KUKKIA, KURKKUJA, KURPITSOITA...

  Eilen käytiin Kangastalon Puutarhalla. Oli oikea aika. Ja ihmisiä enemmän kuin koskaan ennen siellä käyntimme aikana. Se johtuu siitä, että ilma tuntuu lämpenevän, sekä siitä, että menimme puutarhalle iltapäivällä. Yleensä olemme tehneet reissun heti aamulla. 

  Se, että oli oikea aika, perustuu siihen, että kaikki kukat, amppelit ja ennen kaikkea taimet olivat kasvaneet sopivan kokoisiksi ja tanakoiksi. Ja myös siihen, että joskus on mm. tomaatti jo loppunut, tai ainakin niin vähissä, ettei valinnanvaraa enää ole, ja yleisön määrä kertoi, että pian olisi taas sama ollut edessä. Tällä kertaa osoittautui hankintamatka  nappisuoritukseksi. 

  Tänään vietettiin monta tuntia istuttamassa ja laittamassa paikoilleen eilisiä tuomisia. Kukkaa on rannalla...

...aitalla...

...ja padassa.

  Istutettuna on kirsikkatomaattia, amppelitomaatti, kurkkua, kesäkurpitsaa, kurpitsa ja persiljaa. Taimet ovat harson alla. Ei kylmän, vaan auringonpoltteen vuoksi. Muutama päivä, niin saa hurstit pois heittää. Kuvia harsolla peitetyistä taimista en taida tähän laittaa. Kuvitelkoot kukin tuon näkymän. Jos mielikuvitus piisaa.

  Huomenna mennään joka torstaiselle ostosmatkalle. Poikkeuksellisesti keskiviikkona. Vaikka ovat kaupat nykyään auki pyhinäkin. Ainakin ruokakaupat. Mutta Jyskistä pitää hakea yksi tilaus, ja se taitaa pitää helatorstaina ovensa reikelissä. En kyllä ole tarkistanut. Enkä tarkista. Vaihtelua pitää ihmisen saada. Siispä torstai on tällä viikolla keskiviikkona. 

  Perjantaina päästään viimein korjaamaan Potinlahden yhteislaituria. Työ on lykkääntynyt erinäisten "force majeure"-tapausten vuoksi. Ollaan kyllä pärjätty jokusia asteita länällään olevan laiturin kanssa, mutta on aika se saattaa taas huonosta vitsistä silmän iloksi. 

  Meitä kunnostajia on troikka. Siihen sisältyy kokemusta valtakunnallisesta ja kunnallisesta päättämisestä, opettamisesta, ja rakentamisesta. Kolmikossa on löytyy myös voima, harkitsevaisuus ja "eiköhän täräytetä ihan vaan tuolleen"-mentaliteetti. Jokainen meistä voi toimillaan aiheuttaa suurenmoisen onnistumisen tai totaalisen katastrofin. Uskon kuitenkin, että käyttäen kukin avujaan, vieläpä oikein, niin lopputulos tulee olemaan, jos ei nyt täydellinen, niin ainakin kohtalainen+. Ehkä voisin työn jälkeen sitä kutsua täydelliseksikin, mutta sitä en tee. Muistan erään viisaan, taisi olla Isaac Asimov, sanoneen, että jos joku sanoo luomustaan täydelliseksi, on se merkki tekijänsä aivojen rappeumasta. Joten tulkoot vaikka kuinka hyvä, niin on varaa seuraavan kerran parantaa.

  Siinä tärkeimmät. Siis kuulumiset Saarelan tilalle. Tärkeimmät siksi, että mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito. Eikä sekään ole kovin tärkeää. 

RAPARPERIA KAHDELLA TAPAA

  Eilen käytiin Lahdessa ja Hollolassa. Koko päivä reissuun meni; puoli kasilta liikkeelle, vähän ennen kuutta oltiin taas saaressa. Kaksi erää ehdittiin seurata Leijonien matkan loppua. Leijonilla matka jatkuu tulevina vuosina. Mertsi sen sijaan ei selostusmatkaansa jatka. Melko suuret lantsarit jää täytettäväksi. 

  Ei noin ailahtelevalla pelaamisella pärjää. Sitä paitsi huono maku jää myös siitä pelaajien ja valmentajien jorinasta, että tuomarit veivät meiltä voiton. Kyllähän aika outo oli tuo kahden jäähyn episodi toisessa erässä, mutta jättäisivät muista syyn hakemisen hallituksen tehtäväksi. Sehän on kirjoitettu hallitusohjelman loppuun pienellä präntillä. 

  Tänään on herkullisen merkittävä päivä. Ensimmäiset raparperimaistiaiset ovat edessä. Kahdella tapaa: kiisselinä ja piirakkana. 

  Aamulla jatkoin klapihommia. Moottorisaha on matkalla huoltoon. Se ei voitele kunnolla, eli teräketjuöljyn tulo on lähes olematonta. Eikä asia korjautunut, kun putsailin paikkoja. Ei värkkiä ole ikinä huollettukaan, joten se sille suotakoon. Saha oli eilen matkassa, mutta ei ehditty sitä huoltoon viedä, kun paluu meni sen verran pitkäksi.  

  Ostin eilen verkkoa, jotta säästyn pinojen tekemiseltä. Nopeampi heitellä klapit "häkkiin" kuin taiteilla niitä pinoihin, vaikka kauniita pinot katselle ovat. 

  Ensitöikseni siis aamulla rakentelin "häkin", Ei ollut "oikeaa" moottorisahaa, mutta oli sentään akkukäyttöinen, millä sain tolppia väsätyksi.

  Ei ole akkusahasta pätkimättä jääneen haavanrungon työstämiseen. Se saa odotella huollon tuloa tehdyksi.

  Kymmenen jälkeen alkoi sataa tihuuttaa. Lopetin homman. Iltapäivän taitaa sadella. Sataisi kunnolla, eikä vain meinaisi. 

  Huomenna on kai poutaa. Edessä on siivous- ja siistimispäivä. Hilppa siivoaa talon, minä saunan. Saunan kevätsiivoukseen kuuluu lauteitten käsittely parafiiniöljyllä. Ihan samalla tavalla kuin kuluu sytytystulppien vaihto kaasu-Skodan 4-vuotishuoltoon. Jälkimmäinen tuli ilmi, kun eilen käytiin tilaamassa Wetteriltä autoon huolto. Ensimmäinen vuositarkastus ja öljynvaihto tähän kulkuneuvoon meille. Kilometrejä kun tulee alle 15000 vuodessa, niin huoltoja tai öljynvaihtojakaan ei tule kuin yksi. Sama tahti oli ollut edellisellä omistajalla myös. Vuositarkastuksessa vaihdetaan tiettyjä osia ja tehdään tiettyjä toimenpiteitä tietyin aikavälein, joten huollon kustannus vaihtelee vuosittain. Nyt on edessä melko hinnakas juttu. Tulppien lisäksi tulee muutakin, mutta varsinkin tulppien hinta herätti huomiota. Jotain 250 € töineen! Meitä palvellut kaverikin myönsi, että kalliita ovat. Onneksi ovat tapetilla vain joka neljäs vuosi! Se oli hyvä asia, että jo huoltoa tilatessa tuli lista tehtävistä toimenpiteistä ja niistä koostuva hinta. Eli, jos ei yllätyksiä ilmaannu, niin tiedetään eurolleen, mitä homma maksaa. 

  Huolto sovittiin meille sopivaksi ajankohdaksi, eli 26:ksi päiväksi kesäkuuta. Tuo huollon varaus tuli puskista, kun auton tietokone aamulla lähtiessämme kertoi, että toimenpiteet täytyy tehdä 29:n päivän kuluessa.

  Minähän taas eksyin, tapani mukaan, aiheesta. Ei auton huollon pohtiminen millään lailla kuulu saunan siivoukseen. Mutta antaa olla, vastapainoksi jätän siivouksen kuvailun jo kerrottuun.

 

  Siivouksen lisäksi on huomenna tarkoitus leikata nurmikko. Ensimmäinen leikkaus tänä vuonna. Aika myöhään. Mutta kyllä leikkaukset lisääntyvät, saavuttaen jossain vaiheessa hallituksen leikkausten määrän ja tiheyden. 

  Mikäli oikein olen aistinut, niin hallitukselle, kun siitä nyt tuli mainittua, ei mene kovinkaan lujaa. Alkavat omatkin jo saada tarpeekseen. Eikä yhteistä linjaa, Orpon vakuutteluista huolimatta, tunnu, ainakaan Gazan tilanteessa, löytyvän. Mikäli minulta kysytään, tuo umpisurkea hallitus ei ole onnistunut kuin yhdessä asiassa. Se on onnistut olemaan vielä Sipilän hallitustakin huonompi.

HAUKEE, PUUTA, PAPUA, GRILLISTÄ MAKUA

  Aamulla, ensitöikseni, kävin katiskalla. Olin sen siirtänyt tuohon niemen taakse, Saukonsalon puolelle, koska ei oikein missään kunnon kokoista ahventa ole nielusta sisään uinut. Ei ollut nytkään. Ahventa. Mutta oli kunnon hauki, siinä kolmikiloinen oli eksynyt. 

  Siirsin katiskan taas enempi ahvenpaikalle, sillä eilen syötyjen paist'muikkujen ja kahdeksi ateriaksi riittävän hauen myötä meillä on aikaa odotella kokoliaampien ahventen saapumista. 

  Kaunis aamu alkoi lämmetä. Aloittelin haavan pilkkomista. Pino alkaa muodostua.

  Tästä vinkkelistä ei ole juuri kuvia tullut napsittua. Siispä Saarelan miljöötä takaa päin. 

  Pian piti lähteä Hilppaa jeesaamaan. Nyt, kun ilma tuntuu lämpenevän, oli hän istuttanut sisällä kasvatetut salkopavut. Hyvä, että lämpenee, sillä papujen varret ovat jo kovin pitkäksi venyneet. Hilppa on taimia jo muutamana päivänä siirrellyt ulos tai verannalle, karaissut niitä. 

  Apuani tarvittiin harsolla suojaamiseen. Ei niinkään pakkaselta, vaan lähinnä auringonvalolta. Tuonne navetanmuurin sisään ei nimittäin ensimmäisenä halla hiivi. 

  Melko poikkitaiteellinen kokonaisuus siitä tuli. Toivottavasti pavut kasvavat runsasluisina ja konventionaalisina. 

  Sitten oli vuorossa kauden ensimmäinen grillaus. Sianniskaa ja kesäkurpitsaa grillailin. Hilppa paistoi perunoita ja purjoa. 

  Näinkin paljon sitä saa aamupäivällä aikaan, kun ei yhdessä hommassa sammaloidu. Iltapäivä saa olla aikaa aikaansaamatonta. Mitäs sitä pyhänä ylen määrin. Kun ei tule juuri arkenakaan koko päivää aherrettua.

  Tulevat päivät kulunevat puuhommissa. Sateen sattuessa korvaavia keksiessä. Torstaina mennään käymään Hollolassa. On jokunen asia tehtävänä. Samoin on saareen tuotavana viimekesäisiä säilykkeitä ja pakasteita. 

   Kohta tähän tarinaan lyön pisteen. Menen ulos taivastelemaan. Päiväkahvit terassilla pian nautitaan. Ja keväästä myös. 

  Nyt se tapahtuu. Piste.😎

PALELLU PUUMALASSA

  Muutama päivä lämpimämpää on ollut. Luonto on tykännyt. Sadetta kyllä myös kaivataan. Eilen illalla Forecan ennuste kertoi, että aamusta alkaen sataa iltaan asti. Aamulla oli ennuste muuttunut, yhdeltätoista piti alkaa, muutama tunti sadella. Sen jälkeen en ennusteita katsonut. Aistinvarainen empiirinen tutkimus antoi tarkan tuloksen. Nyt on kello puoli viisi, eikä ole pisaraakaan herunut. Hieman ambivalentti olo. Sadetta kaivattaan, mutta sateettomuus tekee mahdolliseksi, tai no ainakin mukavammaksi, puuhailun ulkona. 

  Huomenna on edessä viikoittainen kauppareissu. Oli pakko Foreca syynätä: sadetta joka tunnille kahdeksasta viiteen. Kokonaismäärä kuitenkin vain 0,9 milliä. Eli yhtä tyhjän kanssa. Tietysti käy niin, että vettä lorottaa kuin sanonko mistä, kun aamulla pitää veneellä autolle mennä, samoin päivällä, kun on paluu. Muuten ei pahemmin ropise. Tuumi Peppe, ystävien kesken Pessimisti-Peppe.

  Äitienpäivä meni. Ruusuja olin ostanut jo edeltävänä torstaina kauppareissulla. Ilma oli suht' hyvä. Aurinko paisteli, lämmitti mukavasti. Siispä päätettiin ip. lähteä käymään Puumalassa. Äitienpäiväkahvilla. Ja ostamassa eräs jokapäiväiseen ruokailuun kuuluva tuote, minkä riittävyyden olimme edellistä kauppalappua laatiessamme arvioineet väärin. Joten matkaan. Autolla, sillä veneellä ei kovin mukavaa ole niin pitkää matkaa näillä keleillä ajella. 

  Kun lähestyttiin Puumalaa, alkoi pilviverho peittää taivaan. Ulkolämpötila auton mittaristossa laski silmissä. Pian oltiin tultu +13:sta asteesta + neljään. Onneksi oli venematkalle varatut toppatakit mukana. 

  Puumala oli hiljainen. Ja kylmä. Tuuli teki ilmasta rannalla vielä kylmemmän. Muutama auto, ei juuri ihmisiä. Satamaravintola, perinteinen kahvipaikka, ei ollut auki. Satamassa istuksi sentään kaksi rohkeaa kaverusta uhmaamassa viileyttä. Tupakkia vetelivät lämpimikseen. Heiltä kysäisimme kahvipaikkaa. 

  "Tuolta mäkkee ylös satakunta metriä, ni oikeella on Kuittisen Kahvila", sanoi toinen.

  "Ja siel'on hyvät kahvileivät!", täsmensi hänen kaverinsa. 

  Kiitimme, dallasimme "Kuittisen Kuppilaan". Tarjottavat olivat, kuten meitä valistettiin, kyllä maukkaat. Eikä asiakkaitten päät yhteen kolkkaneet.

  Olihan paikka meille tuttu. Jonain kevättalvena ollaan Puumalassa käyty, Kuittisella kahvilla myös. Ja kylä on ollut yhtä hiljainen kuin äitienpäivänä. 

  Kaupassa käytiin: uudessa K-Marketissa. Matkaan tarttui myös pari pakettia Juhlaa Mokkaa. Tummaa paahtoa, tietty. 4,90 €/paketti. Säästöllä saatiin katettua polttoainekustannukset. Kevyesti, kaasu kannattaa. Silti kannattaa painaa kaasua kevyesti. 

  Kun kylmästä Puumalasta päästiin lähelle Mikkelin rajaa, alkoi arska taas paistella. Lämpötila kohosi entisiin lukemiin. En kuitenkaan kehota Puumalaa muuttamaan sloganiaan "Saimaan kaunein" muotoon "Saimaan kylmin". Tällä kertaa osui viileys Puumalaan, toiste saattaa osua Anttolaan. Eikä "Saimaan kaunein" itse asiassa ole tyhjää jauruamista. Toki kauneimpia saattaa olla muitakin. 

  Kun kesäkotiin päästiin, istuin hetken verannalla. Siinä mietiskelin, että olisi ne äitienpäiväkahvit passannut juoda täälläkin. Eikä olisi kylmä vaivannut. 

  Nyt, kun juttua lopettelen, on ulkona tihmonut muutaman pisaran. Sateeksi sitä ei kuitenkaan voi luonnehtia. Tuntuu, että aina täällä saaressa tarvitaan tietty määrä resilienssiä sääennusteiden muuttumisten aiheuttamasta mielipahasta selviämiseen. 

KAUNISTA VESILLÄ, KAHVIA PIHALLA

  Aamulla arska paisteli mukavasti. Siksi läksin tekemään pienen lenkin Luonterilla. Kaunista oli. 

  Kaunista ja hiljaista. Tai toki moottori, hiljaakin ajellessa, pitää ääntä. Mutta tarkoitan, että hiljaista oli seuran suhteen. Ei näkynyt norppia, ei veneitä, ei kalasääskeäkään. Paitsi kaukaa kuvattuna hieman pää kuikuili pesästä. En kovin lähelle viitsinyt mennä. 

  Joitain vesilintuja sentään uiskenteli, lokkeja kivisten luotojen päällä ja saarten kallioilla kökötti.

  Viimekesäinen vesiraja näkyy hyvin kallioitten kyljessä. Jos erotuksen puoliväliinkin päästäisi, niin hyvä.

  Kun vesiltä palasin, öljysin laiturilta saunalle johtavat rappuset.

 

  Vielä ehdin napsia hieman klapeja ennen lounasta. Koska yhä aurinko tiheään kurkisteli satunnaisten pilvien takaa, laitettiin puutarhakeinuun katos, roudattiin istuinpatja ja selkänoja paikoilleen. Päätettiin juoda kevään ensimmäiset pihakahvit. Hilpan loihtiman viinimarjapiirakan kera. 

  Vihertämään alkaa luonto heinineen, puineen. Hienoa aikaa; joka päivä pystyy aisteineen havaitsemaan kevään etenemisen. 

  Voi olla hölmöä ja omahyväistä, mutta en malta olla kertomatta, mitä aamulla huussissa ovi auki istuessani ja maisemia katsellessani tuli mieleen. Ja se mielipide vain vahvistui Luonterilla. Tuli mieleen, että olen onnekas. Olen onnekas, koska minulla, meillä, on tämä paikka. Vaikka minulla olisi rahaa muutama ahkiollinen, ja rakentaisin hieno sekä nykyaikaisen talon hienolle paikalle järven rannalle, niin ei se ikinä korvaisi tätä. Ei rahalla saa kiintymystä, ei paikkaa, millä on sielu, ei paikkaa, minne sydän kuuluu. Kaikkine puutteineen, aikaa nähneine rakennuksineen, rajallisine mukavuuksineen, täällä viihdyn, tänne kuulun. Jokaisen nurkan, jokaisen nurkantakusen, kaikki sopet, jopa oman tontin kivet ja kannot tunnen. Jokainen maisema on tuhansia kertoja nähty, eikä jäljellä olevat, toivottavasti runsaat kerrat, tule niitten tenhoa haalistamaan. Kun täällä on joka kesä ainakin jonkin verran vuodesta 1956 aikaansa viettänyt, niin tänne on kiinni kasvanut. Luulen, että Anna, jolle paikka aikanaan jää, tulee tuntemaan samanlaisia ajatuksia. 

  Olipas siinä nyt korkeaveisua kerrakseen. Pitää siirtyä maallisempiin asioihin. Leijonat aloitti kisat nihkeästi. Ajoittain peli kulki, välillä ei. Onneaan saa joukkue kiittää kolmesta pisteestä. Jos tuollaisena jatkuu, loppuvat minulta kuvitteelliset nitrot. 

  Loppuun yksi ihmetys. En oikein käsitä, miksi joka ajankohtaisohjelmassa tarvitaan asiantuntija, jopa erikoisasiantuntija, kertomaan, että siinä ja siinä saattaa tapahtua sitä ja tätä. Minusta jokainen tavallinen kansalainen osaa sanoa, ja tietää, että jotain ehkä tapahtuu, ehkä ei. 

HITAASTI ETENEE, PAITSI...

  Kovin hitaasti, jos ollenkaan, edistyy kevät. Päivälämpötilat muutaman asteen plussalla, yöt nollan tietämissä. Aamulla oli maa valkeana, äsken leijaili taas muutamia lumihiutaleita. Saisi lämmetä. Jo senkin takia, että muuten ollaan kohta pulassa salkopavun taimien kanssa. Koska viime kesänä, joka oli lämmin ja suotuisa, pavut itivät tosi hitaasti, ja sato jäi alkusyksyyn, niin Hilppa istutti joitain siemeniä pieniin ruukkuihin, toi ne sisään itämään. Makuuhuoneen uunin päälle laittoi. Pussin kyljessä lukee, että viikon sisään alkavat tuupata itua ilmoille. Nyt on kuusi päivää kulunut istutuksesta, ja osa työntää kummasti vartta.

  Osa ei ole vielä itseään itsestään ilmoittanut. Pussissa oli varmaan kahden laisia siemeniä: äkkipikaisia ja harkitsevia. Kuten sanoin, lirissä ollaan, jos ei pian ala lämmetä. Pitää ainakin vaihtaa ruukkuihin pitemmät kepit. 

  No, eiköhän kuitenkin ne ajallaan maahan saada. Tuplaharso suojaksi. Ja satoa jo elokuun alussa. Sanoo "Luottavainen harrastelija".

  Ei ole ollut kiire pottuakaan istuttaa. Saatikka mitään muuta. Puuhaa kyllä piisaa ilman puutarhatöitäkin. Toki puutarhatyöt ovat enimmäkseen Hilpan agendalla. Minä tietysti käännän ja möyhin maat, potuille vaot vetelen, raskaammat tarpeet kärräilen. 

  Huomenna on taas kauppapäivä. Ruokaa Lidlistä ja muutaman puute muista kaupoista. Ei taideta viitsiä edes torilla kahvilla käydä. Kesällä ehditään siellä monet sumpit siemaista. Ilman toppatakkia. 

  Ai niin, siitä sähköperämoottorista. Olin yhteydessä pariin tuttuun, otin muutenkin asioista selvää. Tulin sellaiseen päätökseen, että ei kannata korjata. Pahimmassa tapauksessa homma maksaa satasia, eikä kunnon kalua tule. Harmi kylläkin. 

  Selailtuani aikani eri vaihtoehtoja, päädyin hankkimaan uuden Biltemasta. Edullisen. Sen tehoiset maksavat muualla lähes tuplan. Olen Bilteman omia koneita ja laitteita ennenkin ostanut, mm. vesipumpun rannalle ja kuntopyörän. Hyvin ovat asiansa ajaneet. Tai oikeastaan minä olen ajanut kuntopyörää. Ehkä kuitenkin olen polkenut, se lienee oikea termi sellaisen värkin käytöstä, joka ei liiku minnekään? Mutta sanomani tuli kai ymmärretyksi? Siis uskalsin Biltemaan turvautua. Tilasin koneen maanantaiaamuna. Koska sellainen löytyi Mikkelistä, sain jo muutaman tunnin kuluttua ilmoituksen, että varaus oli noudettavissa. Niinpä hakemaan. Eilen ajettiin neitsytmatka saaren ympäri. Tänään kävin sillä kokemassa katiskan. Ei taaskaan ollut kuin sormen mittaisia sinttejä. Vaihdoin katiskan paikkaa. Jospa alkaisi jo keskipannun ahvenia nielusta sisään uida!

  Hiljaista on pirtissä. Pientä naputusta vain kuuluu. Ei, ei Hilppa minulle naputa. Se ei olisikaan normaali tilanne. Minä naputan. Mutta en Hilpalle. Naputan läppärin näppäimistöä. En kuitenkaan pitkään, sillä aivoni tyhjenivät, kerrottavaa ei pulppua. 

  Laitan vielä kuvan yhdestä salkopavun taimesta. Se kuluu myös äkkipikaisiin, mutta lienee omaa taipumusta erakoitumiseen. 

SOTA

  Historia on pullollaan sotia, eikä nykyisyyskään ole osattomaksi jäänyt. Sotia valtioiden tai alueiden välillä, sotia nyrjähtäneiden despoottien laajenemisvimman vuoksi, uskonsotia, geopoliittisia sotia, etnisiä sotia, sotia muuten vaan, vaikkapa jalkapallon vuoksi. Jokaisella ihmisellä, tai perheellä on ollut, tai on meneillään, omat sotansa. Me täällä Saarelassa käymme loppuhetken sotaa. Se sota on jokakeväinen. Se on sota sokerimuurahaisia eli pihamauriaisia vastaan. 

  Tänä vuonna sokerimurkut ilmaantuivat tosi aikaisin. Yleensä invaasio on tapahtunut toukokuun loppupuolella. Nyt kelvottomat aloittivat hyökkäyksen jo reilusti ennen vappua. Vastatoimet aloitettiin välittömästi. Mitään syötäväksi kelpaavaa ei jätetty työtasoille, kaikki leivänmurut etc., putsattiin tarkasti pois. Ruokasuolaa ripoteltiin keittiön ikkunan edessä olevalle työtasolle, sillä jostain sen takaa murkut kulkureittinsä ovat löytäneet. Yleensä nuo toimenpiteet ovat auttaneet. Mutta ei tänä vuonna. Kun jo luultiin, että nyt ne pahukset alkavat vähetä, niin vappuaamuna Hilppa äkkäsi, että valtava armeija mustia pikkuvihollisia eteni pitkin ikkunan alapokaa. Olikohan vappumarssi? Ja kohta tuliselväksi, että ne olivat valloittaneet kahvikeittimen. Niitä oli änkeytynyt vesisäiliöön, suodatinosaan, joka paikkaan. Nyt piti ottaa kovat aseet käyttöön. Suihkepulloon vedellä laimennettua etikkaa. Sitä sumuteltiin kulkureiteille ja työtasoille. Hilppa laski kolme kannulista vettä, ensimmäisen puhdistusaineen kanssa, kahvikeittimen läpi. 

  Joka kerta, kun yksikin murkku on havaittu, on se saanut etikkaa silmilleen. Samoin on etikkaa sumuteltu tiettyihin paikkoihin. Nyt näyttää siltä, että taistelu on kääntymässä voitoksemme. Uusia joukkohyökkäyksiä ei ole tullut. Enää jokusia desantteja hortoilee rajojemme sisäpuolella pääjoukon jätettyä valloittamansa alueet. Toivottavasti ne eivät kerää voimia ja sotilaallista apua kumppaneiltaan. 

  Muuten, kun Hilppa googlasi keinoja sokerimuurahaisten torjuntaan, niin mm. kahvinporot mainittiin. Kokemustemme mukaan tuo neuvo on yhtä hyvä kuin karhujen karkottaminen hunajalla. 

  Lisää ikäviä uutisia. Eilen hankittiin uusi akku sähköperämoottoriin. Entisen totesivat Akku-Ässässä kelvottomaksi. Kun sitten ajattelin lähteä koeajolle, niin eihän kone inahtanutkaan. Irrotin värkin veneen perästä, kannoin venevajaan avasin kopan. Kaikki liitokset näyttivät olevan kunnossa, tinaukset myös. Ei myöskään hapettumia näkynyt. Koneen päällä oleva akkuvirran tason ilmoittavan napin painallus kertoi, että virtaa ainakin sille asti tulee. Minä olen sähkömiehenä mallia "savun hälvettyä tarkastan kytkennän", eikä minulla ole edes jännitteen koetuskynää. 

  Onneksi tuttavapiirissä on henkilöitä, jotka ovat enemmän kuin kuusalla sähköasioista. Sopivan hetken tullessa saan varmasti apua ongelmaan. Minä en tähän asiaan enää sorkkimalla pilaa. Pakko tunnustaa, että olen joskus pöljyyttäni asioita pilannut innokkaalla mutu-kokeilullani. 

  Aamulla satoi, nyt paistaa, huomenna satelee, ilma pysyy koleana. Ehkä jonain päivänä vielä lämpenee. Ehkä jonain päivänä sitkeinkin sokerimurkku on taltutettu. Ehkä jonain päivänä lillittelen sähkön voimin katiskaa kokemaan. Se oli minun vaatimaton "Imagineni". Ei ihan Lennonin veroinen. Jospa molemmat toteutuisivat. Omani saattaa olla todennäköisempi. 

  Trump on julkaissut kuvan itsestään paaviksi pukeutuneena. Melko tahdikas veto sen jälkeen, kun hän kävi paavin hautajaisissa vääränlaisissa vaatteissa haukottelemassa ja puhumassa kännykkään. Siinä meillä mies, joka palautta uskon Amerikkaan. O sancta simplicitas.

  Pakko lainata somessa näkemääni tuntemattoman henkilön viisautta. Se oli englanniksi, mutta suomennettuna se kuluu jotenkin näin: Jos seuraa laumaa, niin näkee edessään pelkkiä persreikiä. 

  Loppuun onnenpensas. Se on valkovuokkojen lisäksi suunnilleen ainoa, mikä täällä viileässä saaressa kukkii.