JUTTUA YLI OMAN TARPEEN

  Nyt tuuppaa juttua enemmän kuin olisi suotavaa. Mutta kun tulee, minkäs teet? Tässä sitä siis. 

  Täysi työpäivä tuli tehtyä. Minä hyökkäsin valmistelemaan laituriprojektin jatkoa jo seitsemältä, aloittelin kulkusilta kakkosta, kun Joni vähän myöhemmin liittyi joukkoon. Mehän duunattiin ilman isompia taukoja. Minkä nyt käytiin hirvipaisitia välillä syömässä (kiitos Taina ja Haneli). 

  Iiris heilui välillä hetken apuna. Enempi työnjohtotehtävissä. Koska Iiriksellä ei ole vakituista työsuhdetta laiturifirmaan, ehti hän enimmäkseen puuhailla, mitä tuon ikäisten tuleekin puuhailla, mm. puhallella saippuakuplia. Oli tytöllä oikein sarjatulivehje.

 

  Kolmeksi oli ilmoitettu kahvin olevan valmiina. Niin oltiin mekin. Kaksi kulkusiltaa ja kelluva osa naplikoitiin kuin aika pojat. Putkiponttoońit puuttuvat. Kaksi uutta eivät ole vielä edes tulleet. 22. toukokuuta ne tilasin. 2-3 arkipäivää kehuivat ennen tilausta olevan toimitusajan. Tosin pian, kun olin tilauksen tehnyt, tuli Kaukokiidolta maili, että tavara on noudettu, mutta toimitus on 5. kesäkuuta. Eli huomenna. Ei näy vielä olevan kuljetuksessa, kertoo seuranta. Toivottavasti tulevat huomenna, ehtivät sopivasti sotaan. 

  Kolme muuta ponttoonia on nopeasti napattu nykyisen laiturin alta. Jos ei kovin huomenna vettä pieksä, puretaan varmaan laituri pois tieltä. 

  Puuttuvat laiturista myös reunalaudat, mutta ne laitan vasta sitten, kun rakennelma on paikoillaan. 

  Tässä kolme kulkusiltaa nätisti pinossa ja suojassa. Ehtivät linnut niille paskomaan sitten, kun ovat ammatissaan. 

  Pihalla makaa varsinainen laituri. Nätti ku mansikka, sano. Kelpaa siihen paatti luotsata, aurinkotuoli kiikuttaa.

  Kahvin jälkeen hyökkäsin vielä leikkaamaan osan nurmikkoa. Viikossa on kasvanut melkoisesti uusi ruoho verannan ja kasvimaan välillä. Juuri kun sain sen ajeltua, alkoi tihuuttamaan vettä. Ei isosti, mutta pahimmoilleen kastelemaan. 

  Huomenna taitaa sataa enemmänkin. Tarpeeseen tulee vesi. Eikä meidän hommia haittaa. Eli aikataulussa, jota ei ole, ollaan. Aikataulu, jota ei ole, on paljon miellyttävämpi, kuin aikataulu, joka on. Sen vuoksi, että aikataulussa, jota ei ole, yleensä pysytään, kun taas aikataulusta, joka on, enimmäkseen rivetään pahasti. Jos en muuta, niin tuon opin mestariajoillani. 

  Puoli viisi oli päivä töitten osalta siinä. Tulin tupaan, otin vekottimen eteeni, ryhdyin juttua, jota tulee yli oman tarpeen, suoltamaan. Mikäs suoltaessa, kun on liikaa. Vaikka sanassa, tai jossain, sanotaan, että köyhä antaa vähästään, rikas ei paljostakaan. Vai oliko se sanassa, että hyvä antaa vähästään, paha ei anna paljostakaan? En tässä sitä aja takaa, että olisin rikas tai hyvä. Vaan että sanoja tuntuu olevan liikaa. Eivätkä sanat ole rahaa tai muuta omaisuutta. Sanat ovat olevia ja tulevia, meneviä myös. Joten pannaan kierrätykseen. Joka ainoaa sanaa saatte vapaasti lainata. Mielellään kuitenkin niin, että ei kahta enempää peräkkäin. Tuskin sellaiseen kellään edes halua tai tarvetta on? Eiköhän ystäväpiirini ole kuta kuinkin omavaraista sanojen suhteen. 

  Kuten huomaatte, juttua lykkää yli oman tarpeen. Silloin käy näin; jutussa ei päätä ei häntää. Tai päätä häntä ite. Mikäs minä olen omia tekeleitäni arvioimaan?

  Jotta ei pääse unohtumaan: on meitä täällä kaikkiaan kuusi. Iiris, Joni ja minä ovt tulleet jo mainituiksi, tekemisemme kuvailluksi. Mainittakoon, tasapuolisuuden vuoksi, että Hilppa on huolehtinut ravintopuolesta kiitettävästi, ja Annalla on puuhaa Liisan kanssa. Maitoa tarvitsevat vauvat, ja ovat tunnetusti melkoisia paskojia. Väliaikoina, kun eivät syö, pasko, tai nuku, ne saattavat myhäillä mielissään. Ja usein, kun Liisasta on kyse, allekirjoittaneelle.

  Kohta on aika lähteä Jonin lämmittämään saunaa. Aika tavalla tarpeeseen tulee. Kävi tuuli sellaiselta kantilta, että sirkkeli sylki purut suoraan sirkkelimies Peppen päälle. En siitä pahoilleni tullut. Välillä nappasin lasit päästä, puhaltelin isommat pölyt pois, lauleskelin perään "Miks oon mä puruinen".

  Taitaa olla aika lopettaa. Eivät sanat suinkaan ole lopussa, jutut kuitenkin ovat vähenemässä. Ja vaikka yli oman tarpeen juttua tulee, kuten sanottu, niin kukas sitä viimeistä juttuaan muille jakaa? Siitä pidetään kiinni kynsin hampain, kaksin käsin, vartalo-otteella. Tiijä koska tulee niin tiukka paikka, että sitä viimeistä juttua tarvitaan. Ettei jää viimeiseksi jutuksi se, että ei ole viimeistä juttua.

HEKTISIÄ HETKISIÄ

  Elämää on ollut Saarelan tilalla. Aamusta iltaan riittää tapahtumaa. Nyt tulin omiin oloihini saunatupaan rauhoittumaan. Me näet Hilpan kanssa nukutaan täällä. Perhe Tiilikaisen on parempi bunkata talon makkareissa. Eivät uuden jäsenen kanssa enää oikein saunatupaan mahdu. No, kohta Iiris on kasvanut niin isoksi, että vetäytyy asustamaan nukkuma-aittaan, omaan rauhaansa. Mutta se on sitten se. 

  Aamupäivällä naplikoitiin Jonin kanssa yksi kulkusilta malliksi. Huomenna tehdään kaksi. Päivällä syötiin verannalla. Kuvassa kylläistä porukkaa.

  Koska oli kaunis ilma, kului iltapäivä pihalla telmiessä. Vanha, ja kuin ihmeen kautta ehjänä säilynyt kahluuallas piti Iirikselle täyttää. No, kyllä Saimaassa vettä piisaa.

    Vesisotaa kävivät Iiris ja Joni välillä ankarasti. Minuakin mukaan houkuteltiin, mutta otin maltillisen kannan. 

  Kahvi juotiin pihalla. Sitten istutettiin Liisalle omenapuu. Auringon painuessa koivujen taa kastelin taimia ja muita viljelyksiä. Joni lämmitti saunan. Kylvyn päälle paistoi emäntä nokkoslettuja, kiilaruoaksi raparperikiisseliä. Terveellistä, eikö? 

  Kun tässä nyt naputtelen, huomaan, että en ole eilisaamun jälkeen katsomut toosaa pätkääkään. En suoraa, en suoratoistoa, en tallennetta. Eikä ole vieroitusoireen tilkkaa. Ei tarvita laastaria tai purkkaa. Pääsee paheistaan helposti eroon, kun lapsi perheineen tulee pirttiin. No, ei tv:n katselun suitsemiseksi kai ole lääkitystä saatavilla. Sitä paitsi kun Tiilikaiset poistuvat, napsahtaa toosa auki monta kertaa päivässä.

   Hyvä homma, että saadaan laituri vesillelaskua vaille varmaan huomisen ja perjantain aikana. Tulee sekin mieliharmi poistettua melko mieliharmittomasta elämästä.

  Totta se on. Melko mieliharmitonta elämää on onni meikän elellä. Kaikenlaisia hetkellisiä päännousemia tosin välillä pälkähtää. Ihan suotta, useimmat. Kunpahan turhanpäiten rassailen. Oikeita mieliharmeja ei tosiaa, ja onneksi, liiemmin ole. Eli seesteistä eläkeaikaa tässä eletään. Väliin pujahtavat soraäänet sulosointuja riitasoinnuiksi muuttamaan. Ei haittaa, ilman olisi liian imelää elämä. 

  Soraääniä kuullaan viikonloppunakin. Lautturi Kiljunen mesetti eilisiltana kysymyksen: "Käykö hiekantuonti viikonloppuna?"

  Minä vastaamaan "käy!"

  Matti lupasi tarkennetun aikataulun ilmoittaa, kun se hänelle selviää. Jos kaikki menee kohilleen, eli ei niin, kuin saksalaisiin sota, on ensi viikon alussa ranta tiptop. Ei muuta kun kahlailemaan ja käsipohjaa polsikimaan. Ja veneitä mahtuu näillä vedenkorkeuksilla laituriin useita. En silti ala huutelemaan, että laitoin saunan lämpiämään, oluttakin on. Muuten kyllä, mutta kun ei ole olutta. 

  On tullut viime aikoina jaettua juttua ja kuvia, että itseäkin hirvittää. Elekeepä huolia! Kyllä se tasottuu. Nyt vaan eletään hektisiä hetkiä tenavien ja laiturihommien kanssa. Voi olla, että syssymmälläkin juttuja tiuhaan jakelen, mutta ei niissä vissiin hektisyyttä aina esiinny?

  Vieläpä Liisasta pari otosta. Ensimmäisessä tyytyväinen tyllerö myhäilee Peppe-papalle.

  Toisessa yrittää hän otsa kuvitteellisessa kurtussa päästä edes puoli vaaksanmitaa eteenpäin. Ei meinaa onnistua, mutta vielä tulee aika, jolloin ei Peppe-pappa perässä pysy.

VIERAITA JA PUUTAVARAA

  Päivällä tulivat Tiilikaiset. Anna, Joni ja Iiris ensi kertaa tänä kesänä, Liisa ensi kertaa ikinä. Ilmakin oli ollut sopiva Liisa-tytön ensimmäiselle venematkalle. Peppe-pappa pääsi liiveihin pynttääntynyttä Liisaa rutistamaan.

  Iiris oli mökillä heti kuin kotonaan. Muistissa olivat kaikki lelujemmat, hiekkalaatikkotavarat...

...ja trapetsi piti laittaa, taitoja esittää.

  Entäs Liisa? Kotiutui mukavasti. Ei ainakaan isompaa äittelyä ole kuulunut. Vaikka "suoriks sannoin" en ole kaiken aikaa ehtinyt Liisan olotilaa syynäilemään.  

  Oli kalan savustusta, oli tomaatille "kasvihuoneen" kasaamista. Ja neljän kantissa tuli puutavara Potinlahteen. Me Jonin kanssa sitä hakemaan. Viisi reissua tehtiin. Alla tullaan ensimmäisen lastin kanssa. Varovaisia oltiin, viisi kuusi metriä pitkää kakkosvitosta vain.

  Seuraavilla kerroilla lastattiin vähän ronskimmin tavaraa kyytiin. Nyt on läjä täällä.

  Joku kun siitä vielä laiturin jalostaisi. Laituri siitä kyllä tulee, omalla ajallaan, tahdillaan. Tulevina päivinä on varmaan muutakin tekemistä. Joni on tosin apuna. Oli jo tänään tosi tarpeeseen, kuljetusapu.Varmaan huomenna kahdestaan ainakin aloitellaan kulkusiltojen tekoa. Minä pätkin sirkkelillä, Joni ruuvaa kiinni. Näin olen asian kuutioinut. Kulkusillat aion tehdä sisällä veneliiterissä, siellä kun hyvin mahtuu. Kelluva osa pitää ruuvailla ulkona. Kyllä senkin vajassa mahtuu tekemään, mutta ei piru mahdu ulos. Ilman moottorisahaa. Eikä oviaukon leventäminen ole kovin järkevää toimintaa. 

  Tänään on ollut pitkä päivä. Puoli kahdeksalta lähdettiin Mikkeliin kauppoihin. Sieltä palattiin yhdentoista maissa. Pian tulivat Tiilikaiset. Nyt on ilta koittamassa. Liisa kävi jo saunamajuri Jonin lämmittämän saunan alkulämmössä pesulla. Joni haki tytön ylös, Anna, Iiris ja Hilppa jäivät saunomaan. Kun ovat puhtoisia, mennään me Jonin kanssa löylyihin. Ja uimaan, ainakin minä. 

  Huomenna on kai yhtä leppoisa keli kuin tänään. Mikäs siinä. Ei tarvitse sisällä nuhjuta. Kenenkään. 

  Nyt lähestyy saunavuoro. Siitä hyvä vuoro, että buukkauksia ei enempää ole. Saa olla rauhassa aikansa. 

KAIKKI KUOLEE

  Aamupäivä puuhasteltiin niitä näitä. Mm. kurkun ja kesäkurpitsan taimet pääsivät multiin. Niille piti rakennella harsolle kannatus. Nyt on eiproteeseitseomatarvepellepelotonviljelijöillä mukavat teltat. Tai taimilla ne oikeastaan on. 

  Jos joku halajaa ruohosipulia, niin tervetuloa noutamaan. Kuten ylemmän kuvan vasemmasta laidassa näkyy, melkoinen tuhjo sitä rehottaa. Ei tule meillä syötyä. Laitetaan, varmemmksi vakuudeksi, kuva ruohosipulista.

  Kun nuo suojaustoimenpiteet oli suoritettu, vähän muutakin, soitin sahalle tiedustellakseni puutavarakuljetuksen aikataulua. Minulle kerrottiin, että kuljetuskalusto-ongelmien vuoksi toimitus tapahtuu huomenna. Joskus neljän - viiden maissa lasti on vastarannalla. 

  Olin intoa täynnä kuin ilmapallo valmistautunut laituriprojektiin. Nyt poistui into suhisten. Tuntuu, että ei oikein muutakaan osaa aloittaa. Joten istun kuin tatti chromebookin ääressä, kirjoitan.

  Nälkään kuolee vuosittain yli yhdeksän miljoonaa ihmistä (Väestöliitto). Tupakkaan tappaa yli kahdeksan miljoonaa (ylen uutiset 31.5.2020).  Alkoholi nujertaa yli kolme miljoonaa (googletus). Henkirikoksia tehdään puolisen miljoonaa vuositasolla (Wikipedia). Liikenneonnettomuuksissa kuolee yksi yksi pilkku kolme miljoonaa (Radio Nova, Liikenneturva). Kausi-influenssa kaataa satoja tuhansia (Wikipedia). Noin kolmesataatuhatta lasta kuolee likaisen veden ja huonon hygienian vuoksi. Sodissa ja pienemmissä kahakoissa tapatetaan joka vuosi reilu satatuhatta. Koronan tämän hetkisiä, saatikka lopullisia, uhreja on vaikea arvioida, mutta WHO:n mukaa tähän mennessä on menehtynyt 372 000. 

  Worldometers.info/fi-sivustolta näkee mielenkiintoisia asioita. Tilastot ovat ajantasaisia, eli numerot juoksevat koko ajan. 

  Sieltä näkee, että syntyvyys planeetallamme on paljon kuolleisuutta suurempi. Väkiluku on tänä vuonna lisääntynyt 33 943 575 hengellä (klo. 11:31). 

  Sieltä näkee, että julkiset sotilalliset menot tänään ovat 2 264 000 000 $, ja luku huristaa hirveää vauhtia.

  Sieltä näkee, että blogiviestejä on kirjoitettu tänään kohta kolme ja puoli miljoonaa. Pian + yksi.

  Sieltä näkee, että metsäkato on ollut tänä vuonna 2 171 920 ha, viljelyskelpoista maata menetetty eroosion takia 2 924 460 ha, ja aavikoituminen on ollut 5 011 629 ha.

  Sieltä näkee, että ylipainoisia ihmisiä on kaksi kertaa se määrä kuin aliravittuja. Ruokaa siis riittää, ei vain jako ole mennyt oikein. 

  Sieltä näkee, että syöpään on kuollut tänä vuonna 3 429 836 ihmistä. 

  Sieltä näkee vaikka kuinka paljon muuta. Mutta sieltä ei näy koronaviruksen seuraamuksia.  

   Ei isossa kuvassa ehkä, koska en isoa kuvaa oikein sisäistä, paitsi 60-tuumaisessa taulutelevisiossa, mutta meikäläisen näkymässä, kaikki kuolevat. Kuolevat, miten kuolevat, mutta aikanaan lähtee jokainen. Ihmisiä kuolee eri tavoin. Yhden lähtö on uutisen arvoinen, toisen surun arvoinen, kolmannen arvoton. Vaikka ihminen ja luonto tekevät töitä populaation hillitsemiseksi, niin se kasvaa kasvamistaan. Siinä ei yksi korona paljon tilastoja hetkauta. 

  Joistain asioista meuhkataan, veden puutteesta kärsivistä ei paljoakaan. Eikä oppositio ole yhtään välikysymystä pallonlaajuisen nälänhädän vuoksi tehnyt. 

  Nyt kello on 12 :25. Maapallon väkikiluku kasvanut vajaassa tunnissa noin kahdeksalla tuhannella henkilöllä. Tähän on hyvä lopettaa. Puhtia ilmapallooni on jostain virrannut. Täytyy lähteä ihmettelemään, olisiko tarpeellista puuhaa löytyvillä?

KESÄMPÄÄN KULJETAAN

    Vaikka lämpötila varjossa on pysytellyt viidentoista lukemissa, vähän ehkä päälle, niin auringon paisteessa on ollut tosi kesäistä. Ja on se aurinko paistellut, melkein kaiken aikaa. 

  Erilaiset kasvit ovat alkaneet esitellä iloksemme sukuelimiään. Melko perverssiä porukaa, ihmiset.

Sinistä, punaista ja keltaista.

...ja valkoista.

  Tänään sai omatarvepienviljelijöiden tilus uutta kasvustoa. Maahan meni persiljaa ja kukkia vanhaan muuripataan sekä yhteen sinkkiämpäriin. Huomenna multiin pannaan kesäkurpitsan ja kurkun taimet. Tomaatintaimet saavat vielä odottaa, totutella ulkoilmaan. 

  Pari amppelia ilmestyi myös roikkumaan vanhoille peikoilleen. Nämä kaikki Kagastalon puutarhalta. Ainoastaa kurpisan taimia ja basilikaa ei puutarhalta löytynyt. Pitää ne hankkia jostain muualta. 

  Pian alkaa koko tiluksemme viljelysala, n. 0,05 tynnyrinalaa, olla käytössä. Jos joku ei ole sisäistänyt tynnyrinalaa, niin  selvennän: viljelysalamme on n. 0,06 eekkeriä. 

  Mukavia uutisia saatiin päivällä. Tiilikaiset ovat näillä näkymin tulossa ensi viikolla saareen. Liisan ensivisiitti. Pysyisivät ilmat lämpiminä!

  Laituriprojekti sai sekin tänään uutta ulottovuutta. Lautturi Kiljusen Mattti jakoi eilen fb-sivuilleen kuvan, jossa hiekkaa kulkee Saimaalla. Siitä havahtuneena soitin Matille, kysyin, kulkeeko hiekka Saimaalla? 

  "Kyllä kulkee!", oli vastaus. 

  Asia on niin, että laiturirantaan toistakymmentä vuotta sitten talvella traktorilla tuotu hiekka on aalojen vaikutuksesta pikkuhiljaa vetäytynyt pois, ja suodatinkangasta on tullut näkyviin. Ollaan jo monta talvea kytätty kunnon jääkelejä, mutta ei niitä tunnu enää tulevan. Joten muut konstit käyttöön. Kun vanha laituri on purettu pois, on oikea aika tuoda lisää hiekkaa rannalle. Matti lupasi tulla viikolla katsomaan tilanteen. Hän kertoi, että varmaan homma onnistuu; lautallle kipataan kuorma soraa, ajetaan kaivinkone. Sitten lautta meidän rantaan, koneella levitetään sora. Helppoa kuin potunkeitto. Siltä ainakin tuntui, kun Mattia kuunteli. Ja niin se varmaan onkin. Vaikka ranta on matala, niin siinä ei ole kiviä, joten luulen, että lautan saa tuupattua niin lähelle rantaviivaa, että hiekan levitys onnistuu. Asia tietystii varmistuu, kun lautturi itse käy paikan päällä syynäämässä.

  Hieno juttu, jos, ja kun, hiekkaa saadaan samaan konkurssiin. Tilanne on mieltä riipinyt jo pitkään, jospa pian helpttaa?

  Huomenna taidan huilatessani maalata verannan pöydän rungon, lakata uuden pöytälevyn. Kun vieraat tulevat, on mukava verannalla syödä, kahvit juoda. Tuolit jätän suosiolla Hilpan tehtäväksi. Ei niillä ole kiire, maalailee sitten, kun sopiva hetki tulee. 

  Lauantai lipuu kohti iltayötä. Valoa piisaa. Hilppa googlettaa  kurpitsan taimia Mikkelin alueelta. Löysi ainakin omenapuun. Loogista? Niin tai näin, mutta Liisalle nimikko-omenapuu ollaan aiottu hankkia. Ehkä Hankkijalta, mistä Hilppa äkkäsi Huvitus-nimisen omppulaadun. Kuulostaa ihan ostettavalta. Tai ei sittenkään. Hilppa syventyi asiaan, ja laatu onkin pienikasvuinen ja tuettava koko elinikänsä ajan. Löytääköhän rouva jotain toista noin hauskan nimistä?

  Jätän tämän jutun tähän. Ja Hilpan googlehommiin. Menen ulos, hissukseen takavasemmalle kusaisemaan. 

PYSYVÄÄ?

  The dream is over
  lauloi John Lennon biisissään "God" albumilta "Plastic Ono Band" vuonna 1970. Ja jatkoi
  What can I say?
  The dream is over
  Yesterday

  Joopa. 1970 oli hyvä vuosi musiikin suhteen. Kuten 1969 ja 1971 myös. Tai sitten ne olivat vuosia, joina olin oppinut kuuntelemaan musiikkia eri tavalla kuin teini-iässä.

  Miten se tähän päivään, tähän juttuun, liittyy? Ei oikeastaan yhtään mitenkään. Tuli vain mieleen. Tuli, kun mietin, että onko täällä mitään pysyvää. Ei taida olla. Paitsi mielessä. Kuten esimerkiksi Anttolan ainoa huoltoasema on minulle aina Unioni, vaikka se on ollut Union-aikojen jälkeen vaihtanut nimeään monta kertaa. Samoin oli Koistisen kauppa Koistisen kauppa, kunnes siinä talossa ei enää ollut kaupaa. Tai on se sen jälkeenkin. Eli Koistisen kauppa lopetti pari vuotta sitten. Eikä mikään K-Market.

  Mitäpä tämä sitten tähän liittyy? Ei lainkaan eikä ollenkaan. Mutta tämä liittyy.

Illan valoa, vallan iloa:

  Vallan iloa silmille, tietysti. Ei siinä vallasta kyse ole, kuten hoksasitte ilman selitystäkin.

  Tänään Hilppa laitteli siemeniä piiloon, otettiin yhdessä harsot pois potulta ja sipulilta. On se peruna lähtenyt nousemaan. Ja sipuli. Kuvassa oikealla on harson alla tänään paikkansa löytäneitä papuja.

Tässä taas on kolmen sortin hernettä.

  Kimppalaituria käytiin nostamassa ja oikomassa. Meitä oli kolme, sillä Rehulan Juha ilmoittautui mukaan. Sujuvasti hoitui homma. Ehdottomasti ehkä kesän viimeinen säätö. 

  Tehtiin päivällä sellainen päätös, että lähdetään huomenna käymään Kangastalon puutarhalla. Taimet ja kesäkukat ostetaan, jos saadaan. On kuulemma läyhke käynyt sillä rintamalla. Eiköpä meille jotakin ole jäänyt. Laajaksi ja kattavaksi ollaan vuosien varrella yrityksen valikoimat todettu.

  Ilmat suosivat, lämpenevät päivä päivältä. On siis aika saattaa puutarha, kasvimaat, ja kasvulavat kuntoon. Eikä keskeytä hankintamatka laituriprojektia, joka alkaa maanantaina ja jatkuu ilman aikataulua laiturin valmistumiseen saakka. 

  Ettei Lennonin siteeraaminen olisi mennyt hipaisten ohi, jatketaan:

  I don't believe in magic 

  I don't believe in I-Ching 

  I don't believe in Bible 

  I don't believe in tarot 

  I don't believe in Hitler 

  I don't believe in Jesus 

  I don't believe in Kennedy 

  I don't believe in Buddha 

  I don't believe in mantra 

  I don't believe in Gita 

  I don't believe in yoga 

  I don't believe in kings 

  I don't believe in Elvis 

  I don't believe in Zimmerman 

  I don't believe in Beatles  

  I just believe in me 

  Yoko and me 

  And that's reality

 Tämä liittyy asiaan: Minä luotan minuun, että laituri valmistuu ajallaan (jota ei ei ole määritetty), ja minä luotan Hilpaan ja minuun, että kasvikset tulevat kasvamaan, kuten kasvisten tulee kasvaa.

VIHREÄÄ

  On äitiluonto ottanut viidessä päivässä harppa-askelia! Lehdet puissa ovat pian täydessä koossaan, ruoho kasvaa vimmatusti, puna-ailakit, sananjalat, kielonvarret, puskevat vauhdilla kohti yläilmoja. Niittyleinikki alkaa kukkia, samoin ahomansikka. Valitettavasti myös voikukat ja vuohenputket. No, on pörriäisille hommaa.

  Vihreä on vallitsevana. Ja kevään vihreä on oma lukunsa. Silimä leppää!

  Ai niin. Raparperikiisseli on viikonlopun menyyllä! On siihen malliin kasvanut!

  Päivällä siis saareen tultiin. Auto vaihteeksi turvoksissa. Käytiin tullessa Anttolan Kone ja Urheilussa kysymässä, onko ruohonleikkuriin löytynyt tolkkua? Kyllä oli. Kone kertoi, että kaasarin aukaisi, mutta ei siellä ihmeempää vikaa ollut.
  "Näissä on tuo kaasari vaan sellanen, että ei meinaa saaha alkubensaa, vaikka kuinka kuplaa painelee", jatkoi Kone.  "Kymmenen kertaa ainakin kun painat, niin pitäisi pelata."
  Käynnistysnarun oli myös tietysti vaihtanut, Kone. Olen mielessäni nimennyt huoltohemmon Koneeksi. Ja olkoon Reea, omistaja (tietääkseni), ja myymälästä huolehtiva, sitten Urheilu. Näillä nimillä menen, vaikka Reean oikean tiedän. Anttolan Kone ja Urheilu, eikä mikään Anttolan Huoltohemmo ja Reea!

  Kun oltiin saatu tavarat saareen, syöty pikaisesti, lähdin veneellä hakemaan ruohonleikkuria. Palattuani kahvit. Sitten ruohoa ajamaan. Oikein Kone tiesi. Hyvin lähti Ryobi pelaamaan. Toista tuntia siinä meni, päälle trimmerillä viimeistelyä hieman. Nyt saa nurmi taas kasvaa kohti uutta leikkausta. 

  Huomenna mennään Hannilan Hannun kanssa kimppalaituria justeeraamaan. On vesi yhä noussut. Samalla se on uusien kahluuhousujen tulikoe. 

  Hilppaa kylvää ja puuhaa puutarhassa jotakin, näin kertoi. Viikonloppu on vapaata puuhastelua.

  Maanantaina tai tiistain tulee laituritavara Potinlahteen. Sitten alkaa projekti, ilman paineita, aikataulua, viivästyssakon uhkaa. Mutta sen tiedän, että en turhan kauaa aio pusailla. Alusta loppuun kun tekee rivakasti, pääsee nopeammin elvistelemään laiturilla.
  Paikalleen laittamisessa tarvitaan kyllä apua. Ovat niin painavia elementtejä, että Hilpan kanssa jää homma tekemättä. Ja vanha täytyy hilata maalle. Niistä meinasin tehdä polttopuille välivaraston. Leveästä osasta pohja ja kulkisilloista seinää. Siihen pressukatos päälle, johan on pilkottujen klapien mukavaa vuosi - pari kuivatella.

  Muistan, kun tein pian alennuksen puuvarastoksi saavan laiturin. Taisi olla vuosi 2004. Silloin minulla ei ollut sirkkeleitä, ei ylimalkaan kovin paljon työkaluja saaressa. Niinpä sovin Pesosen Hegulin kanssa, että saan tehdä laitiurin hänen pihallaan, peltihallin edustalla. Samoin sain lainata katkaisusirkkeliä. Kun puutavara ja muut tarpeet olivat paikalla, aloitin duunin eräänä kesäloma-aamuna. Kaksi kulkusiltaa a 4 metriä ja kelluva osa 2 X 3 metriä. Kellukkeet ja laiturisaranat paikalleen. Iltapäivän lopulla oli laituri koplailtu. Heikki kuljetti osat traktorin trukkihaarukoilla rantaan. Kelluvan osan päälle laitettiin kulkusillat, minä hinasin ne omaan rantaan. Hilpan kanssa vielä laitettiin laituri paikoilleen. Sitten sauna lämpiämään, avattiin valkoviinilekkeri. Oli hienoa kipaista uimaan heinäkuiseen veteen viinin kihelmöidessä otsaluun takana. Onhan alkomaholilla puolensa, oikein käytettynä. On laiturillakin, oikein tehtynä.
  Tietysti silloiseen laituriin seuraavina päivinä tein vielä säätöä. penkin yms. Mutta melkoin urakka päiväksi se oli.
  Senkin muistan, että olin varannut Hegulille viskipullon. Tiesin näet, että hän ei mitään korvausta avustaan (tekopaikka, sähkö, sirkkeli, kuljetus) pyydä. Niihän siinä kävikin. Tungin kuitenkin pullon hänen taskuunsa. Tuskin on enää jäljellä. Pulloa, tokko taskuakaan.

  Tuo muistelu on muistelua, aika aikaa mennyttä. Uusi laituri ei valmistu päivässä, eikä kahdessa. Paikoillaan se on, kun on. Vaikka en tosiaan sen kanssa aio vetkutella.

  Sellaisia täällä. Muuten: huomenna otetaan harsot pois peruna- ja sipulipenkeistä. Näyttää siltä, että pullistelua on näkyvissä. Huomenna selviää, pullisteleeko siellä koiranputki vai perunanvarsi.