VÄLJ'PÄEVÄ

Kyllä kansansanonnoissa on vinha perä. Ikiaikainen etelä-luonterilainen viisaus kuuluu: Mikäli aiot viettää lomasi hyvässä säässä, tee se silloin, kun hra. eläkeläinen P. Lehkosen vaimo, rva. pankkineiti  H. Lehkonen pitää lomaansa.

Taas tänään, puutarhatöiden välipäivänä, vallitsee sääolosuhde, mitä parempaa on vaikeaa toivoa, työlästä edes kuvitella. Neljän kieppeillä talon auringon puolelle, mutta varjossa, näyttää mittari + 30:n lukemia, varjon puoleinen kollega tyytyy +25:n  näyttämään.

Tosiaan pääkaivurihenkilöllä on tänään muita hommia, joten pihan teko jatkuu huomenissa. Eiköpä nurmikko ala olla torstaki-iltana kylvettävässä kunnossa. Jos ei, niin ainakin sauna. Siis on. Siis kylvettävässä kunnossa. 

Se siitä jaarittelusta.

Aamulla haravoin talon taustaa ja imeytyskentän laania, keräilin pois vähiä kivi, katkoin esiin pistäviä juuria. Tuonne talon ja muurin väliin on tarkoitus kylvää ketokukkasiemeniä, takasivulle nurtsi. 

 

Sitten löysäilyä ohjelmassa. Minkä laskin puutavaratarpeen, tilasin sen Piispasen Alpilta, joka onneksi oli palannut lomiltaan. Perjantaina on hivakka sahan rannalla noudettavissa.

Aion siis uusia sisäänkäyntikuistin lattian ja ulkovuorauksen, tehdä pari kasvi-, vai onko oikein sanoa kasvulavaa? Reilu metri X reilu kaks, korkeutta nelisenkymmentä senttiä. Ne tehdään lämpökäsitellystä laudasta. B-luokan tavaraa saan Alpilta euron metri, naurettavan halvalla. Niistä sitten syntyy A-luokan lopputulos. Multa lavoihin roudaillaan loppu kesän, syksyn, kuluessa säkeissä. 

Ehkä ensi kesänä värkkään lavan-pari lisää. On kuulemma hyvä vaihtaa kasvatettavia vuosittain. Tarkoitus on istutella, näin aluksi, siis ensi keväänä, toiseen salaatteja, tilliä, persiljaa, ehkäpä muutama kesäkurpitsa, mene tiedä. Toiseen tulee jotain kukkaloistoa. Rouva on niistä asioista vastaava viranomainen, eiköpä hänellä pasmat selvänä ole.

Tarkoitus on myös reparoida talon takasivun ulkovuorauksen alaosaa. Lomalaudoituista vasten on iät ajat kasvanut heinää, sananjalkaa, horsmaa, ohdaketta, sanonko mitä! En ole laiskuuttani saanut sitä putsailtua. Nyt, kun kone muutenkin tuli tontille, saatiin se tehtyä. Hieman on kellarin kulmalta alkanut laudoitusen päällirima lahota, onneksi ei kovi vakavaa vielä. Teen saman operation, kuin taannoin veneliiterin maan kanssa lähikosketuksissa aikaansa viettäneelle sivustalle; vetäisen vaakaviivan 40 sm:n korkeuteen, sörnäytän m-sahalla päälliriman poikki, ja ruuvailen alaosaan 9 mm:n ruskean filmivanerikaistan. Joten tilaukseen kuuluu pari valmiiksi kolmeen osaan  (pituusssuunnassa) sahattua vanerilevyä. Alpi ne lupasi pääkallopaikalta Mikkeli-citystä samaan hivakkaan hommata.

Lounaan (keitetyt perunat, nakkikastike, salaatti, vesi) jälkeen asensin pers'reiän hetkeksi syrjälleen. Toden sanoakseni ajattelin lukea hieman, mutta väsy voitti. 

Päiväkahvit (puolitoista mukillista, kaksi Lidl'in pientä suklaadonitsia) nautittiin.

Hilppa rojotteli pihalla auringossa, minä äleydyin lillimään ulapalle, perässä professori 60:n gramman paino etupuolellaan. Koko lailla lenseä keli. Vene silloin, toinen tällöin jossain päin liikkui. Vanhapoikajoutsen moikkaili, mutta ei tullut lähempää tervehtimään...

...parikymmenpäinen kuikkayhdyskunta uiskenteli kauempana. Osa tarttui kameran kennoon. Ovat melko arkaa porukkaa, nuo kuikat. Sukeltavat heti, kun niitä aikoo lähennellä.

Kalaa ei tullut. Ei yllätys sinänsä. Muikkua tuntui kyllä polskivan suhtalaisen tyvenellä selällä. Vai olisko olleet salakoita? Eikö muje ole näille vuosin syvemmällä? Minun se pitäs tietää. Paljonpa pitäs, kysyn huomenna Hanelilta. Sen kuitenkin tiedän, että syksyllä muikku kutee, on pohjassa. Ja senkin, että nuottahenkilöt irrottelevat elokuussa pyyntönsä yläainasta kohot, eli alkavat pohjanuottauksen. En siis aivan ummikko ole, muikkuasioissa.

Taidan lähettää tämän bittiviidakkoon, ja lähteä pihalle nauttimaan iltapäivän lämmöstä.

Huomenna ajot jatkuvat Pappilan metsässä.

 

PÄIVÄN MYLLERRYS

Homma aloitettu, yksi päivä askaroitu, jotain aikaan saatu, lisää saadaan.

Eilen, illan kahussa, Kiljus-Matti lauttasi saareen ensin pari traktoria...

...ja sitten Pesos-Heikin telakoneen.

Tänään, aamulla, päästiin tositoimiin. 

Ensin Haneli kaatoin rannalta yhden puolikuolleen haavantaimen. 

Heguli teki sillä aikaa uraa läpi ruusutarhan.

Hilppa ehti matonpesuun, saatuaan alustavan koulutuksen painepesurin käytöstä. Hyvin tuntui sujuvan, kun olin hänelle Helsingin Teräskalustetehdas Oy:n legendaarisen vuoteen pesualustaksi kiikuttanut.

Metsuri-Hanelille tuli vielä askarointia; kaksi kokoliasta koivua kaadettiin rantapolun varresta pimentämästä pihaa.

Heikki pääsi kaivamaan imeytyskanavaa, Lautturi-Matti lähti hakemaan toiselta puolelta sepeliä. Haneli pätki puita, minä nakkelin lavalle. 

Aika määrä pilkottavaa niistä tuli, kunhan vain saan klapikone Pertsan käyntiin.

Sitten viemäröitiä laittelemaan.  Vaikka yksi hankaluus meinasi kaihertaa; jo olemassa olevaan pallokaivoon, piti saada 120 millinen reikä lähtevälle putkelle. Eihän minulla täällä saaressa ollut rasiaporaa eikä kuviosahaa. Hanelilla oli, mutta ei ollut järkeä lähteä vasiten sitä hakemaan. Heikki sanoi hänellä olevan. Hän lähti käväisemään mantereella. Eikä löytänyt, oli poikansa Simon matkassa jossakin muualla. Mutta KIljus-Matti muisti keinon: ei ku sopivan kokoinen rautaputki (saunan kiukaan hormiliitäntärööri, pai tö vei), tohottajalla kuumaksi, grillihanskat  käsissä kaivon kylkeen, Haneli seppänä. Kolme kuumennusta, reikä oli valmis!

Ja hyvää tuppaa tulemaan.

Vielä sadevesikaivo nurkalle ja talon takasivun pintakasvillisuuden poisto sekä maaston muotoilu.

Kaunis päivä oli näissä askareissa kääntymässä iltaan. Mehän narskautimme auki kellarikylmät Karjalat, ansaitut. Pihamiehillä on huomenna muita meininkejä, joten nurmikentän tekoon keskitytään torstaina. 

Minulle saattaa tulevaksi päiväksikin löytyä täältä saaresta jotakin pikku nakerreltavaa, kun oikein tarkkaan pohdin.

S(U)OMEN TILA

Hollolassa kaikki hyvin. Ruoho leikattu (Peppe), Annat viety kotiin (Peppe), pyykkiä pesty (Hilppa) joku koneellinen, lisää pyörimässä.

Tänään lepopäivä, minkä Robin Hood'iin/Tokman'iin joitain hankintoja tekemään. Kylmälaukku (ei eilen mahtunut tavarapaljouden ja Iiriksen rattaiden vuoksi kyytiin), ruuveja, pultteja ja kulmarautoja, sekä m-sahan teräketju ainakin tarvitaan. 

Huomenna, het' kymmeneltä yksi uutuuslaina palauttamaan, sitten takaisin Anttolaan ajelemaan.  

Anttolan "Kharon", Kiljusen Matti, saapuu illemmalla lauttoinen tuomaan Heikin kaivurin ja Hanelin traktorin yli Styks- (lue Avokkaan-) salmen. Tiistakina alkaa pihanparannus.

Mutta otsikkoon palatakseni; Suomen tila on, mikä on. Leikataan, velka lisääntyy. Hallitus on viisaudessaan priorisoinut leikkaukset ja kohteet, mitkä saavat lisää kontanttia. Joten on siis niin, että mm. kehitysapu ja koulutus ovat toisarvoisia, presidentin turvallisuus ja puolustusvoimat tarvitsevat  enemmän resursseja. Näkökulma sekin, hallituksen, ei minun.

Kuten olen joskus jossain kirjoittanut: Käymme kohti dystopiaa, käsi kädessä, olka vasten olkaa. Eihän Suomi, vielä, onneksi, ole aivan eturivin astelijoita, mutta enteet ovat vahvat.

Somesta seuraavaa: Muissa foorumeissa en aktiivisemmin vieraile, kuin "veississä". Twitter'issä, Istragram'issa ja What'sApp'issa olen kyllä mukana, mutta passiivisena jäsenenä.

Lärvikirjassa alkaa suivaannuttaa se, kuinka paljon tavaraa etusivulleni tuupataan. Pitäisi varmaan vähän säädellä asetuksia. Minulla on maltilliset 50 kaveria. Olen myös parissa isommassa ryhmässä mukana. Hyötyä niistä on, se on sanottava, saa monasti sellaista infoa, mitä ilman olisi muuten saattanut jäädä. Mutta kun, jos vaikka vuorokauden, on sivustoaan ollut avaamatta, on sinne tulvahtanut lukuisaa runsaapi määrä päivityksiä, vai mitä ne sitten onkaan nimeltään. Valtaosa tyhjänpäiväisiä sivustojen tai videoiden jakamisia. 

Useiden suuren ryhmän, en kerro nimeä, mutta Mikkeliin se liittyy, jäsenen päivitykset ryhmän sivuille näkyvät etusivullani. Sanonko, minkä- päiväisiä niistä suurin osa on? Kyse kai heidän asetuksistaan? Tai sitten minun? Niin, tai näin.

Minusta tuntuu, että olen alun perin ymmärtänyt väärin Fecebooki'in syvimmän olemuksen. Kun siihen liityin (2008), ajattelin, että tämä on kanava, minkä kautta voin kertoa kavereilleni kuulumisia, tapahtumia, niin iloisia, kuin surullisiakin, siis henkilökohtaisia juttuja. Mutta oli hakoteillä. Täällä kuuluu jakaa pitkin päivää netissä surrffaillessa äkkäämiään mukahauskoja asioita.

Tietysti voisin perustaa ryhmän, vaikkapa "YSTÄVÄT". Kertoa siinä omista asioistani, Iiriksen asioista, Helmin tulevaisuuden suunnitelmista. Mutta enpä vaivaudu. Sen sijaan olen, tällä päivämäärällä, päättänyt vähentää Face'n käyttöä. Toki sivuilla vierailen, varmaan yhtä usein, kuin ennenkin. Mutta en sinne omia kuulumisiani juuri jakele, isommat asiat saatan kuitenkin sujauttaa eetteriin.

Blogejani kirjoitan entiseen malliin, ehkä lisääntyvässä määrin. Päiväkirjahan se on, eikö niin? Linkit blogeihin jaan tietty veissiin, lukekoon, ken viittii. 

Q.E.D. 

Susannan lähettämä näkökulma Avokkaan talon päätyyn

IMELÄN MEINASIN PIERASTA

Aamulla käväsin lähimetsässä, poimin hivakan kanttarellejä, äkkäsin muutaman torvisienen. "Snat", mietti Peppe, "nyt surruuttamaan xxxxsaareen, vakipaikoille. Sillä jos lohi on niin hyvä kala, että kannattaa pyytää, vaikkei saiskaan, on musta torvisieni niin hyvä sieni, että kannattaa etsiä, vaikkei löytäiskään!

Ajatuksista tekoihin. Hilppa oli mustikassa, Anna ja Iiris vielä nukkumassa. Ei ku Helmi saunatupaan arestiin, ja matkaan.

Saari on yleisesti tiedetty, sienestäjien paljon koluama, mutta, syystä tai toisesta, eivät ole torvisieniin koskeneet. Eivätkö tunne, ovatko jääneet huomaamatta? Vuosien saatossa olen pannut merkille kaksi paikkaa, eri puolilla saarta, missä torvilaiset tykkäävät kasvaa. Kun lähestyin rantaa, huomasin mielipahakseni, että mesäkone oli viime kesän jälkeen suorittanut hakkuita, juuri toisen sienipaikkani kohdalla!

Rantauduin kuitenkin totulle paikalle, kävin homman varmistamassa. Kyllä, ei asiaa muutamaan vuoteen, ainakaan sienien vuoksi. 

Mutta toinen mesta oli jäljellä. Tallustelin sinne metsän halki. Mitä ''***kelettä! Sama juttu! Parin aarin kokoinen, monasti kokonaisen korillisen luovuttava läntti oli myllätty perusteellisesti!

Pää savuten, lievästä muutaman piirun karkeampaan katgoriaan kuuluvia sanoja tuhahdellen mietin, että nyt imelän pierasin. Mutta ajattelin, hetken mieltä tyynnyteltyäni: "Per aspera ad astra". Läksin kulkemaan hakkuuaukon laitaa kohti saaren toista puolta, sitä, missä venekin oli. Ja kuinka ollakkaan! Löysin paikasta parista sen verran torvisienia, että ainakin yksi kastike ja yksi keitto saadaan!

Poimin myös jokusia vaaleita orakkaita, eiköpä illalla niistä soosi tehdä.

Ja löysin metsänrouhijan jäljiltä katajaisen aihion, mistä tein Iirikselle kävelykepin. Tyttö kun on viittä vaille oppinut kävelemään, niin josko tuo auttaisi asiaa.

Huomenna , aamulla, kuin Iiriksen aikataulussa löytyy tilaa, lähdetään Hollolaan. Vien iltapäivällä Annan, Iiriksen ja Helmin sitten kotiinsa. Hankala olisi Annan rattaiden, kapsäkin ja koiran kera junaan tälläytyä. 

Saattaa Joni-iskällä jo olla ikävä!

Erikoinen kaksi viikkoa lomaa takana. Erikoinen siitä syystä, että emme Hilpan kanssa ole olleet vielä päivääkään kahden. Ensin olivat täällä Susanna ja Weera, sitten tuli perhe Tiilikainen, Joni lähti, muut jäivät. Ensi viikolla tulevat pihan myllääjät. 

Menneinä vuosina on usein ollut niin, että kahden viikon aikana ei olla muita ihmisiä nähty, kuin kauppareissuilla ja ohi ajavissa veneissä. Mutta hyvä näin, minusta saattaa vielä kehkeytyä vanhemmalla iällä sosiaalinen persoona.

Ajattelin pihahomman jälkeen tehdä vielä jokusen urakan: 

Ainakin pari kasvulavaa (n. 1,5 X 5 m2 lasiverannan edustalle. On lämmin paikka, ja rantapumpulta tulevan vesiletkun ulottuvilla.

Sisäänkäynnin kuistin lattia ja ulkoseinät kaipaavat uusimista, tolpat hieman oikomista. Jospa sen tekisi samaan pankrottiin.

Niissä hommissa ei ulkopuolisia apureita tarvita, jos lautapoikaa tarviin, tekeytyköön akka sellaiseksi. 

Voipi olla, että vietetään Hilpan viimeinen lomaviikko kahdestaan. Tai sitten ei, mistäpä noita etukäteen tietää.

Aamun sienet odottavat puhdistaja-Peppeä...

...Hilpan keräämät mustikat ovat jo omansa , ja käsittääkseni uuden omistajansa, löytäneet.

VIISAS PÄÄTÖS

Piätin tuonnakkoin, siis äskön, tarkotan tännään, klo. 10:30, jotta tien lopun ahertamisesta, Puita jo tulj' pilikottua, saunan kuistin purettuja lautoloita moottorj'sahhailtua. Siimeksen puolella näätttää mittarij' +20, taevas pilivetön. 

Pakko kyllä tunnustoo, jott'ei kuumuus ou ens'sijjainen syy siihen, että lopetin työt, tulin naputtelemmaan läppärijä. Toven mukkaine syy olj' se, että sörnäytin moottorsahan meleko rehvakkaasti naolaan. Enkä viihtiny toesta kertoo tälle päivälle teräketjua viiloomaan alakoo. 

Sitä paehti mielleeni juolaht, ties minkä tautta, Kissa-Alappo! Ajattelin moottorsahhoo pärisyttäissä tällätä seuraavaan blokkiini joitaen jo eesmänneitä anttolalaisia persoonaloeta. En heistä sen enenpöö tarinoita kerro, niät luultavasti aenakii arvostammain kaemat, elikkä kaemaanit, Pertti K. ja Pertti E. muistavatten niitä paljon enemmän, ja tarkemminnii. 

Mutta asjaan. Muestan ainahii seoraavat mainihtemisen arvoset persoonat:

Kissa-Alappo, riätäl-Tassi, Pik'Suihna, Piskosen Puavo, Kuolimon Pentti, Pylykkäsen Pertti, Rokkasen Alappo, Posti-Janne Hämäläinen, Mäkipiän Jussi, Hännisen Valtteri, Tirrosen Usko, vähä pintoo ruapastakseni. Ja tietysti Sarvelaisen Masa, minkä aotokouluhommista ja lopulta työvoeton kasastusinssistä suamisesta ja sittee seuranneesta aatoilijan urasta oisikkii mahtavia juttuloeta, jos ne vuan tarkemmin muistais. Puhumattakkaa mualar-Matista.! Hiästä oonkii jossae kirjoitusessa kertona.

Onko tuollaisia "kylähulluja" (bona fide) ja kaikkiin tuntemia "eksentrisiä persoonia" ennee olemassa? Ise kun asun, oon vuoskymmeniä asunu, urpaanissa ympäristössä, on niä asjat jäeneet huomoomatta.

Pertit, jos tämän luvette, lisätkee joittain mieleenpainuneimpia tarinoita eellä mainituista, tahi joistakii muista, jos niikseen tulloo, anttolalaesista.

Akkaväki rojottaa pihalla pots'lojona, siis Hilippa, Anna ja Helemi. Iiris, herättyvvään aekaisii, piätti männä vähä urvahtammaan. Suattaa olla, jotta lähetään ip. pikkase venneellä ajelemmaan. Iiris tuntuupi hommasta tykkeevän.

Neitokaene on osottautuna melekoseksi herkkusuuksi; lettukestilöessä tempasi vissiin kokonaese muurikkaletun! Mihin mahhaan? Öelön maistuivatten mustikat ja puutarhavatut. Ite se herkkupakoja napsii, kun etteen laettaa. Pakko Annan välillä lyyvä topit, että "oekeelle ruoalle" jäipi tillaa.

Kohta puolin pitänöö alakaa wokkaelemmaan "Pertsan pesiaalia". Se on hyvinnii luaja-alanen ruokalaji, riippuu kullosestannii tarjonnasta. Tännään ohjelmistossa aenakin kanasuikaleita, sipulija, paprikoo, kanttarellijä ja kesäkurpitsoo. Eiköpä niistä synny kelevollinen vatkulj'.

Huomenissa sörnäytetään uamusta Piskolaan, venheellä. Lähetään velj'-Hanskin ja peräkärrin kera kaupuntiin. Pittää käyvä Carlssonilla (rauta-), Agri Marketissa ja Lidl'issä. ainakii. 

Huomenna ja perjantakina veis viettöö laatuaikoo??? perreen kanssa, ladata akkuja viikonlopun kotkäöntiin, ensviikon pihaurakkaan. Tuo sana, "luatuaika" tuntuu olovan paljo käätetty. Mutta mikä onpi sen vastakohta? Onko se halapa-aeka? Vai rihkama-aeka? Tai mahollisesti second hand-aeka?

Näin eläkeäijälle kaekki aeka on laatuakoo, kun ei pahemmin mikään paekka kolota, eikä tällä huavoo ou taevaskaa putoamassa niskaan.

Rouva tulj' tuohon pöyvän piähän silppuammaan kualia sallaattiin. On vissiin sen merkki, jotta täätyy männä wokkipannua virittelemää. 

Pallaillaan.

1. VIIKKO

Koht'sillään viikko kulunut lomaa. Kutsun, ikuisena lomalaisena, lomaksi aikaa, jolloin Hilppa on vapaana Nordea Pankki Suomi Oyj:n asettamista työvelvoitteista.

Aikaan en ole saanut mitään, jos ei lasketa joltisenkin kanttarellimäärän keräämistä. Susanna ja Weera olivat tiistaista torstaihin sukuloimassa, Anna, Joni, Iiris ja Helmi tulivat perjantaina. 

Eilen oli ambivalentti päivä; Liisan hautajaiset ja Annan syntymäpäivä. Tietysti hautajaiset lohkaisivat leijonan osan kauniista, jopa helteisestä lauantaista. 

Koska muistotilaisuuteen tuli reilusti vähemmän ihmisiä, mihin oltiin varauduttu, jäi Hanelin poppoolle ja meille ruokaa jaettavaksi. Osanottajajoukon pieneminen johtuu tietysti luonnollisesta poistumasta; muutama vuosi sitten menehtyneen Maija-tädin kuoleman jälkeen on "Piskolan tyttöjen" sukulaisjoukosta ja yhteisistä tuttavista melkoinen määrä jättänyt rakennuksen, tai tullut niin huonoon kuntoon, ettei jaksa/pysty enää tilaisuuksiin osallistumaan. Kuitenkin saimme illemmalla mainiot synttärikahvit nauttia hautajaisista tuodun suussasulavan vadelmakakun kera.

Tänään on lupeissa taas lämmin päivä, kuten koko tuleva viikkokin, jos ei profetian, niin ainakin Forecan mukaan.

Lupasin hakea Tainan ja Hanelin tytöt päivällä kylään. Vanhemmat ovat menossa klo. 13 alkaen Jurassic Rock'iin! Haneli!! Katsomaan Jari Sillanpäätä!!! Ja Antti Tuiskua!!!!

Selvennykseksi niille, jotka luulevat, ja syystä, Hanelin ällin ruvenneen sassaroimaan, että kyseessä ovat jonkun  metsäyhtiön antamat liput, joihin sisältyy vip-lounas. 

Joni lähtee iltapäivällä Helsinkiin, mutta Anna ja Iiris jäävät tänne joksikin aikaa. Niin, ja Helmi kans.

Huomenna mennään porukalla mustikkaan. Iirikselle asetettu päivätavoite ei vielä ole kovin korkea. Mutta nousee kääntäen verrannollisesti ikävuosin kanssa, jos ei suorastaan potentiaalisesti.

Muuten viikko tulee sisältämään kevytmuotoista sienestystä, tai jos rouskut alkavat pukkaantua keräysmitassa, hieman hevimpääkin, vähän puusouvia, melko leppoisaa menoa kuitenkin. Mikkeli cityssä pitää jonain päivänä poiketa, evästä, sekä tulevan maansiirtorupeaman edellyttämiä tarvikkeita. Reissu tulee tekemän Hanelin autolla, kärri perässä, koska Hyundai on peräkoukkuvapaa.

Ensi lauantaina mennään käymään Hollolassa. Jos Joni ei räydy ikäväänsä, ovat A, I ja H täällä siihen asti. Lupasin eilen, heikkona hetkekenäni, tietysti myös synttärilahjan korvikkena, viedä heidät Kirkolle asti.

Nyt heräsi Iiiris, nukuttuan pitkän päivän päälle melkein kellonkierron.

Sitten, 17. pnä, maanantaina, illankahussa tulee Kiljus-Matti lauttoineen, tuo Hanelin traktorin ja lavan mukanaan. Pesos-Heikin telakone saareen siirretään. Tiistaina alkaa myllerrys. Matti kuljettelee samalla salaojitukseen tarvittavaa sepeliä paikalle. 

Sitä pääsee loppuviikosta nurmensiementä kylvämään. Ensi kesänä nurmikon leikkuutarve reilusti tuplaantuu, jos en sössi istutusta totaalisesti, 

Iiris kuvattuna mattoperspektiivissä.

Sellasissa tunnelmissa tiällä ollaan. Aurinko paistaa, ilma alkaa lämmetä, 19 näyttää mittari. Eikä yökään kylmä ollut, aamulla klo. 5:30 oli +16. Pitänee lopetella, lähteä pihalla kässelehtimään, äplistelemään ja toljakoimaan. Kun ei oo aamupäiväksi muutakaan budjetoitu.

KALASSA, VAAN EI SALASSA

Viikko on kulahtanut lopummalle puoliskolle. Tanaan vahan satelee, mutta kaytiin Susannan kera noukkimassa heille mukaan muutamat kanttarellisoossin tarpeet.

Serkku-Susanna ja tyttarensa Weera ovat toinnii olleet taalla tiistaista asti, lahtevat tanaan kohti Parolaa. Hanelin kautta vielä koukkaavat. Mukava on ollut Susannan kanssa tarinoida, muistella vanhoja aikoja, etenkin Kevonsuun aikaisia juttuja.

Ilmatkin heita suosivat. Eilen kaytiin Neitvuorella, ajeltiin Ukonvirran kautta takaisin. Saivat kameran ruokaa, molemmat.

Illalla sornaytettiin Hanelin kanssa kalaan. Kande menna kalaan, kande menna kalaan, skitareita jallittaan. Kuhan kuhia kuikuiltiin, mutta haukia haalittiin. On vissiin saadetty niin, etta kun mina olen venheessa, ei kuha paattiin nouse, ei edes uistimeen nappaa! Voipi olla, ettei velj'-Hanski kohta ennee mukkaan pyytele. On nimittain edellisilla kerroilla saanut kuutta, kolmee, jne. 

Mutta haukia aina joku tulee, vaikka niita kuinka yrittaa valttaa. Kaksi nyt mukaan otettiin, luikkuja pois nakeltiin.

Kirjoitan tata juttua tabletilla. Syy on se, etta annoin lapparin aloittaa Windows 10:n paivityksen. Tuntuu kestavan. Mielenkiinnolla odotan, mita tapahtuu, kun se on tyonsa tehnyt, paivittaja. Mutta hyva talla vanhalla vempeleella on testata, kuinka homma pelittaa, ennen kuin kotona paivittelee, ettei tartte kotona paivitella.

No, nyt on W-kymppi päivitetty, ja hyvin toimii. Eikä oo vanhat tiedostot mihkään hävinny! Hieno homma. Jatkan näpyttelyä tällä konheella. Enkä viitti alkuosaan ääkkösiä korjailla.

Siitä kalareissusta vielä: Oli mukavaa hermolepoa lilliä lämpimässä illassa, tyynessä ilmassa, taatuissa maisemissa...

...illan pimetessä...

...ja välillä kahvitkin kissautettiin.

Haneli laukkasi aika-ajoin takiloita nostamassa ja laskemassa, kun pohjan muoto oli melko vaihtelevaa, veden syvyys liikuskeli 25:n ja 8:n metrin välillä. Koko reissulla ei saatu kuin yksi pohjakosketus, eikä viehe silloinkaan jäänyt pohjaan lopullisesti.

Haneli säätää, Peppe tumailee.

Ilta yöksi lopulta kääntyi, vehkeet sisään kelattiin, kohti Avokasta ajelemaan lähdettiin.

Vajaa kuu nousi metsän takaa, ei ollut sysipimeää. Ja tuttu reitti, karttaplotteri tukena, hyvin matka sujui.

Haneli vielä hauet suolisti, otslampun valossa, tietty, Niipä tänään vieraat saivat lähtiäisateriaksi tuoretta uunihaukea kanttarellikastikkeen ja paistettujen pottujen kera. Ei ne apetta moittineet.

Sen verran tuli sienipaineita, että Hanelin kanssa yhteistuumin, joskin erillään, haetaan sopivasti sieniä, niin, että Liisan hautajaisiin tulee kunnon kastikkeet. Hilppa ja Taina tekevät kumpikin omista suolasienivarannoistaan sienisalaattia. Niin saadaan menu Piskolan mallin mukaiseksi.

Että silleen. Huomenna mennään Mikkeliin kauppoihin. Ruokaa tosin on, että jääkaappi pursuaa; toivat vieraat sen verran. Varaamiemme lisänä oli tekemätön paikka puoliakaan syödä. Kun vielä sientä ja haukee pukkaa päälle, pakostakin säästyy. Onneksi on pitkät säilytysajat. Ja lihansyöjäihme Joni, kuten Anna ja Iiriskin, tulevat huomenna varastoja vajentamaan.