Kun palveluasiat tuli käsiteltyä, aloin taas itsekseni surkutella nuorena tekemiäni vääriä ratkaisuja. Vaikka menneitä ei kannatakaan katua, niin jos olisin parikymppisenä tajunnut, kuinka rikas meidän äidinkielemme on, olisin ehkä hakeutunut, tavalla tai toisella, sen pariin, sitä opiskelemaan. Ajatelkaapa vaikka, kuinka sanajärjestystä muutamalla saadaan lauseen merkitys aivan toiseksi siirtämällä esim. sana yhden sanan yli vasemmalle:
"Olet nuori, ja minä rakastan vain sinua."
"Olet keski-ikäinen, ja minä vain rakastan sinua."
"Olet vanha, ja vain minä rakastan sinua."
Nyt täytyy lopetella; kohta pitää olla muiden eläkeläisten ja vanhusten kanssa jonottamassa Lidl'in ovella.
Enteitä tulevasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti