KULTIVOITUNUT SOFISTI, SOFISTIKOITUNUT KULTIVAATTORI

 Näemmä jotakin tapahtuu. Nähdäkseni jotakin tapahtuu. Tiemmä jotakin tapahtuu. Tietääkseni jotakin tapahtuu. Kuulemma jotakin tapahtuu. Miksei kuulemakseni jotakin tapahtuu? Tuollaisia pohdin äsken aamulenkillä. Vastaus tuli googlettamalla. Kuulemma: Kuuleman, kuulopuheen, kertoman tai huhun mukaan, sikäli kuin olen kuullut tai on kuultu. Eli sana ei juonnu verbistä kuulla, vaan muutamista samaa tarkoittavista substanttiiveista.

  Tulen sinne sinut nähdäkseni. Nähdäkseni olen perillä kuuden aikaan. Luullakseni suomenkielen lyhyt kertaus päättyy nyt.

  Aamulla alkoi lumisateen Hollolassa. Kolmas päivä putkeen, kun lunta sataa, sulaa pois. Enen sadetta kävin lenkillä. Olin viisas: kipaisin ensin kokeilemassa tien pintaa, laitoin nastakengät. Melkoista luistinrataa oli matkan varrella.
 Ensi viikoilla näyttää ilma lämpenevän. Maanantaina on aika kesärengaiden vaihtoon. Liukkaita baanoja ei kaivata sitten, mutta ei taida olla pakkoa minnekään lähteä suhailemaankaan, jos pääkallokelit tulevat. Eikä muutenkaan. Ole tarvetta. Autolla suhata.

  Nyt on käynyt sillä tavalla, että kirjastosta lainatut kirjat ovat tulleet luetuiksi. Siis omaa kokoelmaa pitää hyödyntää. Eikö tuolta löytyne uudelleen luettavaksi kelpaavaa tuotantoa. Tai taas luettavaksi kelpaavaa, sillä monia niteitä olen moneen kertaan lueskellut. Itse asiassa Sinuhe egyptiläisen, perään Täällä pohjantähden alla-trilogian, voisin ottaa työn alle. Sinuhen lukemisesta onkin kulunut aikaa jotakin 40 vuotta. Muistaakseni sen luin teininä ensimmäisen kerran. Silloin se ei oikein purraissut. Kun sitten siinä kolmekymppisenä kirjan uudelleen luin, hämmästyin, kuinka sujuvasti teksti minulle aukesi, tarina vei mukanaan. Ehkä kohdakkoin voin kertoa, miltä opusta tuntuu lukea nyt, seitsemännen vuosikymmenen lopuilla.

  Asemyynti kasvaa USA:ssa hurjiin lukuihin. Kaaokseen ja anarkiaan kai ihmiset varautuvat. Joopa joo. Kaikki kuolevat, mutta minä viimeisenä-meiningillä mennään. Onneksi USA on oma lukunsa.

  Olin kuulevinani uutisista, että  perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajana Ville Tavio vaatii presidenttiä johtamaan koronatilannetta. Tavio sanoo, että hallitus ei tee tarpeeksi jämeriä päätöksiä, ja että hallitus politikoi liikaa. Onneksi Tavio ei politikoi. Opportunismi kukoistaa. Kultivoitunut sofisti (nykymerkityksessään) on suunnilleen yhtä harvinainen, kuin sofistikoitunut kultivaattori.

  Sunnuntaina alkaa ylellä kolme uutta sarjaa: Toinen kausi Karpista ja DNA ykkösellä, sekä Tsunami Teemalla. Lisäksi tulee Arenaan keskiviikkona Le Bureau, vakoojaverkosto. HBO:lla ja Netflix:lla riittää valittavaa. Ei ole pakko vanhoja kotimaisia suosikkeja tuijotella. Kaikki kunnia ja arvostus niille kuitenkin. Varmasti Tankki täyteen ja Reinikainen tuovat monille iloa ja vaihtelua koronakurjuuteen.

  Melko rönsyilevää tuntuu kirjoittelu olevan. Ja ennen kaikkea siitä tulevan. Eikä vain tunnu, se myös on ja tulee. Rönsyilevää ja rönsyillen.
  Rönsyilen eteenpäin. Soitin eilen äidin hoitokotiin. Ennallaan on kuulemma, eli kertoman mukaan (kts. 1. kappale) Elinan vointi. Jos jotakin hyvää alzheimerin taudista on pakko löytää, niin se, että äiti ei pahemmin ikävöi omaisiaan, muistele läheisiään. Ainakin näin oletan. Varmasti vanhuksella, joka pää partaveitsenä viettää aikaa lukittuna asuntoonsa ilman mahdollisuutta nähdä ketään muita kuin hoitohenkilökuntaa, ei ole kovin mukavaa. Tosin pää partaveitsenä oleva vanhus kykenee kommunikoimaan puhelimessa, pystyy jopa videopuheluita käyttämään.

  Poikkeusoloja mennään. Pääasia, että riskiryhmään kuuluvat varjeltuvat tartunnalta. Poikkeusoloja liiaksi tuputtamatta laitan niin poikkeus-, kuin normaalioloissa tapana olleen loppukuvan. Laitan kuvan vielä poikkeusoloista onnellisen tietämättömästä pienokaisesta, joka vanhempana tulee kuulemaan, että hän syntyi alkaviin poikkeusoloihin, ja että hänen ristiäisensä siirtyivät ajateltua tuonnemmaksi (viimeinen lause on olettamaa, mutta varsin todennäköinen).

PURISTI NENÄÄNSÄ TURISTI

  Suomen kieli on mukavaa. Vaikkapa tuo otsikko: Puristi nenäänsä turisti. Tekemisen kohde on toki selvä, nänähän se. Mutta kuka teki ja mitä teki? Puristiko turisti vai turistiko puristi? Ota tuosta selvää!

  Lausahdus tuli ilmoille, kun aloin ajankuluksi rustata Koronarunoa. Rustaus jäi kesken, mutta tämänkaltaisia säkeitä oli syntymässä:

  Juristit lakikirjan avasi

  valmiuslaki ilmolle ravasi

  Vilperi muniaan puristi

  rajasulkuun pirssi huristi

  Turisti kohteensa karisti

  karanteeniin itsensä alisti

  Puristi nenäänsä turisti

  sielua kummasti kuristi

  Ei hillu kartsalla rasisti

  aurinkorannalla nudisti

  Tässä runoelmassa tarkoitin tietysti, että puristi oli se, joka nenäänsä turisti. Turisti pääsi kyllä mukaan, edelliseen säkeeseen. 

  Ei ole minusta runoilijaksi. Toisaalta hyvä: 

  Älä koskaan ota runoilijaa 

  luoksesi asumaan. 

  se se ryyppää, rähjää ja rellestää 

  ja kaataa kaljaa sun kitaraan.

  

   Jos olisin runoilija, olisin varmaan koditon. Eihän kenenkään kitara kestä tuollaista käsittelyä. Eivät kaikki runoilijat tietenkään noin ikävästi käyttäydy. Heikki Salo, josta on moneksi, on myös runoilija. Hän se tuossa varoittaa ottamasta runoilijaa luokseen asumaan. Ja samassa laulussa kertoo näin:

  Minä en ole syntynyt kuolemaan 

  vaikka hautaani synnyinkin  

  Sitä kättä en rupee mä nuolemaan 

  joka hakkaa mut kuitenkin  

  Minä elän, minä elän 

  ja kierrän tätä palloa 

  Kuin täi kynä taskussa kiertäisi 

  Aleksis Kiven muotoista kalloa

  Silti hän tietääkseni saanut asua Pispalassa Lauri Viidan entisessä talossa vaimonsa kanssa. Vaimo on Sulevi Peltolan sisko, jos se mitään selittää. 

  Suomalaisen musiikin suhteen en ole puristi. Salon Heikki kuuluu kuitenkin suosikkeihini. Kuten moni muukin "vanha kähmy". Ja uusia tulee. Topi Sahaa olen jonkin verran kuunnellut, ja Muuan Mies-yhtyettä. Vesterinen porukoineen on maisteltu aikaa sitten. Aina jostakin pullahtaa mielenkiintoisia artisteja esiin, vaikka en niitä erityisesti hae. Jatkukoot kauan musiikin ihmeelliset tiet, polveilkoot ikuisuuteen asti, rönsyilkööt polut läpi vaikeiden ja onnellisten aikojen. Se on rikkautta missä ei kaivata mammonaa. Tai ehkä jotkut tekijät kaipaavat, jotkut eivät. Kuuntelijana en kaipaa. Mammonaa. Jos musiikki on hyvää, en kaipaa mitään. Tai jos musiikki on hyvää, ja tuo mieleen muistoja, saatan kaivata. Mutta en mammonaa, kuten sanotuksi jo tuli. Melko pitkä tarkennus, sallittehan?

  Päivät kuluvat, kuten niiden tuleekin tehdä. "Ei vuodet kulu, ne kuluttaa, puree palan, sitä mutustaa", laulaa Pauli Hanhiniemi, rocklyyrikko ihan kelvollinen. Päivät eivät, ainakaan vielä, isommin minua kuluta. Jos näillä, mahdollisesti vielä tiukemmilla rajoituksilla, mennään yli Jussin, jo saattavat ruveta kuluttamaan. Jos näin käy, täytyy hommata lisää kulutuspintaa. Puhki ei saa itseään päästää, kukaan. Ei, vaikka kuinka seinät alkaisivat niskaan luhistua. Aina löytyy edes pientä iloa elämään, vaikka musiikista. Ja sitähän on nykyään tarjolla enemmän kuin kenenkään voi katsoa kohtuudella tarvitsevan. 

  Tää oli tällainen puolirunollinen musiikkia sivuava sormiharjoitus. Se ei ole tarkoitettu kovin vakavasti otettavaksi. Jos nyt ei perskeikkanaurujen lähteeksikään.

    Runoilijoista vielä. Valitettavasti sillä saralla monien kohtalo on alla olevan kaltainen:

VÄHÄTTELYN PAISUTUS

  Tiistain vuodatus. Olen monta kertaa tämän sanonut, varmaan tulen monta kertaa vielä sanomaan: Ihmiskunta tulee kokemaan hankalia aikoja, joutuu vielä pakon eteen, vähättelyn vuoksi.
  "Mitä väliä meikäläisen teoilla?" 
  "Mitä väliä pienen kansan toimenpiteillä?"
  "Mitä väliä yhdellä lomalennolla?"
  "Mitä väliä millään?"

  Aina, kun näen auton käydä ronksuttavan joutavaa parkkipaikalla, aina, kun näen ulkovalojen palavan yötä päivää, aina kun näen lukuisan määrän puhelimen, tabletin, läppärin, nenäkarvatrimmerin, korvakarvatrimmerin, perskarvatrimmerin, vaikka minkä härvelin, latureita jököttävän pistorasiassa 24/7, mietin, että eikö ihminen voisi aloittaa pienistä asioista. Kun sisäistää, että jos kaikki toimivat oikealla tavalla, niin pienistä jutuista paisuu suuri vaikutus. Jos sen tajuaa, niin varmaan ne isommatkin asiat tulee harkittua uudella tavalla.
  Ajattelin äskeiseen "aina kun näen-litaniaan" lisätä vielä juoksevan vesihanan, mutta näinä aikoina on annettava veden valua, pidettävä kädet puhtaana.
  Tuosta "mitä väliä-mentaliteetista" on syytä päästä eroon, pitä pikemmin, sen parempi. Onneksi vähättely koronavirusasian suhteen taitaa olla melko vähäistä (näinköhän vähättelen vähättelyn määrää?), ainakin Suomessa. Kyllähän ihminen uskoo pieniinkiin toimiin, kun oma perse on vaarassa kärävähtää. Pitääkö siis maapallon kestokyky saattaa peruuttamattoman rajoille, tai niiden yli, ennen kuin aletaan uskoa?
  Ei tällä vuodatuksella maailmaa paranneta. Korkeintaan saattaa joku ryhtyä irrottamaan latureita seinästä, kun ei niitä käytä. Mutta ei pidä vähätellä, on se jotain sekin.

  Sitten päivän päivitykseen. Aamulla heräsin viideltä, katsoin, että kymmenen pakkasta, menin vielä nukkumaan. Lähdin vasta seitsemän jälkeen, aamukahvi mahassani, lenkille. Pakkasta oli toki lähes kymmenen vieläkin. Kiertelin Tiilijärvien tuntumassa. Kun kuljin Vähä Tiilijärven eteläpuolella kulkevaa reittiä, ajattelin ottaa kuvan uimalaitureista ja niitten ympärillä sulana olevasta vedestä. Uimaranta on avantouimareiden käytössä. Kun kaivoin puhelimen takin sivutaskusta, avasin kameran, ryhdyin ottamaan kuvaa, meni laite pois päältä. Minä, että mitä hittoa, käynnisten uudestaan. Sama juttu, heti melkein tilttasi. Taas käynnistin. Nyt ehdin huomata, että varausta akussa oli alla kymmenen prosenttia. Lähtiessä vajaa tunti aiemmin oli prosentti 50. Eli puhelin oli hyytynyt kylmässä sivutaskussa. Ylläni olleessa kevyttoppistakissa ei ole povitaskua, joten laitoin puhelimen housujen sivutaskuun, jatkoin matkaa. Kymmenen minsan kuluttua avasin laitteen taas. Varausta oli 42 %. Olin jo loitonnut Vähä Tiilijärveltä Soramäen liepeille, joten kuva jäi ottamatta.
  Akku alkaa kai lenkkipuhelimessani vedellä viimeisiään. Puhelin on melko vanha. Siinä on akku sisään rakennettu, kuten nykyään yleensäkin, joten huoltoon laiten pitää toimittaa, mikäli haluaa uuden. Pitää miettiä. Hyvin kuitenkin se tehtävänsä täyttää. Ja uuden puhelimen hankinta tarpeettomasti ei ole ympäristöteko. Ei se ole ympäristöteko missään tapauksessa, mutta tietyssä tilanteessa perusteltu. Hiilijalanjälki vastaa suunnilleen 800 kilometrin ajoa henkilöautolla. Ei tunnu hurjalta, vai? Mutta jospa vaikkapa Hollolan arviolta 18 000 puhelimen omistajaa päättäisivät pitää luurinsa vuoden kauemmin, hiilijalanjälki vähenisi sen vuoden osalta 14 400 000 ajokilometrin verran. Eli 960:n meikäläistyyppisen eläkeajelijan kilometrien verran. Entäpä, jos koko Suomen kännykkää hipelöivä kansa tekisi näin? Pidentäisi puhelimen vaihtoväliä vuodella? Tai Euroopan somettajat? Tai koko pallon niskatkyssässäkulkijat? Laskekaapa ite.

  Menipä päivän päivitys vähättelyn paisutteluksi. Mitä sitte? No sitä, että jos edes yksi korjauttaa luurinsa tai vaihtaa siihen akun, niin kirjoitus ei ollut turha. Etteenpäinmenoa on sekkii, ku turvalleen kaatuu!

  Ei tule loppuun kuvaa Vähä Tilkin uimarannasta. Korvaavaksi rakentelin otoksen kalasääksestä per. 8.5.2018 pesäpuunsa latvassa Halkoluodoilla. Kukin voi sisimmässään miettiä, kuinka kalasääksi voi korvata Vähä Tiilijärven maauimalan?

KAHVITON AAMU

  Tänään oli taas se päivä. Se päivä, jolloin aamukahvi ei tullut ajallaan. Oli se se päivä, kun minulla oli vuotuinen labra-aika verikokeen ottoa varten. Aika oli 8:20. Menin autolla, koska matkaa on pari kilsaa, eikä isommin saisi itseään rasittaa ennen näytteenottoa. Kotona olin taas 8:28. Tästä voi päätellä, että ajallaan oli labra. Ei tosiaan kova läyhke ollut, parkkipaikkakin melkein tyhjillään.
  Kotona Hilppa oli keittänyt kaffet valmiiksi. Oi autuutta! Kiven Aleksia mukaellen "Talo ilman aamukahvia hörppivätä isäntää on niinkuin pilvinen päivä".

  Kun kahvit oli nautittu, ruokakaupassa muutaman päivän eväät haettu, lähdin viivästyneelle lenkille. Koska katupölyä on, vaikka kulkuväylät on suurimmaksi osaksi puhdistettu, ajoin lenkkipolkujen varteen, kävelin Messilän kautta Tapanilan hiihtomajaa sivuten Päksin viertä takaisin autolle. Messilän golfkenttä näytti tällaiselta.

  Kävellessäni kuuntelin pariin kertaan Bob Dylanin uutta musiikkia. Kahdeksaan vuoteen ei ole herra uutta julkaissut. Eikä tämäkään kai ole uutta, siinä mielessä, että "Murder Most Foul" on tiemmä albumilta "Tempest" Bobin pois jättämä biisi. Reilut 17 minuuttia kestävä kappale on tarina Kennedyn murhasta ja monesta muustakin asiasta. Harmi, että kielitaitoni ei ole parhaasta päästä, sillä biisin paras anti ei liene musiikissa, vaan tekstissä. Apokalyptisia piirteitä sisältävä teksti sopii hyvin tähän korona-aikaan, ja ehkä sen takia Dylan on katsonut jutun aiheelliseksi julkaista. 

  Mielihyvin eläisin vielä sen päivän, kun herra Bob posauttaa ilmoille albumillisen aivan uutta kamaa. Nimimerkillä "Coverit narikkaan".

  Pian lähdetään Hilpan kanssa noille Messilän mainioille ulkoilureiteille. Salpausselän harju on ylä- ja alamäkineen, suppineen, sammaleisine kuusikoineen, aivan erinomaista ulkoilumaastoa. Ja etäisyydet on siellä helppo pitää säädetyissä rajoissa. Etäisyydet ovat tärkeitä, kuten aamulla Tokmanilla pesuaineita hakeissamme kuulutettiin: "Pidämme kahden metrin välimatkaa ehkäisyn vuoksi." Se on hyvä nyrkkisääntö, kaikenlaiseeen ehkäisyyn.

  Tosissaan Tokmannilla ohjeet otetaan. Kassalla ei hihnaa laiteta pyörimään, ennen kuin edellinen asiakas on saanut tavaransa pakattua. Saatta hieman hidastaa, mutta ei niin paljon, kuin tiesulut Uudenmaan rajoilla. 

  Tokmanille mennään taas kohta: täytyy ostaa Hilpalle kävelysauvat. Hänen sauvansa jäivät Anttolaan. Ei Hilppa juuri talviaikaan sauvkävelyä harrasta, mutta nyt on se aika, kun metsäpoluilla on hyvä taivaltaa. Joten Tokmannille, välimatkat mielessä, siitä metsään, kokonaismatka mietittynä. 

  PS. Tänään kehuivat verikokeen tulosten valmistuvan. Huomenna Omakantaan nuuskimaan, sitten soitto omahoitajalle. Toivottavasti on kolesteroli pysytellyt sallituissa puitteissa. 

RIDE, SI SAPIS

  "Naura, jos olet viisas" ("Ride, si sapis"), sanoi  roomalainen runoilija Marcus Valerius Martialis (40 - 100). Pätee moneen asiaan, moneen aikaa. Mutta kyllä nauru joskus on tiukassa, oli viisas tai hölmö, älykäs tai luojalta saaliiseen jäänyt.
  Sanoi Martialis muutakin. Wikisittaatien mukaan  mm. "Elämä ei ole pelkästään elossa olemista, vaan terveenä olemista". Niinpä. Ja taas mutta: Elämä on joillekin elämistä sairaana, sanokoon vanhan ajan roomalainen runoilija mitä tahansa. Ja vielä "Se ei kirjoita mitään, jonka kirjoituksia ei lueta". Kirjoitanhan minäkin!
  Täytyy yksi Martialisin sitaatti vielä laittaa, sellainen, mihin minulta ei löydy vasta-argumenttia: "Rehellisessä miehessä on aina jotain lapsenomaista".

  Nyt eletään kahdessa Suomessa, yhdessä somessa. Hallitus on päätöksensä tehnyt, eduskunta hyväksynyt. Sulkuja ja bajamajoja pääväylille on laitettu. Mitä poliisi tekee asiattomalle ylitysyrittäjälle? Eihän moottoritiellä voi takaisin käännyttää. Vai ovatko tarkastuspisteen sellaisella kohdalla, missä on mahdollisuus mennä välikannaksen yli? Sellaisia on siellä täällä, varmaan hälytysajoneuvoja ja tien kunnossapitokalustoa varten. Tosiaan, kunnan ja, vielä maakunnan, raja tuntuu luonnolliselta paikalta tuollaiseen mahdollisuuteen. Lähinnä ajattelen tiepiirejä ja aurauskalustoa. Ei tämä asia toisaalta minulle kuulu, ei hetkauta. Aamuverryttelyksi pohdiskelin.

  Mökkeillepakoa on esiintynyt paljon. Sitä on kritisoitu kovalla kädellä. Tai tietysti sanalla. Kädelläkritisoijat ovat kuitenkin valmiina; somessa kuuluu liikkuvan likvidoitimentaliteettia "mökkipakoilaissaastuttajia" kohtaan. Sanahirviön voi ymmärtää väärin. Tuskin sillä tarkoitetaan pakolaisia saastuttavia mökkiläisiä. Jos tarkoitettaisiin, niin heitä ylistettäisiin. No, ehkä vähän kärkevästi ilmaistu.
  Jos Uudeltamaalta on mökille menty pari viikkoa sitten, niin minusta ok. Jos torstaina lähdettiin, niin kyseenalaista, jos ei ole puhtaan papereita. Eikä niitä taida juuri kellään olla.

  Oma mökkikausi lähestyy. Tai se aika, kun oma mökkikausi alkaa, lähestyy. Tällaisena aikana mennään tilanteen mukaan. Ohjeita noudatetaan, äärimmäistä varovaisuutta noudatetaan. Kuten varttuneemman oloinen herra äsken Lidlin kassajonossa. Hän tunkeutui lähes kärrien kanssa takanani olevan Hilpan ahteriin kiinni ja sanoi maskinsa läpi kertakäyttöhanskat viuhuen: "Turvavälit pittää olla, vaikka taijatte olla sammaa perhettä?" Meitä löytyy joka kassajonoon. Junaan ei ehkä, kun alkavat kontrolloida.
  Mutta mökkiasiasta. Voi olla, että harkinnan paikka kuukauden kuluttua koittaa. Vaikka liikkuminen ei olisi kiellettyä, niin ei ole mukavaa mennä Etelä-Savoon, jos lynkkausporukoita saattaa tulla kylään. Muutenkin on oltava saletti, ettei vie virusta mennessään. Yksi konsti, varman puoleinen, on, että on ensi kotona oikeasti karanteenissa kaksi viikkoa, sitten vasta lähtee ajelemaan. Jos mökille pääsee "puhtaana", niin siellä on melko turvassa, jos ei laske ketään laiturille, mahdollisten mökkinaapureiden kanssa kommunikoi puhelimella tai megafonilla.

  Tässä on ollut kaikenlaista possakkaa viime päivinä. Nyt on aika ja aikaa katsella viikon aikana kasaantuneita tallenteita. Jos kerran päivässä katsoo koronatilanteen, se piisaa. Hieman vähemmän on tarkoitus katsella paskalehtien paskajuttuja. Kerta viikossa riittää, sekin yleensä vahingossa.

  Odottavaa aikaa vietetään. Tiilikaiset ovat toisessa Suomessa, me toisessa. Vaikea uskoa, että eristäminen loppuu kolmen viikon kuluttua. Toki niin toivon, mutta koronan pirulainen ei paljoa toiveista perusta. Ei minun, ei hallituksen, ei Trumpin, ei Putinin. Trump on aika veijari. oliko kolme viikkoa sitten, kun hän vähätteli koko virusta, kohta sen jälkeen hän kertoi jo kauan tienneensä, että korona aiheuttaa vakavan pandemia, laittoi USA:n pulloon, nyt hän kehottaa, vastoin terveydenhuollon asiantuntijoita, ihmisiä palaamaan töihinsä maassa, missä on eniten todettuja tartuntoja. Terveys raha eivät lyö kättä, paisi ylikansallisissa terveysjäteissä, suojakäsineellä tai ilman.

  Lopulliseksi pakoksi, vai miten se meni?, sivu Iiriksen piirtämästä sarjakuvasta. Kuten jokainen tunnistaa, eläimet ovat tiikeri ja gepardi.

TEMPORA ASPERA VIVIMUS, AMICE BONE (II)

  Uusimaa laitetaan kai tänään pulloon, ainakin melkein. Se tietää monille hankaluuksia, monille ei. Usein ikävät asia kumuloituvat. Mutta se on toinen juttu.
  Eteenpäin on mentävä, keinolla, tai toisella, vaikeudet voitettava. Kaikki on nyt keskittynyt koronaan, mutta on elämää omine koukeroineen myös sen ulkopuolella. Niistä koukeroista on selvittävä, vaikka poikkeusolot saattavat asettaa siihen oman vaikeusasteensa.

  Jotakin iloisempaa koronaelämän lomaan. Juttelin eilen puhelimessa ensimmäistä kertaa ystäväni Ilun kanssa hänelle puolitoista vuotta sitten sattuneen sairauskohtauksen jälkeen. Vaimonsa kanssa ollaan monesti juteltu. Nyt Ilu oli valmis tarttumaan luuriin. Tosi hyvin on puhe palautunut. Ei juurikaan huomaa eroa entiseen. Myös liikkuminen alkaa sujua kepin kanssa jotenkin. Eli odotan innolla, kun tämä epidemia laantuu, ja päästään Paraisille usmuuttamaan.

  Jos tilanne synkistää, niin ilma yrittää sitä kompensoida. Aurinkoista keliä, ainakin tänään ja huomenna. Jos mahdollista, menkää metsään. No, ulos ainakin. Jos töissä olette, niin illatkin ovat valoisia. Kohta se kello käännetään vielä illan valoa jatkamaan.

  Sellaista elämän on; joskus vaikeaa, joskus helppoa. Onkohan joku viisas laskenut keskivertoihmisen onnellisuusprosentin? Onko Meikän Masa keskivertoelämässään noin 50/50 onnellinen/surullinen? Luultavasti keskivertoihmisen onnellisuuskäyrä on keskiverto. Sitten on olemassa perusonnellisia ja perussurullisia. Nämä kumoavat toisensa, joten 50/50 on perusteltavissa. Syntymäpöljät ovat oma lukunsa, heitä ei lasketa. Ehkä perusvittuuntueet otetaan tilastoissa kuitenkin huomioon. He saattavat kallistaa tulosta negatiiviseen suuntaa.
  Noilla perusryhmillä ei ole mitään tekemistä perussuomalaisten kanssa. Tai on siten, että samat lainalaisuudet koskevat tietysti persujakin; on perusonnellisia persuja ja perussurullisia persuja. Syntymäpöljiä persujakin oletusarvoiseti on, samoin perusvittuuntuneita persuja. Persut ovat näet ihmisiä, niin kuin demarit, kokoomuslaiset, vasurit, vihreät, radikaalit, moralistit, terroristit, pakolaiset, uskovat, uskottomat, ennalta-arvattavat ja uskomattomat.
  Siinä mielessä tällainen pandemia on tasapuolinen, että se ei valitse uhrejaan. Toki hengityslaitteita itselleen hamstraavilla ökyrikkailla on parempi tilanne kuin vaikkapa pakolaisleirin nälkää ja vilua kärsivillä. 

  Rönsyilemään pyrkii tämä juttu. Mielikin on vähän hämmentynyt. Ajatukset eivät tahdo pysyä kasassa. Niinhän se on. Yleensäkin. Jos ajatukset pysyisivät aina kasassa, niitä olisi alettava läjäämään varastoon. Kun ajatuskasoja alkaisi olla varastolaanit täynnä, pitäisi varmaan hommata varastomies pitämään ne järjestyksessä, ehkä rakentelemaan hyllyjä, jos tontti kävisi pieneksi. Tällaisessa ajatuskasavarastossa on hyvänä puolena, että jos se on järjestyksessä, niin sieltä on helppo hakea ajatus sopivaan käyttöön. Jos varasto on kuin pommin jäljiltä, siitä ei ole paskankaan iloa. Päin vastoin: saattaa käydä niin, että sieltä käy nappaamassa irrallisena leijuvan ajatuksen, liittää sen aivan väärään kontekstiin. Järjestys ennen kaikkea!

  Kasataanpa taas hetki ajatuksia. Vaikkapa käytävän D oikealle puolelle, ylähyllylle. Siellä näyttää olevan tilaa. Sinisistä ajatuksista en ala puhumaan. Huovisen Veikolla oli siihen yksinoikeus, jonka hän tosin jakoi Konstan-Pylkkerön kanssa.

  Ai niin! Otsikon perään laitoin sulkeisiin II. Siksi laitoin, kun en ole varma, olenko joskus aiemmin samannimisen blogin jo kirjoittanut. Enkä viitsinyt tarkistaa.

Loppuun väriä 

ENNEN, JÄLKEEN, JA SEN JÄLKEEN

  Kun espanjantauti riehui pallollamme 1918-1920, se surmasi vaihtelevien arvioiden mukaan 30 - 100 miljoonaa ihmistä. Väestön määrä oli tuolloin n. 1.9 miljardia. Korkeimman arvion mukaan tauti kellisti siitä 5,3 prosenttia, matalimman mukaan 1,6 prosenttia. Nyt väkiluku on 7,8 miljardia. Jos siitä poistuisi 5,3 prosenttia, olisi kuolleiden määrä 413 miljoonaa, jos 1,6 prosenttia, niin 125 miljoonaa. Tauteja, lukuja, aikaa, ei niitä voi verrata toisiinsa. Kunpahan spekuloin.

  Suomen väkiluku ennen espanjantaudin iskemistä, eli itsenäistymisen aikaan, oli 3,1 miljoonaa. Nyt se on n. 5,53 miljoonaa. Suomen väkiluku on siis kasvanut tuollaiset 70 prossaa, kun maapallon vastaava on paisunut yli nelinkertaiseksi. Eli huolissaan syntyvyydestä maassamme olisi voinut olla jo pitkään. Siitäpä mieleen; kun asian, siis alhaisen syntyvyyden, tiimoilta haastateltiin taannoin kansalaisia, eräs vartuneempi herra antoi romakan neuvon pulmaan: "Naisille alhaisempi moraali!"

  En osaa sanoa espanjantaudin vaikutuksesta maailmantalouteen, mutta koronaviruksen kohdalla se on huikea. Saattaapi kestää tovin, ennen kuin pyörät pyörivät entiseen malliin.

  Aika tulee näyttämään, opettaako pandemia meille mitään? Tarkoitan mitään sellaista, mikä ei kohta taas uhohdu. Juurtuuko käsienpesu kalloomme? Ymmärrämmekö vielä viiden, tai kymmenen, vuoden kuluttua, miksi kannattaa pitää hoitohenkilökuntaa arvossa ja heidän palkkansa riittävänä? Puhumattakaan isoista globaaleista kysymyksistä? Ihmiskunnalla on paha tapa unohtaa.

  En tiedä, mitä muut ajattelevat median jakamasta koronainfosta? Sen tiedän omalta kohdaltani, että jos klikkaan auki joidenkin muiden kuin ylen sivustoja, alkaa ahistaa. Siksi en klikkaile. Riittää, kun kutakuinkin asiallista infoa saa pääkanavalta, noudatettavat ohjeet sekä rajoitukset hallitukselta. Metsään ollaan menossa, jos kaikkien "asiantuntijoiden" lausahduksiin luotetaan.

  Ennen espanjantautia, ennen itsenäistymistä, tarvittiin työmiehiä. Tämä ilmoitus oli Mikkelin Sanomissa 3. elokuuta 1915:

  Aika mahtipontisesti on isoisäni isä Kalle Ville ilmoitellut. Varmaan hakua selittää se, että K. V. oli laivuri, jolla oli tervahöyryjä liikenteessä. Historiantuntemus ei minulla riitä kertomaan, oliko jotain sellaista meneillään, mikä teki työvoiman saatavuuden hankalaksi. 

  Olisi hauskaa päästä aikamatkalle elokuuhun 1915. Minkälainen sahansuhina ja kirveenkalske raikuikaan silloin Piskolansaaren tantereilla? Varmaan seuraavana talvena hevonen, tai muutama, siirteli halkopinoja laivalaiturin tietämille. 

  Tuosta on kulunut sata vuotta ja risat. Ensin dieselmoottorit syrjäyttivät höyrypannut. Sitten rakentuva tiestö ja kehittyvä autokanta syrjäyttivät matkustaja- ja rahtilaivat, vain metsäyhtiöiden hinaajat jäivät puskemaan Saimaan selkiä. Nyt ei niitäkään juuri näy. Tempora mutantur...etc. Ei enää pääse edes tukkilautoille ahvenia onkimaan. 

  Anna, Iiris ja vauva lähtivät kotiinsa. Jos liikkumisrajoituksia tulee, niin videopuheluiden varassa on yhteydenpito. 

  Hieman mietityttää, kuinka käy ylipäätään mökkikauden avauksen? Jos liikkumista esim. maakuntien välillä rajoitetaan, niin ei, ...kele, päästä kasvimaata perustamaan. Määräyksiä tulee noudattaa. Mutta jos sattuu niin, että mahdollisista rajoituksista piittaamatta pariskunta Lehkonen käy reilun viikon eväät Lidlistä, pakkaa autonsa, usmuuttaa Anttolaan, veneilee saareen, on siellä kunnes ape loppuu, palaa Hollolaan käymättä missään, näkemättä ketään sataa metriä lähempää, paitsi auton ikkunasta, niin se ei ole hirvittävä rikos. Mutta rikos kuitenkin. Jos näin käy, niin mahdollinen rangaistus on ansaittu ja oikea. Jos teiltä kysytään, en ole mitään lainrikkomisajatuksia koskaan esittänyt. Eikö vaan? Sitä paitsi jos olenkin, se on vain ajatus. Suunnittelusta tulee saada tekoa lievempi rangaistus.

  Muuten, tuo lehti-ilmoitus on löytynyt seuraavalta sivustolta: https://digi.kansalliskirjasto.fi/search?formats=NEWSPAPER. Sieltä saattaa hakusanoilla löytyä mielenkintoisia juttuja. Vinkin sivuihin sain taannoin kaimaani Eerikäiseltä, kiitos siitä. 

  Tässä on tullut foorumille laiteltua jotakin joka päivä. Nyt taidan lepuuttaa pari päivää kaksisormijärjestelmän avainasemassa olevia jäseniä, etusormia. Jos tilanne vaatii, niin etusormet ovat luvanneet, poikeustilanteen ymmärtäen, olla käytettävissä aikaisemminkin. Tietyin ehdoin. 

  Vielä tämän aamupäivän otos ketterästä kiipijästä.