LAUANTAI LYHYESTI

  Kun aamulla jalkapallon aiheuttamat uniset silmät oli saatu sirkeiksi ja aurinko alkoi lämmittää, aukesi rantahotelli.

  Kajakki pääsi vesille, pienemmistä kelluvista puhumattakaan.

  Uintia ja sukellustakin harrastettiin, päälle vilusta vapistiin.

  Vedenalaista maailmaa myös hieman tiirailtiin.

  Iltapäivällä vähän venepilkkiä kokeiltiin. 

Menestyksestä on parempi vaieta, tuumivat kippari ja perämies.

  Vielä kylille ajella päätettiin. Jäätelöä ja pitsaa vailla oltiin. 

  Saunassa käytiin, pitsaa syötiin, jalkapalloa katsottiin, jäätelöä ja mansikoita maisteltiin. Kroatian tappiota valiteltiin, paitsi Iiris.

  Nyt Liisa koisii jo, Iiris aikoo iltapelin katsoa. Minä katson, jaksanko katsoa. Katsotaan, luulen. Ainakin 1. puoliaika.

  Tässä tämä, vähän sanoja, paljon kuvia.

VAALEILLA VALITAAN, KISOISSA KISATAAN, SATEELLA SATAA

  Vaalit on käyty, edustajat valittu. Media pursuaa tietoa, analyysia, spekulaatiota, asiantuntijaa, Suomesta ja Euroopasta. Minä en ole mitään niistä. Paitsi Suomesta. Siis en lähde jakamaan tietoa, analyysia, enkä asiantuntiuutta. Sen vaan sanon, että Suomessa nähtiin kaksi isoa yllätystä, jotka molemmat olivat kyllä mieleisiä. 

  Yleisurheilun em-kisa on puolivälissä. Todella isolla joukkueella mukana ollaan. Suomelle povaillaan (Suomessa) muutamaa mitalia. Tänään olisi syytä niitä ilmaantua. Muuten käy kuin Persuille vaaleissa. 

  Kisoja olen seurannut vaihtelevan epäsäännöllisesti. Tänään taidan katsella iltaa pitkälle. Jos ei rupea silmä lupattamaan. 

  Ehkä isoimmat havainnot kisoista ovat Italian huikea menestys ja järjestelyjen silmiinpistävä ontuminen. Ei tosin meikää haittaa. Urheilijoita enemmän, kun joutuvat välillä lähtöviivan takana odottelemaan. 

  Perjantaina alkaa sitten futis. Yhdellä ottelulla. Sitten kolmen matsin päivätahdilla mennään liki kaksi viikkoa. Välierävaiheessa tahti hieman hidastuu, välipäiviäkin tulee.  Kuukauden kestää rupeama. En varmasti jokaista ottelua tule livenä katsomaan, aika monta kuitenkin. Varsinkin lohkovaiheen jälkeen. 

  Jalkapallon, kuten eu-vaalienkin kohdalla, en ryhdy voittajaa, menestyjiä, veikkailemaan. Olen itse asiassa melko pihalla asiasta. Niin vähän tulee lajia nykyisin seurattua. Omat suosikkini minulla tietysti on. Taidan kuitenkin ilmaista ne vasta kisojen jälkeen. Mitäs se Konsta Pylkkänen sanoikaan viisauden lajeista?

  Eilen tuli vettä mukavasti. Tänään aamusta lisää. Nyt näyttää hieman kirkastuvan. Lisää vettä on kuitenkin povattu tuleville päiville. Lämpötilat hilautuvat viikonlopuksi ja ensi viikoksi taas kesäisempiin lukemiin, mikäli velhoihin on uskomista. Hyvältä siis näyttää. Puutarha kukoistaa, viljelmät kasvavat. Pottua taidetaan saada heti heinäkuun alusta omasta maasta. Siispä antaa tämän päivän mennä tänällään. Aamulla ajattelin jotain puuhailla, mutta sateen vuoksi ei ulos ollut hinkua, ja kun kävin venevajassa arssinoimassa, niin en mitään mielekästä tekemistä keksinyt. 

  Kuvan harhaanjohtavasti kaaokselta näyttävä tilannekin on hallinnassa, sillä tärkeintä, että tiedän, missä mikäkin on. Ihan saletisti tiedän, vaikka en yhtä saletisti aina muista, Ei siis syytä järjestelyyn. Järjestelyllä sitä paitsi saattaa olla tuhoisa vaikutus homman toimiseen; tietyn jutun löytyminen vaikeutuu, sillä vanhat asiat ovat tätä nykyä paremmin mielessä kuin uudet. 

  Taidan pyörtää äskeisen lausumani. Sen verran tuntuu keli muuttuneen (arskakin pilkistelee), että lähden pihalle. Aina sieltä jotakin puuhaa löytyy. 

TÄYDENNYSPÄIVÄ

  Torstaiksi jo vuosia sitten sementoitunut täydennysmatka lisäkkeineen Mikkeliin on taas takana. Tällä kertaa reitti oli seuraava: Anttolassa muovit kierrätykseen, Metsä-Sairilaan yksi risa sähkölaite ja vanha maalinjämä, bensis, Stellan parkki, mistä sukkulointi torikahvilaan, kirjastoon ja S-Marketiin, Tokmanni, Jysk, Lidl, Anttolan Sale. Nyt taas pärjäillään viikko. Jos ei toisin käy. Ainakin ruoka riittää. 

  Tänään on ollut hieman viileämpää. Huomenna yhä raikastuu. Ilpin viilennystoiminnon saa pian lopettaa. 

  Järvivesi on lämmintä. Liiankin, mutta kohta sekin vähän viilenee. Äsken kävin uimassa, kaupungin pölyt pois huuhtelemassa. Piristi se, koska arska tiiraili vain snadisti pilven reunan takaa, ja lounaistuuli puhalteli suoraan laiturille. 

  Kun kaupungissa käy, niin muut hommat jäävät siltä päivältä vähiin. Ei tosin ole mitään päälle painamassa. Nyt on siis aika, ja aikaa, kirjoittaa.

 

  Reilu kuukausi ollaan jo saaressa aikaa vietetty. Kun kaikki istutukset ja muut pihahommat on tehty, on aika suunnata katseensa muihin hommiin. Eikä pelkästä katseen luomisesta tietysti paljon hyötyä ole. Huomenna on hyvä keli ryhtyä vaikka puunkaatoon. Jos tuota nuorta koivikkoa harventaisi. Antaisi kuivahtaa rasissa. Kun perhe Tiilikainen tulee heinäkuussa, niin pätkisi. Siinäpä konditionaalia kerrakseen. Lopetan sen käytön ja lisään, että Joni on vankka kaveri kanssani halkoja rantteelle kärräämään. 

  

  Huomisesta alkaen tulee urheilua. Yleisurheilun eeämmät, heti perään futiksen eeämmät. Sitten vajaan kuukauden huili, ja Pariisin Olympialaiset. Kun ne loppuvat onki sieni- ja marja-aika esillä. Jos on. Toivottavasti alkaisi sadella riittävästi. 

  Tuo urheilutarjonta ei minua toki sohvaan liimaa. Varmaan muutamia lähetyksiä yleisurheilusta katson. Jalkapalloa paljon. Olympialaisia taas valikoiden.  

  EU-vaali ratkeaa sunnuntaina. Äänihän tuli annettua jo viikko sitten. Saa nähdä, mihin suuntaa Eurooppa kääntyy, vai kääntyykö lainkaan. Kun ei Orpo sentään Brysselissä ole laivaa kääntämässä. Aika synkkiä visioita on mediassa esitetty. Kyllä me elämme paskamaisia aikoja. Ihan kun ei Putinin aloittama sota, ja Israelin käsittämätön kostonnälkä olisi riittäneet. Jos äärioikeisto voittaa ja jotkut aiemmin maltillisemmat ryhtyvät heidän kanssaan kuhertelemaan, saadaan pian jättää hyvästit ihmisarvolle, ja totutella siihen, että jokaisen on pärjättävä yksin. On pärjättävä lähtökohdista, kohtaloista, kolhuista ja itsestään riippumattomista takaiskuista huolimatta. Mitäs muista, kunhan ne jotka ovat niskan päällä pärjäävät. 

  En nyt muuta keksinyt. Paitsi, että talvikkiketo saa kuitenkin mielen iloiseksi. 

VIIKON LUONTOJUTUT

   Viikko on loppumassa, joten on aika valita Viikon luontojutut. Mä mistä alkaisin? No otetaan ensin vaikkapa Viikon lintu, käpytikka. Sitä räksät, muutkin linnut, jahtaavat, pesärosvo kun on, pitkin ympäristöä. Tällä kertaa se parkkeerasi saunan räystäslautaan roikkumaan ja vetämään henkeä.

  Seuraavaksi Viikon kasvi. Sananjalka on viikossa kehittynyt maasta pilkistävästä varresta koko komeuteensa. Lempikasvejani, vaikka ei kukillaan komeile.

  Vuorossa Viikon hybridi, pyjamaluteet  vuohenputkella. Pyjamaludetta vastaan ei ole minulla mitään, mutta vuohenputkea on vaikea nujertaa. 

  Viikon ääni on käärmeenkarkoittaja. Valitettavasti ilman ääntä, sillä en taida saada blogiini sitä liitettyä. Mutta se on noin minuutin välein toistuva muutaman sekunnin ujellus, äänialaltaan ehkä mezzosopraano. Samalla maahan upotettu varsi värähtelee. Meillä oli ensin yksi, nyt kolme; talon kummallakin pihanpuoleisella nurkalla ja yksi saunalla. Rantakäärmeistä ollaan yhä havaintoja tehty, mutta yhtään kyytä en ole tänä kesänä bongannut. 

  Sitten Viikon pölyttäjä. Mänty saa aikaan keltaisia lauttoja aj jatkuvasti pyyhkimisen tarpeessa olevia ulkokalusteita. Onneksi ei meille allergiaa.

  Viikon ipotus saa sijansa. Itikoita on ilmaantunut vaivaksi asti. Varsinkin aamuisi ja iltaisin niitä saa huiskia olan takaa. Vatsapuoleltakin, jos kuljeksii paidatonna. 

  Viimeisenä, eikä vähääkään vähäisenä: Viikon herkku. Raparperipiirakka ja raparperikiisseli eivät ole meitä turruttaneet, joten Hilppa loihti raparperikiepautuskakun. Lopputulos juuri kiepautettuna. 

  Siinä teille viikoksi sulattelemista. Ensiviikolla uudet. Tai sitten ei.

  Eilisiltana satoi neljä milliä. T'ännään on ennusteissa joku milli lisää. Jos...? Sillä sateilla on taas tapana kiertää tämä tienoo. Jään odottelemaan. 

ÄÄNET ANNETTU ETC.

  Käytiin Mikkelissä. Aamusta lähdettiin, meni yli puolen päivän paluu. Oli monta paikkaa, joihin oli tarkoitus mennä. Niin monta, että piti eilen kauppalapun laitaan piirrellä tiekartta: Bensis, Puuilo, Stella, Minna Torikahvila, Luhdan myymälä, kirjasto, Lidl.

 

  Bensikseltä ostettiin bensaa, kuinka muuten, veneeseen. 

  Puuilosta viisi säkkiä puutarhamultaa (tulevia, vielä määrittelemättömiä tarpeita varten), parafiiniöljyä saunan lauteiden käsittelyyn, sekä jänisverkkoa laitettavaksi salkopavun eteen esteeksi kaikille niitä havitteleville. 

  Stellassa käytiin äänestämässä, sekä S-Marketista Marskin jälkiuunileipä.

  Minnan Torikahvilassa kahvit ja rahkapiirakat nautittiin. Minna oli tiskin takana, vaikka yritys on vaihtanut omistajaa. Joku sana vaihdettiin. 

  Luhdan myymälässä Kauppakeskus Aleksissa poikettiin. Hilppa osti lippiksen.

  Kirjastossa käytiin hankkimassa Lumme-kirjaston kortit. Monia vuosia ollaan kesät kokonaan Anttolassa jo vietetty, mutta vasta nyt tajuttiin, että ei aina tarvitse Hollolassa käydessä lukemista hakea. Kirjastokäynti poiki vielä yhden etapin: koska Hilpan havittelema opus, joka eilen näytti olevan hyllyssä, oli lainattu, mutta ei hätää, kirjaston rouva tsekkasi pyynnöstämme saatavuuden Anttolassa, ja olihan siellä, joten sitä kautta kurvattiin. 

  Kirjastossa oli myös äänestys meneillään. Tai no, mahdollisuus äänestää ainakin, sillä ei ketään meidän paikalla ollessamme tullut, eikä ollut, velvollisuutta suorittamassa. Liekkö vaalivirkailija pitkästymään päässyt, kun kyseli meitä äänestämään. Kerroin, että Mikkelissä jo ehdittiin se tehdä, mutta jos oltaisi tiedetty, että kirjan takia täällä joudutaan käymään, niin saletisti olisi pari ääntä Anttolan tilastoon napsahtanut. Vielä kyselin, että ei kai tämä nyt ole teiltä pois? Ei kuulemma ole. Hyvä, ettei jäänyt velan tunnetta. 

  Lidlistä ostettiin tietysti viikon eväät, vähän muutakin. 

  Tiekartta tuli siis toteutettua, vieläpä lisäyksellä. Nyt ollaan taas saaressa. Välillä ulkona, välillä sisällä ilmalämpöpumpun tarjoaman viileyden hellässä hivelyssä. 

  Sen verran pihahommiakin tehtiin, että otettiin taimilta aurinkosuojat pois. Nyt ne terhakkaina nauttivat aurinkokyvyistä. 

  Ottakoot, aurinkokylpyjä. Minä en enää oikein välitä. Sadetta odottelen kuin pilveä nousevaa. Taitaa odottavan ajalle käydä kuten tavataan sanoa. 

TAVAN TOUKOKUU

  Eilen käytiin Kangastalon Puutarhalla hankkimassa loput taimet. Siellähän oli aamulla lähes tungosta. Ehdittiin tarvittavat keräämään; kaksi kirsikkatomaattia, amppelitomaatti, kaksi kesäkurpitsaa ja kurpitsa. Sitten vielä daalia reunuskasveineen vanhaan muuripataan, sekä sankoon yksi marketta. 

  Tänään laitettiin kasvit maahan. Siis Hilppa laittoi, minä avustin. Nyt on kaikki istutettu. Paitsi herneen ja salkopavun siemenet. Ne löytävät paikkansa huomenna. Ilman avustajaa. Minulla on pientä puuhaa, kun kesänaapuria menen jeesaamaan. 

  On tämä tavan toukokuu. Yleensä ollaan istutuksia suojattu kylmältä, nyt kuumalta. Laitettiin kurpitsoille ja kirsikkatomaateille harso estämään auringon porotusta. Muutama päivä kannattaa pitää, että ehtivät juurtumaan.

  Omenapuu kukkii komiasti suojattujen kurpitsoiden takana.

  Suojattujen tomaattien takana puolestaan kuikkii raparperi koko komeudessaan.

  Kurkun taimet ovat vielä alunperin kylmän vuoksi laitetun harson alaa. Se varmaan huomenna poistetaan, koska ovat jo juurtuneet, alkaneet pituutta kasvaa. Peruna ja sipuli lykkäävät alkua, joten niitten päältä harso tänään sai lähteä. 

  Mittari näyttää nyt, klo. 16:33, varjossa 28 astetta. Äsken käytiin uimassa. Pintavesi laiturin päässä oli 22 astetta. Ja helle tuntuu jatkuvan, eikä vettä taivaalta ole lupeissa. Me kyllä pärjätään, järvessä pumppu, letkut neljään kohteeseen, mutta metsään asti eivät resurssit riitä.

  Kun on neljä kastelupistoolia käytössä, saattaa joku niistä keljuilla. Laatikollinen vanhoja onneksi on säästettynä. Taas yksi talon nurkalla alkoi vuotamaan. Minä Tollo Pelottomana syynäilin vanhoja vermeitä, löysin varaosia, homma toimii. Niin kauan kuin toimii. Olen nimittäin yhtä ansiokas korjaustöissä kuin eräällä työmaalla eräs "remppa", joka teki kahdesta paskasta moottorisahasta yhden kelvottoman. Mutta kannattaa yrittää, kun lähimpään rautakauppaa on 50 kilsaa ja venematka päälle. 

  Lopuksi kumarras nuorisolle. Nuorten EU-vaalien tulos on julkaistu. Saamieni tietojen mukaan ehdokkaista Li Andersson sai eniten ääniä, ja Vasemmistoliitto eniten puolueista. Äänestysprosentti oli alhainen, mutta silti. Meillä on toivoa. 

PELI ON PELATTU

  Eilen käytiin kotona. Illalla ajettiin Anttolaan nopeusrajoitusten sallimia rajoja lievästi uhmaten, jotta ehdittiin katsomaan Suomen peliä. Ehdottiin, katsottiin, todettiin: päättyi Leijonien taival mm-kisoissa. Päättyi urhean taistelun jälkeen. Tuomarien avustuksella, sanoo joku. No, sellainen kuva jäi, että melko helposti noita jäähyjä Suomelle tuli, ja joitakin jäi viheltämättä. Ruotsin jäähyjä, näin suomalaisen näin. Mutta paremmille hävittiin. Ilman Larmia ei olisi jatkoerää nähty. En siis ole katkera. En, koska urheilu ei ole elämää suurempi asia. Ei ainakaan penkkiurheilu. Eikä sohvaurheilu. 

  Tänään heräsin viiden tunnin yöunien jälkeen kauniiseen aamuun. Aamutoimet, aamukahvi, aamu-uutiset. Hilppakin nousi normaaliaikaan. 

  Kun aamujutut oli hoidettu, läksin katsomaan katiskat. Toisessa ei ollut ketään, toisessa oli. 

  Suurin painoi 920 gramma, seuraava hieman alle 800. Kahta pienempää ei olut tarve punnita. Hyvät fileet on jääkaapissa odottamassa.

  Muikkuakin alkaa saada, nimittäin Koistisen matalikolta. Paunettimies on saanut pyydöt järveen, ilmoitti Anttolan sivuilla, että Harvion muikkua myydään vanhan K-kaupan päädyssä klo. 11:00. Koistisen matalikko se meille ikivanhoille anttolalaisille on. Tänään ei ole tarvis käydä mujetta hakemassa, mutta seuraavan ilmoituksen tullessa luultavasti suuntaa keula kohti maalikylää. 

  Luonto kasvaa, rehevöityy maisema ihan silmissä. Vielä, mutta vettä huutaa. Huomiseksi povataan kolmea, neljää  milliä. Jos edes se tulisi, vaikka enemmän pitäisi. 

  Muuten elämä rahjustaa normaaliin tapaan; Venäjä muskeleitaan vilauttaa, hybridivaikuttaa, Kiina Taiwania pelottaa, Israel tappamista jatkaa, Orpo Purraa peesaa, Suomi kohisten kohti pohjaa vajoaa. Eli kaikki hyvältä vaikuttaa. 

  Antisemitismi on kuulemma lisääntynyt. Hölmöä hommaa. Antaa juutalaisten olla juutalaisia. Israelin johtoa tässä pitää vastustaa. 

  Vielä kerron, että selkä on vihoitellut yli viikon. Sehän niukahti, kun laitoin saunan uuniin puita. Tosi on. Varmaan joku väärä liike ja kylmät lihakset syynä. Välillä on tehnyt mieli vetäytyä lagereilleen lepäämään. En ole kuitenkaan niin tehnyt. Johtuu siitä, että olutvarastossa ei, piru vie, ole yhtään lageria, eikä myöskään mitään muista erityisistä oluttyypeistä. Siksi ei ole, että en ole erityisesti oluttyyppi. 

  Selkä tuntuu nyt aika hyvältä. Hyvä niin. Hilppa saa tästedes laittaa klapit saunan uuniin.