STRESSI, KENEN INTRESSI

  Ensimmäinen aamulenkki kuukauteen takana. Juhlistin kolminaisuutta "Peppe, sauvat ja asfaltti" Mertarannan sanassa Dylanin "ehdottomasti ehkä parhaalla" albumilla "Blood on the Tracks". Vielä perään hollin matkaa "Desire'n" sointuja. Minä en kykene löytämään noilta kahdelta äänitteeltä yhtään huonoa, en edes puolivillaista, biisiä.
  Rytmi kävelyyn löytyi nopeasti lämpimässä ja sateen jäljiltä happirikkaassa aamussa. Samalla tarkastin Hollolan kahden koulun rakennustyömaat. Hyvin ovat edistyneet ilman säännöllistä valvontaani.

  Tänään kolahti taas lehti postilaatikkoon. Tajusin, miksi en sitä ollut kuukauteen kaivannut. Ylimalkainen selailu oli enemmän kuin riittävä. Pitäisiköhän aviisi irtisanoa jo maksettun jakson loppumisesta alkaen? Vaikka toisaalta perinne on pitkä, tapa tiukassa. Montako aamua tulisi postiloota koluttua, ennen kuin oppisi lehden tulemattomuuteen?
  Otsikko "STRESSI: Lomalla on hyvä miettiä, mikä stressaa" pisti kuitenkin  sunnutaipainoksessa ajattelemaan. Mitäpä, jos onnellinen ja stressivapaa ihminen, jonka ensimmäinen lomapäivä on huomenna, lukaisee otsikon. Hän aloittaa lomansa, missä ikinä sen viettääkin, miettien kuumeisesti: "Mikä minua stressaa?" Hän tuumii joka päivä, aamusta iltaan. Pyörii unta saamatta yöt pohtien asiaa. Kyselee tuttaviltaan, utelee lapsiltaan, tivaa vaimoltaan riidaksi asti, välirikon partahille. Loma loppuu aikanaan. Fiksiivinen persoonamme palaa sorvin ääreen tukka harallaan, silmäpussit mittavasta univajeesta roikkuen, hermoromahduksen partaalla, kaikkeen puheeseen skitsofrenisesti oireillen, itsetuhoisin miettein ja erittäin stressaantuneena siitä, ettei koko loman kestäneestä uutterasta pohdiskellusta huolimatta ollut saanut selville, että MIKÄ MINUA STRESSAA!

  Saksa marssi välieriin. Raakaa puuhaa on ranukisa. Mikäli tämän illan matsia mietti järjellä, niin "Ranska-Islanti 2-0." Jos taas antaa tunteen voitaa, "Ranska-Islanti 0-2." Veikkaamaan en taida oikeasti enää lähteä.

  Sivistyksen pariin palaamisen kunniaksi varasin neljä kirjaa: Fred Vargas'in "Hyisiä aikoja", "Nele Neuhaus'in "Lumikin on kuoltava", Jörn Lier Horst'in "Suljettu talveksi" ja Samuel Björk'in "Minä matkustan yksin."
  Fred Vargas, oikeasti Frederique Audoin-Rouzeau, on ihan lemppareitani. Komisario Adamsberg on herkullinen hahmo.
  Nele Neuhaus'ia kuulutaan tituleeraavan "Saksan suosituimmaksi dekkaristiksi."
  Norjalainen Jörn Lier Horst on minulle tuntematon suuruus, samoin kuin maanmiehensä Samuel Björk. Kummatkin teokset bongasin ennen lomaa urkintareisullani kirjakaupassa. Ennen syyspäiväntasausta tiedä luultavasti miehistä ja heidän kirjoistaan enemmän.

  Huomenna täytyy mennä aamusta Lahteen; vien Hilpan duuniin, hoidan Elinan kauppa-asiat, käyn pesemässä auton. Sitten kotona odottaa siivous. Onneksi hyvä naapurimme oli juuri leikannut nurmikot, joten siihen ei ole tarvetta ryhtyä.
  Pankin uudistukset näkyvät tästedes myös Hilpan  työajoissa. Tiistaisin hän aloittaa 11:30 ja pääsee pois 19:15. Mikäpä siinä. Mutta toivottavasti ei iske "iltavuoro" perjantaiksi, ainakaan mökkikaudella.
  Minulla on aikaa viikolla etsiskellä pieniä reissuvihkoon kirjattuja puuteita. Isojakin puutteita on, osa niistäkin vihkoon päätynyt. Ja aikaa niitä etsiskellä niin ikään olisi. Mutta taitavat jäädä syyskuun alkuun ja toimittajan kuljetettaviksi. Ovat sen verran kokoliaita ja osin painavia, etteivät autossa Potinlahteen kulkeudu. Mutta netissä alan pikapuolin leikkimökkejä, liuskekiviä, lapetikkaita ja ehkä myös piipunhattuja, haeskelemaan.

  Päivästä toiseen kun jaksaa viikon rahjustaa, niin perjantakina taas mökille pääsee. Vaikkapa norppahavaintoja tekemään. Viimeisin niistä eiliseltä.

KUIN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ!

  Se on tämän loman viimeinen päivä täällä. Tai huomenna, jos tarkkoja ollaan, mutta viimeinen kokonainen. Loppuu aika aikanaan. Viikonloppujen varassa syyskuun alkua jäädään odottamaan.
  Pientä askaretta aamulla kehittelimme; Hilppa imuroi, minä raivasin ja järjestin hieman veneliiteriä, pesin saunan rallit. "Haalarit jo nurkkaan jäädä sai", lauleskli Mårtenssonin Lasse, kun tuli sunnuntai. Meikän haalarit saa jäädä nurkkaan, kun lähdetään himaan.

  Kokonaisuutena ilmat olivat kelvolliset, tosin eivät tottujen "Hilpan lomakelien" kaltaiset. Mahtui kuitenkin hellepäiviä sateisten ja tuulisten lomaan. Ja kaikkea tuolta väliltä.
  Iiris vietti täällä liki kaksi viikkoa. Harmi, että vedet olivat kesäkuun alkupuolella vielä kylmiä, ei päässyt tyttö pulikoimisen makuun. Tuntui kyllä muuten viihtyvän. Ja tulee ne Tiilikaiset vielä veden "ashtelukuja" tarkastamaan.

  Portugali vaan aina punnertaa itsensä eteenpäin. Ei väärin olisi ollut, jos Puola jatkaisi. Mutta peli on saatava päätökseen sääntöjen mukaisesti. Nyt kävi näin.
  Illalla Wales ja Belgia mittelevät osaamistaan. Ehkä Belgia loistavien yksilöidensä avulla klaaraa homma 1-2. Tai sitten  Bale intoutuu maagiseen suoritukseen, jolloin lopputulos on 2-1. Mutta jospa mennäänkin 2-2 tai 0-0 tilanteessa ranukisaan, ja......... Veikkaajan osa ei ole häävi. Miten tahansa voi käydä, mutta Belgian uumoilen juhlivan.

  Nousuviikolla vissiin alkaa myös yleisurheilun em-kisat. Ei taida mielenkiinto kovin korkeisiin sfääreihin kivuta, minulla. Toisin oli 1971 Helsingin mittelöiden aikaan. Kun Väätäisen Juha voitti toisen kultansa, kuunneltiin sitä Pistohiekan lähettyvillä pienessä saaressa matkaradiosta. Meillä oli juhlan kunniaksi Karhuviinaa. Pulloihin oli laitettu viinimarjoja Avokkaan puskista makua antamaan. Kun voitto varmistui, intoonnuttiin melkoiseen tanssiin. Ahos-Riti heitteli jopa kuperkeikkoja kalliolla. Suomen raskaalla oli sotaharjoitukset meneillään niillä seuduin. Yksi armeijan vene oli äkännyt riehumisemme, ja tulivat kysymään, onko meillä joku hätänä? Mehän valistettiin, että päinvastoin, Väätäinen voitti!

  Jalkapallo on tietysti kuulunut saaressa oloon. Eivätkä Brexitit, pommi-iskut, sotet, poliisimurhat, Putinvisiitit, ole jättäneet rauhaan. Niin että täältä "immeisten ilimoille" ihan ummikkoina tulla. Mutta selvä se, että maailman pahuus, uutisten raadollisuus, pangalaktinen spekulointi ja kaikkien kuviteltavissa olevien alojen asiantuntijoiden viiltävät analyysit koskettavat elämää eri tavalla, kun Hollolaan asettuu.

    Piskolan kesäporukka poistuu myös huomenna. Elina sai olla maalla liki neljä viikkoa. Ja pääsee näillä näkymin parin-kolmen viikon kuluttua takaisin. Kun mustikka kypsyy poimurilla otettavaksi, ei Markku malta olla tulematta.
  Tosi kiitollinen olen siitä että äiti on saanut olla turvallisessa seurassa. On jonkun kilon lihonut, varmasti mielikin virkistynyt.

  Aurinko paistelee, kohta purastaan. Kait ip. mennään Västäräkissä Ruutin villasukkasessiossa käväisemään. Muuten ollaan, kun Ellun kanat. Paitsi tietysti illalla kylvetään, jalkapalloa katsotaan/katson.

  Huomenna joskus iltapäivällä kotiin lähdetään. 

Oltua tuli neljä viikkoa, 

tultua oli loma edessä. 

Tuli oltua neljä viikkoa, 

oli tultua iloisempi mieli.

KARVIAISIA JA TAPAAMINEN SILLANKORVALLA

  Aamun aktiviteetteja: Hilpalla maton pesua, Peppellä postilaatikon korjausta. Sitä ennen huomasin ohi kulkiessani, että karviaspensas kukoistaa. Se ostettiin viime elokuun lopulla Hong Kong'ista, alennuksella, tietysti. Istutettaessa raihnaisen oloinen puska näyttää nyt kyntensä, Islannin malliin:

  Menin tosiaan postilaatikolle siinä tarkoituksessa, että tintin vuokrasopimus puretaan. Eli tyhjensin pesätarpeet, paikkasin takaosassa olleen aukon, eli tiaisen pääsisäänkäynnin, umpeen. Kävin samalla katsomassa, olisiko Heikki kotona. Olihan hän. Siinä jokusia kuulimisia vaihdettiin, puolipakolla (minut puolipakotettiin, lähes puolinelsonilla) oluet ja paukut nautittiin. Hegulilla on tulossa suuria muutoksia elämässä. Mutta firma jatkaa toimintaansa, hyvä niin. Pihakeisari valtaistuimellaan:

  Hilppa oli sanut keittiön maton ja riippukeinun pestyä siihen, kun vastarannalta palasin. Viritin köyden leppien väliin, maton kuivumaan. Riippukiiku sai tyytyä laiturin kaiteeseen.

  Iltapäivällä lähdettiin, kun kelikin oli samaa mieltä, piipahtamaan kahvilla ja jäätelöllä. Ihan lähdettiin lähipaikkaan, tai lähes lähi. Eli Lietveden Siltakioskille. Eihän sinne ole kuin viitisentoista kilsaa vesitse, tai reilut kahdeksan merimailia, tai meripeninkulmaa, miten vain. Lokiliinaa en omista, joten nopeus solmuissa jäi mittaamatta. Muuten, kun merimailin l. meripeninkulman pituutta googlesta tarkistin, äkkäsin, että laiturista autolle on matkaa kutakuinkin kolme kaapelinmittaa. 

  Aika vähän oli vesiliikennettä väylillä. Viikon kuluttua varmaan vilkkaampaa, kun yleisin lomakuukausi on lähtenyt käyntiin. Ei muita kulkijoita toki ikävä ollut, jos ei niistä yleensä haittaakaan ole. 

  Kioskillalakaan ei päät yhteen kolkkaneet. Ennen lähtöä olin soittanut Rohusen Markulle. Heille sopi sörnäyttää Kerniemeltä sillalle. Näin päästiin tällekin kesälle ainakin kerran tapaamaan. Ja Seijaa en ollut koskaan nokikkain nähnytkään, vaikka fb-kavereita ollaan. Siinä kahvit juotiin, niitä näitä turistiin. Mukava oli heitä nähdä, vaikka pikaisestikin.

  Sadetutkat sun muut ennusteet olivat puotasäätä vannoneet. Niin vain joku saderintama vyöryi päälle. Onneksi päästiin katon alle huvimajaan istuksimaan. 

Tunnin verran se vettä ripautteli, sitten hiipui sen verran, että pääsimme vesille, ja koko lailla kuivina takaisin.

  Kohta käyn täräyttämässä saunan lämpiämään. Ei tule futista tänäänkään, ajoissa turvalleen, että jaksaa huomenna katsoa. Mitä muuta huomenna tekis? Enpä vielä tiedä. Mikään ei ole kesken, mitään isompaa en viitsi aloittaa. No, kässelihin vaikka pihalla, ajelen trimmerillä kukkapenkkien reunoja, polkujen laitoja. Saatan käydä paikassa, parissa, kanttarellejä etsimässä. Eikö tuo päivä iltaan näillä neuvoin kulune? 

  Perjantaina varmaan käväistään västäräkissä Ruutin navetassa Sukkanäyttelyssä. Oli mainos aamulla postilaatikossa, kun sitä kävin fiksaamassa.

  Launtaina kohti Hollolaa sitten usmuutellaan. Puoli Suomea on lomilla heinäkuussa, joten Lahden seudulla on varmaan melko rauhallista, niin liikenteessä, kuin liikkeissäkin. 

  Kirjastossa pitää käydä, vaikka lukematta jäi lomalle varattujakin. Täytyy ainakin muutama teos varata. Lista on tehty, en vaan viitsinyt loman aikana ja ajaksi varauksia tehdä. 

  Siitä lähtee elämä taas soljumaan totuttuja latuja. Viikonlopuiksi aina Anttolaan suunnataan, jos ei ihmeitä tapahdu. Toivotaan, että sieniä alkaa ilmestyä. Nyt ovat ainakin vettä saaneet melko mukavasti. Mustikatkin kypsyvät etuajassa. Avokkaassa ei vielä ollut kerätä asti, vaikka jossakin päin maata kuuluu jo maistiaisia haalittavan. 

  Mutta nyt munakasta ja Marskin leipää appamaan, sitten saunan valmisteluun.

KÄRÄJÄPAIKAN MUUTOS

  Käräjäkivet saivat tänään uuden sijainnin. Ne olivat pihalla, kaivon takana. Päätin siirtää oikeuspaikan uuden nurmikon ylälaitaan, Hegulin sinne pyöttelemien, pihamyllerryksessä löytyneiden, kivien päälle. Siellä on Avokkaansaaren ylioikeuden hyvä kokoontua. Heti pistivät asiat käsittelyyn. Pääshamaani tutkii kuvassa kahden järvilaamannin kanssa parin tervavarkaudesta ja kärpässienihuuruissaan rettelöimisestä syytetyn tapausta.

  Kun tuijotin aamu-tv:ta, suuntautui katse ikkunan läpi yläaitan kattoon. Päätin, että nyt teen sen, mikä olisi pitänyt tehdä jo ennen näitä päiviä, nimittäin katon pesun. Siitä tietysti olisi tullut aikanaan turvekatto, mutta eivät kai oletetut ikävuodet niin pitkälle jatku.

  Sitä paitsi jo arkkitehti Saarinen meille tekussa turvekaton teossa opasti: "Ensin naplikoidaan änkyrä romiskon kylkeen." Siitä homma meille tietysti valkeni. Samoin, kuin koirankaulasalvos.
  Mutta minä hakemaan painepesuria, katuharjaa, vetämään vesiletkua rikospaikalle. Suurimmat jäkälät ja sammaleet katteesta irtosivat, vaikka halpa painepesuri aika tehoton onkin. Lupasin itselleni, että teen hommasta jokavuotisen, koska se ei siten kovikaan rasittava ole.

    Huomenna lähdetään aamusta Mikkeli-cityyn asioille. Haneli koukataan Piskolasta messiin. Velj'-Hanski on tänään hakemassa viime syksynä, vain muutaman vuoden ikäisenä, surullisesti menehtyneen Pimu-ajokoiran seuraajaa. Samasta kennelistä on tulossa jo etukäteen Hiluksi nimetty pentu. Kosolti parempaa lykkyä sille toivotaan täältä saaresta käsin.

  Viimeinen lomaviikko lähti käyntiin. Äkkiä menee aika. Jos olisin lomalla, alkaisi jo nupissa korventaa. Korventaa, vaikk'en lomalla olekkaan.
  Lauantaina luultavasti Hollolaan palataan; Hilppa haluaa, että on yksi päivä aikaa toipua jetlagista. Ymmärrän!
  Minä palaan vanhoihin rutiineihin. Mihinkäs sitä muuhun. Vai alkaisiko jotain bisnestä puuhaamaan, kun kunto tuntuu ihan hyvältä? Toisaalta, en ole bisnestä nuorempanakaan liiemmin harrastanut, en edes kannabisnestä.

  Aika mielenkiintoiset matsit ovat jäljellä neljännsvälierissä: Italia-Espanja ja Englanti-Islanti.
Ensimmäisessä tippuu toinen liian aikaisessa vaiheessa. Vai väittääkö joku muuta? Voi joku tietysti todeta, että olis Espanja voittanu Kroatian, ni..... Turha jälkiviisautta harjoittaa. Pelattu on, miten on. Ja nyt poistuu liian hyvä joukkue.
  Jos Islanti tekee alkuyöstä ihmeen, Englannissa väistyy Brexit pääotsikoista takuuvarmasti, ainakin hetkeksi. Eipä sillä, väistyy se, vaikka Englanti voittaisikin.
  Belgia intoutui maalin tekoon Unkarin puolustuksen kustannuksella. Ei maaleista kuitenkaan Kiralyn verkkareita voi syyttää. Wales on seuraavana Belgian esteenä tiellä kohti loppuottelua. Luulen sen raivautuvan tiukan koitoksen jälkeen.
  Saksa tuntuu myös menevän vaikka mihin asti. En viitsi kaavioita kaivella. Mutta jos Saksa-Belgia on mahdollinen loppuotteluksi, menköön niin.

  Käväisin rannassa. Käräjöinti jatkuu, ei taida olla ihan yksiselkoinen tapaus. Vai olisiko jo uusi tapaus käsittelyssä? Ovat tuonne polulle asti kaikki pikkurikolliset saman näköisiä.

  Ei ole ilma yhtä hautova, kuin eilen. Reilut kahdetkympit kuitenkin. Taidan lähteä viehettä vapaan valitsemaan, kahvin päälle ulapalle ajelemaan. Jollei asia käräjäkivillä muutu.

SUVIHIRSI

  Olen rustaillut näitä juttuja kohta neljä vuotta. Olen kirjoittanut kotona. Olen kirjoittanut kahviloissa. Olen kirjoittanut Avokkaassa, niin tuvassa, kuin verannallakin. Jotenkin asiat ovat kulkeneet siten, että nyt on ensimmäinen kerta, kun kirjoitan ulkona. Kirjoitan pihapöydän ääressä, yli kakskyt-asteisessa säässä. Kirjoitan auringonpaisteessa, itseni suojarasvalla voidelleena.

  Aamulla tuli nukuttua poikkeuksellisesti puoli kahdeksaan. Hilppa keitteli, myös poikkeuksellisesti, kahvia. Minä avasin tv:n kuullakseni uutisia, herätin läppärin päivittääkseni hukkuneiden ja muuten tapaturmaisesti menehtyneiden listan. Yht'äkkiä alkoi korviini kaikua jotain tapaan: "Raahe -13, Rauma -12, Föglö -10, Hamina -12". Minä, että mitä helevettiä, eikös äsken meillä ollut +18? Sitten tajusin, että merisää ja meriveden korkeudethan siellä olivat kyseessä. Hyvä niin, ei tarvihe olla pahoillaan rannikon asujamiston puolesta.

  Se. että aamulla nukutti, johtuu tietysti siitä, että kokkoreissulla vierähti aikaa. Kyljelleen tokenin vasta joskus puoli kahden korvilla. Eli suvihirsiä tuli vedeltyä kuutisen tiimaa.
  Kaikkiaan meitä immeisiä oli rantasaunalla kaksitoista, lisänä kolme koiraa. Kuvassa näistä osa maljaa nauttimassa.

Ilman kutsua ja pääsymaksusuoritusta lisäksi kaksi joutsenta osallistui tapahtumaan. He ovat molemmat alla olevassa otoksessa.

  Kokko roihahti puoli kymmenen jälkeen liekkeihin, paloi tunnin, toista. Sitä ällisteltiin, muutama malja kohotettiin, minkä mitäkin rupateltiin. Niin, ja haikumuikkuja napsittiin. Alla edessä Elina. Vieressä Hilppa puraisee juuri muikkua, ja Haneli osoittaa vihaisena: "Hei, tuo on jo ainakin kymmenes!"

  No, ei ne mujeet niin laskun päälle oikeasti olleet.
  Kun tuli hiipui, ja me aioittiin jo lähteä sörnäyttämään takaisin, pakotti Haneli vielä jäämään kuistille grillattua nauttimaan. Pakko kun oli, viivyttiin vielä makkaroiden ja yhden oluen verran. Muu sakki jäi istuksimaan, kun poistuttiin.

  Kävin vilkaisemassa mittaria: +26. Pakko lähteä sisälle jatkamaan. Hiki valuu silmiin, tekstiä ei meinaa nähdä, hiiren nuoli häviää tämän tästä.

  No niin, jo vain helpotti. Mukavat olivat kokkobileet. Onneksi ei luotsin tehtävien vuoksi tullut paljoa nautiskeltua. Tarjoilu pelasi kyllä. Niin, kuin aina siinä talossa.
  Hilppa yritti tempasta päivätirsat, eli suvihirret vetäistä. Pirtissä on kuitenkin myös aika kuuma, joten poistui, kai rannalle meni pötköttämään.

  Tänään on sitten taas totinen pelipäivä, kolme matsia. Aion katsoa. Viimeisenä tulee kiinnostavin (minusta), Kroatia-Portugali. Paljon on Ronaldon onnistumisen kontolla. Hienon maalin (se kantapäätsippi) äijä teki viime pelissä. Olen kylläkin kallistunut Kroatian kannalle, siis toiveissani.

  Huomiseksi povaillaan vielä lämpimämpää. Sehän sopii. Piskolan kesäporukka (Elina, Markku, Irma ja toissapäivänä saapunut miehensä Rauno, sekä heidän koiransa Vilma) tulevat päiväkahville. Potinlahteen autolla tulevat; turhan iso lasti veneellä hakea, vaikka keli hyvä olisi.

  Taidan lopetella, mennä uimaan, keittää kahvit, valmistautua peleihin. Loppukuvaksi Hanelin tytöt Anni ja Katriina, sekä serkkunsa Mari laiturilla viettämässä sinistä hetkeä. Mitä lienee tuijottelevat?

SAARISTON RUOPPAUS & .....

  Muutimme suunnitelmia. Ajatuksena oli lähteä huomenna aamulla viemään Elinaa hammastohtoriin, tulla saman tien takaisin. Päätimme kuitenkin lähteä jo tänään; äidillä ovat aamut välillä vähän vaikeita, olo voi olla huono. Haemme hänet joskus ennen kuutta. Ehdimme mekin rauhassa käydä huomenna eväät juhannukseksi, minä leikata nurmikon. Kun Elina yhden maissa vapautuu piinapenkistä, sörnäytämme baanalle lisäämään osaltamme juhannusruuhkaa.

  Saariston ruoppaus & mökkihuolto suoritti tänä aamuna ensitoimikseen laiturirannalta pohjalle vajonneiden lehtien ja risujen poiston. Työvälineenä käytettiin rautaharavaa, työasuna kahluuhousuja. Onneksi niillä tuli vielä reikä veteen.

  Sitten SR&M:n huoltomies vaihtoi orjan kaavun timpurimalliin, ja teki valmiiksi talon takasivulla viime kesänä materiaalin loppumisen vuoksi kesken jääneen "sokkelilevyn" kiinnityksen.
  SR&M on ollut meille tarpeellinen yhteistyökumppani. Se hoitaa mm. polttopuuhommat, nurmenleikkuut, kunnossapitotyöt, venekuljetukset, haravoinnit, vesomiset ja, kuten nimikin kertoo, ruoppaukset. Voin suositella. Vaikka valitettavasti muut apua tarvitsevat joutuvat nuolemaan näppejään; firma on solminut monivuotisen, muut työnantajat pois sulkevan, sopimuksen kanssamme. Pienimuotoisia poikkeuksia on kuitenkin katsottu läpi sormien, ja niin katsotaan edelleenkin.

  Venevajan kohdalle kaislikkoon, Ilotin puoleisessa niemessä olevan alkuperäiskasvuston ja sieltä viitisentoista vuotta sitten laiturin viereen siirretyn väliin, ilmestyi pari kesää sitten uusi pehko kurjenmiekkaa. Nyt hän kukkii komeasti. Liekö ilostunut siitä, että Iiris ristittiin lähes hänen kaimakseen!

  Sain siis kymmeneen mennessä tehtyä nuo muutamat työt. Kirjoitan hetken. Iltapäivän taidan vetää lonkkaa, auringossa, mikäli se jaksaa paistaa. Viiden maissa jos kävisi uimassa, olisi pirteämpi ajella Hollolaan. Pintavesi nimittäin lämpeni eilisen aikana monta astetta. Joutuisi Iiriskin nöyrtymään; ei ole enää "viish ashtetta", on parikymmentä! Eli taitaa se kesä taas tulla. Ei ihan huonoa ole jussiksi lupeissa, ensi viikolla vielä lämpimämpää.
  Vähän on viimeisen lomaviikon suunnitelmat auki. Painetaan mielialan mukaan, ilman suurempia "pläänejä", "prisiippinä", siten, että kun on "momentum", niin antaa mennä. Eihän Don Tami tyhmä mies ole, eihän?!?!

  Nyt syödään eilisillaksi Hilpan loihtimaa nakkikeittoa. Juhannuksen tunnelmaan valmistaudutaan ennen Hollolaan lähtöä grillimakkaroilla. Tämä johtuu siitä, että jääkaappi alkaa olla aika tyhjä. Mutta grillimakkara on ihan hyvä eväs, varsinkin grillattuna. Ja riittävän harvoin syötynä.

TYÖLLISTYMISEN HELPPOUS

  Aamulla mietin, mitä tänään tekisin? Eipä aikaakaan, kun asia selvisi. Hilppa sanoi ryhtyvänsä siivoamaan, myös ikkunoita pesemään. Minä paremmen puutteessa tarjouduin hoitamaan ikkunat, vastoin parempaa tietoani ja perusteellista pohdintaa. No, aamupäivän aikaan homma tuli tehtyä, ei siinä mitään. Ikkunat eivät ole isoja, mutta ruutuja piisasi. Laskeskelin, että reilut kahdeksankymmentä pintaa pesin. Jos olisin kaikki tuplat avannut, olisi ylletty pitkälti yli sataan. Täällä saaressa ei onneksi ilman saasteet siinä määrin likaa laseja, kuin taajamapaikoilla, joten ulko-, ja sisäpuolinen pesu suurimmassa osassa aukkoja riitti. Mutta todettua tuli, että tämä talo on varsinainen lasimestarin erikoinen!

  Kun siitä askareesta pääsin, kävin nyhtämäss kukintansa ehtoopuolella olevia lupiineja ylös maasta. Etteivät suotta elintilaansa laajenna. Ei niitä vime kesän pihanmylläyksen jälkeen aivan tuhottomasti ole jäljellä, mutta kurissa täytyy pitää.

  Kun rouvalla oli siivous vielä hieman kesken, otin korin, otin sieniveitsen, otin saappaat, otin ja menin lähikoivikkoon. Siitä se alkaa, sienikausi.

   Koska lounas oli jo päätetty, jää kesän ensimmäinen rellukkasoosi illalla nautittavaksi. Toki yksi tattikastike on jo tämän kesän sadosta nautittu. Mutta ne pari yksilöä olivat harvinaisia edelläkävijöitä.

  Sain minimaalisten päiväunien jälkeen uuden toimeksiannon: hernekeppien tekoon maaniteltiin. Äkkiä kävin silpaisemassa viime kesänä vesotusta koivikosta metrin korkusia pihlajia tukitarkoitukseen. Niitä nimittäin on, pihlajia, kuten on haavanvesojakin. Pihlaja osoittautui kuitenkin rungoltaan suoremmaksi ja vähäoksaisemmaksi hernekeppimateriaaliksi.

  Kun tukitoimet tulivat tehdyiksi, päiväkahvit hörpityiksi, lähdin uistelemaan. Luvan kanssa. Tai ilman lupaa, kuinka vain. Mutta laillisesti joka tapauksessa. Hieman tuuleskeli, puolipilvistä, parikymmentä mittarissa. Heti laiturirannasta aloin laskea siimaa. Enkä ehtinyt, kuin muutaman kymmenen metrin päähän, kun nappasi! Hymypoika se sieltä tuli, reilun kilon painoinen. Hopean väriseen Professoriin, ruohikkomalliseen, tarrasi haukiraukka.

   Rehdin ja suoraselkäisen kalamiehen tapaan kiikutin saaliin heti Hilpalla siivottavaksi.

Otin uuden lähdön. Kiersin rantavesiä tunnin verran. Eipä enää napannut. Vaikka ei sen väliä, yksi kerralla riittää.

  Uistellessa muuttui ilma hautovan kosteaksi ja ukkosta enteileväksi. Enempiä enteitä ei kylläkään sellaisesta ole nähtävillä, nyt kun tulin tätä kirjoittamaan.

  Saa nähdä, kuinka illalla jalkopallon kanssa käy. Suoraan sanottuna suurinpiirtein eilen meni niin, että luovutin puoliajalla. No, turhaa olisikin ollut yläriman kestävyyden testauksen takia katsella. Tuijotetaan tiiviimmin sitten, kun pudotuspelit alkavat.

  Pitää lähteä pihalla koppistelevalta Hilpalta kysäisemään, syödäänkö kohta haukifilettä kantarellikastikeella, vaiko eilen grillattujen possunpihvien jäänteitä paistetuilla perunoilla? Molemmat käyvät. Pitää mennä pääkokin ehdoilla. Eikä ole valittamiseen tarvetta ollut.

Oli minulla muuten ikkunoita ulkopuolelta pestessäni kaverikin: