Viime vuosina olen huomannut, että varsinkin kesän kääntyessä syksyksi, kohti joulumarkkinoihin tähtäävän kustannustoiminnan kliimaksia, minulle tulee tulenpalava hoppu ottaa selville, mitä kirjoja tietyltä, aika lukuisalta joukolta on julkaistu/tullaan julkaisemaan. Sitten varaamaan kirjastosta, usein siinä vaiheessa, kun teos on vasta tilattu. Aivan kuin takaraivossa lymyäisi pelko siitä, etten kyseisiä opuksia muuten ehdi lukea. Sama juttu muutamien artistien äänitteiden kohdalla; heti kun huomaan uutta julkaisua olevan tulossa, ei kun varaamaan! Ja jos kirjastot eivät kyseistä teosta hanki (mitä nykyisen tiukan talouden aikana tapahtuu harmittavan usein) oman ostoon heti, kun se myymälän hyllyille ilmestyy. Jotta siihen ehtisi tutustua, sitä analysoida, ennen kuin...? Sama koskee jostain syystä mieleeni pujahtaneen artistin tuotantoa. Juuri alku viikosta sain jostain päähäni, että Patti Smith on minulta jäänyt tarkemman tutustumisen ulkopuolelle. Ei kun toimeen; käynti Lahden maakuntakirjaston tiedostoissa, lainaamaan 10 hänen studioalbumiaan, varaamaan kaksi lainassa olevaa, vielä höysteeksi mukaan yksi live-levy. Käytännössä koko tuotanto. Jotta ehtii perehtyä, jos vaikka...!
Ja mikä hölmöintä, sama ilmiö tuppaa työntämään sorkkarautaa Pertin lompakon reunan alle mm. matkapuhelin-, tietotekniikka-, ja valokuvausalalla. Kun luen jostain mielestäni hienosta ja paremmaksi tekevastä uudistuksesta kyseisillä sektoreilla, olen jo täyttä ravia ryntäämässä uudistusta hankkimaa! Onneksi siinä suhteessa minä ja lompakkoni olemme saaneet useimmiten mielihaluni suitsetuksi.
Kova halukkuus kohdistuu myös matkailuun; kun näkee, kuulee, lukee mielenkiintoisista kohteista, tulee valtava tarve käydä vielä se katsomassa, ikään kuin aika olisi käymässä loppuun. Olisi käytävä Uudessa Seelannissa, Islannissa, Venetsiassa, Nepalissa, ja lopuksi nähdä Napoli ja kuolla. Liekö taikauskoa, mutta tosipuheessa Napoli ei koskaan ole ollut matkakohdelistani pistesijoilla.
En tiedä, ovatko ikätoverieni tuntemukset samansuuntaisia. Sillä järjellä ajatellen todennäköisyys siihen, että heilun täällä muitten mieliharmina parikymmentä vuotta, enemmänkin, niistä vuosista suurimman osan suhtalaisen terveenä kehon ja mielen osalta (mens sana in corpore sano), on varteen otettava. Silti mielessä väikky, että paljon olisi ehdittävä vielä tämän syksynkin aikana tekemään. Kuitenkin, jos loppu tulee huomenna, ensi viikolla, ensi vuonna, sitähän ei koskaan tiedä, tuskin tuhkat uurnassa hautausmaalla, tai tuulen tuivertamina Luonterilla pahoittelevat lukematta jääneitä kirjoja, kuutelematta jääneitä levyjä, testaamatta jäänyttä kameraa. Sitä paitsi; tuskin kukaan on ehtinyt tekemään kaiken, mitä on halunnut, tuskin tulee kukaan koskaan ehtimäänkään.
Asiaa sivuten; koska muisti tuppaa joskus sassaroimaan, olen jo pari vuotta sitten laatinut listan kirjailijoista, joiden teokset haluan lukea. Tarkastan muutaman kerran vuodessa tilanteen kyseisten kynäniekkojen, nyk. officeorjien, tulleista/tulevista julkaisuista, ja merkitsen toimenpiteen listaan. Mikäli uusia mielenkiintoisia tekijöitä kirjallisuuden alalla ilmenee, lisään tällaisen listaan ja alan hänen teoksiaan haalia takautuvasti luettavakseni. Hyvä keino pysyä ajan tasalla, siis se lista. Sellaisten musiikitekijöiden joukko, joiden uutuudet mieleni vaatii kuultavaksi, on siinä määrin suppea, että sen jaksan ilman muistiinpanojakin hahmottaa. Vielä.
Lopuksi keskiaikainen sanonta, missä piilee totuuden sydän: "Verba volant, littera scripta manet".
Kyllä näihin maisemiin sirotetun tuhkan olisi leppoisaa olla. Pannaan harkintaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti