Kahden viikon antibioottikuuri👌. Napsin sen loppuun, koska niin ohjeistettiin, vaikka varmaan viikkokin olisi toiminut. Nyt voin palata käyttämään maitoa kahvin kanssa. "Maidossa on kalsiumia, ja se hidastaa kyseisen antibiootin vaikutusta", minulle kerrottiin. "Eikö edes kahviin maitoa saa lisätä?", kysäisin. Vastauksena oli pään pyöritys vienon hymyn kera. En tiedä, oliko se vakava ele, vai silkkaa vinoilua, mutta päätin pidättäytyä maitokahvista. Ei omatunto puhdas siltä osin.
Vettä alkoi ripsimään. Aamupäivän taitaa tihuuttaa, sitten on monta poutapäivää lupeissa. Edes yöpakkasia ei näy kymmenen päivän ennusteessa.
Pihapiirin puut alkavat olla melko kaljuja. Eilen pari kolme tuntia lehtiä puhaltelin, osan kevytpressun päällä lehtikompostiin vetelin, osan nurmikoilta ruohonleikkurilla ajelin muhjuksi. Kerran pitää vielä leikkurilla usmuuttaa, sillä varmasti tuuli tuo lehtiä lisää.
Pari viikkoa näillä näkymin saaressa ollaan. Sitten käydään Hollolassa katsomassa tilanne. Luultavasti meidän asuntomme on silloin jo muuttokunnossa. Jos on, niin tullaan takaisin saareen, laitetaan paikat talvikuntoon, vene teloilleen, muutetaan sivistyksen pariin. Ilman ollaan hyvin tultu toimeen nk. urbaania sivistystä. Ja urbaani sivistys ilman meitä. Yhteiselo varmasti alkaa luonnistua. Vanhaan malliin.
Ensimmäisiä tehtäviä Hollolassa on tietysti siivous ja tavaroiden paikalleen laitto. Aika lailla lähtee vaatehuoneessa olleita vaatteita kierrätykseen tai poltettavaksi.
Vaatehuoneessa täytyy tehdä ennen käyttöönottoa fiksaus. Seinät ja maalataan, yhdelle seinälle vaatetanko ja muutama hylly rakennetaan.
Kirjastossa pitää hetimmiten käydä. Lastu-kirjasto päivitti kesällä sivustojaan. Kun jossain vaiheessa yritin mennä tunnuksillani sivustolle, niin se ilmoitti, että kirjastokortin numero ja salasana eivät täsmää. Kyllä ne täsmäsivät. Myöskään Hilppa ei päässyt kirjautumaan Lastun sivuille. Ryhdyin asiaa tukimaan. Selvisi, että päivityksen yhteydessä vain yksi rekisteröity kirjastokortti per asiakas säilytettiin. Minulla oli Hollolan ja Lahden pääkirjaston kortin tallennettuna Lastuun. Lahden toki aivan turhaan, sillä Hollolan kortti käy jokaiseen 23:een kirjastoon. Lisäksi myös Hilpan pääkirjastokortti oli rekisteröity. Joskus kauan sitten se oli sinne laitettu ja jäänyt poistamatta. Huomasin, että se, siis Hilpan, oli ainoa kortti, joka toimi. Toimi minun koneellani. Mutta ei siis Hilpan puhelimella.
Lastun sivustolla kerrottiin, että jos jotain häikkää esiintyy, niin täytyy käydä kirjastossa kortin kanssa selvittämässä asia. Siispä sinne marssimme, kirjastoon, Hollolassa, sivistyksen kehdossa.
Eräs asia juolahti aamulla uutisia katsellessa mieleeni. Joka päivä muutaman uutislähetyksen katsovana henkilönä mietin, kuinka tämän päivän lapsiin ja nuoriin vaikuttavat nykypäivän uutiset. Suurin osa heistä varmasti ainakin jonkin verran uutisia näkee. Jokaisessa lähetyksessä on jo kohta kolme vuotta näkynyt elävää kuvaa taivaalla kiitävistä ohjuksista ja droneista, taivalle kranaatteja sylkevistä tykeistä, pommien tuhoamista rakennuksista, raunioista pelastettavista ruhjoutuneista ihmisistä, turvaan kiikutettavista veristä lapsista, lapsiaan itkien surevista äideistä, läheisiään menettäneitä epätoivoisena kaipaavista resuisista naisista ja miehistä, ruokaa ja vettä jonottavista ihmismassoista. Alkavatko lapset ja nuoret hiljalleen pitää tällaista normaalina? Ja jos, niin mikä vaikutus sillä heidän käyttäytymiseensä aikuisena on? Jos olisin sormi pystyssä ihmisille ohjeita jakeleva henkilö, niin sanoisin, että vanhempien ja koulun tehtävä on keskustella lasten ja nuorten kanssa meneillään olevista kauheuksista. Koska en ole, en sormea heristä, en ohjeita jakele. Viisaammat ja herkkäsormisemmat saavat sen tehdä.
Loppuun pari syysaamun kuvaa. Aamuhämärää ennen sadetta paikassa Saarelan tila, Avokkaansaari, Anttola, Mikkeli, Etelä-Savo, Suomi, Eurooppa, maapallo, aurinkokunta, linnunrata, maailmankaikkeus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti