sunnuntai 27. lokakuuta 2024

PUUKIIPIJÄ JA JACKIE LEVEN

  Hiljaista on. Niin hiljaista, että kaivoin airpodit esiin. Muutamana aamuna luontoäänet on korvannut musiikki. Tänään oli vuorossa kolmen tunnin jakso Jackie Leven'iä. Solltuu mainiosti mm. rännien putsaukseen. 

  Ei todellakaan kuulu lintujen ääntä. Hanhiparvet, mitkä vielä viikko pari sitten ääntelivät yli lentäessään, ovat menneet. Eikä lintuja juuri näy. Viimeisen viikon aikana olen bongannut yhden korpin, pari pihlajanmarjoja napsivan talitinttiä ja yhden puukiipijän. Ei edes vakio vierasta, käpytikkaa, ole näkynyt.
 
 Musiikki sopii mainiosti myös kalastukseen. Laskin perjantaina verkot, nostin eilen, napit korvissa, Se osoittautui oikeaksi valinnaksi. Kun verkkoja nostin, tuli puhelu. Yhdistin sen nappeihin. Samalla kun juttelin, saatoin myös kertoa, että siika tulee...., siika ja ahven näkyvissä...., pari siikaa näyttää vielä välkkyvän. Jos ei muuta, niin siten saa vastapelurin kateelliseksi. Paitsi kyseisessä tapauksessa. 

  Hiljaiseloon tulee hieman vaihtelua. Anna viestitti, että ensi lauantaina on Iiriksellä kauden ensimmäiset kisat. Keravalla ne ovat. Aika isotkin, sillä Iiriksen sarjassa on liki 30 osallistujaa. Ja mikä parasta, meillä on lupa mennä katsomaan. 
  Viime kaudella Iiris oli jostain syystä tiukkana; kukaan muu kuin oma perhe ei saanut hänen luisteluaan mennä katsomaan. Tai toki katsojia oli paljonkin, mutta ei perheen ulkopuolinen Iiriksen lähipiiriin kuuluva sai nuolla näppejään. Nyt on linja hieman höllentynyt. Ainakin yhdessä kisassa saadaan olla läsnä. Mukavaa. Vaikka tytön puolesta jännittää paljon. Enemmän kuin Leijonien ollessa toisena osapuolena  mm-loppuottelussa. Tuosta aasinsiltana: eniten on kokemukseni mukaan Leijonien matseja jännittänyt  Emma, Annan serkku. Hän oli meillä mm-kisojen aikaan 1990-luvun puolivälin paikkeilla, eli silloin, kun Leijonille alkoi tulla menestystä. Kun muut tsiikasivat matsia olohuoneen sohvalta tai nojatuolilta, lymysi Emma keittiössä. Välillä hän työnsi naamaansa  nurkan takaa, vetäytyi heti takaisin mutisten "en voi kattoa, en voi kattoa!" Vieläköhän Emmaa vaivaa sama oireyhtymä? Pitääpä joskus kysäistä.
  No, ei meitä ihan noin paljon Iiriksen suoritus jännitä. Eikä olisi kovin järkevääkään usmuuttaa Anttolasta Keravalle piileksimään hallin kahviossa tai vessassa. 

  Kun lauantaina kisoihin mennään, niin käydään kotona katsomassa kuinka remppa on edistynyt. Saattaa olla, että muuttoaikataulu tulee aikaistumaan. Sen näkee sitten. Kyllähän täältä kohta joutaisi kotiin laittamaan huushollia järjestykseen. Mutta kaikki aikanaan. Nyt ollaan tilanteessa, missä ei edetä meidän ehdoillamme. 

  Syysillan kuvaa klo. 18:40 ennen normaaliaikaan siirtymistä. Aika mustavalkoinen on hämäryys. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti