LEFFALISTA

  Olen rustaillut tälle forumille listoja muusiikista, artisteista ja kirjoista. Mieleeni juolahti sydänyön hetkinä, silloihan kaikki turhan asiat kaaliin tuppaavat, nimetä kymmenen parasta elokuvaa. Liekö Peter von Baghin valitettava poismeno alitajunnassa myllerrellyt? Korostan, että en ole alan asiantuntija (alan asiantuntijahan on tunnetusti henkilö, joka on tehnyt kaikki ajateltavissa olevat virheet kyseisellä alalla). Lista perustuu siis täysin omiin tämän hetkisiin ajatukseeni, ja saattaisi vuoden kuluttua udeltaessa olla aivan erinäköinen. Jos listalla olevista teoksista joku/jotkut viittaavat taiteellisiin tms. aspekteihin, on kyseessä sattuma, mitä kirjoittaja pahoittelee. Elokuvat esiintyvät kronologisessa järjestyksessä.
  Chaplinin poika, Charles Chaplin, 1921. Chaplinin elokuvista olisi jonkun muunlkin voinut valita, mutta kyseinen tuli ensimmäisenä mieleen, se koskettaa aina.
  Metropolis, Friz Lang, 1927. Tämä dystopiaa kuvaava elokuva on edelleen ajankohtainen. Muuten Teema esittää sunnuntaina 28.09. filmistä restaudoidun, yli puoli tuntia löydettyä, alkuperäiseen versioon kuulumatonta materiaalia sisältävän version. On jo tallennuksessa!
  Polkupyörövaras, Vittoria de Sica, 1948. Neorealismin ja ohjaajansa mestariteos ajalta, kun elokuva oli elokuvaa!
  Takaikkuna, Alfred Hitchcock, 1954. Mielestäni kuitenkin paras tämän tunnelman tiivistämisen mestarin tuontannosta.
  Avarusseikkailu 2001, Stanley Kubric, 1968. Hienon tekijän hieno elokuva hienosta Arthur C. Clarken kirjasta.
  Huuliharppukostaja, Sergio Leone, 1968. Onhan yksi länkkärikin mukaan mahdutettava. Se olisi voinut olla myös Sam Peckinpahin Hurja joukko, 1969, mutta olkoon Huuliharppukostaja vaikka mikä-western, sen on tässä!
  Kellopeliappelsiini, Stanley Kubric, 1971. Tämä tulevaisuudenkuva iskee väkivaltaa vastaan väkivallan keinoin. Tuli toinen Kubric, mitä sitten?
  8 surmanluotia, Mikko Niskanen, 1972. Vaikka onkin tv-elokuva, elokuva kuitenkin. Näyte Mikon osaamisesta niin ohjaajana, kuin näyttelijänäkin.
  Stalker, Andrei Tarkovski, 1979. Hieno filmatisointi saman nimisestä kaikkien aikojen parhaasta scifi-romaanista, tekijöinään Andrei & Boris Sturugatski.
  Varjoja paratiisissa, Aki Kaurismäki, 1986. Akin, aivan kuten Chaplininkin, teoksissa oli valinnan vaikeutta. Menköön tämä samalla kunnianosoituksena Matti Pellonpäälle. Kaurismäen leffojen töksähtelevä yleiskielinen artikulointi on jotain ainutlaatuista!
  Siinä taisi kymmenen listautuakin. Mutta, mutta...ei yhtään musiikkirainaa! Siis bonuksena The Last Walz, Martin Scorsesen ohjaama dokumenttielokuva The Band-yhtyeen jäähyväiskeikasta 1976. Aikalaiseni, jotkut nuoremmatkin ehkä, saa kananlihalle jo osallistujakaartin nimien lukeminen. Ja onhan mukana kolme minun viidestä "mystisestä miehestäni".
  Nyt kun listaa silmäilen, huomaan, että siinä mainittujen elokuvista vanhin on vuodelta 1921, ja uusin 1986. valmistumisvuosien keskiarvo on 1962. Mistä se kertoo? Nostalgis-dementaalis-alzheimirilaisesta syndroomasta luultavasti.