Melko vaiherikkaan viikonvaihteen jälkeen hetki kotona odottamassa lähtöä Peter Gabrielin
konserttiin, huomenna taas loppuviikoksi takaisin helteiselle Saimaalle. Oli
tosiaan varsinainen ”kiärmeviikonloppu”. Monta varmaa, muutamia epävarmoja, kyitä
tuli bongattua, Helmi sai tällin takajalkaanðtyöpäivän
mittainen visiitti suhtalaisen työllistetyn eläinlääkäripäivystäjän pakeilla
Mikkelissä. Kaikki tuntuu onneksi jo olevan Hempan suhteen raiteillaan, pureman
kohteena ollutta kinttua kuitenkin vielä hieman aristaa.
Eilen oli Avokkaassa
mittarin mukaan (ei ilmatieteenlaitoksen virallinen mittauspiste) + 30
varjossa. Illalla yhdeksän korvilla Hilppa sanoi, että siellä jyrisee ukkonen.
Minä webbiin sääkarttoja ja sade-ennusteita pälyilemää. ”Ei siellä tänne mitään
ukkosta tule, kaukana möyryää”, loihe Pertsa lausumaan. N. viiden minuutin
kuluttua täräytti suoraan maahan Piekälänsaaren puolelle, muutaman sadan metrin
päähän. Sitten alkoi tuuli, lyhyt raekuuro ja kaamea kaatosade. Salamat iskivät
lähitienoolle monta kertaa, Ukko Ylijumala näytti voimiaan päällämme muutaman
minuutin. Vartin kuluttua kuului enää vaimenevaa möyrintää juvemmalta. Oli se
pilven saattanut tuulenpuuskakin niin raju, että länsirannan koivikosta katkesi
yksi tukkipuun kokoinen runko n. kahdeksasta metristä irtipoikki; auttoipa
ilmojen haltija osaltaan meikäläistä puusouvissa.
Joopa joo, puoli seihtemän korvilla lähdetään ajelemaan Hartwall-Areenalle. Kuka sattui katsomaan
sunnutai-iltana YLE Teemalta Rockklassikko-ohjelman Peterin levystä ”So”? Minulle
uutta oli se, kuinka kauan levyä tehtiin, ja kuinka perusteellinen työssään,
täydellinen perfektionisti, Gabrielin herra oli/on! Hieno levy, yhtä kaikki. Ja
tänä iltana on estradilla sama kokoonpano, joka vietti vietti 1985-1986
kuukausitolkulla aikaansa Englannin maaseudulta vuokratun maalaistalon
navettaan rakennetussa studiossa. Eikä ainoastaan viettänyt aikaansa, saivat he
aikaan yhden rockin historian parhaista levyistä. Odotan illalta paljon, sen
lisäksi, että näillä näkymin saan vaihtaa pari sanaa Rohusen Matin kanssa.
Alkuillalla Sveitsi
ja Latvia ratkaisevat Suomen kohtaloa kiekkorääppiäisissä. Mikäli Latvia nappaa
tarvittavat/tarvittavan pisteet/pisteen, on se paikansa jatkossa ansainnut;
sehän voitti Suomen runkosarjan mittelössä, ja on siis parempi, piste. Mikäli
Sveitsi vie kolme pinnaa, on Suomi mukana semeissä, hyvä tietysti niinkin.
Jospa Leijonat asioiden siten muljahtaessa lopultakin alkaisivat pelata. Mutta
huonolta näyttää, kun Konnakin on muutaman loistavan pelin jälkeen laskenut
tasoaan huomattavasti. Ainoa ilon aihe, Rinteen ohella, joukkueessa on ollut
Haula (mikä hiton Haula?)
Että sellsta tänään
Hollolasta, varjossa hädin tuskin siedettävät +27, njurmikko leikattu 1. kertaan
tälle kesälle, tuomi kukkii, kello on 16:20, ja valtakunnassa kaikki hyvin.
Onneks ei meillä oo tällaisia,
saatikka sitten Lernan hydria!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti