Eilen vietimme "veneisiä". "Veneiset" on jokavuotinen tapaaminen Voken ja Urkin kanssa, ja on eräänlainen vastine "venetsialaisille", mutta ei tarkoita mökkikauden loppua. "Veneisillä" istahdetaan turisemaan vuoroin täällä Avokkaansaaressa, vuoroin Paajalasansaaressa. Siitä juontuu juuri äsken keksimäni nimi "veneiset", sillä veneellä on tapaamisiin mentävä. Saaressa olemisen etuja, tai haittoja, miten asiaa kukin tarkasteleekaan. Nyt oli vuorossa meidän vene, Paajalansaari.
Iltapäivällä usmuutettiin tapaamiseen kauniin sään vallitessa. Seitsemän sekuntimetrin tuuli jonkin verran rytkytti Kiukuanselällä. Kunnialla kuitenkin perille päästiin.
Aluksi istuttiin kesäkeittiössä kuohuvaa maistellen. Juttua riitti, vaikka toki oltiin jo aiemmin kesällä tavattu.
Aika kului siivillä. Omenapaistosta ja jäätelöä jutustelun välillä nautittiin. Leppoisaa olemista illan alkaessa hiljalleen pimentyä.
Nämä "Veneiset" on meille mukava ja odotettu tapahtuma. Se katkaisee sopivasti syksyn alkaessa yhä erakoituneemmaksi muuttuvan arkemme. Seuraavat viikot kuluvatkin lähes hurraahuudoin harvoja ohi ajavia veneitä bongaten, lintujen muuttoparvia odotellen.
Tänään on vapaapäivä. Tuli nukuttua ihan seitsemään saakka. En aio isommin mihinkään puuhaan tarttua. Vaikka ei toki krapula vaivaa. Viinin nauttiminen pysyi kohtuudessa. Jo vene kulkuneuvona piti siitä huolen. Eikä tapaamisemme muutenkaan juopottelun puolelle ole menneet. Ihmisen, tarkoitan minua, on sentään mahdollisuus oppia kohtuuteen. Kohtuus on kestänyt jo vuosikausia. Tuskin tavat enää tästä huonompaan suuntaa muuttuvat.
Jatkan laiskottelua. Laitan kuitenkin vielä yhden Isaac Asimovin lausahduksen, vaikka en mikään inelligentti olekkaan:
When stupidity is considered patritionism, it is unsafe to be inelligent.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti