KARHUA ODOTELLESSA

  Mietiskelin, mitä eläimiä tässä saaressa olen vuosien saatossa bongannut. Ihan tavanomaisimpia pihapiirin elikoita mainitsematta tulee mieleeni ainakin mäyrä, supikoira, kettu, näätä, hirvi, kauris, vaskitsa, tänä kesänä joukkoon liittyi saukko. Lehtokurppa pesi aiemmin länsipuolen koivikossa ties kuinka kauan. Muutamia vuosia sitten se muutti asuinpaikkaa, mutta syyskesän iltahämärissä sen kuulee lentävän pihan yli äännellen omalla kurppakieltään. Taivaanvuohia ja kuhankeittäjiä oli joskus, niitä näki ja kuuli joka kesä. Ne ovat hävinneet. Mikä lienee syynä? Vielä muutama vuosi sitten pesi teeri sadan metrin päässä kankaalla. Syksyisin tuli koko pesue iltaisin pihalle. Kai ne jotakin syötävää etsivät. Muutamaan vuoteen ei niitäkään ole näkynyt, mutta toissakeväänä korvasienireissulla äkkäsin kyllä teerenpesän. Kerran lensi nuori teeri ikkunaakin, mutta selvisi päänsäryllä. Pari päivää sitten koitui ikkunakosketus pyyn  kohtaloksi. Se oli ensimmäinen tässä saaressa näkemäni pyy. Olisin mieluummin jättänyt tuon ensikohtaamisen väliin. Yli lentävät ja lähistöllä ääntelevät kuovit ja töyhtöhyypät ovat myös hävinneet maisemista. Ilotissa ne ennen asustivat. Töyhtöhyyppien katoamiseen lienee syynä se, että Ilotin peltoja ei ole vuosikymmeniin viljelty. Kuovien vähenemiseen en osaa syytä arvuutella. Perhosia on pihapiirissä runsaasti. Harvinaisimpina syreenikiitäjä ja puuntuhooja. 

  Lajeja siis on. Yhtä odotellaan. Karhu ei vielä ole näyttäytynyt. Piekälän puolella on todistettavasti havaintoja tehty. Siellä tuore paskaläjä reilu kymmenen vuotta sitten myös Hilpan kanssa nähtiin.  Karhuhan ui taitavasti. Karhua varmaan polskuttaa. Tai opetellessa karhukoiraa. Ei siis kummoinen ihme, vaikka joku päivä kontio ikkunasta kurkistaisi.

  Aamulla lähdettiin hieman metsään kulkemaan. Ei niinkään karhu mielessä, vaan liikunta ja syömäsienet. Samalla tuli, taas kerran, otettua muutamia kuvia itälaidan kallioilta ja laavulta. 

 

  "Eihän näihin maisemiin kyllästy", sano Peppe.

  "Ei nii", myönsi Hilppa

  Kallioilta käveltiin mutka kuvaamaan mäyrän tai supin koloa. En osaa sanoa kumpi on suorittanut kaivauksia. Ihan kuvasin sen takia että kesällä huomaamani kolo tukee alussa kertomaani tarinaa saaren asujaimistosta.

  Päivän liikunta tuli tehtyä. Karhu ei tullut vastaan, eikä supi tai mäyrä ilmoittautunut. Kanttarellejä kerättiin pariksi kerraksi, muutama koivutatti bonukseksi. Korppi ronkkui, närhi ärhenteli, mieli lepäsi, muutama hirvikärpänen teki parhaansa tunnelman latistamiseksi. Täydellisyydessäkin täytyy olla särö. "Säröstä valo pääsee sisään", tai jotain siihen malliin, lauloi Leonard Cohen. Viisas mies. 

Loppuun syksyn merkit yhdessä pihan vaahterassa.