Vaikka boksi on kyllästetty tallenteilla, joita en kaikkia luultavasti edes ehdi/viitsi katsoa, juolahti mieleeni käydä elokuvissa. Onhan leffan katselu teatterissa ihan toista, kuin kotona normaaleilla laitteilla. Alku oli kauniisti sanottuna kivikkoinen; lunastin lipun "Mielensäpahoittaja-leffaan" torstain iltapäivänäytökseen, mutta netin kautta en onnistunut saamaan Finnkinon sivuillaan lupaamaa 10 %:n eläkeläisalennusta normaalihintaisista lipuista. Täytyypä kysyä kassalta, kun kuviin menen. Toinen yritys ruveta rikastumaan eläkestatuksellani jäi vaiheeseen. Huomasin nimittäin vakikahvipaikassani, Ciao Coffee Triossa, että he antavat 10 %:n alennuksen opiskelijoille. Niinpä kysäisin myyntihenkilöltä, onko ikärasismia, kun meille eläkeläisille ei ole alennusta? Tyttö sanoi, että hyvä huomio, mutta hän ei tietysti asiasta päätä. Kehotti yrityksen verkkosivuilla asiaa utelemaan. Sen aioinkin tehdä, homma on jo hahmollaan. Miettikääpä kaavailtua säästön määrää: jos käyn elokuvissa 10 kertaa vuodessa, osan päivä- ja osan iltanäytöksissä, säästökeskiarvo olkoon 1 €/kerta, kertyy säästöä 10 €/v. Ciaossa käyn kahvilla arviolta 15 kertaa kuukaudessa x 11 kk = 165 tuplaespressoa. Koska etukortilla joka kahdeksas kahvi on ilmainen, tulee vuotuiseksi summaksi osimoilleen 145 x 2,30 € = 333,50 €, mistä mahdollinen 10 %:n alennus telee 33,35 €. Eli asioiden näin toteutuessa minulla on mahdollisuus säästöilläni hankkia vaikkapa markkinoiden edullisin hopeinen shamppanjavispilä ja pullollinen kuohuviiniä. Ajatelkaapa ite!
Asioista seuraavaan, säästöä sekin. Sain taas ystävältäni Topilta, Lahden Kaupunginteatterin käyttöpäälliköltä, nipun lippuja syyskaudelle. Nyt täytyy syventyä tarjontaa, ja suunnitella alustavasti visiitit. On se hienoa, että on ystäviä, jotka osaltaan innoittavat kipuamaan näin saamattomalle ihmiselle joskus vaikeanousuisia kulttuurin portaita. Toisaalta kiitän Ukko Ylijumalaa siitä, ettei minulla ole tuttavia oopperan tai baletin henkilökunnassa!
Tuleva viikonvaihde ollaan näillä näkymin kotosalla, pietään, ei suinkaan kattoja, vaan Anttolavapaa viikonloppu. Alkaa näitsän pakkaset olla pänkiönään sieniä ja marjoja. Mutta huomenissa sörnäytetään illalla Annalle ja Jonille. Pitää mennä jeesaamaan liukuovikomeron kasauksessa. Minultahan se käy, yhden vastaavan läjäämisen kokemuksella! Sitä paitsi ollaan Jonin kanssa passali parivaljakko; Joni osaa lukea, ja minä ruuvata. Eiköhän ala hahmottumaan, eikä aikaakan, kun saavat tulevan lisähenkilön tavarat talteen! Niinpä, kolmisen viikkoa, jos kaikki sujuu ajallaan, ja Pertsa on ukki, vaari, pappa, opa, grandpa, you name it! Taitaa jännittää meikää ainakin saman verran, kuin asianomaisia. Jalkapallokenkiä enkä lätkämailaa ole vielä tulijalle hankkinut, tyttökin lienee kyseessä. Vaikka mitä sitten? Mutta kumisaappaat, sekä sienikorin ja -veitsen tulee taapero melko nuorena saamaan.
Sellasta tänään, huomenna kalusteasennusta, mitä lie keskiviikkona, torstaina elokuviin, perjantaina minkä mitäkin. Sellasta on huru-ukon elämä.
Näitä aikoja odotellen
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti