Verkkaisesti kuluu aika sadepäivänä. Eikä ajan vitkuilu huomennakaan lopu. Sitten taas tulee pouta. Ainakin pariksi päiväksi. Ilmoittaa Foreca. Eli ehkä, ehkä ei.
Aamulla oli muutaman minuutin sähkökatkos. Olen pannut merkille, että jos jonnekin sadan kilsan säteelle näyttää sääkartta salamaa, niin silloin pätkii sähkö. Meillä on täällä Suomen kallein perusmaksu ja taitaa olla siirtohintakin. Mutta saahan sillä rahalla nauttia useista sähkökatkoista, jännittää pakastimen ja jääkaapin sisällön puolesta. Tosin ei tänä kesänä ole muutamaa tuntia pidempää katkosta ollut.
Hilppa oli juuri noussut, minä olin polkemassa kuntopyörää, kun virta katkesi. Hilppa ehti viritellä kynttilöitä leivinuunin tietämille.
Pitää välillä syödä. Muikkuja, pottuja ja torvisieniä. Eilen kun käytiin hakemassa auto Hauhalasta, saatiin Hanelilta juuri "Kaupinhauvasta" nuotattuja muikkuja.
Nyt on maha pullollaan. Hyvää oli. Kaikki lähiruokaa; potut pihan laidalta, torvisienet 200 metrin päästä, muikkujen perään piti usmuuttaa viisi kilsaa.
Sitten ihan eri asiaan. Pallollamme on Wikipedian mukaan lähes 45 000 hämähäkkilajia. Niistä Suomesta löytyy n. 650. Tuntuu, että ne kaikki elävät manttaalillamme. Niitä näkee joka puolella; maassa, puussa, seinällä, katolla, ulkona, sisällä, maalla, vedessä. Parin millin mittaisista muutaman sentin jättiläisiin ulottuu skaala. Mustia, valkeita, ruskeita, harmaita, vihertäviä, punertavia, monivärisiä, läpinäkyviä äljäkkeitä. Pitkäjalkaisia, lyhytjalkaisia. Karvaisia, kaljuja. Joskus veikeän näköisiä, useimmiten pelottavan rumia. Ja tuntuu, että jokainen on erilainen. Tai erilainen on varmasti, niin kuin jokainen ihminenkin. "Eri lajeja", piti sanoa. Täytyy vissiin ruveta pitämään kirjaa. Ottaa kuva aina kun hämiksen kohtaa. "Jokainen ihminen on laulun arvoinen" lauloi Lavin Veke. Miksei siis jokainen Saarelan tilan hämäkkilaji olisi kuvan arvoinen? No, aloitan ensi keväänä. Puhtaalta pöydältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti