sunnuntai 6. lokakuuta 2024

PARIISI TAAKSE JÄI

 Saaressa taas ollaan. Lievästi kipeinä, mutta monta kokemusta rikkaampina. Eilen oli kone Helsinki-Vantaalla suunnilleen yhdeltätoista illalla. Ajettiin yöksi Lähderantaan. Aamulla, kun tytöt olivat heränneet, suunnattiin kohti Anttolaa. 

  Hyvä matka oli. Ilmatkin suosivat, majoituspaikka oli sopiva, Alfortville mukava pikkukaupunki, jossa olisi voinut pidempääkin viihtyä seutuja kiertelemässä. Mutta aika aikaa kutakin. 

  Hieman tauti iski matkan lopulla meihin kaikkiin. Paitsi lapsiin. He eivät ainakaan vielä aamulla, olleet sen oloisia. Toivottavasti tilanne ei muutu. Sen sijaan me aikuiset ollaan kärsitty kurkkukivusta, nuhasta ja yskästä. Minulla alkoivat oireet eilen, kun aamulla ääni meinasi mennä. Hilpalle iski kurkkukivun viime yönä.
  Ei kukaan kovin sairaaksi ole ainakaan vielä tullut. Hilppa kuitenkin huilaa paraikaa petissä. Hänelle jos flunssan kunnolla iskee, niin se saattaa vaivata tosi kauan. Toivottavasti selviää tällä kertaa oikea-aikaisella hoidon aloittamisella.

  Minulla on siis aikaa kirjoittaa. Minkä välillä käyn uuneja pöyhimässä. 

  En ryhdy luetteloa Pariisin nähtävyyksistä laatimaan, niillä saatuja kokemuksia luettelemaan. Muutamia havaintoja Ranskanmaasta sen sijaan julkituon. 

  Meikäläiseltä, joka ei ole juuri suurissa metropoleissa käynyt, saivat Pariisin junat, metrot, ja rautatieasemat koollaan, tiheydellään, verkostojen laajuudella ja päivittäisellä käyttäjämäärällä pään pyörryksiin. Onneksi oli oppaat mukana. Loppujen lopuksi niin hyvin kaikki reitit on merkitty, että jos tietää, minne on menossa, ja millä on menossa, niin opasteita seuraamalla kyllä onnistuu. 
  Kolmella suurella asemalla matkan aikana seikkailtiin. Niiltä lähtee junia monesta tasosta, moneen suuntaa. Samoin metrolinjat kulkevat asemien kautta. Voi sitä ihmisvilinää, varsinkin työmatkojen aikoina. Useimmiten meidän tarpeemme matkustaa junalla tai  metrolla osuivat vähemmän ruuhkaisiin ajankohtiin, vaikka kyllä porukkaa riitti silloinkin. 
  Kaikkein täysimmässä junassa jouduttiin matkustamaan eilen, kun iltapäivällä mentiin lentoasemalle. Kun oikealle raiteelle päästiin, niin ensimmäiseen B-junaan ei mahduttu. Seuraava tuli varttitunnin kuluttua. Nyt mahduttiin, koska oltiin valmiiksi passissa. Nippa nappa, sillä ohi tunki porukkaa minkä ehti. Hilppa meinasi jäädä ulkopuolelle, mutta onnistui likistämään itsensä sisään. Vielä hänen jälkeensä taisi jokunen työntäytyä matkaan. Onneksi juna hieman tyhjeni parilla seuraavalla asemalla, joten loppumatkasta mahduttiin jopa istumaan. 

  Kuvassa työt junassa. Taitaa olla ihan ensimmäinen junamatka lentoasemalta kaupunkiin. 


  Noitten suurten asemien yhteydessä on aina myös valtava ostoskeskus. Kauppaa, ravintolaa, puotia, vaikka mitä. Jokaisen tarpeeseen jotakin. Ja askelia kasaantuu, kun noita ostosparatiiseja dallailee. 

  Jos maalaispokaa ihmetyttivät asemat ja ostoskeskukset, ihmetytti myös ravintolakulttuuri. Niitä nimittäin on joka kulmassa, kaksi parhaassa. Aika monessa tuli käytyä, sillä majapaikassa emme nauttineet kuin aamupalan. Se noissa ruokapaikossa oli merkille pantavaa, että vaikka ne olivat usein tupaten täynnä, niin ruoka tuli aina nopeasti.  Palvelu oli muutenkin kovin ystävällistä. Varmasti on keittiöissä sutinaa Ranskanmaalla! Ja tarjoilijoitten eivät tarvitse erikseen lenkille lähteä! Hinnat olivat maltillisia niissä, joissa käytiin. Kalliitakin toki olisi löytynyt, mutta ei kuulunut meille matkaan kuvaan sellaisissa poiketa. 

  Pariisissa käy Wikipedian mukaan 45 miljoonaa turistia vuosittain. Vaikka paras turistikausi oli ohi, niin välillä tuntui siltä, että puolet tuosta määrästä on juuri nyt maisemissa. Louvre tietysti oli ruuhkainen. Vaikka liput sinne ostettiin netistä, niin jonotusta oli. Eiffel-torni ympäristöineen oli myös täynnä ihmisiä. Avenue des Champs-Élyséen astelu oli melkoista pujottelua. Totta kai nämä paikat vetävät turisteja puoleensa. Oltiinhan niissä mekin. 

 Onkohan Pariisi ennen Olympialaisia putsattu kodittomista laitapuolen kulkijoista, sillä heitä en nähnyt kuin muutamia. Tavalla tai toisella kerjääviäkään ei juuri näkynyt. Kaupunki oli kaikin puolin siisti. Katuja putsataan ahkerasti ja ostoskeskuksissa näkyy siivoojia työssään. 

  Keskustan kadut ovat Pariisissa leveitä. Pääkatujen varsilla myös jalkakäytävät ovat leveitä. Mutta kun hieman syrjemmälle kävelee, niin kadut muuttuvat kapeiksi, jalkakäytävät naurettavan kapeiksi. Samoin oli tietysti Alfortvillessä, sillä erotuksella, että leveitä katuja ei ollut lainkaan, eikä senkään vertaa leveitä jalkakäytäviä. Johtuu tietysti siitä, että asemakaavat on laadittu ja talot on rakennettu ennen autoistumista. Kun autojen on sitten täytynyt päästä liikkumaan, on tila jalankulkijoille jäänyt mitättömäksi. 
  Liikenne on melkoista kaaosta. Kapeille kaduille pysäköidään purkamaan lastia, eikä kukaan ohi pääse, ennen kuin homma on tehty. Ja torvet tyyttäävät! En kovin hanakasti lähtisi Ranskassa auton rattiin. 

  Vielä yksi havainto. Joni sen huomasi. Ei yhtään katutaiteilijaa bongattu. Oltiin varmasti väärissä paikoissa oikeaan aikaan, tai sitten oikeissa paikoissa väärään aikaan. Täytyyhän heitä olla! He kuuluvat Pariisiin!

  Nyt Hilppa tokeni. Keitetään kahvit. Loppuun pari kuvaa. Iiris vaakailee Luxenbourgin puistossa. Kuva by Joni.


  Liisa miettii syntyjä syviä, kaiken tarkoitusta, etc. Kuva by Joni. Paikka en tiedä, sillä Joni ja Liisa olivat omilla reissuillaan, kun me muut oltiin Louvressa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti