Käytiin tänään Hollolassa. Pimeän selkään aamulla laiturista irrottiin. Ei onneksi sumua sentään ollut.
Matkan tarkoituksia oli kaksi. Tai kolme. Oikeastaan neljäs, sekä viides myös.
Ykkönen oli saada kitkarenkaat alle. 9:20:ksi oli aika Vianorilta varattu. Ajoissa puulaakissa oltiin. Nyt ei huolta, vaikka lumen välillä ropsauttaa. Jonakin syksynä on käynyt siten, että talvirenkaat ovat olleet Lahdessa, me Anttolassa. Ja liikkeelle on pitänyt lähteä. Viisastuttu ollaan niistä ajoista.
Toinen syy oli viedä kotiin hieman säilykkeitä, samoin saareen kulkeutuneita vaatteita, tuoda toppatakkia tänne, sekä, eikä vähäisimpänä, kartoittaa putkirempan tilannetta.
Hyvin ovat työt edistyneet. Nyt meillä tuli jo kylmää vettä jokaiseen vesipisteeseen. Siis pöntötkin toimivat! Myös alaslaskukattojen rakentaminen on alkanut.
Jututin putkimiestä ja timpuria. Vaikuttaa siltä, että kun seuraavan kerran 7. marraskuuta Hollolassa käydään (kausi-influenssa- ja koronarokotus), niin kämppä on asumiskunnossa. Eli jos näin on, lähdetään vielä sen jälkeen laittamaan Saarela talvikuntoon, muutetaan kotiin kymmenennen päivän tienoilla.
Kolmas ja neljäs ja viides tarkoitus tuli toteuttaa Mikkelissä, joten yhdentoista kantissa lähdettiin paluumatkalle. Matkalla nautittiin lounas Vierumäellä Matkakeitaassa.
Mikkelissä käytiin ensin Jalovesi Oy:n toimipisteestä ostamassa talousveden suodattimia. Kun alkuun oltiin päästy, niin poikettiin läheisessä Puuilossa pieniä hankintoja tekemässä. Ohi kirjanpidon, mutta menköön.
Neljäs syy oli kirjasto. Palautusta, uuden lainaamista Mikkelin kirjastosta. Siihen käyntiin niveltyi saumattomasti Marskin Arinaleivän osto Stellan S-Marketista.
Viides, elämän kannalta tärkein, unohtamatta talvirenkaiden vaihtoa, oli tietysti viikon eväiden hankinta Lidlistä.
Pariisista halvalla hankittu tauti ei meinaa kokonaan irrottaa näppejään. Kummallekin tuli jossain vaiheessa Mikkelin kierrosta hiki ja heikottava olo. Nyt, kun ollaan päästy Saarelan pirtin lämpimään, tuntuu olotila ihan kelvolliselta, Sen verran kuittenkin jarruttelin, että en lähtenyt verkkoja laskemaan. Soitin naapurin Hannulle, kerroin tilanteen. Hannu sanoi sen olevan viisas teko. Hän lisäsi myös, että he saavat verkot kyllä omin voinkin järveen, kun vieraita oli päivällä saareen tullut. Hyvä niin. Kyllä tässä vielä verkkojen kanssa ehtii pulaamaan, kun ollaan täällä kuitenkin ainakin kolme viikkoa vielä.
Edellinen verkonlasku peruuntui sekin. Siksi, että Haneli ilmoitti nuottamiesten olevan töissään, joten käytiin tiistaina hakemassa syömäkalat suoraan nuotan perästä. Helppoa kalastusta.
Luulen, että otan vielä muutaman päivän löysästi. Sitten on jo aika ryhtyä puuntekoon. Kolme kunnon tukkirunkoa odottaa pötköllään. Syksyn urakka. Jos, ja kun, se on tehty, niin voikin muuttaa Hollolaan. Johan se joulukin alkaa silloin olla lähestyä.
Loppuun ruskoja. Eilinen aamurusko ensin.
Sitten äskeinen iltarusko.
Viimeöinen yörusko päättäköön tarinan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti