Viikko on loppumassa, joten on aika valita Viikon luontojutut. Mä mistä alkaisin? No otetaan ensin vaikkapa Viikon lintu, käpytikka. Sitä räksät, muutkin linnut, jahtaavat, pesärosvo kun on, pitkin ympäristöä. Tällä kertaa se parkkeerasi saunan räystäslautaan roikkumaan ja vetämään henkeä.
Seuraavaksi Viikon kasvi. Sananjalka on viikossa kehittynyt maasta pilkistävästä varresta koko komeuteensa. Lempikasvejani, vaikka ei kukillaan komeile.
Vuorossa Viikon hybridi, pyjamaluteet vuohenputkella. Pyjamaludetta vastaan ei ole minulla mitään, mutta vuohenputkea on vaikea nujertaa.
Viikon ääni on käärmeenkarkoittaja. Valitettavasti ilman ääntä, sillä en taida saada blogiini sitä liitettyä. Mutta se on noin minuutin välein toistuva muutaman sekunnin ujellus, äänialaltaan ehkä mezzosopraano. Samalla maahan upotettu varsi värähtelee. Meillä oli ensin yksi, nyt kolme; talon kummallakin pihanpuoleisella nurkalla ja yksi saunalla. Rantakäärmeistä ollaan yhä havaintoja tehty, mutta yhtään kyytä en ole tänä kesänä bongannut.
Sitten Viikon pölyttäjä. Mänty saa aikaan keltaisia lauttoja aj jatkuvasti pyyhkimisen tarpeessa olevia ulkokalusteita. Onneksi ei meille allergiaa.
Viikon ipotus saa sijansa. Itikoita on ilmaantunut vaivaksi asti. Varsinkin aamuisi ja iltaisin niitä saa huiskia olan takaa. Vatsapuoleltakin, jos kuljeksii paidatonna.
Viimeisenä, eikä vähääkään vähäisenä: Viikon herkku. Raparperipiirakka ja raparperikiisseli eivät ole meitä turruttaneet, joten Hilppa loihti raparperikiepautuskakun. Lopputulos juuri kiepautettuna.
Siinä teille viikoksi sulattelemista. Ensiviikolla uudet. Tai sitten ei.
Eilisiltana satoi neljä milliä. T'ännään on ennusteissa joku milli lisää. Jos...? Sillä sateilla on taas tapana kiertää tämä tienoo. Jään odottelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti