CLOSING TIME

  Tällä hetkellä lenkkimusiikin kuuntelussa on menossa Leonard Cohen, studioalbumit kronologisessa järjestyksessä. Olen siinä mielessä laittanut musiikkikirjastoni uuteen uskoon, että muutamat lempiartistit olen siirtänyt omalle musiikkilistalleen, ja juuri vanhimmasta uusimpaan. Tarkoitan tietysti, että albumit vanhimmasta uusimpaan, ei artistit. Jos näet tallentaa albumit artistin nimen alle, niin ne toistetaan aakkosjärjestyksessä. On mukavaa kuunnella jonkun tuotanto 1960-luvulta tähän päivään. Huomaa kuinka tyyli, genre, ääni, you name it, ovat vuosien saatossa muuttuneet. Tai että eivät ole. Mutta se miksi tästä kirjoitan, paljastuu nyt. Aamulla kiiri korviini Leonard Cohen'in "Closing Time" (albumilta The Future 1992). Sitä kuunnellessani tuli mieleen toisen lempiartistini Tom Waits'in "Closing Time (miehen samannimiseltä esikoisalbumilta 1973). Nimi on sama, biisit eivät. Mutta loistavaa musiikkia, kaikki tyynni, molemmat!

  Onhan noita samannimisiä eribiisejä vaikka kuinka paljon. Nyhtäkää niitä pääkopastanne, jos siltä tuntuu, mutta älkää missään nimessä kasatko yli kymmenen ihmisen joukkoa niin tekemään. Paitsi verkossa, tietty.

  Joku ehdotti minulle liittymistä Aristoleen kantapää-nimiseen fb-ryhmään. Joku toinen joku oli aiemmin samaa esittänyt. Nyt sitten liityin. Ryhmän tiedoissa kerrotaan:  

  Ryhmässä keskustellaan Aristoteleen kantapää -radio-ohjelman aiheista ja muista suomen kieleen liittyvistä ilmiöistä. Myös median kielikukkasia ja ohilaukauksia voi ilmiantaa. Julkaisuissa on toivottavaa selventää, mikä kielellinen ongelma siinä vaivaa. Ylläpito poistaa varoituksetta julkaisut, jotka ovat aihepiirin ulkopuolelta, tai jotka provosoivat ryhmän aihepiirin ulkopuoliseen väittelyyn.  Emme hyväksy yksityishenkilöön kohdistuvaa pilkantekoa!

  Sekä: 

  Keskitytään kielen ilmiöihin ja median kielikukkasiin. Kaikkien ei tarvitse olla ammattikirjoittajia. Pidetään pilke silmäkulmassa, eikä suotta nälvitä toisiamme kielioppivirheistä!  

  Aivan oivat lähtökohdat, ei siinä mitään. Nyt, kun ole reilun viikon sivusilmällä seurannut ryhmän sivujen postauksia, olen huomannut seuraavaa:

  Osa on asiallisia ja nokkelia huomioita ilman perusteluja. Osa asiallisia ja nokkelia huomioita perusteltuina. Osa on turhanpäiväiseltä tuntuvaa pilkunviilausta. Varsinkin ministerien puheita tiedonannoissaan tunnutaan ruotivan ahkerasti. No jaa, kielikukkasiin puuttumiseen tämä ryhmä on tarkoitettu. En silti ihan allekirjoita tärkeästä sanomasta haettuja mahdollisia virheitä tai lapsuksia. Käsittääkseni ryhmässä on tarkoitus pitää hauskaa kielen kustannuksella. Kyllä siellä sitä tehdäänkin. Mutta rajansa kaikella. Tuntuu, kuin jollain on pätemisen tarve sitä luokkaa, että väkisin on jotakin päästävä postaamaan. Moni on varmaan eri mieltä, joku saattaa olla samaa. Ja mieltähän saa olla, meikäläisen tapainen mieletönkin. 

  Perusteluksi panin, kun ryhmään hyväksymiseen tarvittiin esittää miksi siihen hakee, jotakin tällaista: Oikeinkirjoitus kiinnostaa, väärinkirjoitus ipottaa, nurin-oikeinkirjoitus kiinnostaa enemmän kuin neulominen. 

  Saa nähdä, kuinka kauan jaksan lukea ryhmän postauksia? No, niistä pääsee loitolle. Eroamalla, tai asetusten rukkaamisella. Aika näyttää. 

  Kun fb-ryhmistä puhumaan alettiin, niin jatketaan vielä. Kuulun seuraaviin ryhmiin:

  

  Anttola satamasi Saimaalla, 1 952 jäsentä (1951 ois ollu miulle mielusampi).

  Miun vanha Mikkeli, 8 253 jäsentä.

  Mikkelin miesasialiike, 5 650 jäsentä.

  MIKKELI historian havinaa, 1 388 jäsentä.

  Aristoteleen kantapää, 30 159 jäsentä.

  Suomalainen luonto, 24 939 jäsentä.

  As Oy Kultasirkku, 14 jäsentä.

  Tietysti ristiin on samoja immeisiä useammassa rymässä, mutta muutamalla klikkauksella minulla on mahdollisuus tuoda mielipidettäni julki melkoisella väkijoukolle. Suuremalle määrälle, kuin Mikkelin väkiluku. Kuitenkin luulen, että olen pienehkön fb-kaverimääräni ja olemattoman ryhmäaktiivisuuteni vuoksi melko vaikutusvallaton henkilö. Vallaton voin joskus olla. Se on mukavaa, tietyissä rajoissa. Vaikutusvaltaan ei ole tarkoituskaan pyrkiä: Valta turmelee, täydellinen valta turmelee täydellisesti, vaikutusvalta turmelee vaikuttavasti. 

  Kauniin perjantaipäivän sanoma oli siinä, t. kotitarve tyhjänkirjoittaja ja mielleyhtymien analysoinnin puoskari Peppe.

AJANKULUA AJAN KULUTTAMISEKSI

  Nyt, kun eletään poikkeusolosuhteissa, on hyvä jos on tekemistä kotosalla. Minä suopeasti annan vinkin teille, jotka harrastatte vähässäkään määrin valokuvausta.
  Moni järkkärikameran omistaja on saattanut miettiä kalansilmäobjektiivin hankkimista. Moni on varmaan hankkinutkin. Moni ei ole raatsinut satasesta satasiin maksavaa objektiivia ostaa. Tässä heille ilmainen keino, samalla askaretta karanteeninomaiseen elämään: Ladatkaa koneellenne, tapletillenne, puhelimeenne, mitä ikäinä käytättekään, sopiva ilmainen sovellus. Suosittelen "GIMP'iä". Se lienee ilmaisista edistyksellisin  ja monipuolisin. Sitten pienen opiskelun jälkeen voitte käsitellä kuvianne kalansilmäefektillä.

  Ja taas olette säästäneet huomattavan summan. Sitä paitsi aikakin kuluu. Jos on kärsivällisyyttä opetella. Kyllä "GIMP'iin" suomenkieliset ohjeetkin löytyvät, mutta minä en niistä tolkunnut hevon helvettiä. Ne on vissiin tehty sellaisille, jotka ovat valmiiksi kuusalla asiasta edes jonkin verran. Mutta kokeilemalla, kokeilemalla. Olen vasta muutamaa kuvankäsittelyn ihmeellisten  ulottuvuuksien luukuista raottanut. Sieltä löytyy jos vaikka millaisia mahdollisuuksia. 

  Aikaa ja kärsivällisyyttä tosiaan vaaditaan. Minulla meni melkoinen tovi, ennen kuin selvisi, kuinka manipuloitu kuva saadaan tallenettua jgp-muotoon. Ihan helppo nakki, mutta sen löytyminen sadoista vaihtoehdoista kesti. 

  Tällaisia kuvia voi nyt tallennella arkistoihinsa. Onko siitä mitään hyötyä? Ei kai, mutta kuten sanoin: aika kuluu rattoisammin.

  Kun kalansilmäefekti alkaa jurppia, voi syventyä uusiin tapoihin saada kuvalle uutta elämää. Ja, kuten sanottua, niitä tapoja piisaa. 

  Kun äsken googletin kalansilmäobjetiivin hintoja, äkkäsin, että puhelimiin sellaisia myös myydään. Eivätkä maksa paljon! Alle kahdellakympillä niitä tarjotellaan. Ovat sellaisia pyykkipoikamaisella klipsillä kameran linssin eteen kiinnitettäöviä. Puhelimiin taitaa olla tarjolla muunlaisiakin irto-objektiiveja. Ainakin makrokuvaukseen. Ei ole kokemusta. En lähde vannomaan, etteikö tulisi, mutta en ihan tältä istumalta lähde nettikauppoihin shoppailemaan. 

  Sellasia. Vaikka ei olla korotetun liikkumisrajoituksen alaisia. Toista vuotta vielä seittemäänkymppiin. Kyllä korona on taaksejäänyttä elämää, kun tuo rajapyykki täyttyy. Aika näyttää, onko silloin tietämys kuvankäsittelyn taidoissa lisääntynyt?

  Pitääpä lähteä katsomaan ylen päivitys koronatilanteeseen. Mukavia manipulointhetkiä. Älkää repikö viimeisiä haivenianne niitten parissa. Jos teillä ylipäätään haivenia enää on.

POIKKEUS

  Nyt on kovat piipussa. Poikkeuslaki astunee tänään voimaan tielyiltä osin. Taputtakaa Persut, rajat sulkeutuvat. Ilmeisen oikea päätös hallitukselta. Meillä on onneksi hallitus, joka kuuntelee asiantuntijoita ja ottaa kuulemisen onkeensa. Jotenkin tuntui upealta, kun eilen hallituksen tiedotustilaisuudessa puhui rivistö naisia. Selväsanaisesti puhui, ryhdikkäästi esiintyi. Ei tullut ikävä Sipilää, ei Orpoa, ei Stubbia, ei Kataista, ei Sinistä Menneisyyttä (ent. Tulevaisuus). Mieleeni on jäänyt muistikuva jostain entisen hallituksen tiedostustilaisuudesta. Se oli varmaan Sipilän hallituksen alkuaikoina. Tiedotuksen päätteeksi Sipilä, valtiovarainministeri Stubb ja taisi olla työministeri Lindström (tai sitten ukoministeri Soini) löivät ylävitoset tyytyväisen omahyväinen ilme kasvoillaan. Ajattelin silloin "on tempora, o mores!". En kovin vanhoilliseksi itseäni luokittele, mutta tuollainen toiminta ei sovi hallituksen tärkeimpien ministerien julkisuudessa esitettäväksi. Tehkööt kabineteissaan mitä lystäävät.

  Täytyy yksi koronauutinen tähän laittaa. Ylen sivuilta: "Vessapaperin hamstraaminen saattaa tukkia Britannian viemäreitä."  Juttua auki klikkaamatta tulee auttamatta mieleen, että ovatko britit niin köhkösiä, että käyttävät vessaperia, sitä ensin hamstrattuaan, hulvattuja määriä? Tarkastelu kuitenkin paljastaa, mistä on kyse. Kyse on siitä, että koska hyllyt ammottavat tyhjyyttään, osa väestöstä joutuu käyttämään vessapaperin korvaavia tuotteita, esim. talouspaperia, kosteuspyyhkeitä tai teollisuudessa käytettäviä paperipyyhkeitä. Nämä saattavat tukkia viemäreitä. Joopa joo. Hamstraus on ihan perseestä, noin ylimalkaan. Viimeinenkin tolkku tuntuu ihmiseltä haihtuvat, kun on oma perse kyseessä.  

  Jos olisi toukokuu, niin meidän olisi helppo sopeutua poikkeuslakiin. Oltaisiin tietysti saaressa. Siellä on toukokuussa harkittu rikos, jos saa aikaan yli kymmenen ihmisen kokoontumisen. Jos olisi toukokuu, vedet vapaina, niin Anna, Iiris ja vauva olisivat varmaan myös välillä Avokkaassa, Joni viikonloppuisin. Päiväkoteja ei olla vielä sulkemassa, mutta suositus on, että jos on mahdollista, lapset pidetään kotona. Tiilikaisilla se on, siis mahdollista. Jonilla oli alkuviikko vapaata, johtuen viruksen vaikutusten pohtimisesta, mutta hän menee torstaina taas duuniin. 

  Meihin ei poikkeuslaki liiemmin täälläkään vaikuta. Ei olla juuri missään käyty. Lenkille pääsee, kauppaan pääsee. Kirjastot menevät kiinni, mutta toivottavasti omatoimikirjastot toimivat. Me kyllä varauduttiin tuhdilla lukupaketilla eilen kirjastossa käydessämme. No, jos lainakirjat loppuvat, niin pitää omaa kirjastoa ryhtyä kahlaamaan. Viimeisessä hädässä voi ostella e-kirjoja. Korostus sanalla "viimeisessä". Leffat ja teatteri ovat jääneet rikollisen vähille käynneille. Nyt ei ole oikea, eikä edes mahdollinen, hetki ryhtyä asiaa korjaamaan. Ensi talveen menee tuon asian kanssa, ainakin. Joten mennään vanhoilla rutiineilla: Ylös, ulos, lenkille, alas, petiin, unille, välissä ruokailua, lukemista ja televisiota, kirjoittamista myös. 

  Kirjoittamisesta vielä. Pirtäisiköhän minun ryhtyä päivittämään alunperin noin 25 vuotta sitten kirjoituskoneella kirjoittamaani tekelettä. Se on scifijuttu, käsittelee retkikunnnan matkaa Tau Cetiin. Olen sen reilu kymmenen vuotta takaperin naputellut koneelle. Silloin tein "kässäriin" jonkin verran muutoksia. Sen koommin en ole tiedostoa avannut. Melko lapsellinen juttu se on, mikäli oikein muistan. Sitä paitsi tietous ja tekniikka ovat kehittyneet huimasti. Ei sillä toki ole väliä, kun scifistä on kyse. Tai on, siten, että oikea scifi luo sellaisia tulevaisuudenkuvia, mitkä saattavat olla joskus mahdollisia. Vaikka mikäs kukaan ihminen on sanomaan, että tuo ja tuo ei ole mahdollista. Jos ei ole tässä universumissa mahdollista, niin saattaa olla parauniversumissa. 

  Tuo yritelmäni, työnimeltään TAU CETI, jäi minulta kesken. Vaikka lähetin sen konekirjoietun nivaskan muinoin parille kustantajalle, tiesin, että loppu on töksähtävä ja harkitsematon. Muistaakseni minulle tuli eteen tilanne, missä ei ollut enää aikaa viimeistellä kirjoitusta, mutta polte saada jotain palautetta oli niin suuri, että postitin nipun. Palautuskuoren ja postimerkin kera postitin. Muistaakseni meni aika kauan, ennen kuin sain kirjoituksen takaisin. Ensin toiselta, pian toiselta kustantajalta. Molemmissa saate, missä kiitettiin yhteydenotosta ja pahoiteltiin tosiasiaa, että heillä ei ollut juuri nyt käyttöä sen kaltaiselle kiroitukselle. Ei mitään arvostelua tai kommenttia tai neuvoa, opastusta, tietysti ollut. Siihen tyssäsi se unelma. Tyssäsi, ja sen olin sisimmässäni kaiken aikaa tiennyt. 

  Nyt on aikaa. Varsinkin, jos ei aseta aikataulua. Ehkä klikkaan tietyn kansion auki, luen aikaansaanokseni, mietin, onko siinä jotain sellaista, mikä puoltaa tekstin retusointia, lopun uudelleenhahmottamista. 

  

  Kiinalaiset sanovat, että miehen kuuluu elämän aikana istuttaa puu, rakentaa talo ja kirjoittaa kirja. Olen lukuisan määrän puita istuttanut, lukuisia taloja ollut rakentamassa, ja kirjoittanut kirjan. Kirjan julkaisusta eivät kiinalaiset ole pitäneet erityismaininnan arvoisena, joten täytän "jokamiehen" määritelmän, eli elämä ei ole mennyt täysin hukkaan. 

  Koska jotakin pitää loppukuvaksi keksiä, niin olkoon se nuotanpotkijoiden (Haneli ja Matti H.) rantautuminen Hiekkalahden apajarantaan muutama vuosi sitten.

MITÄPÄ ILMOILLE TOISI?

  Jos ei muuta, niin nyt on aamu, jolloin ei viitsi edes aloittaa uutisten kaivelua jonkun mielenkiintoisen löytymisen toivossa. Nyt on aamu, jolloin uutiset ovat koronauutisia. Koronauutiset ovat kaikille tuttuja, en noita ala ruotimaan. Paitsi että mr. president Trump, tuo mielensämuuttaja, spontaaniuden sprintteri, jonka samalla on jääräpäisen järjetön ja helevetin häilyvä, ei ole saanut tartuntaa. Näin ainakin ylen mukaan.

  Eilen kun käytiin puolen päivän jälkeen Lidlissä, tuli hieman halju olo. Monet hyllyt ammottivat tyhjinä. Ainakin iskukuumenettu maito, monet leivät, riisit, pastat, jopa jauheliha, olivat finaalissa. Vessapaperien tilannetta en käynyt tarkastamassa, mutta oletettavasti sieltä ei olisi löytynyt kuin yksi mahdollisimman pieni paketti kaupan kalleinta tuotetta. Mikä ihmisiä vaivaa? Tai mikäs tässä. Kun kansa seuraavat kuukaudet syö vuoropäivin riisiä ja pastaa ja pyyhkii perseensä säästeliäästi, niin kaupoissakäyntiä ei tarvitse juuri tehdä. Luulen, että monilla ainakin kahvimaidoksi riittää myös valkaisua viimeiseen käyttöpäivään saakka (meidän ainoassa maitopurkissamme se on 24.6.2020).

  Joku erikoisasiantuntija, tahi muu yhtä komealta kalskahtavan tittelin omaava, kertoi kysyttäessä, että syy vessapaperihamstraukseen on ihmisen itsesuojeluvaisto ja se, että niitä tuotteita, mitkä ovat vaikeasti korvattavissa, haalitaa ensisijaisesti. En aivan allekirjoita. Vaikea kuvitella, että joku kuolisi, edes vakavasti vaurioituisi, vessapaperipulan vuoksi. Ei vessapaperi myöskään ole vaikeasti korvattavissa. Keinoa en ole kokeillut, mutta olen lukenut, että ukkovaarit vielä sata vuotta sitten vuolivat sopivan (ergonomisesti?) puutikun, millä tehtävän suorittivat. Puukko löytyy joka kodista, pieniä oksia löytyy jopa suurkaupunkien puistoista. Tämä vinkiksi niille paperihankinnoissa myöhästyneille, joilla ei ole bideemahdollisuutta.

  Vakava asia tämä virusepidemia on. Ei se näillä kevyillä kirjoituksilla kevene. Eikä kauhukuvien maalailuilla. Mieluummin siis kevyttä otetta, positiivista pohdiskelua.

  Kello alkaa olla kahdeksan. Minä ole jo aikaa sitten lenkiltä tullut, suihkussa käynyt, kahvit juonut. Joni on myös tovin ollut jalkeilla, muut koisaavat. Iiris on nukkunut Hilpan ja minun kera pumppapatjallaan. Onneksi ymmärtää, että liian ahdasta olisi koko perheen samassa huoneessa uinua, kun vauvan sänky vie oman tilansa.
  Hyvin Iiris on pienen sisarensa ottanut vastaan. Vähän, luonnollisesti, kaipaa huomiota, jos kokee, että kaikki hyörivät vauvan ympärillä. Se on normaalia. Eikä mitenkään tyyliin "raivarit lattialla".

  Kuvassa vauva Jonin sylissä. Vuoden 2020 hoteinta vauvojen tukkamuotia on tässä kuvassa näkyvillä.

  Iiris työntää mieluusti rattaita.

  Eilen pelattiin illalla Hotelli-peliä Anna ja Hilppa pelasivat kimpassa, samoin Iiris ja minä, Joni oli yksin, sekä toimi pankkiirina. Tässä Iiris on tehtävässään joukkueemme nopanheittäjänä. Kuvan olen ottanut puhelimellä yö-asetuksella, eli pitkällä valotusajalla. Siksi nopanheittäjän käsi on häipynyt näkymättömiin.

  Pelissä kävi niin, että koska se venyi, ja Iiriksen nukkumaanmenoaika painoi päälle, jouduimme ratkaisemaan voiton laskemalla kunkin käteisvarat. Aika tasaväkinen oli kisa: Hilppa voitti satasella Jonin, minä olin kolmas (samalla viimeinen) vajaan tonnin tappiolla. Kaksi edellistä peliä olin voittanut. Siinä syy, miksi Iiris halusi pelata kanssani. Seuraavan kerran saan varmaan touhuta yksin.

  Oli meillä eilen myös ravintola auki. Kokki Joni joutui väsäämään muovailuvahasta taidokkaita annoksia, jotka Iiris sitten tarjoili. Alla kokin laatima asiallinen menuu.

  Tänään lähtevät Tiilikaiset Espooseen. Huomenna on Jonilla duunia, Iiriksellä päiväkoti. Me jäädään tänne Hollolaan, ollaan ihan omillaan. Kun kalenteria vilkaisen, huomaan, että ei läyhkettä ole luvassa: Ensi viikko on blanko, seuraavalla on sunnuntaina (29.3) muistutus maanantaiaamun labra-ajasta. Vuotuinen verikoe on silloin edessä. Kolesteroolipäivitys lähinnä. 

  Hilppa ja Iiiris kömpivät äsken ylös, Anna ja vauva jatkavat unia. Hyvä niin. Muutaman kerran öisin vauvaa tarvitsee vielä syöttää, joten nukkukoot rauhassa niin kauan, kuin mahdollista. 

  Korostamatta koronaa: Peskää kätenne, tirskukaa hihaan, kumartakaa tervehdykseksi, vuolkaa tikkuja vessaan.

VAUVAVISIITTI NRO 1

  Perhe Tiilikainen on tänään tulossa Hollolaan. Vauvan ensimmäinen reissu neuvolaa kauemmas. Anna, Iiris ja pikkuinen tulevat päivällä, Joni illalla junalla. Hienoa nähdä, kuinka vauva on muuttunut. Kehitys on vauhdikasta ensimmäisinä ikäviikkoina ja -kuukausina. Onneksi Anna laittaa kuvia lähes päivittäin, niin että jotenkin kartalla pysytään.

  Näin virushysterian hiljalleen valtaamassa todellisuudessa, maailman näytäessä sekä hyvät että huonot puolensa, on mielessä toivon pilkahdus:

  Kun katseesi yötaivaalla nostat
  loistaa siellä tähtien menneisyys.

  Kun katseesi maahan lasket
  nukkuu siellä ihmiskunnan tulevaisuus

  Vauvan kuva by Anna. Niinpä, juuri tämä tulevaisuus on pian neljän viikon ikäinen. Ei tiedä koronaviruksesta, ei lentokielloista, ei pelkää vessaparin loppumista. Kunhan ruokaa ja lämmintä piisaa, vaipat ajallaan vaihdetaan, on kaikki kohdallaan. Tulee mieleen äiti-Elina. Hänellä on ikää lähes 98 vuotta enemmän, mutta samankailtainen on tilanne. Hector laulaa "on kauniita vain äidit ja vastasyntyneet". Mukaellen "on viattomia vain vauvat ja jälleen lapseks muuttuneet".

  Aamulla näin uutisen, missä kerrottiin suosituksesta olla menemättä tapaamaan vanhuksia hoivakoteihin. Päijät-Hämeessä ei ole tietääkseni vielä todettu yhtään virustartuntaa. Ehkä silti viisasta pysytellä poissa äidin luota. Pidän riskiä pienenä, mutta kuitenkin loton päävoiton mahdollisuutta suurempana. Jos lottoan voitoin toivossa, niin miksen välttäisi käyntiä pahimman pelossa? Loton täysosuman todennäköisyyshän löytyy kaavalla  40! / 33!7! = 18 643 560. Riskin laskukaavaa en tiedä. 

  Sivullisena kun sivusta sivusilmällä asioita seuraa, tulee mieleen sivuta, mitä oppi-isänäni rakennusmestarin ammattiin toiminut Mälkösen Niilo sanoi. Hän sanoi, että jos asiat menevät huonosti ja pieleen, pitää kerätä parhaat voimat asiaa korjaamaan, ei pidä ryhtyä etsimään syyllisiä, ei sormella osoittamaan. Koronaviruksenkin kohdalla tämä pätee. Eikö kannattaisi lopettaa leukojen louskutus, kerätä kaikki pätevät voimat pohtimaan oikeita toimenpiteitä. Jälkipyykin aika on myöhemmin, mikäli joku on ryönääntynyt. 

  Pandemiaksi muuttunut virus vaikuttaa paljoon. Penkkiurheiljat saavat pian tyytyä tallenteisiin Hakulisen Veikon 3:33.33:sta, Virenin olympiavoitoista tai Rosbergin Keken ajamista kisoista. Peruttuja lentoja maksaneet saavat kai rahansa takaisin. Kuinka käy maksullisia urhelilukanavia tilanneille? He saavat varmaan vastineeksi uudempia tallenteita, kuin Virenin ja Hakulisen huippuhetket.

  Kesään asti tämä poikkeustila jatkuu, ainakin. Luultavasti ohjeet tiukkenevat, toimenpiteet kovenevat, aste asteelta. Muutaman kuukauden virus kai jyllää, sitten häviää hiljalleen. Kuinka paljon tuhoa, tuskaa ja romahduksia se kaikkiaan aiheuttaa? Paljon, se on varmaa. Kaikesta huolimatta en yhäkään jaksa uskoa, että virukseen menhtyneitä tulee olemaan merkittävästi. Voin olla väärässä. Kyllä ihmiskunta kuitenkin tästä selviää, kokoaa voimansa selvitääkseen seuraavista ongelmista. Ollaan sitkeää lajia, me ihmiset. Karhukaisten ja torakoiden jäljissä pinnistellään.

  Tässä kohtaa huomasin, että pari sähköpostia oli saapunut. Toinen oli äidin hoivakodin palveluntarjoajalta. Siinä kehotettiin välttämään käyntejä omaisten luona. Varmistui se, mitä oli hetkeä aiemmin ajatellut. 

  Puolinpäivin Anna, Iiris ja vauva tulevat. Esimauksi itselleni vielä yksi kuva vauvasta ja Iiriksestä by Anna:

JACO PASTORIUS JA MINÄ

  Mitä yhteistä on Jaco Pastoriuksella ja minulla?
 Molemmat ovat syntyneet 1951, Jaco 1. joulukuuta, minä 17. kesäkuuta. Molemmat ovat soittaneet bassokitaraa, tosin hieman eri levelillä ja menestyksellä. Kumpikaan ei soita enää, eri syistä.

  Mitä eroa on Jaco Pastoriuksella ja minulla?
  Minun urani kesti reilun vuoden, loppui ennen kuin oli kunnolla alkanut. Jacon ura kesti parikymmentä vuotta, viimeiset kymmenen maailmanmaineessa, loppui ennenaikaiseen kuolemaan 35 vuotiaana vuonna 1987.
  Minun urani oli yksinkertaisten ja ulkoa opittujen kuvioiden toistoa. Jacon ura johti hänet yhdeksi kaikkin aikojen arvostetuimmista bassokitaristeista.
  Minä elän, eikä minua muista kukaan. Jaco on kuollut, mutta hänet muistaa moninkertaisesti se määrä, joka on ikinä minusta kuullutkaan. Tai oikeammin se määrä potenssiin kaksi.

  Tässä Jaco Pastorius ja minä. Kuten huomaatte, Jaco hieman hymähtelee tapailuilleni. Ei niin, että hän vittumainen persoona ollut olisi. Tuhannesti taitavamman oikeudella hymähtelee. 

  Jaco Pastorius on minulle tutuin Joni Mitchelin muutamalta albumilta. Varsinkin "Hejira" on loistava. Weather Reportia on myös joskus tullut kuunneltua. 

  Minä olen minulle tutuin (basistina) The Pictures- yhtyeen eräältä harvoista Mikkeliä kauemmas suuntautuneelta keikalta. Keikan oli muistaakseni meille hommanut Rajantien Heikki, joka oli mukana. Esiintymispaikkana oli kai Työväentalo, tms., Varkaudessa. Kauhuksemme yleisö oli varttuneempaa väkeä, väkeä, joka oli valmistaunut tanssi-iltaan. Siinä sitten soitettiin muutamaan kertaan läpi koko kavalkaadimme. Kotimatkalla Oittisen kuljettamassa keikka-autossa (Kleinbus) naureskeltiin tapahtumalle. Minulta hymy hyytyi, kun Boogi sanoi: "Aina välillä kuuntelin, ku Lenku soitti väärin!" Hyytyi hymy, vaikka tiesin itsekin niin tehneeni. Varsinkin, kun välillä bändi joutui "soveltamaan", pitkittämään biisejä, jotta saisimme taukojen välin jotenkin klaarattua. Eivät minun taitoni noihin jameihin yltäneet. 

  Summa summarum: Minun soittourani päättymisestä ei koitunut mieliharmia kenellekään, Pastoriuksen kuolemasta kärsi/kärsii lukuisa joukko musiikin ystäviä.

  Kuten huomaatte, pistää maatiassateeksi muuttunut keli ihmisen tekemään vaikka mitä. Niin kuin kirjoittamaan joutavia. Sadetta oli povattu huomiseksi myös. Kun juuri katsoin ennustetta, niin se oli muuttunut parempaan suuntaa. Hyvä, lukijoitteni kannalta. Saattaa huomenna tulla teille vapaapäivä.

  Muutama miete vielä: 

  Näkyy olevan siten, että maailmantalouden käyttäytymisessä esiintyy tiettyjä lainalaisuuksia. Yksi niistä on, että lievää vakavampi virus saa sen tolaltaan. En tietysti ymmärrä maailmantaloudesta hevon helvettiä, mutta osaan lukea ja kuunnella. 

  Ihmiselon lainalaisuuksia on myös. On useita ja eri lailla siihen vaikuttavia. Yksi sellainen on, että ihminen ei pysty tyhjentämään kahvipakettia säilytysastiaan ilman että koko tienoo on pilkutettu kahvimuruilla. Se, joka ihmiselon lainalaisuudet on luonut, olisi voinut hieman tarkemmin pohtia, ennen kuin ryhtyi hommiin. 

Täräytetään raskaan tekstin loppuheivaukseksi pari kuvaa siitä, kun The Pictures sai kämpilleen vieraan. Kaikki, mitä somessa jaetaan, on kiveen hakattua. Eikö?

PLAN B

  Tiistaiaamu. Vettä sataa. Rankasti, välillä vielä rankemmin. Hylkään ajatuksen aamulenkistä. Itse asiassa hylkään koko aamulenkin. Joten Plan B. Avaan bloggerin, alan naputella.

  Alkuun iloisemmat asiat. Kyllä minun kelpaa nyt toosaa tuijotella, kun Lindlin tarjouspöydältä mukaan tarttui tällainen:

  Se on lasten istumapallo, hintaa 12.99 €. Onkos Lidl alkanut Simoksi Vaatehuoneelle? Ennen nuo hinnat oli malliin 12,95. Ainakin ruokapuolella. Oli miten oli, niin istumapallo ostettiin. Se on pumpattava. Pumppauksessa meinasi tulla ongelmia: ei löytynyt kuin polkupyöräpumppu, eikä siihen oikeaa suutinta. Piti lähteä Tokmanille ostamaan jalkapumppu. Vai mikä lattiapummppu se on? Nyt tuplaantui panostus, hintaa kertyi 12,95, eli ei aivan Simosti, mutta melkein. Nyt täyttö onnistui, kun oli oikeat välineet.
  Ennen minulla oli samassa käytössä rotinkinen jakkara. Se oli kuitenkin liian korkea. Ja kova. Hyvä nyt on istujan jalkojaan lepuuttaa. Vanhemmiten alkaa arvostaa elämän pieniä ylellisyyksiä.

  Saattaa olla, että ajatusta Iiriksen suuntaan liittyy istumapallohankintaan. Most of the time se tulee kuitenkin palvelemaan minua.

  Koronavirus valtaa otsikot, valtaa maita yksi toisensa jälkeen. Lentoyhtiöt kaatuvat, pörssikurssit uppoavat. Suomessakin on kouluja eristettyinä. Isompi epidemia tästä tulee kuin osasin ajatella. Voipi olla, että lätkän miesten mm-kisat perutaan. Naisten kisathan peruttiin jo. Italiassa on kaikki urheilutapahtumat peruttu määräajaksi. Kuinka käy jalkapallon eeämmien? Pieniä asioita tietysti siihen nähden, että tauti leviää ja tappaa ihmisiä. "Luonto alkaa karsimaan", saattaa joku ekoradikaali sanoa. En silti usko, että tästä kovin tuhoisaa epidemiaa syntyy. Sen verran lievä tauti terveille ihmisille on.

  Turkin ja Kreikan rajan pakoilaistilanne on saanut opposition kuohuksiin. Syitä hallituksen lyttäämiseen haetaan kissojen ja koirien kanssa. Kuullun ymmärtäminen tuntuu olevan vaikeaa. PItäiskö niitten mennä abi-kursseille? Opposition? Saivarrellaan ja puututaan yksittäisiin sanoihin. Se on politiikkaa.
 
  Eilen käytiin äitiä katsomassa. Entisellään hän on. Puhetta ei juuri tule, mutta suklaa maistuu. Jostain on hoitokotiin ilmestynyt pehmoleluja. Mikä ettei; lapsiksi jälleen me tulemme. Elina on ominut yhden koiran. Se on monesti ollut rollaattorin korissa, nyt huoneessa. Äiti nappasi hauvan heti syliinsä. Tai ensin asetti aurinkolasit silmilleen. Niin hän tekee usein, kun avaamme säleverhoja huoneessa. Vaikka ei kirkasta olisikaan. Sehän on Elina kuin mikäkin hippi.

  Tänään siivotaan, sitten ollaan vaan. Kas, kun runosuoni pulppua heti aamusta. Mikäs ollessa. Kirjoja on lukematta, ohjelmia katsomatta. Olen lukemassa kolmatta osaa Arttu Tuomisen Labyrinttisarjasta, viimeinen on varauksessa. Kiitos vinkistä Rohus-Masa! Ihan luettavia ovat, ja paranevat sarjan edetessä. 

  Ylen sarjoja tallenteilta katsellaan. Sellaisia, jotka eivät tule heti kokonaan Areenaan. Jos tulevat, katsotaan putkeen muutamassa päivässä. Kuten mm. "Paratiisi". Netflixiltä saatiin loppuun "Katvealue". Kun Ranskaan ja metsään totuttiin, on nyt aluillaan "Metsä". Ei yhtä tummasävyinen ja mystinen kuin "Katvealue". Parin jakson jälkeen tuntuu siltä, että loput neljäkin jaksaa katsoa. 

  Kun ne pirun ovimiehet lipesivät suunnitelmistaan, niin on mielessä, josko lähtisi ensi viikolla saareen. Viikonlopuna näyttää olevan ihan kunnon pakkanen niillä seuduilla. Keli jatkuu sitten nykyistä viileämpänä, pakkasta joka vuorokausi, ainakin öisin. Jäät siis kestävät. Pitää kuitenkin vielä pohtia. Kyllähän tuolla tietysti aika kuluisi, aivan varmasti. 

  Nyt täytyy ryhtyä keittoihin. Siis sekä kahvin- sekä puuronkeittoon. Muuten, tuosta "ryhtyä"-verbistä saisi oman juttunsa kehiteltyä. Eikös sillä ole useita merkityksiä, mm. käydä käsiksi? Vanhoista kirjoista muistan lukeneeni, että joku tuomittiin siihen ja siihen ryhtymisestä. En kuitenkaan nyt ryhdy asiaa puimaan, ryhdyn keittoihin.