AUTOKAUPAN ARKEA

  Ei mene autokaup(pia)alla hyvin, kuten uutisoinnissakin on näkynyt. Ja kyllä ne kauppiaat ovat läksynsä lukeneet! Nimittäin marraskuussa tulee meidän Hyundaille 5-vuotis synttärit, ja takuu loppuu myös. Jo alkukesästä asti on posti (ent. Itella) kiikuttanut oikein nimellä varustettuja, hienolle ja paksulle paperille painettuja esitteitä hyvistä, edullisista ja tekniikaltaan ylivertaisista automalleista. Lisäksi nopealle ostajalle lisävarustelua sen ja sen verran kaupan päälle. Niin, ja rahoituskin järjestyy, käytetty pirssi sopii käsirahaksi, korko sen ja sen verran prosentteja, todelliset vuotuiset kulut niin ja niin monta euroa. Tällaisia kirjeitä on tullut ainakin Fordilta, Volkkarilta, Skodalta, Peugeotilta, Mazdalta, Kialta ja Toyotalta, tietenkin myös Hyundailta. Joiltakin jo useampaan kertaan. Nyt on sitten alkanut soittokierros. Pari yhteydenottoa viime viikolla, pari parast'aikaa kuluvalla.
  Aamupäivällä soitti Toyotan myyjä kysyen olinko saanut heiltä postia, ja siihen tarkasti tutustunut. Kun totesin, että varmaankin olin lähetyksen saanut, mutta sen kaltaisilla oli taipumusta joutua avaamattomana paperikeräykseen parahti myyjähenkilö lähes itkua vääntäen: "Mutta siinä meni huomattava summa rahaa roskiin!" Minä siunailemaan että jos olisin kirjeen setelejä tiennyt sisältävän olisin saattanut avatakin. Tähän myyjä korjaamaan, että eihän siellä tietysti rahaa fyysisesti ollut, mutta mahdottoman hyviä etuja ja tarjouksia. Minä huokaisemaan:"Tuopa tieto helpotti, olin siitä siihen lähtemässä tutkimaan josko jätepaperisäiliötä ei olisi muutamaan päivään tyhjennetty!" Sitten kuitenkin asialinjalle palaten kerroin myyjälle, että auton vaihto ei ole ajankohtainen, olkootkin, että takuu loppuu. Kilometrejä on vasta rapiat 85 000, kaaralla ajelee pois tiehensä vielä pitkälle. Mainitsin vielä, ettei meikäläisen eläkkeellä alvariinsa autoja vaihdella. Toyotaihmisen kunniaksi on sanottava, että hän uskoi sillä puheella, toisin kuin lehtimyyjät. Niistä kun ei pääse eroon kuin puhelimen sulkemalla, jos sellaisen soittoon on erehtynyt vastaamaan. Sen kyllä autokauppias muisti muistuttaa, että toisiin ajatuksiin mahdollisesti tullessani olisin lämpimästi tervetullut heidän liikkeeseensä. Ja nimensäkin kertoi, painokkaasti, vielä kaksi kertaa, jotta sen tarvittaessa muistaisin. Kuinka ollakaan; olen sen jo unohtanut.
  Kyllä kai se niin on, että autokaupoilla on ostajan markkinat. Suomen uusien autojen myynti- ja huoltoverkosto on tiemmä rakennettu tietylle vuotuiselle myynnille. Jos siitä jäädään 20-30 %:a, tottahan se pistää monen hulikaanin naaman vakavaksi. Onko maamme automyyntikiintiö ylimitoitettu? Vai onko se mitoitettu lihavavien vuosien tasolle ottamatta huomioon suhdanteiden ja maailmantilanteiden heilahtelua? Oli miten oli, en usko, vaikka autolainaa hakisin ja auton vaihtaisin, pelastavani yhdenkään myyntimiehen työpaikkaa.
  Perjantaina siis nykyisellä kiesillä Anttolaan, melkein kahden viikon paussi olikin. Mikäpä sinne mennessä; ilmat ennustettu hyviksi, tatteja ja rouskuja metsät pullollaan, mikäli uutisiin on uskomista.

En tiijä, mikä sieni, mutta näitä en kerää, ainoastaan kuvaan.