Hitaasti mennään kohti kevättä. Ilma kylmenee, sielunkellot soivat myöhemmin. Sielunkellojen soimisella tarkoitan tässä yhteydessä sitä, kun päästään saareen. Sanonta on muistaakseni painunut mieleeni jostain 1970-luvulta, kun eräs viinaanmenevä timpuri mainitsi, että sielunkellot soivat kymmeneltä. Alko näet aukesi siihen maailmanaikaan kello kymmenen.
Aamulla sateli lenkillä ollessani räntää ja lunta. Äsken tuli lunta. Ei sentään maahan ole vielä jäänyt.
Hitaasi mennään myös kohti hyväosaisten valtakuntaa. Valtakuntaa, minkä valtaistumilla istuvat Purra ja Orpo. Kummalla valtikka? Siinäpä kysymys.
Aamupäivällä tehtiin pieniä keväthommia. Hilppa puhdisti uunin, minä kävin läpi yhden osan liukuovikomerosta. Sen osan, missä on useita mappeja ja muutakin vuosien saatossa säilytettyä kuittia sun muuta dokumenttia. Yli puoli jätesäkillistä tuli poistettavaa, vajaa mapillinen jäi säilytettävää. Kesällä vien säkin saareen, poltan paperit tynnyrissä. Ei niitä ihan roskiinkaan viitsi laittaa, eikä silppuria ole.
Tilaa tuli, ja tietoa siitä, mitä hyllyltä löytyy. Inventaario olisi hyvä tehdä useamminkin, mutta parempi myöhään... etc.
Tyhjät mapit vien joku päivä jäteasemalle. On myös muutakin sinne kuuluvaa tulossa matkaan. Oman yhtiön jäteastioita en viitsi kuormittaa. Pienehkön roskakatoksen vuoksi ovat yksittäisen säiliöt pieniä, koska viime vuonna tuli tähän pieneen taloyhtiöönkin velvoite kerätä myös muovi, kartonki, lasi ja metalli. Hyvä asiahan se on.
Nyt näyttää ilma pouvittuneen. Kokonaista yksi astetta on lämmän puolella. Viikonloppuna menee pakkaselle. Ainakin yöt, taitaa olla Anttolassa päiviäkin sinisellä. Voipi olla, että ei ennen vappua saareen päästä. No, Hollolassa syödään perunasalaattia ja nakkeja. Riehakkaimmillaan juodaan simaa, syödään munkkeja. Siinä se kaava viimevuosien vapunviettoon.
Anttolaan lähtöä ollaan joka tapauksessa hiljalleen valmisteltu. Puutteita on täydennetty reissuvihon antamien ohjeiden mukaan. Listan olen työpöydälle muistin virkistämiseksi väsännyt. Listalta löytyy mm. veneen sammutin (leimattu jo kuukausi sitten), bensaa veneeseen (E95, ostettu 20 L), bensaa ruohonleikkuriin (98E, ostettu 10 L), pienkonebensaa jyrsijään, ostettu 5 L), käärmekarkotin (herätehankina, jos toimii samoin kuin sisällä olevat hiirikarkottimet, niin oletettavasti käärmeiden esiintyminen lisääntyy), verenpainemittari, kamera ja partatrimmeri. Kaikki pitää nykyään laittaa lapulle. Tai ei sentään. Listalta puuttuu ainakin Hilppa. Luotan kai, että hän muistaa itse mukaan lähteä.
Voi mennä pari viikkoa ja risat, mutta kyllä sitten saaressa ollaan. Ei aika käy pitkäksi; puuhaa piisaa kyllä juhannukselle asti. Sitten tulee, sieni- ja marja-aikaa odotellessa kiireettömämpää. Mutta ei pitkäveteistä. Perhe Tiilikainen, välillä koko vahvuudessaan, välillä vajaamiehitettynä, viettää aikaansa seuranamme.
Loppuun kuva Saarelan tilan rakennuksista1950-luvulla. Navettakin on vielä katto päällään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti