Matkan jälkeen on ollut palautumista. Aluksi yskää, nuhaa, kurkkukipuakin. Hilpalla on vieläkin oireita, sillä hänellä kestävät tällaiset taudit kauan. Minulla jo tuo tauti alkoi helpottaa, mutta uutta pukkasi. En tässä ryhdy taudin kuvaa selventämään. En halua vaivojani valittaa. Tämä on pikemminkin ylistys paljon parjatuille Sote-alueille, tai nimenomaan Päijät-Sotelle. Kerron, kuinka asiat etenivät.
Kun oireet keskiviikkona ennen kymmentä alkoivat, hieman hätkähdytti. Säntäsin pihalta tupaan. Avasin puhelimella Päijät-Sote-sovelluksen, menin oirearvio-osioon. Kerroin lyhyesti vaivani. Sen jälkeen piti täyttää aika pitkä kysely. Vastapuolella oleva hoitaja ilmoitti tutustuvansa tietoihin, palaavansa kohta. Tästä alkoi aika pitkä chattailu. Loppupuolella hoitaja ilmoitti konsultoivansa lääkäriä. Kohta hän ilmoitti, että minut on ilmoitettu Hollolan Sote-keskukseen kiirehoitoon, ja että sinne pitää mennä ennen kello kahta ip. Vastasin, että olen parin tunnin matkan päässä, ja hieman aikaa kuluu, ennen kuin pääsen lähtemään, mutta ehdin viimeistään puoli kolmeksi. Se sopi, kiirehoito on avoinna 15:30:een asti.
Eiku tohinaksi. Minä saunan lämmittämään. Hilpalle se kiireempi tuli, sillä hän oli paloittelemassa ja säilömässä 10 kilon kurpitsaamme. Minä hyökkäsin saunaan heti, kun se oli jokseenkin lämmennyt. Hilppa ei sinne edes ehtinyt.
Kylvyn jälkeen kasailin äkkiä hieman tavaroita reppuun; vähän vaatteita ja lääkkeet tärkeimpinä. Hilppa oli saanut kurpitsaurakan johonkin vaiheeseen, ja valmisti pyttipannua syötäväksi. Jossain vaiheessa myös hän oli ehtinyt haalia omaan reppuunsa välttämättömiä juttuja.
Puolilta päivin päästiin lähtemään. Kujalan Gasumin asemalla piti poiketa, Hollolan Sote-keskukseen saavuttiin hieman yli kaksi.
Ilmoittauduin sisään. Toiseen kerrokseen, odotusaulaan 23 ohjasi laite minut. Reilun puolentnnin kuluttua minut kutsuttiin sisään. Sairaanhoitaja kyseli ensin tietoja. Sitten mitattiin kuume, otettiin pari näytettä. Siinä isossa huoneessa oli useampia hoitajia tekemässä työtään omien asiakkaittensa kanssa.
Verikoe osoitti, että tulehdusarvo oli korkealla. Varmaan tunnin vietin siinä hoitohuoneessa. Sitten kerrottiin, että lääkäri tutkii minut viereisessä huoneessa, jonne pääsi suoraan ovesta. Kului vielä tovi, ja oli lääkärin luona. Hän teki tutkimuksensa, sanoi, että käy konsultoimassa toista lääkäriä. Pian hän palasi. Minulle laitettiin lähete labraan. Se oli jo suljettu, mutta aamulla piti mennä. Samoin kirjoitti lääkärin reseptin antibioottikuurille. Hän kertoi lopuksi, että kun tulokset kokeista valmistuvat, niin minulle soitetaan. Jos niistä ei yllätyksiä löydy, niin kahden viikon kuuria jatketaan ilman uusia tutkimuksia.
Kun pääsin pois, ajateltiin, että mennään johonkin hotelliin yöksi. Kohtuuhintaisen huoneen saaminen osoittautui kuitenkin vaikeaksi, joten käytiin kaupasta ostamassa vähän tarpeita ilta- ja aamupalaan, mentiin kotiin. Kyllä siellä yksi yö sujui. Makuuhuone oli täynnä tavaraa, mutta minä nukuin ylhäällä omassa "työhuoneessani", Hilppa olohuoneen sohvalla.
Olin varannut ajan labraan. Aamuksi klo. 7:25. Jo sitä varatessani ihmettelin, kun vapaita aikoja noin vain oli tarjolla. Kun aamulla sinne menin, ilmoittauduin, niin automaatti ilmoitti, että minulla ei ole varattua aikaa. Tarkastin puhelimella. Se aika, joka olin varannut, oli 24.11. klo. 7:25. Olin kai ollut hieman päästäni pyörällä. Siis hieman normaalia enemmän.
Ei huolta. Ilman ajanvarausta labraan myös pääsee. Se palvelu avautuu 8:30. Ajelimme Matkakeitaalle aikaa kuluttamaan.
Oltiin hyvissä ajoin ennen puolta yhdeksää taas labran ovella. Sain numeron 2. Monta huonetta otti asiakkaita vastaan, aina välissä ilman varausta pyrkiviä. Ehkä vartin odottelun jälkeen pääsin sisään. Kaksi putkiloa verta, laastari, kiitos ja näkemiin. Saatesanoiksi vielä, että tulokset valmistuvat perjantaiksi. Me ajelemaan kohti Anttolaa.
Täällä ollaan oltu. Kyseiset oireet eivät ole uusiutuneet. Olo on ihan, no ainakin melko ok. Ap. kävin Omakannasta katsomassa, joko tulokset olivat luettavissa. Kyllä olivat. 27 koetta oli otettu. En niistä juuri mitään ymmärtänyt, mutta yli viitearvon oli pari lukemaa.
Hollolan Sote-keskuksesta soitettiin yhdentoista maissa. Kyseltiin vointia, kyseltiin onko oireilua. Sitten sanottiin, että antibioottikuuria jatketaan, ja että jos uusia oireita tai jotain muuta poikkeavaa ilmenee, niin pitää heti hakeutua Akuuttiin. Ja kysyttäessä kerrottiin, että kovin merkittäviin fyysisiin ponnistuksiin ei kannata vähään aikaan ryhtyä. Lisäksi sanottiin, että maanantaina Hollolasta soitetaan uudestaan.
Minulle jäi tästä sellainen maku, että homma toimi, ja minusta pidetään huolta. Ilman yksityistä sektoria. Respectiä Päijät-sotelle, eritysesti Hollolan Sote-keskukselle.
Toivottavasti kaikki menee niin kuin nyt näyttää. Päivällä muuten syötiin Hilpan loihtimaa kurpitsakeittoa, johon lisättiin raejuustoa, sekä itse paahdettuja kurpitsansiemeniä. Terveellistä ja hyvää!
Lopetan hiljalleen tätä päivitystä. Lopuksi tänään ihan itse keksimäni arvoitus: Millä nimellä kutsutaan tilaisuutta, missä saman suvun jäsenet, joilla on heila, kokoontuvat yhteen? No PERHEILLALLINEN PER HEILALLINEN, tietty.
Loppujen lopuksi Jonin meistä nappaama Luxenburgin puistoon mennessä. Vieläpä edustavammalta puolelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti