MAALEJA SIELLÄ, MAALEJA TÄÄLLÄ

  Pari päivää on kulunut aittaa maalatessa. Tänään tuli iltapäivällä sateen uhka todelliseksi, joten lopetin. Hyvällä mallia työ on. Seinät on värjätty lukuunottamatta hirsiaitan päätyä ja takaseinää. Se sentään imaisee väriä, 1918 rakennettu hirsiseinä! En tietysti pysty valalle rakennusvuodesta menemään, mutta seinään on tuo vuosiluku kaiverrettu. Eli aitta on seissyt jossain muualla, siirrertty tänne -30-, ja 40-lukujen taitteessa.
  Koska seinämaalia ei ole enää kuin pari litraa jäljellä, siirryn huomenna värjäämään etupuolen tolppia, sekä vuori-, ja räystäslautoja. Seinämaalia pitää hommata lisää, jossain vaiheessa, sillä talon takapuolesta jäi viime syksynä osa maalaamatta. Mutta ei ole kiirettä. Maalaan loput, kun sopiva aika tulee.

  Maalien kanssa on touhuttu myös Slovakiassa. Suomi meni häviämään Saksalle. Häviäähän sitä, kun ei osaa paikoista ja painostuksista huolimatta maaleja tehdä.
  Jäähyihin eivät Leijonat kaatuneet. Siinä suhteessa kurinalaisesti ovat pelanneet. Hyvä niin: ei Kaapo Kakko sentään Kainalniemen Ankkurien (vai oliko se Kainalniemen Kiri? Muisti alkaa sassaroida) ja Suomen monien maajoukkueiden ylittämätön tähti Elmo ole! Nimittäin kun Elmo pelasi jääkiekkomaajoukkueessa, oli taktiikkana, että Suomella on mahdollisimman monta miestä jäähyllä, jotta Elmolla olisi tilaa pelata!
  Asiasta aasinsiltana: tiedättehän, missä kentässä Kaapo pelaa? No tietysti Kakkosessa! Eihän hänen sukunimensä suinkaan ole Ykkö.
  Jos tuo oli aasin riippusilta, niin tässä tulee aasin painisilta lätkään. Kun eilen avasin toosan ennen pelin alkua, siellä oli Ostos-tv menossa. Jotain voidetta  mainostettiin. Ihmevoiteen kehuttiin nuorentavan kymmenen vuotta kuudesskymmenessä sekunnissa. Uskokoon, ken tahtoo. Hieman skeptinen olen. Sitä ainakaan en usko, että jos voidetta vetelee minuutin välein viisi kertaa, niin nuorentuu viisikymentä vuotta viidessä minuutissa. Hienoahan tuo olisi; minustakin tulisi hetkessä autokouluikäinen.
  Tosiaan, 50 vuotta sitten olin autokoulussa. Suur-Savon Autokoulussa. Ja 50 vuotta sitten oli keskiolut ollut kauppojen hyllyillä monta kuukautta. Ja minun piti tuotattaa janojuomat muilla, vielä vajaan kuukauden ajan. Onneksi Riti oli maaliskuussa saavuttanut oluen ostoon oikettavan virstanpylvään, joten ei hätää.

  Jääkiekkoon vielä. Nyt ne ottelut vasta alkavat. Ja vastassa on Ruotsi! Jos Kaapo yltyy lähellekkään Elmon tasoa, kyllä naapuri kaatuu. Tai jos koko joukkue pelaa taitojensa ylärajoilla ja alkupelien hengellä, niin hyvin käy. Muuten saattaa tulla noutaja.

  Lauantaina on aikomus lähteä käymään kotona. Maanantaina takaisin. Normaali huoltokäynti, sekä vähän siistimpää vaatetta mukaan, sillä Annilla on ylioppilasjuhlat 1. kesäkuuta. Vähän siistimpiä siksi, että paljon siistimpiä ei ole. Mutta ei ihan reisitaskuhousuissa ja ruutupaidassa taida iletä juhliin mennä.
  Kuten sanottua, aika rientää. Anni kirjoitti, Katriina menee lukioon. Pian ovat Taina ja Haneli samassa asemassa kuin me, kahdestaan. Minkä nyt pari koiraa louskuttamassa.

  Lämmintä on viime päivät ollut. Nyt taitaa viiletä. Mutta ehti mansikka portaiden juurella kukkaan. Sen noteerasi kärpänen myös. Tuli kesä ja kärpäset, antakaa kaikkien kukkien kukkia vaan.

  Portaiden halkeamasta kasvaa tällainenkin pikkukukka. Mikä lienee, mutta kuten totesin: antaa kukkia.

    Ei se taida sadetta kuitenkaan hieroa. En kuitenkaan ryntää maalipurkkia avaamaan. Keitän kahvit, lämmitän sauna.
  Kun aasinsiltoja ollaa äleydytty käyttämän, niin menköön. Sauna laudepaketti on ilmoitettu olevan Kaukokiidon terminaalissa. Eli ei kestä monta päivää, kun se on täällä. Pääsen siis samoilla säpinöilla tekemään saunarempan ensiviikolla. Löylyt ei tietenkään parane, sillä joos ne paranisivat, olisivat pilalla (jos tunnistatte häivähdyksen omakehua, olette oikeassa). Mutta siistiytyvät paikat. Vaikka vastahan minä kolmisenkymmentä vuotta sitten lauteet uusin. Tai ehkä kolkytviis? No, ei mikään ole ikuista. Paitsi timantit, sanotaan. Mitenkä muuten käy timantille, jos maailmankaikkeus jossain vaiheessa alkaa kutistua, ja palaa alupisteeseen? En tiijä, enkä jaksa miettiä.

KAIKKI ON VINOSSA

  Viimeyönä, kun melko mitäänsanomaton lätkäpeli oli loppunut, ja lähdin iltapissalle, huomasin kuun kollottavan kaakon suunnan taivaanrannalla. Käväisin kameran, menin rantaan ikuistamaan. Tuollaselta näytti maisema:

  Eilen oli vapaapäivä, en työhommiin puuttunut nimeksikään. Kului se aika niinkin. Grilliaitta uudistettiin kahteen kertaan. Päivällä grillasin kanaa, syötiin paikan päällä.

  Aika sitkeän kukkakimpun olin äitienpäiväksi Hilpalle ostanut. Muutaman ruusun siitä joutui poistamaan, mutta muuten terhakkaana juhlisti puska ensiateriaa. 

  Toiseen kertaan uudistettiin paikka iltapäivällä. Taina, Haneli, Anni ja Katriina tulivat työmme tuloksen tarkastamaan. Tarkastivat ja hyväksyivät. Hyväksyivät myös Hilpan kesän ensimmäisistä raparpereistä lohtiman piirakan. 

  Kun siinä istuksittiin turisemassa, tulin jossain kohtaa sanoneeksi, että täällä on kaikki vinossa, niin talossa, kuin kesäkeittiössäkin. Eli jos joku näkee jonkun suoran paikan, se on sattumaa.

  "Joo", tokaisi Haneli. "Jos joku kohta ois vaaterissa, tahi pystyssä, pistäis se heti silimään, häirihteisi sen verra, että oisit sen jo aikaa korjanna. Vinnoo korjanna, tietennii."

  Sellaista se on vanhojen rakennusten kanssa. Ei kannata liika hienostella, olkoot mukavasti viksallaan. 

  Sen verran työhommiakin tehtiin, että käytiin naapurisaaressa jeesaamassa. Tai Haneli jeesasi, minä peesasin. Asia meni näet niin, että Juhan kanssa oli ollut puhetta muutaman puun kaatamisesta mökin takaa. Vain nurin, hän hoitaisi loput, valmiin tuotteen liiteriin. Minä kävin ap. katsomassa tilannetta. Sakea männikkö, kaadettavaksi aioitut tukkikokoisia. Minä tein samoin, kuin Juha: nostin kädet pystyyn. Liian vaativia kaadettavia, koska konkeloon jäämisen vaara oli ilmeinen. Tiesin, että Haneli oli tulossa, soitin hänelle saman tien. Kerroin tilanteen, sanoin, että ota saha mukaan, kun omallasi tykäät työjellä. Niin, ja vänkäri myös. Velipoika lupasi niin tehdä. 

  Kun olimme kahvitelleet, aikamme turisseet, vinoudet käsittelleet, lähdettiin savottaan. Siinä ei kauaa nokka tohissut: Haneli rysäytti puut nurin, me Juhan kanssa seisottiin taka-alalla. Minä vähän lähempänä, Juha reilun turvaetäisyyden päässä. Nyt on naapurilla polttopuusouvia hetkeksi aikaa. Ja sen jälkeen polttopuita, pitkäksi aikaa. Täytyy sanoa, että kun on ammattikäyttöön tehty saha, muutaman kymmenen vuoden kokemus puun kaadosta, homma käy, eikä käyskentele. Sinne rojahtivat rungot haluttuun väliin, vaikka vähän sivutuultakin oli. Joten parempi, ettemme me tumpelot lähde itseämme vaarantamaan. Varsinkin, kun apu on noin lähellä.

  Tänään ollaan sitten vähin puuhailtu. Aaamutuimaan kävin katiskat katsomassa. Melkoinen määrä pienehköjä ahvenia, sekä puolentoista kilon hauki. Eli tänään syötiin haukifilettä, huomenna patakukkoa. 

  Raivailin pihasta kesäkeittiön teosta tulleet purkujätteet. Sitten taiteilin ulkoseinän alalaitaan filmivanerisiivut. Vielä kärräsin kiviä aitan kuistin etureunan alle. 

  Haukifileeaterian jälkeen Hilppa istutti muutaman rivin hernettä ja papua. Minä leikkasin nurmikkoa rannan puoleiselta alueelta. Vielä laitettiin harso päivän istutuksille. Oli lähes kahviaika, päivä täysi myös. 

  

  Kun minulla on askeleet mittaava värkki ranteessa, olen pannut merkille, että sellaiset 12 000 - 15 000 askelta tulee päivittäin. Ei siinä enää lenkille tartte lähteä. Ei ole tosiaan tainnut yksikään päivä saaressa jäädä alle 10 000:n askeleen. Ei eilinenkään, vaikka oli "vapaapäivä". Toki niitä vähäaskelisia päiviäkin tulee, mutta ei ole vielä sade ja myrsky pitäneet neljän seinän sisällä.

  Nyt lähden saunan lämmitykseen. Kyllä se tekee eetvarttia; aina pyrkii työhommissa rähjääntymään.

TAVOITE NUMERO YKSI KALKKIVIIVOILLA

  Eilen oltiin Mikkelissä. Niin tietysti ollaan tänäänkin. Huomisesta tiedän, että Mikkelissä ollaan silloin myös. Mutta tänään ja huomenna Mikkelin perifreria-alueilla.
  Aamulla, eilen siis, lähdettiin liikkeelle ennen kahdeksaa. Hanelin luota haettiin kärri perään.
  Kaupungissa ensin GL-puuhun, lämpökäsitelty paneeli kaapalla kärriin mahtuvaksi, tilatut tavarat kyytiin.
  Sitten Starkille, pikkupaketti haapalautaa, kassan kautta baanalle.
  Siitä Jyskiin hakemaan Tainan heille ostamat tuolit, jotka lupasimme kärrin lainan vastineeksi noutaa. Siinä aikaa kulahti kotva, kun varastotyttö joutui manooverejä tekemään, saadakseen paketin ylähyllyltä trukkihaarukkaan.
  Koska peräkärri ei oiken mahtunut Lidlin/Jyskin parkkipaikalle, ajettiin se satamaan lepäämään, sörnäytettiin toriparkkiin.
  Olikin jo aika käydä aamukahvit laskemassa pois. Eurolla se homma Stellassa hoituu.
  Ja rakko keveänä äänestämään. Ei ollut jonoa, hetkessä tapahtui EU- edustajaehdokkaan ruksaaminen, lipun leimaaminen, kuoreen sulkeminen.
  Sen jälkeen Minnan torikahvilaan kupposet ja pientä suolaista nauttimaan. Pian ne alkaa meittiä torilla sinutella; toinen kerta tällä viikolla maisemissa.
  Minnalta S-Markettiin ostamaan Marskia ja Siiskosta.
  Toriparkista Lähemäelle tilaamaan Joretuotteelta pressu kesäkeittiön aukkoon talvea varten. On sellainen koko, tuolla reiällä, että ei sopivaa valmiina löytynyt.
  Lähemäeltä Lidliin, Lidlista bensaa tankkaamaan, bensantankkauksesta kärrin hakuun, kärrinhausta Anttolaan. Vielä ajettiin Anttolan Salen kautta, jäätelöt ostamassa.
  Siinäpä päivä kulahti pitkälle; kolmen kantissa taas lasteinemme saaressa oltiin. Eli se päivä oli sitten pois pelattu, työhommien kannalta.
  Täytyy sanoa: "Hyvilläni olen siitä, että ei tarvitse kovin usein tuollaisia monta tuntia kestäviä kaupunkireissuja tehdä. Mieluummin painan perssuoli pitkällä "oikeeta" duunia."

  Tänään aloitettiin sitten pontevasti valmistelemaan kesäkeittiön sisustusta. Minä ensi sirklailin ja ruuvailin joitain puuttuvia paikkoja kuntoon. Hilppa roudasi peräaitasta kaikki tavarat pihalle. Siitä sitten siirrettiin kesäkeittiöön sinne kuuluvat jutut. Loput Hilppa inventeerasi: osan takaisin aittaan, osan jätesäkkiin. Nyt on varastoaitassa tilaa, ja tieto, mitä siellä oikeasti on.
  Minä rakentelin vielä muutaman hyllyn ja pöydän. Oltiin vanhaa ovea meinattu pöytälevyksi, mutta idea kaatui muutamaan pikku hankaluuteen. Niipä väsäsin pöydän terassilaudasta, jalat höylätavarasta.

  Sellanenhan siitä tuli. Minkä pöytätimpermannin maailma minussa menettääkään!

  Kahden maissa oli päivän urakka finaalissa. Hyvä,että oli. Oli nimittäin melko lämmintä pihalla pöyriä, reippaasti yli 20 plussaa. Ja Hilppa oli tosiaan tehnyt ison työn. 

  Nyt on kesän tavoite numero yksi ulkomaalausta vaille valmis. Eli aikataulussa ollaan. Vaikka ei aikataulua olekkaan. 

  Tavoite numero kaksi, saunan fiksaus, toteutuu myös aikataulussa jota ei ole. Muut tavarat ovat pitkälti saaressa, ja jos laudepaketti toimitetaan luvatussa ajassa, niin kesäkuun alkupuoleen sauna on testausta vaille. 

  Sen verran aikataulusta jota ei ole, että ajatuksena ja toiveena oli saada juhannuksena nuo kaksi hoimmaa on tehtyksi. Ainakin vielä näyttää hyvältä.

  Tavoitteeiden 1 ja 2 jälkeen luulette, että hyökätään tavoitteen 3 kimppuun. Mutta eipä hyökätakkään. Tavoitetta kolme ei ole astettu. Eikä aseteta. Toki on puun tekoa, on puutarhahommaa, on vesomista, etc. Mutta eivät ne ole tavoitteita. Ne ovat itsestäänselvyyksiä. No, onhan maakellarissa vähän puuhaa, mutta sitä ei lasketa. 

  Ilta alkaa viiletä. Pitänee laittaa verannan ovet kiinni. Ja valmistautua Vera Stanhopeen, myös espressoon ja jäätelöön.

  Loppuun muutama detalji kesäkeittiöstä. Tai kesäkeittiö on varmaan ylimitoitettu nimitys. Ehkä katettu grillauspaikka on sopivampi. Tai grilliaitta. Mutta kunhan saadaan hankittua sinne jääkaappi ja keittolevy, niin se alkaa täyttää useita kesäkeittiön tunnusmerkkeistä.

JATSARIT ESIIN

  Muanantakina palattiin saareen. Tullessa käytiin lopulta Morttia moikkaamassa. Torilla ei ollut tungosta, vähän viileä ulkokahviaamu.
  Kun Avokkaaseen päästiin syötiin. Sitten usmuutin veneellä sahalta kolme lastia puutavaraa. Oli tyyni keli, ja olisivat ne kahdellakin reissulla tulleet, painon puolesta. Mutta paatti on sen mallinen, että siihen on hankalaa lastata pitkää puutavaraa. Nyt ne kuitenkin ovat täällä.
  Eilen aamulla aloitin sitten kesäkeittiön valmistelun. Aluksi moottorisahasin etuseinään ovesta-oveen-aukon. Keskelle aukkoa jäi kantava tolppa. No, kyllä kahta puolelta sisään mahtuu.
  Sitten purin lattialaudat. Kielipoliisit huomio: En purrut, vaan purin. Toisen aitan osalla ne olivat vielä aivan terveitä, toisen olivat lahonneet möhjöksi. Lattian alta löytyi niukasti aarteita, mutta vähän kuitenkin. Löytyi kaksi lasipulloa ja lasten nahkasaappat. Teerevän näköiset jatsarit, hieman pohjat irvistivät.

  Talon aikanaan rakentaneen perheen isännällä oli kai suutarin vikaa, sillä olen löytänyt nurkista usemmatkin puiset lestit. Saappaat vaikuttavat tosiaan kotisuutarin tekemiltä.

  Roudasin kelvolliset lattialaudat rantaan, pesin painepesurilla, Hilppa harjaili vielä mäntysuopa- ja katuharja-avusteisesti. Laitetaan laudat takaisin, ei tarvinnut ostaa terassilautaa niin paljon.

  Kärräilin monta lastia lahonnutta puunsälää pois sisältä aitasta, etupuolelta myös. Sitten ripsottiin Hilpan kanssa seinät ja katto niihin kertyneestä roskasta ja ampiaisenpesistä.
  Sen jälkeen pystytin työaseman, eli laittelin toimintavalmiuteen katkaisu- sekä halkaisusirkkelit. Työturvallisuusviranomaisten suositusten mukaisesti, uskaa pois.

  Siinä se päivä kulahti yli kahden. Aika naatiksi veti, seitsemän tunnin aherrus. Riisuin orjankaavun, menin keittämään päiväkahvit. Hilppa sai myös tehtyä päiväksi budjetoidut toimet: kasvulavalle pinaattia ja salaattia, rannan kasvimaalle pari riviä porkkanaa kasvutunneliin.

  Kahvin jälkeen sauna lämpiämään, kohta saunaan. Vesi on noussut sen verran, että sain uimatikkaat paikoilleen. Siitä seurasi, että  kävin talviturkin nakkaamassa jorpakkoon. Ei tietty uimiseksi voi sanoa, mutta upm'kupissa kävin. Kylmää on, vesi, voin vakuuttaa.

  Tänään jatkuu kesäkeittiötyö koolauksella. Samalla koolailen etupuolelle tulevan, rakennuksen lautaosuuden mittaisen sisäänkäyntitason. Jos ehdin, voin aloitella terassilautojen ruuvailua. Taas on siis kesän tuntua ilmassa; viikon luontoääni on sirkkeli.

  Perjantaina mennään Mikkeliin peräkärrin kanssa. Tuodaan filmivanerisiivua ja lämpökäsiteltyä haapaa. Vaneri tulee kesäkeittiöprojektiin, haapa tulevaan saunakunnostukseen. Tilasimme netistä lauteet (lmpökäsiteltyä haapaa) valmiina, mutta pieneen seinänpätkään tarvitaan panelia, ja pesupenkkiin lautaa.
  Laudepaketti tulee loppukuusta. Pitää miettiä, selviänkö saunarempasta parissa päivässä. Jos siltä tuntuu, aloitan sen heti, kun kaikki tarpeet on kasassa, enkä odottele vesien lämpenemistä uimakelpoiseksi. Tai aloitan joka tapauksessa. Kyllä saunassa kylpeä voi piankin, kun vain asennan lauteet ensimmäisenä. Tai toisena, sillä vanhat pitää vissiin purkaa sitä ennen pois.

  Ei näköjään päässyt Suomi jatkoon Euroviisuissa. En aio hyppiä lakkini päällä, en repäistä virttynyttä työpaitaani, en kyyneltä tirauttaa. Vaan keitän kahvit, lähden kolaamaan kesäkeittiön lattiaa. 

SUVUN SALOJA

  Äitienpäivän iltapäivää kuluttaakseni ryhdyin penkomaan Kansalliskirjaston digimuotoon tallentamia sanomalehtiä (https://digi.kansalliskirjasto.fi/search?formats=NEWSPAPER). Linkin ja vinkin sivustolle sain jokusia vuosia sitten ystävältäni kaimaani Eerikäiseltä. Nyt laitoin hakukenttään lehdistä vain Länsi-Savon, aikajanaksi 1918-1929, hakusanaksi Lehkonen.
  Paljon tuli osumia. Suurin osa oli muita Lehkosia, mutta Lehkos-Lehkosiakin löytyi jonkin verran. Poimin joukosta muutamia, mitkä esittelen nyt. Esitelen vaikkapa epäkronologisessa järjestyksessä, eli järjestyksessä, jossa ne tallensin.

  Tällainen suru-uutinen oli julkaistu 14.7.1929. En muista tuosta episodista kuulleeni. Ei edes ukkini Aleksi siitä maininnut, vaikka tarinankertoja olikin. Saatiinkohan huolimaton ketupyytäjä koskaan selville? Olisiko ollut se ketunpyytäjä, jonka keheskeluista on saanut alkunsa sanonta "Ehä viittäsattaa ketunnahkaa oo missään!" Tällaista lausahdusta käytti ainakin Parkkisen Antti Seilonniemen pelihelvetissä, kun hänen kätensä jäi vastapelurin korttien jalkoihin.

  Alla oleva oli 19.9.1919 ilmestyneessä lehdessä. Tapahtumia-sarakkeessa se tönötti. Otavan kansanopiston hyväksi remmakoitiin. Liekö tämän jälkeen Otavassa alkaneet kansanopistolla juhlapäivät?

  Kun  ilmoituksen toista tapahtumaa vilkuilin, ajattelin: "Hyvä, ettei Piskolassa tuollaista pidetty!" Mutta, mutta...

   ...mutta, mutta... tämä ilmoitus löytyi Länsi-Savon 16.7.1919 lehdestä. No, en tuosta ole tosiaankaan ylpeä. Mutta en osaa olla vihainenkaan. Se oli sitä aikaa, aikaa, mihin en ole voinut vaikuttaa. Sen toki olen tiennyt, että Piskolan talossa ollaan oltu Suojeluskuntalaisia ja oikeiston äänestäjiä. Isoisoisästä Kalle Willestä Ukki-Aleksiin ja isä-Erkkiin asti. Ketju katkesi minuun.

   Tästä 22. syyskuuta 1919 painetusta lehdestä ilmee, että isosetäni K.V. Lehkonen (kaatui talvisodassa) on vallittu Anttolan kunnan varallisuusverotuslautakunnan varajäseneksi. En ollut tietoinen siitä, että Lehkosia on ollut kunnallispolitiikassa. Jonkun muunkin maininnan K.V:n kunnallistoimista näin. Ja onhan  Hanelin kumppani Taina heilunut kunnanvaltuustossa, heiluu yhä. Muttei Lehkonen-nimellä.

  Tämä tammikuun 28. pnä 1924 julkituotu ilmoitus herätti kummastelua. Se on tietty Kalle Willen kuoleman jälkeen pidetystä auksioonista. Muta minulla ei ole tietoa, missä tuo mainittu melkein uusi 4 huonetta sisältävä asuinrakennus on sijainnut. Ei kyllä ole tietoa viskuukonen Tuulikki N:o 2:n, tai separaatorin myöhemmistä vaiheista. Mutta tuo talo? Tietääkseni Piskolansaaressa on ollut siihen aikaan ylätalo, varsinainen Piskolan talo, Kurenpään torppa, sekä Hiekkalahden talo. Ehkä myös Malan huvila ja Keljunniemen KIljusen talo, mutta ne olivat eri omistuksessa. Mistään muusta rakennuksesta ei ole tietoa, minulla. Pitääpä kysäistä, jos Haneli vaikka osaisi valistaa.

  Ukki-Aleksin hevosharrastuksesta tiesin. Minkä laivurin hommiltaan ja talon pidoltaan jouti, puuhaili hän hevosten kanssa. Joitain, missä Aleksi oli sijoittunut kärkipäähän, bongasin. Taisivat olla paikallisia raveja; Ristiinassa, Juvalla, tai Anttolassa. Ilmankos ei Aleksi ollenkaan suostunut 1950-luvun puolivälissä harmaan Ferguson-merkkisen piikkilangankiristijän puikkoihin opettelemaan. Hän vain heilui heinähomissä Heli-hevosensa kanssa.
  Huomioikaa, että ukin nimi on kirjoitettu muotoon "Ales Lehkonen."

  19.9.1927 on tämä palkintoluettelo julkaistu. Alla on vain osa monia eri kategorioita sisältäneestä listasta. Tämä osa tietysti siksi, että Miesten käsitöissä on isosetäni Kalle Lehkonen ansioitunut seuraavasti
   2 palk. (hop. teel,): mv. Kalle Lehkonen, länget. 2. palkinto oli näköjään annettu useammalle henkilölle. Jos Kalle olis voittanut 1. palkinnon, olsi se ollut "hopeainen ruokalusikka." Teelusikkaan joutui setärukka taipumaan.

  Mielenkiintoisia tietoja. Varmasti paljon enemmän bongauksia löytyy, jos tarkemmin syynää, asettaa muitakin lehtiä, kuin Länsi-Savon hakukriteereihin, laajentaa aikajanaa. 

  Noilla Kansalliskirjaston digisuvuilla löytyy tiedot kymmenistä eri puolella Suomea julkaistuista lehdestä viime vuosisadan alkupuolelta asti. Sieltä sattaa löytää suvun saloja, ei niinkään savun suloja. Savun suloja löytävät tupakkihenkilöt, muita nautinta-aineita pössyttelevät, sekä pyromaanit.

KAKSIN KOTONA osa ties monesko

  Täydennys-, tarkastus-, ja tankkausreissu Hollolaan aluillaan. Niin, ja "last but not least ", onnittelureissu, äidin luokse, tietysti. Aamulla lähdettiin, ajettiin ja tultiin. Pyykinpesua, kirjastokäyntiä, Lidliä alkuun. Huomenna vuorossa K-Supermarket, Lidl, Tokmanni, K-Rauta. Sunnuntaina Lepolankadun Hoivakoti, kukkapuska, suklaata, Elina. Maanantaina taas Anttolaan, taas aamusta, taas Mikkelin Lidlin välietappina. Lidliin kiepastaan Savon Sammutinhuollon kautta, sillä sinne jätin veneen sammuttimen leimattavaksi, sammuttimen, jonka unohdin reilu viikko sitten Mikkeliin lähtiessämme. Saatetaan kiepasta myös Minnan Torikahvilan kautta. Kun viimeeksi Mikkeli-cityssä käytiin, oli kahvila keliolosuhteiden vuoksi säpissä. Ei kieliolosuhteiden; kyllä Minnalta ja Mortilta suomi, savo ja lontoo taittuvat. Aamulla, ohi ajettaessa, oltaisiin jo käyty, mutta vähin ripotteli, jätettiin tuota tuonnemaksi.

  Kun valmistauduin katselemaan poikkeuksellisena ajankohtana lähetettävää Emmerdalea, tuli mieleeni ikuistaa katseluasento. Miksikö? No siksi, että ikuistin Emmerdalekatseluun valmistautumisen Avokkaan tuvassa, ja siksi, että aika sama tyyli on Peppellä katsella toosaa niin saaressa, kuin kotonakin. Pieniä vivahde-eroja toki löytyy: Saaressa on jalassa iltaisin isoisäni Pekka Karppis-vainaan jäämistöstä löytyneet flanellikalsarit, tällä kertaa punavoittoiset (toinen vaihtoehto on siniharmaa), sekä Piskolan "tyttöjen", vainaita hekin, ennen vanhaan joka jouluksi kutomat pässinpökkimät villasukat (niitä ehti kertyä niin merkittävä määrä, että vieläkin on jokusia jäljellä)... 

  ...kotona puolestaan virttyneet verkkarit ja halvat sukat. Tällä kertaa näkyy housuissa ja sukissa jäänteitä juuri ennen ikuistamista trimmerillä lyhentelemästäni parrasta.

  Jos tähän väliin kehuisi vähän Hollolan pääkirjaston henkilökuntaa. Olin katsonut päivällä netissä, että parikin Lastu-kirjaston sivuille suosikiksi merkitsemiääni kirjaa löytyy hyllystä. Joten sinne, ja sassiin. Hilppa tietysti mukaan täydentämään ehtynyttä lukemistoaan. Joo, pari suosikkia piti olla hyllyssä, mutta ei ollut, kumpaakaan. Eikä ollut palautetuissa. Eikä uudehkojen kirjojen "tyrkytys-hyllyssä". Katsoin vielä kirjaston koneelta, ja se näytti, että ainakin toinen pitäisi löytyä. Minä siitä kysymään henkilökuntahenkilöltä asiaa. Hän, varhaista keski-ikää elävä, minua ennenkin avuliaasti palvellut parrakas mies, katsoi koneeltaan, sanoi, että se on kirjastoautossa. 

  "Mutta auto vielä pihassa, käyn hakemassa", jatkoi hän.

  Pian tuli virkailija nide käsissään. 

  Minä kysymään: "Mikähän lie tilanne tämän toisen kanssa, kun en sitäkään löytänyt?"

  Taas koneen syynämistä. "Sama juttu, kirjastoautossa on. Käyn hakemassa, tuskin se vielä ehti lähteä."

  "Jos lähti, haen auton, ajetaan kiinni!", heitin. 

  Mies hymähti, kipaisi takahuoneen ovesta näkymättömiin. Ja palasi pian toisenkin metsästämäni kirjan kanssa. 

 Kiittelin kovasti, utelin vielä: "Olinko toisiaan niin huonosti netistä katsonut? Yleensä kyllä huomaan, mikä on pääkirjastossa, mikä kirjastoautossa."

  "Ei välttämättä", lohdutti ystävllinen virkailija. "Joskus ne kirjataan väärin, joskus on ehditty siirtää kirjastoauotoon, niin sähköisesti, kuin fyysisestikin."

  Minä vielä kumartelin otsani ruvelle, lähdin automaatille lainaamaan vaivalla hankitut opukset plus yhden jo hyllystä löytämäni. Joten minulla on seuraavan kahden viikon saarijakson ajaksi luettavani mm. Daniel Colen "Marionetti" ja Pierre Lemaitren "Petoksen hinta." Sadepäivien varalle.

  Nyt, kun Hollolassa ollaan, ei tule hätä harson alla piilottelevan pottumaan vuoksi. Vettä ja lämmää on tulossa. Hyvältä vaikuttaa. Ei uskoisi, kun muistelee viime sunnuntaita. Pitää ihan taas laittaa muutama kuva. Olosuhteista, ja siitä, että kyllä nykypuhelimilla saa oivallisia otoksia:

 Tätä blogia olen kirjoitellut iltapäivän ja erätaukojen aikana. Käyntiin Suomen osalta pärähtäneen Kanada-matsin katselin:
  -hieno 1. erä, varsinkin sen alku.
  -2. erässä lopun pientä myllääkkää lukuunottamatta saavana osapuolena.
  -3. erä armotonta taistelua, pari maalia, makea voitto.
  Kuulinkohan oikein Saukkosen Mikan tilastotiedon: Kanadan joukkueessa NHL-kokemusta yli 5000 matsia, Suomella joku 150? Vai oliko Kanadalla 1500? No, mitä väliä? Meillä oli taisteleva joukkue, onnistunut maalivahti, that's it!

  Kevät on talvilajin lätkän aikaa. Samoin einiinmiknäänlajin Euroviisujen aikaa. Eiks ne oo ens viikolla? Jos ei lätkä vie yöunia, niin ei toisiaankaan vie Euroviisut. Paitsi mahdollisesti painajaisten muodossa häiriintyy, uni. Olen tosiaan sanonut jääkiekon jokavuotisiä mm-kisoja turhiksi kekkereiksi, mutta Euroviisut ne vasta sellaiset ovat.  Vaikka pidetäänkin Euroopan vanhoihin perusvaltioihin lukeutuvassa Israelissa. "Sais olla vähän enemmän hömppää", sano.

  Tuli vielä mieleen tuosta verkostoitumisesta. Sitä on toitotettu vuosikausia: pitää verkostoitua. Ennen muinoin puheena ei ollut verkosto, oli verikosto. Ei kai ne ole sama asia? Ei vissiin? Verkostoituminen ei ole niin raakaa puuhaa, kuin verikostoutuminen.

  Tuohon epäviisauteen lopetan.

KEHITYSTÄ

  Vielä huominen päivä saaressa, perjantaina lähtö Hollolaan. Ja maanantaina takaisin. Nyt alkaa olla kauneinta aikaa; hempeä vihreys valtaa.

  Eilen kuulin käen kukkuvan. En ollut korviini uskoa. Melko aikaista on, minusta. Tiijä häntä, onko ornitologista? Mustarastaat livertävät iloisesti, nyt, kun ilma hieman lämpeni. Peipot ja västäräkit säestävät. Ja räksät. Kuikat elämöivät välillä, tikka jaksaa naputtaa, sorsapariskunta soutelee laiturirannassa. Tänään lensi lehtokurppa melkoisella räpinällä ihan päältä. Härkälinnut ovat loistaneet poissaolollaan. Vuosikymmeniä ovat pesineet lähirannoilla. Minne lie jääneet? Vaikka ei niitten ääntelyä kovin ikävä oikeastaan ole. 

  Kevään ja kesän taitekohta on hienoa aikaa. Samoin, kuin kesän ja syksyn taite. Oikeastaan aina on hienoa aikaa, luonnon puolesta. Jotkut ajat vaan ovat hienoista hienoimpia. 

  Edistystä on tapahtunut. Pottu on piilotettu. Uuteen paikkaan, ja pari riviä vanhaan. Harsot päällä odottavat potut itämistään, kasvuaan, mukuloitaan., me samoja asioita, harsoitta.

  Kesäkeittiö on Hanelin sanassa "hahmollaan". Huomisen kun vielä tunkkailen, niin saattaa olla ryhdissään. Jos nyt ei ihan vaaterissa, niin sopivasti kuitenkin. 

  Aika hidasta aitan oikaisu on. Vähän kerrassaan pitää nostella, vaihtaa usein paikkaa. Mutta aikaa on, ja sitä on oltava. Sillä jokaiseen työhön pyrkii menemään sen vaatima aika. Eritoten, jos ei tahdo huttua tehdä.

  Laskeskelin tänään puutavaramenekin, soittelin Alpille. Hän on onneksi vielä palveluksessa. Sovittiin, että ajamme perjantaina sahan kautta. On helpompi tilata terassilaudat ja kestopuiset koolingit, kun näkee, minkä mittaisina niitä on saatavissa. On edukasta minimoida hukka. Edukasta rakentajalle, ei kauppiaalle. Alpi hoitaa sitten tavarat rantaa, alkuviikosta käyn hakemassa ne saareen. On sen verran ronskin näköinen savotta, kesäkeittiö, etten tohdi kuvaa laittaa. Laittelen sitten joskus valmiista.

  Edistystä on tapahtunut myös verannan ovikatoksen suhteen. Minähän yritin sitä kevättalvella ruveta asentamaan. Huomasin, että ei se piru itsekseen onnistu. Tiukat tiivisteet joka reunalla, ei kaksi kättä riitä. Kun naapurit tallustelivat eilen käväisemään, pyysin Hannua auttamaan. Aika hankala oli, kahteen mieheenkin. Mutta siellä se nyt on, paikallaan. Eikä vuotanut hurme sormesta, kuten talvella, kun siihen yksin säheltäessäni vasaralla löin. Enkä tietysti muistanut vanhaa viisautta: "Jos sormeesi lyöt, lyö hiljaa!"

  Vesi on meidän rannalla noussut jäitten lähdöstä yli metrin! Enkä puhu palturia! Ei tosin vertikaalisesti, mutta horisontaalisesti. Katsokaa vaikka kuvasta. Olen nuolella merkannut tikun, jonka tuikkasin vesirajaan 27.4. 

  Että sellaista edistystä. Ensi viikolla edistytään lisää. Ja korvasieneen pitää ehtiä. Haneli sanoi, kun pyhänä heillä käytiin, että oli jo ennen lumisdetta törmännyt pariin peukunpään kokoiseen. Nyt ne ovat vettä saaneet, lämpöä luvassa. Kannataa lähteä katsomaan. 

  Hallitusta neuvotellaan. Punamultaa tyrkyllä. Vaikka Keskustan ja Sipilän toimet edellisessä valtioneuvostossa ovat hyvin mielessä, niin tämä kokoonpano tuntuu kohtalaiselta. Kun ei ole Kokomustaa ja Persuja mukana. 

  Lätkän jokavuotinen ämämmä alkaa perjantaina. "Inflation kärsinyt liiton rahastuskeino", melttoan joka vuosi. Ja kuitenkin huomaan katsovani, mikäli mahdollista, kaikki Suomen matsit. Joten olkoon melttoamatta, tällä kertaa.