Torstaiksi jo vuosia sitten sementoitunut täydennysmatka lisäkkeineen Mikkeliin on taas takana. Tällä kertaa reitti oli seuraava: Anttolassa muovit kierrätykseen, Metsä-Sairilaan yksi risa sähkölaite ja vanha maalinjämä, bensis, Stellan parkki, mistä sukkulointi torikahvilaan, kirjastoon ja S-Marketiin, Tokmanni, Jysk, Lidl, Anttolan Sale. Nyt taas pärjäillään viikko. Jos ei toisin käy. Ainakin ruoka riittää.
Tänään on ollut hieman viileämpää. Huomenna yhä raikastuu. Ilpin viilennystoiminnon saa pian lopettaa.
Järvivesi on lämmintä. Liiankin, mutta kohta sekin vähän viilenee. Äsken kävin uimassa, kaupungin pölyt pois huuhtelemassa. Piristi se, koska arska tiiraili vain snadisti pilven reunan takaa, ja lounaistuuli puhalteli suoraan laiturille.
Kun kaupungissa käy, niin muut hommat jäävät siltä päivältä vähiin. Ei tosin ole mitään päälle painamassa. Nyt on siis aika, ja aikaa, kirjoittaa.
Reilu kuukausi ollaan jo saaressa aikaa vietetty. Kun kaikki istutukset ja muut pihahommat on tehty, on aika suunnata katseensa muihin hommiin. Eikä pelkästä katseen luomisesta tietysti paljon hyötyä ole. Huomenna on hyvä keli ryhtyä vaikka puunkaatoon. Jos tuota nuorta koivikkoa harventaisi. Antaisi kuivahtaa rasissa. Kun perhe Tiilikainen tulee heinäkuussa, niin pätkisi. Siinäpä konditionaalia kerrakseen. Lopetan sen käytön ja lisään, että Joni on vankka kaveri kanssani halkoja rantteelle kärräämään.
Huomisesta alkaen tulee urheilua. Yleisurheilun eeämmät, heti perään futiksen eeämmät. Sitten vajaan kuukauden huili, ja Pariisin Olympialaiset. Kun ne loppuvat onki sieni- ja marja-aika esillä. Jos on. Toivottavasti alkaisi sadella riittävästi.
Tuo urheilutarjonta ei minua toki sohvaan liimaa. Varmaan muutamia lähetyksiä yleisurheilusta katson. Jalkapalloa paljon. Olympialaisia taas valikoiden.
EU-vaali ratkeaa sunnuntaina. Äänihän tuli annettua jo viikko sitten. Saa nähdä, mihin suuntaa Eurooppa kääntyy, vai kääntyykö lainkaan. Kun ei Orpo sentään Brysselissä ole laivaa kääntämässä. Aika synkkiä visioita on mediassa esitetty. Kyllä me elämme paskamaisia aikoja. Ihan kun ei Putinin aloittama sota, ja Israelin käsittämätön kostonnälkä olisi riittäneet. Jos äärioikeisto voittaa ja jotkut aiemmin maltillisemmat ryhtyvät heidän kanssaan kuhertelemaan, saadaan pian jättää hyvästit ihmisarvolle, ja totutella siihen, että jokaisen on pärjättävä yksin. On pärjättävä lähtökohdista, kohtaloista, kolhuista ja itsestään riippumattomista takaiskuista huolimatta. Mitäs muista, kunhan ne jotka ovat niskan päällä pärjäävät.
En nyt muuta keksinyt. Paitsi, että talvikkiketo saa kuitenkin mielen iloiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti