ESOTEERISTA JA KYLMÄÄ

  Ajoittain täytyy ihmisen päivittää suunnitelmiaan ja toiveitaan realistisemmiksi. Saareen pääsemisen suhteen on uusi ajatus sellainen, että jos viikolla 19 sinne meno onnistuisi. Sellaista se on; vuodet eivät ole veljiä keskenään. Sinä aikana kun ollaan eläkkeellä oltu, niin vene on saatu vesille aikaisimmillaan 23. huhtikuuta, myöhäisimmillään 10. toukokuuta. Varmaan tuo myöhäisin päivämäärä tulee jäämään voimaan. Lähes viikon takatalvi ei niin paljon vaikuta. Jos ei tule uutta. Pakkaskautta. 

  Aamulla kun dallailin pitkin Hollolan ja Lahden kevyenliikenteenväyliä, viiden asteen pakkasessa ja kylmässä viimassa, tuli mieleen, että joku saattaa sanoa "se siitä ilmastonlämpenemisestä".  Ei sen suhteen kuitenkaan denialistiksi ole syytä heittäytyä. Tsiikailkaapa vaikka maapallon vuotuisen keskilämpötilan tilastoja. 

  Loppupelissä ihan sama, päästäänkö saareen huhtikuussa vai toukokuussa. Kyllä se pottu ehtii vartta lykätä, vaikka viikkoa myöhemmin maahan laitetaan. Näin on nyt helppo sanoa, kun tilanne on tullut selväksi. Tilanne, mille ei mitään voi. Paitsi sopeutua. 

  Ei Anttolaan oltaisi muutenkaan ennen 4. toukokuuta lähdetty. Liisan tanssikoulun esitys on nimittäin pe. 3. huhtikuuta. Pitäähän sinne mennä. Iiriksenkin kaikki näytökset ollaan käyty katsomassa. Liput heti ostettiin, kun Anna ilmoitti nettikaupan auenneen. 

  Iiriksellä jatkuu kova tahti. Aamujäillä käy ennen koulua pari, kolme kertaa viikossa. Koulun jälkeen hän menee hallille. Treenit kestävät kolmesta viiteen, yhtenä päivänä on vielä perään baletti, jolloin rupeama venyy puoli seitsemään. Lauantai on yleensä vapaapäivä, sunnuntaina on parin tunnin treenit. Kyllä tyttö sen kaiken jaksaa. Homma on hänelle niin rakasta. 

  On myös toiveita, joita ei ole tarpeen päivittää. Vaikkapa toivetta lottovoitosta. Se on olemassa, taka-alalla, enhän muuten muutamaa euroa joka viikko rahapelliin laittaisi. 

  Myös toivetta hallituksen järkiintymisestä ei voi päivittää. Hullummaksi vaan tuntuu menevän meininki. Joo, leikkauslistaa kun valmisteltiin, oli tieto ennen julkistamista niin esoteerista, että edes vastuuministeri ei tiennyt sosiaalimenojen leikkauksista, eli ne yllättivät hänet! Mitä hiton virkaa sellaisella ministerillä on? Eikö suuri tavallisten tallaajien joukko lopultakin ala hoksata, mitä on menossa? Ei taida. Denialisti olen kansan järjen palautumisen suhteen. 

  Kylmän kevätpäivän aatoksien lopuksi kylmiä kevätkuvia.

  Viime lauantaina klo. 8:15 näytti maisema aamulenkillä tältä. Neitseellisessä lumessa sain kulkea. Ei edes koirankusettajaa noilla tienoilla näkynyt.

  Tämä kuva on otettu 10. toukokuuta 2022. Aika lailla oli vielä jäätä rikottavaksi.

  27. huhtikuuta 2019 oltiin jo saaressa muistaakseni päivä oltu.

  7. toukokuuta 2017 kävin varovasti putken kanssa kuvaamassa sääksen pesimäpuuhia. 

  24. huhtikuuta 2015 ei jäitä enää näkynyt missään.

HITAASTI MENNÄÄN

  Hitaasti mennään kohti kevättä. Ilma kylmenee, sielunkellot soivat myöhemmin. Sielunkellojen soimisella tarkoitan tässä yhteydessä sitä, kun päästään saareen. Sanonta on muistaakseni painunut mieleeni jostain 1970-luvulta, kun eräs viinaanmenevä timpuri mainitsi, että sielunkellot soivat kymmeneltä. Alko näet aukesi siihen maailmanaikaan kello kymmenen. 

  Aamulla sateli lenkillä ollessani räntää ja lunta. Äsken tuli lunta. Ei sentään maahan ole vielä jäänyt.

  Hitaasi mennään myös kohti hyväosaisten valtakuntaa. Valtakuntaa, minkä valtaistumilla istuvat Purra ja Orpo. Kummalla valtikka? Siinäpä kysymys.

  Aamupäivällä tehtiin pieniä keväthommia. Hilppa puhdisti uunin, minä kävin läpi yhden osan liukuovikomerosta. Sen osan, missä on useita mappeja ja muutakin vuosien saatossa säilytettyä kuittia sun muuta dokumenttia. Yli puoli jätesäkillistä tuli poistettavaa, vajaa mapillinen jäi säilytettävää. Kesällä vien säkin saareen, poltan paperit tynnyrissä. Ei niitä ihan roskiinkaan viitsi laittaa, eikä silppuria ole. 

  Tilaa tuli, ja tietoa siitä, mitä hyllyltä löytyy. Inventaario olisi hyvä tehdä useamminkin, mutta parempi myöhään... etc.

  Tyhjät mapit vien joku päivä jäteasemalle. On myös muutakin sinne kuuluvaa tulossa matkaan. Oman yhtiön jäteastioita en viitsi kuormittaa. Pienehkön roskakatoksen vuoksi ovat yksittäisen säiliöt pieniä, koska viime vuonna tuli tähän pieneen taloyhtiöönkin velvoite kerätä myös muovi, kartonki, lasi ja metalli. Hyvä asiahan se on. 

  Nyt näyttää ilma pouvittuneen. Kokonaista yksi astetta on lämmän puolella. Viikonloppuna menee pakkaselle. Ainakin yöt, taitaa olla Anttolassa päiviäkin sinisellä. Voipi olla, että ei ennen vappua saareen päästä. No, Hollolassa syödään perunasalaattia ja nakkeja. Riehakkaimmillaan juodaan simaa, syödään munkkeja. Siinä se kaava viimevuosien vapunviettoon.

  Anttolaan lähtöä ollaan joka tapauksessa hiljalleen valmisteltu. Puutteita on täydennetty reissuvihon antamien ohjeiden mukaan. Listan olen työpöydälle muistin virkistämiseksi väsännyt. Listalta löytyy mm. veneen sammutin (leimattu jo kuukausi sitten), bensaa veneeseen (E95, ostettu 20 L), bensaa ruohonleikkuriin (98E, ostettu 10 L), pienkonebensaa jyrsijään, ostettu 5 L), käärmekarkotin (herätehankina, jos toimii samoin kuin sisällä olevat hiirikarkottimet, niin oletettavasti käärmeiden esiintyminen lisääntyy), verenpainemittari, kamera ja partatrimmeri. Kaikki pitää nykyään laittaa lapulle. Tai ei sentään. Listalta puuttuu ainakin Hilppa. Luotan kai, että hän muistaa itse mukaan lähteä. 

   Voi mennä pari viikkoa ja risat, mutta kyllä sitten saaressa ollaan. Ei aika käy pitkäksi; puuhaa piisaa kyllä juhannukselle asti. Sitten tulee, sieni- ja marja-aikaa odotellessa kiireettömämpää. Mutta ei pitkäveteistä. Perhe Tiilikainen, välillä koko vahvuudessaan, välillä vajaamiehitettynä, viettää aikaansa seuranamme. 

  Loppuun kuva Saarelan tilan rakennuksista1950-luvulla. Navettakin on vielä katto päällään. 

SUORA SÄHKÖLÄMMITYS ON HALPAA

  Suora sähkölämmitys on edullista. Sen sain huomata empiirisesti. Kävi niin, että eilen aamulla menin energiayhtiön sovellukseen, ja kurkkasin samalla, ettei mökillä ole mikään värkki jäänyt päälle. Kävi ilmi, että Avokkaansaaren kohteessa oli energiaa kulunut 1-8. huhtikuuta 69 kwh. No helevetti! Meillä on sama energian toimittaja Anttolaan ja Hollolaan, joten klikkasin auki kodin tiedot. 72 kwh. Siis saaressa oli kulunut sähköä suunnilleen saman verran kuin täällä kotona tuona ajanjaksona. 

  Hätähän siinä iski. Kulutus oli niin iso, että mikään valo, tai edes useampi, sitä selittänyt. Soitin Hanelille. Selvitin asian, ja velj'mies lupasi lähteä käymään saaressa saman tien. Kerroin avainten jemman, sekä mitä hänen kannattaa ensimmäisenä tutki: sähköpatterit. 

  Ei mennyt kuin tunnin verran kun Haneli soitti.

  "Syyllinen löyty. Makkuuhuoneen patteri on lämmänä!"

  Haneli kertoi tarkastaneensa muut patterin myös. Olivat kaikki irti pistorasiasta. Siis yksi patteri, joka ei edes ole koko aikaa täysillä huutanut, on kuluttanut saman verran kuin koko huushollimme jääkappeineen, pakastimineen, liesineen, uuneineen, valaistuksineen, televisoineen, tietokoneineen, pesuhuoneen lattialämmityksineen. En kadehdi pätkääkään sähkölämmitteisen talon omistajia. Myötätuntoa kyllä löytyy. 

  Olimme Hilpan kanssa jo ehtineet miettiä virrankulutuksen syytä. Olimme sitä mieltä, että patterit olivat pois päältä. Hilppa sanoi jopa kokeilleensa ennen lähtöä kyseistä makuuhuoneen patteria, ja se oli tuntunut kylmältä. Minä muistin samoin tehneeni. Mutta, mutta... Olin sen patterin termostaatin jossain vaiheessa "napsauttanut", eli patteri yritti pitää lämpötilaa sellaisena kuin se oli termostaattia säädettäessä. Siksi patteri ei sitä kokeillessamme ollut kuumana. 

  Mutta ei selityksiä. Mea culpa, mea maxima culpa! Minun tehtäväni on hoitaa tuollaiset asiat. Irrottaa sähkölaitteet pistorasiasta, huolehtia ylipäätään siitä, että mikään muu sähkövirtaa tarvitseva värkki jää päälle kuin etäohjattava pistorasia, jonka avulla saan ilmalämpöpumpun päällä/pois päältä. 

  No, onneksi ei moka tullut kalliiksi. Kaikkiaan ehti patteri tehdä hiirten oleskelua niille mukavammaksi muutaman päivän maaliskuun lopusta ja huhtikuun alusta reilut kymmenen päivää. Alle 100 kwh yhteensä. Muutamalla eurolla siitä selvittiin. 

  

  Oppia tuli taas. Taas kerran. Tarkista aina kahdesti, tai kolmasti, kaikki tarpeelliset toimenpiteet!

  Nyt näyttää kulutus Saarelassa nollaa. On noista sovelluksista jotain hyötyä. 

  Sitten vielä, Kovan päivän iltaa mukaillen, muut uutiset. Valtiovarainministeri Purra aikoo puuttua eläkkeisiin. Eli jos tuo toteutuu, hallitus pettää taas kerran lupauksensa. Mitä me eläkeläiset voimme tehdä? Mennäänkö lakkoon? Siitä syntyy kuitenkin dilemma. Jos työntekijä menee lakkoon, niin hän ei mene töihin. Jos eläkeläinen menee lakkoon, niin hän ei ole enää eläkkeellä, sillä eläkkeellä olo on hänen työnsä. Jos eläkeläinen siis menee lakkoon, hän ei voi olla eläkkeellä, joten hänen täytyy mennä töihin elääkseen. Menee monimutkaiseksi.  

  Vielä toinen empiirinen juttu. Yle Areena mainostaa itseään sanomalla, että luo yle-tunnus, niin voit katsella, ja jatkaa katselua, kaikilla laitteillasi. Ei pidä paikkaansa! Minä kokeilin mikrolla, tehosekoittimella ja espressokeittimellä. Jätin kokeilut siihen, sillä ei onnistunut. Ei millään niistä. 

  Loppukuvaksi laitan sellaisen, joka ei sitten vähimmässäkään määrin liity ylläolevaan kirjoitukseen. Kuva on vanhempien jäämistöstä. Se on tuntemattoman nappaama, oletan, että 1960-luvun alkupuolella. Ottopaikasta ei ole tietoa. Henkilöistä tunnistan saletisti Pirskasen Pekan. Mielestäni eturivissä kolmas vasemmalta, mies huopikkaissa, voisi olla Hämäläisen Janne, eli Posti-Janne. Pisin äijä keskellä takarivissä muistuttaa Montosen Reinoa, eli Pölkin Reinoa. Mikä lie näytös menossa? Metsätöihin liittyy, oletan.

PIKKU-BARBI

  Eilen oltiin katsomassa KaTa:n esitystä Prinsessa Ruususen syntymäpäivät. Mukava tapahtuma. Kaikki seuran ryhmät luistelukoululaisista varttuneimpiin ja taitavimpiin K-ykkösläisiin pääsivät estradille. 

  Ohjelma oli seuraava: 

  

  Osa 1. Vieraat ja lahjat. Prinsessa nukahtaa. 17 osiota, kesto 50 minuuttia. 

  Puoliaika 30 minuuttia.

  Osa 2. Herätysyritykset. 17 osiota, kesto 45 minuuttia.

  Iiriksellä oli töitä. Hän esiintyi monessa osiossa. Yleensä yhtenä joukossa. Osan 1 osiossa 7, Barbit, Iiris kuitenkin Pikku-Barbina johdatti Barbit areenalle. 

  Iiris kuuluu K3-ryhmään. Muut Barbit kuuluivat K1-  tai K2A-ryhmään, joten he olivat kooltaan Iiristä paljon isompia. Oli hauska katsoa, kuinka Pikku-Barbi paineli ujostelematta tahdissa itseään vähintään päätä pitempien ja edistyneempien kavereidensa keskellä.

  Taitaa olla niin, että huomisesta lähtien Iiriskin kuulu K2-ryhmään, sen alimmalle tasolle. Kuvat eivät ole kovin laadukkaita. Ne ovat kuvakaappauksia Jonin ottamalta videolta. 

  Liisa ja serkkunsa, jokusen kuukauden vanhempi Milla, jaksoivat myös hyvin katsella läpi esityksen. Asiaa varmaan auttoi  väliajalla buffeesta haetut herkut. Mekin Hilpan kanssa nautittiin grillimakkarat. Hyvän säväyksen teki hallin viileydessä. Siinä muisteltiin, että ei me varsinaisia makkaransyöjiä olla, kun ei viime kesänä kertaakaan niitä syöty. Muut grillaukset ovat tulleet etualalle. 

  Edellisestä luontevasti seuraavaan. Nyt ovat piinaviikot käynnissä. Meillä piinaviikot alkavat perinteisesti huhtikuun alussa. Piinaa kestää siihen asti, kun jäät ovat Luonterin tienoilta sulaneet. Silloin piinaviikot vaihtuvat kesäsesonkikuukausiksi. Piinaa piitää kestää vielä ainakin kolme, ehkä jopa neljä viikkoa. Pitää kestää, mitä kestää, minkä kestää. Jäät eivät kylläkään kohta kestä. Jos tiedosta kiitätte, niin eipä kestä. 

LOHTUA MUSIIKISTA

  Lohtua ikäviä uutisia täynnä olevaan maailmaan on viime aikoina tuonut kahden mestarin tuotannon kahlaaminen. Neil Youngin kaikki studioalbumit olen lopputalven ja alkukevään aikana lenkkeillessäni kuunnellut läpi. Bob Dylanin kohdalla sama homma on menossa. Olen nyt kuunnellut tuotannon suunnilleen 1980-luvun loppuun asti, eli mielestäni parhaat levytykset taas kertaalleen. 

  Kaksi ehdotonta mestaria minulle, Niilo ja Bob. Mutta kumpi on ykkönen? Molempien parhaat albumit ovat loistavia. Molemmilla on häilyviä kausia, ehkä ei niin kovin onnistuneita kokeiluja tuotannossaan. Joskus tuntuu, kun vaikka Bobin akustisen 1960-luvun alkupuolen juttuja tai Blood on the Tracks- tai Desire-albumia kuuntelee, että tämän paremmaksi ei voi panna. Kun sitten Niilon After the Gold Rush-älppäri tai Rust Never Sleeps, tai Comes a Time, tai Harvest kaikuu korvissa, niin tuntuvat ne lyömättömiltä. Nuo levyt esimerkkeinä herrojen tuotannon parhaasta päästä. Sellaisia löytyy lisää vaikka kuinka paljon.

  Pakko on sanoa, kuten monet arvaavatkin, että kyllä minun listallani Niilo vie ykköstilan. Vie, vaikka Bobiin tietysti jo 1964 tai 1965 tutustuin, Niiloon "vasta" 1970. 

  Niiloon törmäsin Crosby, Stills, Nash & Youngin loistavan albumin Déjà Vu myötä, ja hankin After the Gold Rush'in. Se oli menoa. Pian ostin Niilon aiemmat soololevyt Neil Young  ja Everybody Knows This Is Nowhere. Siitä lähtien kaikki albumit tuli hankittua. Aluksi vinyyleinä, myöhemmin CD:inä. Viime vuosina on levyjen ostaminen jäänyt, kun olen Spotifysta, sittemmin YouTube Musicista tarpeeni täyttänyt. 

  Bobin levyjä en koskaan ole hirveän paljon omistanut. Kirjastosta niitä lainailin, myöhemmin musiikkipalveluista, joten tuotanto on kyllä tutuksi tullut. 

  Joo, vaikka Niilon kerrotaan sanoneen, että ei kannata verrata häntä ja Bob Dylania, sillä Dylan on Mestari, minulle se Mestari on Niilo. 

  Lohtua saa musiikista. Lohtua tarvitaan. Toinen toistaan surullisempia uutisia saa kuulla. Viimeisimpänä Vantaan kouluampuminen. En syyttävää sormea halua mihinkään suuntaa ojentaa. Surullinen vain olen. Samalla ajattelen, että jos Suomessa, maailmalla myös, suhtauduttaisiin jokaiseen sodissa tapetun lapsen kohtaloon samalla tavalla kuin täällä Vantaan tapahtumaan, niin ehkä jotain muuttuisi. 

  Lohtua saa tietysti myös lapsista. Iiiris ja Liisa, koko perhe tietysti, olivat meillä pääsiäisen. Toisen pääsiäispäivänä käytiin Launeen Perhepuistossa. Kuvassa tytöt välipalaa popsimassa. 

  Lohtu ei maailmaa paranna. Se jää meidän ihmisten tehtäväksi. Aika näyttää onnistummeko. Lohtu kuitenkin auttaa pitämään ajatukset ainakin hetken poissa kaikesta paskasta. Hector laulaa bisiissään Lohtu On Rakkaus 

  Lohtu on rakkaus

  rakkaus lohtu on

  Lohtu on rakkaus

  se ihmisille annettu

  ainoa lupaus

  Niin se on. Rakasti sitä sitten ketä tahansa, tai vaikka musiikkia, lohtua se tuo. Jos itseään rakastaa, tai mammonaa, varmaan sekin kyseiselle tuo lohtua? Tai valtaa? Nyt menee liian filosofiseksi pohdiskelu. 

  Huomenna mennään KaTa:n näytökseen PRINSESSA RUUSUSEN SYNTYMÄPÄIVÄ. Jos seuduilla ootte, mukaan vain.

VIERAITA LISÄÄ

 Vieraita on. Pääsiäinen ja perhe Tiilikainen saapuivat perjantaina, kesäaika livahti ovenraosta viimeyönä. Näistä vieraista perhe Tiilikainen on ykkönen, pääsiäinen menettelee, kesäaika turhanpäiväinen. Siis ei kesäaika ole turhanpäiväinen, mutta väkisin väännetty kellonsiirto on. 

  Minä toimeuduin aamulla vuoden ensimmäiselle kesäaikalenkille. Näkymät olivat olivat yhtä sumeita kuin maailmantilanne, ja lähes yhtä sumeita kuin Suomen hallituksen toimet.

  Näyttää siltä, että kansan enemmistö ei hyväksy hallituksen toimia. Se kansanosa, jolla on inhimillisyys ja oikeudentaju tallella. Se kansanosa ei ymmärrä Orpon jengin touhuja, vaikka he rautalangasta selityksen vääntäisivät. Piikkilangasta joutuvat vääntämään, eikä siitä saa kuin haavoja näppeihinsä. 

  Eilen oli pilvinen poutapäivä. Ei siis aurinkoa, kuten Foreca povasi. Tänään on aurinkoista, kertoo Foreca. Uskoo, ken näkee. Ulkoilua eilen tietysti oli ohjelmassa. 

  Välipalaa ja askartelua lasten ohjelmaan kuului myös. Iiris tutkii samalla varmaan jotain eksistentiaalista kysymystä.

  Ulkoilua on tänäänkin, paistoi tai ei. Päivällä lähtee perhe Tiilikainen Lahteen Jonin sukkulaisten kanssa syömään. 

  Huomenna vielä jatkuu pääsiäinen. Tiilikaiset lähtevät Espooseen. Arki alkaa taas. 

 

  Ei ole kalenteri turvoksissa. Jotain sentään. Ma. 3. huhtikuuta on minulla parturi, ma. 15. huhtikuuta renkaiden vaihto. Ilman kalenterimuistutusta käydään hankkimassa siemenpotut ja -sipulit. Jos muistetaan. Muutenkin hiljalleen varaudutaan kesäsesongin alkuun. Lapulle pitää aina kirjoittaa, jos jotakin tähdellistä mieleen tulee. 

  Tuo "kesäsesonki" on lainaus äiti-Elinalta. Hän ilmaisua käytti jo ollessaan hoivakodissa. Kerran siellä käydessämme kysyin "mitäs tänne kuuluu?"

  "No mitäs tässä, kesäsesongin alkua odotellaan!", hän tokaisi. 

  Oli vielä sen verran tolkussaan, että tuon heitti juuri näihin aikoihin vuodesta. Mutta ei hänen elämänsä enää sesongeista muuttunut. Vuoteessa joutui elämänsä viimeiset vuodet viettämään. 

  Kello on nyt yli puoli kymmenen. Sitä aurinkoa ei näy vieläkään. Sumua näkyy. Sääennusteisiin voi aika lailla luottaa. Ne eivät juuri koskaan pidä kutiaan. 

  Aamupalan syöneet tytöt löysivät pari suklaamunaa. Ne kuuluvat heidän pääsiäiseensä kuin mämmi Juha Miedolle. 

JOTAIN JUTTUA JOSTAKIN

  Pääsiäinen on ovella. Me olemme sisällä. Perhe Tiilikainen on tulossa. Siinä lyhyesti tilanne. Pidemmän kaavan mukaan ehkä kuitenkin kirjoitan. 

  Tiistaina palattiin Anttolasta. Katsoin eilen energiatoimittajan sovelluksesta kulutusta. Vajaassa viikossa meni sähköä saman verran kuin keskimäärin kuukaudessa täällä Hollolassa. Hinnasta en vielä tiedä, lasku tulee ensi viikolla. Mutta halvempaa se on kuin viikko Rukalla, Levillä tai Saariselällä. 

  Hiljaiseloa on Hollolassa ollut. Normipäivä kulkee kuta kuinkin seuraavasti: Aamulla puoli kuusi (+/- puoli tuntia) ylös, aamutoimet, aamukahvi, lenkille, suihkuun, joka toinen tai joka kolmas päivä kauppaan, lukemista, lounas, perräiset, päivälenkki, päiväkahvit, suoratoistoa ja lukemista, iltapala, kuuden uutiset, Emmerdale, pätkä suoratoistoa, lukemista, kokovartalon nojalle. Tämä siis minun osaltani. Hilpan päivässä on samoja elementtejä, mutta tietysti myös eroavia toimintoja. En niihin nyt aio puuttua. 

   Aika tylsältä kuulostaa, eikö? Eipä tässä kovin repäisevää elämää olla hakemassakaan. 

  Perhe Tiilikainen saapuu tänään päivällä. Sitten on taas elämää ja vaihtelua arkeen, tässä tapauksessa myös pyhään. Iiris oli muuten Pääkaupunkiseudun seurojen ikäkausi-cupin finaalissa 5/16. Kärki oli tasainen; ero ensimmäisen ja seitsemännen välillä oli vain kolme pistettä. Anna viestitti eilen, että Iiris siirtyy viikon kuluttua esitettävän kevätnäytöksen jälkeen Mineistä K2-ryhmään. Tahti kiihtyy. Sitten treenejä on sunnuntaisinkin. Vaatii paljon myös vanhemmilta. Iirikseltä ei niinkään, sillä hänelle luistelu on kaikki kaikessa. Taitaa kohta tyttö nukkuakin luistimet jalassa!

  Aamulla läksin lenkille kuuden jälkeen, sillä ennusteen mukaan kahdeksan maissa alkaisi satamaan. Nyt kello on puoli yhdeksän, eikä sateesta tietoakaan. Tämän hetkisen ennusteen mukaan sade alkaa vasta ip. kello 14. No, ennusteitahan nuo ovat, Myös ennusteet pääsiäisen kelistä ovat sitten eilisen muuttuneet parempaan suuntaa. Nyt ei tämänpäiväisten sateiden jälkeen ole juuri vettä tai lunta tulossa. Aurinkoakin huomenna ja 1. pääsiäispäivänä. Hyvä, jos noin menee.

  Sääennusteet ovat tieteeseen perustuvaa spekulointia. Sen sijaan mediassa pullollaan olevat "saattaa tapahtua- tai ehkä-uutiset" ovat pelkkää spekulointia tai tahallista ihmisten hämmentämistä. Älkää antako niiden itseänne lannistaa. Ajatelkaa, että vaikka teille kerrotaan että sota saattaa eskaloitua Venäjän ja Naton väliseksi, niin se saattaa myös päättyä neuvottelujen kautta rauhaan. Vaikka kumpikaan vaihtoehto ei näytä ajankohtaiselta, niin rauhallista pääsiäisenaikaa kaikille.