäessä. 

  Huominen on "tabula rasa". Ei taida vessan vaihtopalikat tulla. No, nurmen ajelua kyllä on, iltapäivällä, kunhan kaste kuivahtaa. 

  Huomista pitemmälle en jaksa nyt suunnitella. Eihän otsikossakaan mitään ylihuomista mainita. Menen avoimin mielin. Vaikkapa kalastuslinjalla. 

  Kuva loppuun

  Kuva ei kuvasta mitään edellä kirjoitettua. Kuvasta ei saa oikein otetta. Onko kuvasta, mikä ei kuvasta, kuvaksi? Miksi se on loppuun laitettu? Vaikeita kysymyksiä. Ehkä olen vastaukset saanut hahmotettua seuraavaan kirjoitelmaan?

HIDASVERKKAINEN

  Eilen tultiin kotiin. Hilpalla on ollut työntäyteistä. Eilen hän keitti hilloksi viime vuotisia marjoja, jotta sai Anttolasta tuodut sienet ja marjat mahtumaan pakasteeseen. Sitten hän teki kurkuista monta purkillista säilykkeitä. Tänään hän leipoi kolme pellilistä lihapiirakkaa vietäväksi Liisan ristiäisiin. Ja joutessaan pussitti mustikoita pakkaseen. Nyt jo helpottaa, ehtii jalkojaan liottamaan, kynsiään lakkaamaan. 

  Ehdittin sentään eilen illansuussa viedä kanttarellejä parille ystävälle. Mukava oli kummasakin paikassa vähän kuulumisia vaihtaa, kun ei somea likeisempää tapaamista ole aikoihin ollut. 

  Minä olen päässyt helpolla. Kunhan vaan olen vähän kaupoissa käynyt. Ja omenasadon pihan valkeasta kuulaasta kerännyt. Kaikki kahdeksan. Saman verran oli tippunut, lintujen nokittavaksi päätynyt. No, yhden piirakan niistä saa tehtyä. Viedään Anttolaan, vastavuoroisesti. 

  Kahden pakastimen taktiikalla me mennään; toinen kotona, toinen saaressa. Tällä hetkellä on vuoro kotipakastimen olla tupaten täysi. Puolukat vielä pitää jonnekin saada mahtumaan. Tai hilloa tehdä kaikista. Paitsi ettei niitä vielä ole edes kerätty. Kuukauden kuluttua kuitenkin on, jos maailman kirjat pysyvät järjestyksessä. Ehkä joudutaan Saarelan pakastin jättämään syksyllä päälle? Kolmatta laitetta ei kyllä enää hankita. Tolkku se pitää olla, hamstratessakin. 

  Katriina tulee tänään meille. Seitsemältä on bussi Lahden Matkakeskuksessa. Minä käyn hänet hakemassa. Katriina on yötä meillä, lähtee kanssamme Espooseen. Tuodaan sieltä takaisin, ja huomisilta hän lähtee bussilla Mikkeliin. Olisi meidän kyydissämme päässyt maanantaina, mutta tarkka tyttö ei halua missata koulupäivää. 

  Huomenna klo. 14 on Liisan kastetilaisuus todellisuutta. Onneksi, saattaa kohta olla tiukennuksia koronan vuoksi tulossa. 

  Hollolassa(kin) ilmaantuu pääkoppaan outoja ajatuksia. Tänään mm. sellainen, että mikä on äkkipikaisen vastakohta? Onko se pitkämielinen? Harkitseva? Vai volisiko se olla hidasverkkainen? Pitää tehdä aloite, Kotimaisten kielten keskus saa ottaa kantaa. 

  Kun olin tuon asian saanut itselleni selväksi, heräsin ihmettelemään "vaivihkaa"-sanan alkuperää. Kielitoimiston mukaan vaivihkaa tarkoittaa salaa, salavihkaa. Tiedetään, tiedetään, mutta mitä on vihka? Eiku goolettamaan. Löytyi: 

  Murteissa käytetyt sanat 'vaivihkaa' ja 'salavihkaa' tarkoittavat 'salaa, hiljaa, huomaamattomasti'. Niiden alkuperä on verbissä vihkata ('suhista, mennä vauhdikkaasti') ja vihkaista ('mennä tai käydä nopeasti')  Verbi 'vihkaista' sekä 'vihistä' ('sihistä, havista') kuten myös 'viheltää' ja 'vihma' ovat samaa onomatopoeettista (eli toiminnasta aiheutuvaa ääntä jäljittelevää) alkuperää.  Lähde: Suomen sanojen alkuperä 3: R-Ö. (SKS 2000).

  Eli silleen. Tästedes vihkaan huussissa, tai vihkaisen rantaan, niin että hippulat vinkuu. Piipahtaminen tai käväisy ei enää ole pop Lehkos-Peppen sanastossa. Tästä pääsemmekin seuraavaan kysymykseen: Mitä ovat hippulat? Mr. Googlelta apua anomaan: 

  Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan hippulat olivat pieniä koriste- tai muita esineitä reessä tai hevoskärryissä. Kovaa ajettaessa sitten hippulat vinkuivat. 

  Nyt tiedän, lukijat myös. Paras tehdä toppi. Jos suomen kielen sanoja ryhtyy pohtimaan, niin se on loputon suo tarvottavaksi. Aika mielenkiintoinen tosin. Varsinkin, jos poikkeaa pitkospuilta. 

  Jahans. Koska suon ylitys on keskeytetty, alan valmistautua vihkaisemaan Matkakeskukseen. Kuva pitää laittaa. Lainaan Annan lähettemän huomisesta päähenkilöstä. Aivan selvää yhdennäköisyyttä edesmenneen isäni Erkin kanssa havaittavissa. 

SIENISIÄ, VIEMISIÄ

   Aamulla käytiin poimimassa vielä vähän mustikoita. Hienoa on ajella tyynessä aamussa sumunhäiveitten seassa mestoille. Hirvikärpäset olivat tällä kertaa vaan kiusana. Ei veneessä, mutta metsässä. Menevät pirut korviin, kaivautuvat hiuksiin, hiipivät kauluksesta hivelemään hipiää. Turhanpäiväisiä otuksia. Niitten tarkoitusta on vaikea ymmärtää. Ravintoketjun alapään kulkijoita ovat, jos edes kenellekkään sapuskaksi kelpaavat. 

  Puolukat alkavat kypsyä. Näyttää aika hyvin niitäkin tulevan. Seuraava isompi sessio onkin niitten kanssa. Puolukka on hieno marja. Oma maa mansikka, muu maa mustikka, maapallo puolukka. 

  Viedään huomenna mustikat ämpärissä kotiin, koska pakkaseen ei mahdu mankeloitua lahnanlinttiä. Huomisen jälkeen mahtuu, sillä pakastin tyhjennetään sienistä ja marjoista. Piskolan pakastimesta vielä mennessä haetaan vattuja ja viinimarjoja. Lisäksi kotiin lähtee joltinenkin määrä lasipurkkeja. On sienipikkelsiä, kuivattuja torvisieniä ja etikkakurkkuja. Sitten on vielä kotiin kurkkuja ja kesäkurpitsoita. Ja onpa vielä kanttarellejä. Ei omaan talouteen, mutta muutamaan paikkaan vietäväksi. Osan keräsin ohimennen tänään mustikkareissulla, osan eilen tästä lähipiiristä. 

  Kurkkuja oli kasvanut kerättäväksi parikymmentä. Taas tulee säilöntäpuuhaa. Jokunen menee Annalle myös. 

  Kesäkurpitsoitakin taitaa lähteä lukuisia kohti Hollolaa, Annalle osa niistä, luulen. 

  Tomaatit alkavat lopulta punertaa. Hyvä, jos kaikki ehtivät kypsyä. Viime vuonna eivät ehtineet. Hilppa teki vihreistä tomaateista säilykettä. Ei pahaa niinkään.

  Tämä on sitä harvest-aikaa. Pienimuotoista, mutta kuitenkin. Herneitäkin ollaan syöty välipalaksi minkä maha vetää. 

  Helevetin hyvä, että ei enää tarvitse likapyykkiä kotiin kuljettaa. Vietävästi vietävää tuntuu kerääntyvän ilmankin. Osa vietävistä viemiseksi vietäviä. 

  Sen verran huussin särkyneistä osista, että tänään minuun oltiin yhteydessä, kyseltiin vähän lisätietoja. Nyt Taloon.com lupasi olla yhteydessä tavaran valmistajaan, jotta he lähettäisivät uudet palikat. Saapi nähdä, meneekö näin kivuttomasti? Ja vaikka menisi, niin koska on lähetys perillä?  

  Kyllä tuon pömpelin pystyyn saisi ilman uusia hirsiä. Vähän konstia, niin parempi kuin alkuperäinen siitä tulisi. Mutta ihan periaatteesta saavat kyllä toimittaa uudet. Tai jos ei onnistu, niin monivuotinen asiakassuhde katkeaa. Ainakin leikkimökki, kaksi ulko-ovea, verannan sisäovi, saunan laudepaketti, laituriponttoonit, pesukone, ja nyt huussi, ollaan sieltä ostettu. Pienet ostokset ihmiskunnalle, mutta iso sijoitus meille. Eipä taida vaakakuppia heilauttaa, jos asia riidaksi menee?

  Minä tähän lopetan. Kuuden uutiset maskisuosituksineen ja pakkokaranteeneineen on tulossa. Ja oppositio varmaan löytää jotakin sanomista. Luultavasti ei kiittävää. 

HUUSSI SAAPUNUT ON

  Eilen tuli lähetys. Sopivasti saapui. Pari hakukertaa, ja nyt osat ovat kutakuinkin jossakin järjestyksessä veneliiterissä.

  Pääsen tänään tekemään perustukset loppuun. En arvannut valaa harkkoja paikoilleen, koska minulla oli vain netistä tulostetut kuvat. Huomasin, että kyseistä mallia on olemassa hieman erilaisina versioina, joten parempi oli odottaa toimituksen mukana tulevia ohjeita. Samat mitat kyllä näyttävät olevan. Mutta varmuus parasta. Olen hätäillessä joitain juttuja mennyt mokaamaan. 

  Tänään siis perustukset kuntoon. Kasaamisen aloitan ensi viikolla, kun ollaan palattu takaisin. Kaikki materiaalit on hankittu: kate, maalit, räystyspellit, etc. Paljon sain apua Hanelin "keskusvarastolta" (palahuopa, lecaharkot, räystäspellit), sekä Juhalta (aluskate, reuna/harjakaista, homeenestoaine). Juha teki alkukesästä ekokäymälän omalle mökilleen, ja häneltä jäi ylimääräistä, koska aluskatetta ja reunakaistaa myydään sen kokoisissa erissä, että niistä riittää kahteen pikkupömpeliin. Kiitokset heille. Tulette yllättymään korvauksen niukkuudesta. 

  Neljä ahvenverkkoa oli viime yön pyynnissä. Tällä kertaa puolentoista kilon lahna, siika, ja kolme ahventa. Tuo lahna oli aika ihme: oli 45 millisessä verkossa, eikä edes pussiin olut itseään pyöritellyt. Edellisellä kerralla olivat kalat (3 ahventa) minun verkoissani. Silloin ne jäivät kaikki meille. Nyt olivat kaikki fisut naapurin verkossa. Niin se vaihtelee, vaikka samoilla paikolla pyydöt olivat. YYA-sopimuksen mukaisesti saalis jaetaan, jos sitä riittää jaettavaksi. Nyt meille tuli iltapalaksi sopivat kaksi ahventa, Hannu vei muut savupöntön täytteeksi. 

  Tähän asti kirjoitin aamulla odottaessani verkkokaveria. Nyt on perustus valmiina. Ja nyt on takaisku koettu. Asia menee seuraavasti. Kun eilen kuljetin huussin palikat saareen, huomasin että kaksi pientä palaa oli irrallaan. En heti ryhtynyt asiaa pohtimaan, ajattelin, että ne ovat ehkä ylimääräisiä, koska paketissa oli muitakin kappaleita täytteenä, jotta siitä saatiin sopivan tiivis. Kun aamulla asiaan syvennyin, niin pirulauta na olivat sivuseinien alimpien "hirsien" takapäät salvoksesta katkenneena. Ja paha on korjata. 

    Lisäksi toinen "hirsi" oli saanut siipeensä myös toisesta päästään.

  Tein asiasta tietysti reklamation. Sieltä luvattiin olla yhteydessä. Saa nähdä, mitä kerrotaan. Jossakin taitaa lukea, että lähetys tulisi heti tarkastaa ja ilmoittaa kuskille vioista tai puutteista. Sen kuskin haluaisin nähdä, joka jää odottelemaan, kun asiakas purkaa muovit lavan ympäriltä, levittää reilut kaksisataa palikkaa tantereelle, syynää jokaisen. Ja tarkimmat vielä laskevat pusseista erilaiset naulat ja ruuvit. 

  Nuo hajonneet "hirret" olivat koko lähetyksen pisimmät, koska ne ulottuvat rappusten etuosaan asti. Lienee käynyt niin, että ne ovat olleet muuta tavaraa ulompana, ja paketti on ottanut lastauksen tai rahdin aikana kovan kosketuksen johonkin. Tosin ei tässä syytä ole tarvis selvitellä, minun. Ehkä valmistajan, tai rahtaajan, kannattaa?

  Meni vähän fiilikset. Onneksi sentään viitsin betonia tehdä, valaa, mitä piti. Eikä tarvinnut kenenkään valaa öljyä synkille laineille päässäni. Toivottavasti reklamaatio etenee, uudet osat ilmaantuvat mahd. pian. Ei meillä tosin hätää ole. Tai on, niin kuin muillakin. Mutta on myös paikka, mihin hädässä turvautua. Ei se vielä päälle laukea, vaikka asiat mutkistuivat. 

  Tänään en sitten muuta puuhailekkaan. Jollei puuhailuksi katsota yhteydenoton odotusta? Ei taideta katsoa. Siis en puuhaile muuta, mutta odottelen yhteydenottoa. Eli pakko lopettaa. En ole multitaskaaja, keskityn odotteluun. Hetkinen, puhun taas läpiä päähäni; eihän odottelu ole puuhailua, kuten juuri totesin, eikä siten kuulu multitaskauksen piiriin. No, olkoon miten on. Lopetan kuitenkin.

KYLMÄ ILMENI, ILMA KYLMENI

   Helle hellittää, sää asettuu normaaleihin uomiinsa. Sen aistivat veneilijät. Viikonloppuna oli vesillä vilskettä. Pitää paikkaansa tieto siitä, että venekauppa, ja sen myötä tietysti vesiliikenne, on koronan vaikutuksesta lisääntynyt. Uudenkarheita paateja, pienehköistä isoihin, suimailee tuhkatiheään salmen läpi. Tottumattomia on osa; hiljentävät ennen salmea, selvästi tarkastavat reittiä. Yllättävän moni Puumalasta päin usmuuttava porhaltaa läpi salmen suoraan Ilotin ja Piekälän väliin, ennen kuin huomaa, stoppaa vauhdin, tekee uukkarin, palaa oikealle väylälle. Jotkut pöljät kiertävät Ilotin muina veneilijöinä. Ei onneksi matalaa tai kiviä siellä ole. Syynä lienee se, että Ilotin päässä on vanha linjamerkki, sellainen valkoinen kolmio. Isotkin veneet hairahtuvat vikaan ajamaan, vaikka varmaaan kaikilla on karttaplotterit käytössä. 

  Vesiskootteriden lisääntyminen on vielä rajumpi. Moninkertainen määrä noita leikkikaluja kiitää vesillä. Usein kai vuokrattuja, ja liikkuvat pareittain ryhmässä. Lauantaina paineli 11 jonossa Puumalan suuntaan, palasivat eilen. 

  Lienee asiaa puhuu nimeltä mainitsematon kesänaapuri, joka mahdollista tulevaa venehankintaa pohti siltä pohjalta, että vuoden, parin, kuluttua vähän käytettyjä veneitä on runsaasti markkinoilla.

  Karttaplotterista aihetta asiaan. Onkin mennyt hyvin, ei ole oikeastaan mikään hajonnut, kaikki on toiminut hienosti. Nyt karttaplotterin heittäytyi hankalaksi. Lauantaina se toimi normaalisti, kun laskettiin naapurin kanssa verkkoja. Eilen, kun lähdettiin huviajelulle kohti Lietveden siltakahvilaan, niin ei inahtanutkaan. Pimeänä pysyi, kuin pirun sielu. 

  Ei tuolla matkalla plotterin apua toki tarvittu, melko tuttu on matka. Kun palattiin aloin tiissiä, missä vika? Kroppa mutkalla ahtauduin ohjauspulpetin alle tutkailemaan maisemia. Piuhat olivat kiinni. Sitten pähkäilemään, missä sulake? Ei missään. Etsin kaikki paperit, veneestä, koneesta ja plotterista, selailin niitä. Selvisi, että automaattisulakkeet veneessä on. Tarkastin. Ei ollut mikään niistä lauennut. 

  Siihen loppui pähkäily. Ei minun taidoillani enempää pysty tekemään, paitsi vahinkoa. Soitan kohta Lahteen Bikemarineen, mistä vene on ostettu. Papereista ja kuiteista ei selvinnyt, kuinka pitkä takuu plotterilla on. Valmistajan takuu lienee yhden vuoden mittainen. Vene ostettiin 15.8.2017, eli pian kolme vuotta sitten. Takuuta plotterille ei varmaan ole, vaikka perämoottorille on jopa viideksi vuodeksi. Soitan asian varmistaakseni. Ja saadakseni selville a) mahdollisia vinkkejä vian syyhyn, b) minne laite kannattaa viedä tutkittavaksi, c) kuinka sen saa irrotettua (on kiinteä asennus). 

  Garminin sivuilta luin, että jos on piuha plotterilta tietokoneelle, niin verkossa voi tuen avulla haarukoida ja monesti korjata laitteen viat. Mutta milläs korjaat, jos laite ei edes käynnisty? No, asiat pyrkivät selviämään, kuten ihmisetkin. Paitsi jotkut, kummastakin ryhmästä. 

  Ei plotterille karttana taida tälle kesälle tarvetta olla, mutta luotain on hyvä olla kunnossa; muikkua kun pyytää, kannattaa katsoa, missä paikassa ja syvyydessä kalat oleskelevat. Vaikka ei sekään välttämätöntä ole. Ei kai ukkovaareillakaan luotaimia ollut, ja mujetta tuli itse kudotuilla pumpuliverkoilla tuohikohoineen ja -kiveksineen vaikka kuinka. 

  Me ei saatu naapurin kera muikkuja, koska ei niitä pyydetty. Eikä saatu siikoja, tällä kertaa. Mutta saatiin kolme kokoliasta ahventa. Ja yksi hauenpuikkari, joka pääsi takaisin kasvamaan. Ollaan saalis yleensä jaettu, jos sitä on riittänyt. Nyt Hannu sanoi, että ota sinä kaikki kolme, katsotaan ensi kerralla tilannetta. Minulla ei ollut mitään vääryyttä vastaan. Savustin ahvenet. Oiva iltapala saunan jälkeen. 

    Kesä kääntyy lopuilleen. Toiset kukat kukoistavat vielä...

...toiset, kuten unikot, ovat kiertokulussa tulleet matkansa lopulle. Tämänkesäisen matkan, ensi vuonna ne nousevat taas meitä ilahduttamaan.

  Viikko lähti kulumaan kohti perjantaita. Silloin lähdetään Hollolaan, sieltä sunnuntaina Liisan ristiäisiin Espooseen. Maanantaina taas takaisin Anttolaan. Jos huussipakettia ei ala kuulumaan, pitää ryhtyä kyselemään. Olisi hyvä, jos tulisi edes ennen perjantaita. Saisi sen lautattua ylin, varastoitua odottamaan tositoimia. 

  Taidan lähteä kärräämään klapeja saunan puuliiteriin. Kuluu se aika niinkin. Jaa, pitääpä ensi tarkastaa, koska Bikemarine aukeaa?