Eilen, 2.5., päräytettiin 1. kertaa tälle keväälle
Avokkaaseen. Talvilomalla huhtikuun alussa oli epäilyttävät jääkelit,
pääsiäisenä olis veneellä päässy, mutta oli muuta, vappu ei ollu järkevä, koska
vaimolla perjantai töitä - siis nyt. Kaikki oli/on ihan oortningissa, koneet,
laitteet, vedet, uunit, etc. pelittää. Ainoa pieni harmi oli, että jäät olivat
lievästi murjoneet laituri. Noh, lievästi, se on jo korjattu.
Eilisillan hämyä
Ilma on koleaa; välillä paistaa, välillä sataa räntää. Ei
haittaa. Blackbird livertää, joutsenet ronklottaa, kuovit kuikuttaa,
härkälinnuilla pelit käynnissä, tekevät varmaan taas pesän vakipaikalle 10 m
laiturista oikealle, siis maalta katsottuna.
Talvella Luonterilta oli tiemmä löytynyt kuollut kuutti
(niisk), mutta myös elävästäkin havainto (hip hei huraa). Siis en verkkoja
kutuhauelle ja ahvenelle likoamaan laita; kielto päällä jonnekin asti
kesäkuuta, hyvä niin.
Se on sitten koko kesä ja syksy edessä. Viikon päästä ei
tänne tulla, mutta vko. 21 Anttolassa vietetään, sitten liki pitäen kaikki viikonloput,
heinäkuu kokonaan...katoppa pirua; kello 16:40,
ja rakeita pieksää. Pieksää ja pieksää, ei ne oo peukalopään kokosia, saatikka
golfpallon, riisiryyniä ne on. Nythän se taitaa laantua.
Meijän puutarhaajatukset ei menny ihan suunnitelmien mukkaan,
Pesosen Heikin kanssa tehtiin syksyllä diili, että jos tullee vankat jäät,
roudataan kevättalvella saareen joku kuutio soraa laiturin viereen ja mursketta
harmaavesikaivon imeytyksen parantamiseen. Sitten oli mieninkinä, että Heguli
tulis joskus toukokuussa konheineen tontille. On niät päässy ruusutarha
vuosien, vuosikymmenten, saatossa vähän rönsyilemään. Se on varmaan rapiat 1000 m2. Kymmenkunta vuotta sitten se leikattiin alas. Hirveä homma, piikkejä löytyy
haalareista vieläkin. Siis Heikin tarkotus on kaivaa ruusut juurineen pois, ja
haudata metsän laitaa. Sitten alue tehdään nurmikoksi, mihin istutetaan
tarkalla seulalla valittuja kasveja. Noh, eihän siitä mitään jääkelejä tullu.
Ja Heikin ryökäle meni vielä telomaan jalkansa paskaksi! Sillähän meni työpakka
ihan sekasin. Mutta äsken hänen kanssaan rupattelin. Kyllä homma näillä näkymin
tänä kesänä klaarataan. Niin että Kiljusen Matti, jos tämän luet, voit arvata,
lautallesi olis jossain vaiheessa käyttöä.
Villiintynyt ruusutarha
Joku ammattihenkilö sais oikeestaan tehä diaknoosin; miksi
mikäläistä viehättää kuvata kuollutta luontoa? Onko se oire, seuraus, vai jotakin
vakavaa? Oli mitä oli, tulee sitä elinvoimasempiakin kohteita ikuistettua. Ei
kun hyvää alkavaa suvea kaikille.
Mennyttä, vähän tulevaakin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti