PÄIVITYS

  Jos joku ihmettelee, miksi olen syksyihminen, menköön vaikkapä tänään johonkin paikkaan, mihin eivät liikenteen äänet kuulu, tornitalot heijastu. Kun orastavan ruskan keskellä liki 20 asteen lämmössä tepastelee (olettaen, että ei ole hirvikärpäs- tai punkkifobinen), saattaa asia pikkuhiljaa kirkastua. Tai kun loka-marraskuussa omassa rauhassaan herää rasvatyynen veden viereltä ja köpöttelee aamukuselle nurmikon rapsahdelleesa jaloissa pienen yöpakkasen jäljiltä, vetää vainua, kuuntelee hiljaisuutta, on mieli melko seesteinen. Tai loppusyksystä, marras- joukuluussa, kun sataneen ensilumen ja mustalta näyttävän veden kontrasti, lehdettömien puiden ja lakastuneen kasvuston viesti siitä, että kaikki on taas kerran annettu, saavat katselijan tuntemaan itsensä melko mitättömäksi osaksi muovautunutta systeemiä, aistii alakuloisuuden seassa melkoista rauhaa, aikakin minä aistin.

 
  Se siitä vuodatuksesta, mutta kylläpä on tänäänkin ollut hieno syyspäivä; ilma kuin morsian, sieniä sopivasti, ne putsailtu, Hilppa niitä keittelee, ruoho oletettavasti viimeistä kertaa tälle vuodelle ajeltu, täydellistä! Innolla ja mielihyvällä odottelen kahden viikon päästä tulevaa, silloin ollaan Saarelassa reilu viikokko, jos ei ennakoimattomia esteitä ilmaannu. Vaikka osaa se syksy, tai siis mikä vuodenaika tahansa, näyttää nurjan puolensakin. Noh, sitä varten on kesäisin tehty puita, varattu kirjastosta mukaantuotavaa.

  Asiasta seuraavaan. Lahdessa oli, tai on vieläkin, Trion karnevaalit kauppakeskus Triossa. Taisi olla torstaista tähän iltaan. Minähän siellä torstaina, sekä eilen, Hilppaa töistä odotellessani, tein tutkivaa journalismia. Asiaan kuului hölmöön asuun pukeutunut mieshenkilö, joka tepasteli pitkin käytäviä pysähdellen eri liikkeiden edustalle kertomaan kyseisestä yrityksestä ja sen veret seisattavista tarjouksista. Niistä, tarjoksita, puheen ollen: kotiin tuli alku viikosta tapahtuman tarjoukset sisältävä lehti, Huomion arvoista oli, ettei tarjouksissa ollut mitään huomion arvoista, allekirjoittaneelle siis, joille kuikke varmaankin. Torstaina kauppakeskuksessa liikkuva ihmisten määrä ei mielestäni suuresti poikennut normaalista. Eilen porukkaa, myös autoja parkkihallissa, näytti olevan aika runsaasti. Esiintyviä taiteilijoitakin oli. Hassupukuinen juontaja ilmoitti vähän ennen neljää, että kohta esiintyy maailmankuulu, kansainvälisillä estradeilla laakereitä niittänyt tenori se ja se (nimeä en muista, enkä ollut koskaan kuullutkaan) laulaen italialaisia rakkauslauluja karnevaalien teemaan "Venetsia" liittyen. Istui Ciao Coffessa kerrosta Veskuaukion yläpuolella, näköyhteyttä rikospaikalle ei ollut, mutta jäin mielenkiinnolla kuuntelemaan, mitä tuleman pitää. Tulihan sitä, kolinaa, hiljaisuutta, rätinää, mainoksia, hiljaisuutta, ja lopulta armoitetun juontajan ilmoitus siitä, että teknisten hankaluuksien vuoksi virtuoosia aloittaa esiintymisensä klo. 17:00. Niipä jäi se nautinto kokematta, Anttola kutsui.
  Istun kyseisessä Ciao Caffessa, jos nyt en joka päivä, ainakin 2-3 kertaa viikossa tuplaespressolla (Lahden halvin) siinä 16-16:30. Suoraan vakipaikkani edessä on H&M:n sisäänkäynti. Siinä liikkeessä kyllä kauppa käy! Tai ainakin asiakkaita. Ovesta virtaa suuntaan ja toiseen jatkuva, enimmäkseen nuorten tai nuorehkojen naisten virta. Miesten ja lasten osastolle pääsee toisesta ovesta, joten en ole urospuolisten määräään kiinnittänyt huomiota, täytyy varmaan muuttaa istumasuuntaa. Ilmeisesti liikkeessä kuitenkin on hinta-laatusuhde paikallaan, sillä aika useat poistuvat kassi mukanaan.
  Sepä liike-elämästä, kohta täytyy laittaa sauna palamaan. Ensi kerralla aioin pureutua kahvitarjonnanvaihtoehtojen jakautumiseen kyseisen  kuppilan asiakaskunnan keskuudessa, arvokasta tietoa, oletan.