Aikataulu on täsmentynyt. Soitin eilen puhelun Hollolaan. Sain tiedon, että meidän asunnossamme on putkihommat tehty; sekä kylmä- että lämminvesi toimivat kaikilla vesipisteillä. Alaslaskukattojen osalta tilanne on sellainen, että timpuri on luvannut niitten olevan meidän kämpässämme valmiit tiistaina 5. marraskuuta. Nämä tiedot tekivät päätöksen helpoksi. Me muutamme Hollolaan keskiviikkona 6. marraskuuta. 7. päivä on rokotuspäivä, silloin Hollolassa pitää olla. Sen jälkeen ei uusien tietojen perusteella tarvitse enää saaressa käydä. Laitetaan asiat talvikuntoon ensiviikon alussa. Keskiviikkona aamulla vesi pois päältä, putket tyhjiksi, vene talviteloilleen, maaliskuussa nähdään!
Samalla kun muuttopäivä varmistui, voitiin tehdä myös lippuvaraus. Meillä oli jouluna saamastamme lahjakortissa vähän rahaa jäljellä, käyttöaikaa enää vajaat kaksi kuukautta, joten hankimme liput Antti Aution keikalle Lahden Sibeliustalon Finlandia-klubilla 9. marraskuuta. Siihen on hyvä lopettaa metsäläisen elämä, siirtyä talvikauden käytäntöön.
Metsäläiselämään otettiin jo etäisyyttä Pariisin matkalla. Ihan kunnolla revittiin meidät irti Luonterin maisemista. Ensi lauantaina edetään taas pienin askelin matkalla urbaanimpaan elämään; mennään Keravalle katsomaan Iiriksen luistelukisoja, viikko siitä Antti Aution keikalle. Eiköhän näillä toimenpiteillä aleta sulautua normaaliin talvikauteen.
Lumisateita, yöpakkasia, tuulta. Syksyistä on jo keli. Kyllä täältä pois joutaa. Huomenna vielä mennään Mikkeliin. Syötävää muutamaksi päiväksi täytyy varata, Motonetistä ostaa moottoriin öljynsuodatin sekä vaihteistoöljyä. "Moottoriöljyä on vielä varastossa", kertoi huoltomies Haneli.
Hyvällä mallilla valmistelut ylipäätään ovat. Sen verran olen joutunut tavoitteistani tinkimään, että polttopuiden teko jää vaiheeseen. On ollut tautia, on ollut vaivaa. Eli ensi vuonna, uusin voimin?, taas klapihommiin. Kyllä uusi kesät kaiken muuttaa voi.
4. toukokuuta saareen muutettiin, 6. marraskuuta saari jätetään. Puoli vuotta tulee kevyesti täyteen. Tänä aikana on veden pinta käynyt tosi korkealla. Nyt se on laskenut huipustaan ainakin yli 80 senttiä. Ja lasku tuntuu jatkuvan. Vielä vettä riittää väylillä ajella. Keväällä alkaa taas pinta kohota. Saisi nousta lähelle tämän kesän lukemia. Alhaisemiolla luvuillakin pärjätään.
Loppuun otos toukokuun 4. päivältä. Tuosta hetkestä tähän päivään on tapahtunut; ovat puut lehtensä kasvattaneet, ne pois varistaneet, on Lehkosen pariskunta muistoja taas yhdestä kesästä kerännyt, niitä karistamatta säilyttää. Ainakin vielä, toivottavasti kauan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti