LIPUTUSTA KERRAKSEEN

  Viikko taas lähti kulumaan. Tihkusateisena, muutaman asteen plussalla. Takana on mukava viikonloppu. Iiriksellä oli ensin kisat Myyrmäessä. Palkintojenjaon jälkeen (Iiris oli toinen) Anna ja tytöt tulivat meille. Saatiin elämää tuli taloon.

   Eilen jäälle taas oli Iiriksen mieli. Samoin Liisan. Hollolan jäähallille siis yleisöluisteluun.

  Alkaa Liisaltakin luistelu sujua. Honteloa toki vielä on. 

  Puolen päivän jälkeen lähdettiin ajelemaan Mikkeliin, Emman pojan Leon 4-vuotisjuhliin. Ajokeli oli kurja: Heinolan ja Mikkelin väli oli sateinen ja sumuinen. Palatessa myös, ja pimeyskin painoi päälle. Vanhoille silmille rasittavaa menoa.

  Juhlissa oli mukavaa. Reilut kaksikymmentä henkeä, noin puolet lapsia, muutaman kuukauden ikäisestä lähtien. 

  Minulla alkoi liputusvuoro. Kuukauden kierto taloyhtiöllä on, mutta minä olen pitänyt lippua kauemmin. Nyt aioin sitä nostaa, laskea neljän kuukauden tarpeen. Ja liputusta riittää. Tarkastin netistä asian. Tein myös muistilistan. Neljän seuraavan kuukauden aikana on 15 liputuspäivää. Määrää ovat lisäämässä Martti Ahtisaaren suruliputus, sekä pressan vaalien 1.- ja 2. kierros ja virkaanastujaispäivä. Tänään kahdeksalta alkaa velvollisuuden täyttö Ruotsalaisuuden ja Kustaa Adolfin päivän kunniaksi, päättyy 30. maaliskuuta Ahvenanmaan demilitarisoinnin ja neutralisoinnin juhlapäivään. 

  Eniten liputuksia on vuorollani helmikuussa, viisi, vähiten joulukuussa, yksi. Toivottavasti selviän velvollisuudestani kunnialla. Muutama vuosi sitten meinasi käydä köpelösti. Kun olin lippua nostamassa, niin jotenkin söhlin asiat siten, että narun kiinnitys lippuun ei onnistunut. Ehdin vedellä narusta tovin ennen kuin äkkäsin mokan. Narun toinen pää lillui jo monen metrin korkeudessa. Mikä neuvoksi?  Mietin, että löytäisinkö jostain pitkän kepin, jonka päähän vaikka naulan löisin, sillä yrittäisin saada vedetyksi narun alas. Sitten muistin nähneeni naapuritalon päädyssä jatkettavat alumiinitikkaat. Menin katsomaan. Siellä ne yhä olivat. Paikalle ilmaantui eräs talon asukas tuomaan roskia, ja hänelle selitin ongelman, pyysin lupaa lainata tikkaita. Hän lupasi.

  Hieman pelotti, kun kiipesin jatkettuja tikkaita varmaan yli neljän metrin korkeuteen, sillä yläpää meinasi luiskahdella puolelta toiselle tankoa vasten levätessään. Onnistuin kuitenkin tavoittamaan narun. Ongelma ratkaistu.

  Eipä tarvinnut henkilönostinta tilata, ei lipputankoa kaataa. Olen sen koommin ollut melko tarkka lippua kiinnittäessäni. 

  Siinä juttua. Nyt laputan liputtamaan. Vielä loppuun aamulenkin tunnelmia. 

ESIMAKUA

  Vilu työntään viltin alle laihaa polveaan, eli talvi järjesti etkot. Lunta tuuppasi joillain alueilla kymmeniä senttejä. Hollolassa ei kuitenkaan kuin pari tuumaa, siitäkin vesisade osan on jo sulattanut. Pakkasta on ollut enimmillään kuusi astetta. Nastakengät piti kaivaa esiin, mutta lumikolaa en vielä ole käyttöön ottanut.

  Huomisesta alkaen ilma taas lauhtuu. Ensi viikko ollaan reilusti plussan puolella. Ja vesisateessa. 

  Ei minulla mitään ole talvea vastaan. Parempi lumi ja pakkanen kuin vesi, räntä ja pimeys. Kuitenkin on hyvä, että lauhtuu. Pääsen nimittäin pesemään ikkunoita. Varsinkin parvekelasit ovat tosi likaiset. Alvar Aalto oli sitä mieltä, että ikkunoita ei kannata pestä, sillä valo tulee sisälle "lauhkeammin" pölyisten lasien läpi. Mutta kun on ollut aurinkoisia päiviä, niin, kaikella kunnioituksella, en hänen oppejaan noudata. Tai sitten on pidettävä verhot kiinni, eikä silloin auringonvalo pääse missään muodossa sisään. 

  Elämä Hollolassa on asettunut uomiinsa. Kaupassa käytiin aamusta. Viikonloppuna luultavasti Mikkeliin tenavasynttäreille. Hautausmaalla myös pitää käydä havut ja kynttilät laittamassa. 

  Tässä ollaan vähän samassa asemassa kuin koululaiset ja opiskelijat: meillä alkoi lukukausi. Luettua tulee toki saaressakin, mutta se on kuitenkin melko vähäistä. Kotona on asennoituminen lukemiseen aivan erilainen. Saaressa ollessa ei oikein voi kirjoja edes varata, sillä ne on aina haettava viikon aikana. Samoin  uutuuksissa saattaa olla lyhyempi laina-aika, eikä me myötään Hollolassa kesäisin rampata. 

  Nyt on varaustoiminta lähtenyt käyntiin. Minä aina kiinnostavan opuksen jostain huomatessani laitan sen suosikiksi Lastun sivulle. Nyt, lukukaudella, sitä listaa sitten alan purkaa. 

  Hilppa oli keväällä kirjavarauksensa jäädyttänyt. Nyt kun hän avasi ne, alkoi noudettavaa poksahdella päivittäin haettavaksi. Minulla ei ollut keväällä varauksia sisällä, sillä toimin ennakoivasti. 

  Pian saan muuten Anttolasta kertovan Pirjo Hamiltonin kirjan Talo josta näen unia luettavakseni. Maakuntakirjastosta sitä löytyy tasan yksi kappale, Hartolan kirjastosta. Olen kuitenkin varauslistalla ensimmäisenä. Kirja kertoo kirjoittajan lapsuuden ja nuoruuden Anttolasta. Parilta sen lukeneelta olen kuullut, että vaikka henkilöt esiintyvät "salanimillä", niin he ovat helposti tunnistettavissa. Odotan mielenkiinnolla. 

  Alkuviikon läyhkeestä ollaan selvitty. Oli nimittäin vähintään yksi kalenterimerkintä joka päivälle. Eilen saatiin influenssa- ja koronarokotukset. Nyt kalenteri on blankkona sunnuntaihin asti. Otetaan siis iisisti. Taidan köllähtää lukemaan. Menossa on Louise Pennyn Tree Pines-sarjan yhdeksäs suomennos Särö pimeydessä. Seuraavakin, Kohtalokas kotiinpaluu, (ilmestyy tämän kuun puolivälissä) on varattuna. Vielä lisääkin osia on aikanaan tulossa. Olen sarjaan hurahtanut. Suosittelen. 

BEHIND THE BARS

  Talviaika, pakkasaamu, Heinsuo - Tiilijärvet, täysikuu. Ei pimennyksestä tietoakaan. Keskiyöllä se pimennys taisi olla. The Bright Side of the Moon Bedind the Bars.

  Kun lenkille toimeuduin, näytti mittari tosiaan kotona miinus neljää, Heinsuolla miinus viittä. Ei tuulta. Hyvä keli tallustaa. 

  Ilman kommelluksia ei matka tietenkään sujunut. Kiipesin harjulle Keski-Tiilijärven sivulle ottamaan kuvaa kuusta. Sillä kohtaa ei ollut valoja. Kun tumput kädessä kaivoin puhelinta taskusta, se tipahti maahan. Sitä pimeässä haroessani putosi toinen korvanappi myös. Minä, että voi perkele! Puhelin sentään löytyi helposti, ja sen taskulampputoiminnolla hetken päästä myös korvanappi. Onneksi. Hinnakkaat vastamelukuulokkeet ne ovat, ja melko uudet myös. Olisi katoaminen ottanut pattiin. No, lopulta tuli kuva sitten napatuksi.

  Matka jatkui Iso Tiilijärven etelärantaa. Päivä alkoi hiljalleen sarastaa. Jäätäkin oli hieman rannoille muodostunut. 

  Kipulääkkeen voimalla olen aamuisin käynyt dallaamassa kuntopolkuja. Pientä kipua on polvessa toki koko ajan. Tänään kipu alkoi loppumatkasta säteillä kunnolla. Ehkä täytyy välillä tehdä aamulenkit kuntopyörällä. Vaikka kyllä tuolla ulkona on paljon mukavampaa lenkkeillä. Ja myös mielekkäämpää ottaa kuvia. 

  Kotielämään ollaan taas sopeuduttu. Sopeutumista on helpottanut se, että öinen rapina jatkuu. Saaressa hiiret pitivät omaa peliään. Niitä kolme tuli toimitettua loukulla jyrsijöiden taivaaseen. Sitten oppivat varomaan. Täällä kotona puolestaan yläpohjassa rapisee. Hiiret, tai ehkä oravat, siellä mellastavat. Vaikka totta puhuen en minä ole mitään kuullut. Hilppa se asiasta on raportoinut. Siis minun osaltani sopeutuminen on sujunut ilman ulkopuolista avustusta. Ihan hyvin kuitenkin.

  Siinä päivitystä melko tapahtumaköyhään viikonloppuun. Alkuviikolle onkin sitten tapahtumia joka päivälle. Huipennuksena influenssa- ja koronarokotus keskiviikkona. Pieniä ovat eläkeläisen odotukset, kun viikon huipennus on rokotus. Kohtuudella mennään.  

VASARALLA PÄÄHÄN

  Hollolassa ollaan. Aamulla ennen auringonnousua viimeiset toimet saaressa suoritettiin onnistuneesti. Pihavalojen ja otsalampun avustuksella sujui kaivosta tyhjennyshanan avaaminen ja veneen lastaaminen. Vene tosiaan lastattiin tavaralla. Kahdeksan maissa oli hyvästien aika. 

  Tavaraa oli jo tiistaina autoon vienyt. Nyt se tuli Turusen pyssyn tapaiseksi. Hilppa autolla, minä veneellä kohti Piskolaa. 

  Haneli oli trailerin kanssa rannalla odottamassa. Vene ylös, huolto käyntiin. Se sujui totuttuun tapaan: Hanelilta oli hukassa yksi jos toinenkin hommassa tarvittava kapine. Löytyivät kuitenkin, mikä mistäkin. 

  Kone sai uudet öljyt moottoriin ja perään, samoin öljynsuodattimen. Haneli se päämekaanikko hääri, minä hanslankarina. 

  Peräöljyn valumista odotellessa käytiin kahvilla. Tainakin oli kotona etätöissä. Kun huolto oli valmis, siirsi Haneli trailerin veneineen tuttuun paikkaan. Akku pois, vene peiteltiin talvehtimaan.

  Siitä edullinen huoltopaikka Piskolan ranta on, että kaupantekijäisiksi siitä, että Haneli huoltaa koneen saa kahvit ja mukaan reilusti hirvenlihaa. Tuli luisia paloja keittotarpeiksi ja hyvä kimpale fileetä herkkupaistiksi. Niin kävi viime syksynäkin. En taida huoltopaikkaa vaihtaa. 

  Kymmenen kantissa lähdettiin ajelemaan Päijät-Hämeeseen. Eikä tarvinnut kuin kerran kääntyä takaisin. Ikolan jälkeen nimittäin äkkäsin, että olin unohtanut saappaat. Otin ennen lähtöä autosta lenkkarit, vaihdoin ne jalkaani samalla kun kävin Tainalle hyvästit sanomassa. Ja tietysti saappaat jäivät kuraeteiseen. Onneksi ei oltu kaukana; Hauvatorpan kohdalla auto ympäri, saappaat hakemaan. Uusi yritys oli menestyksekkäämpi. Hollolassa oltiin puolenpäivän maissa. Hyvä tovi meni aikaa kimpsuja ja kampsuja, ruokatarpeita, sekä pakasteita paikoilleen laitellessa. 

  Nyt ollaan jo asetuttu. Karu totuuskin iski jossain vaiheessa kuin vasaralla päähän: minun puolen vuoden iltaespressovuoroni alkoi. Tavaksi on juurtunut, että Hilppa valmistaa saaressa iltaisin espresson mutteripannulla, minä kotona sähköisellä värkillä. Ensimmäiset kupilliset jo juotiin. Taas todettiin, että samoista jauhoista syntyy hieman erimakuista kahvia eri valmistusmenetelmällä. En lähde kumpaakaan paremmaksi sanomaan. Hyviä molemmat. 

  Talvikausi Hollolassa on siis hyvällä alulla. Minä ehdin jo pari kirjaa kirjastosta varaamaan. Kunhan syys kohti talvea etenee, tulee varmasti elokuvissa käytyä. Ja muutakin kulttuuria varmaan löytyy. Elävää musiikkia mieli halaa. Täytyy tarjontaan parinsadan kilsan säteellä paneutua. Kauemmaskin ollaan valmiita matkaamaan, jos sopiva esiintyjä löytyy. 

  Joopa joo. Mukavasti ja tutusti onnistui majan vaihto. Kunhan muistan olla menemättä yöllä kuselle pihan perille. Sekin on kyllä yksi tapahtuma, mikä ei välillä ole lainkaan hassumpi. Eilenkin oli melko komiaa. Vaikka ei tuo kuva yöltä ole. Iltaa siinä eletään. Hampaiden pesureissulla kuvan nappasin. 

VIELÄ YKSI PÄIVÄ

  Päätös on kristallisoitunut. Vielä huominen saaressa ollaan, keskiviikkona korjataan luumme. Lähtö aikaistuu hieman johtuen sääennusteesta. Ilma näyttää kylmenevän. Yöpakkaset ovat kolmea astetta, eikä keskiviikkona nouse koko päivänä plussalle. Eli ulkoisen vesijohdon jäätymisriski suurenee. Mitäs suotta riskiä ottamaan, kun lähtö ei ole päivästä tai kahdesta kiinni. 

  Valmistelujen tekoon on ollut aikaa. Niin paljon aikaa, että melko varmasti jotakin unohtuu. Joko unohtuu tekemättä, tai unohtuu ottaa mukaan. Unohtuu, vaikka on ollut aikaa jopa kirjoitella muistilappuja, aina kun joku asia mieleen juolahtaa. Vanha totuus on kuitenkin se, että muistilapuista ei ole mitään hyötyä, jos ei niitä lue. Eikä niitä lue, jos ei muista, minne on muistilapun laittanut. 

  Hieman skeptisesti luotan kykyymme suorittaa tyylikäs poistuminen kaikkine asiaankuuluvine kommervenkkeineen. Totta puhuen mahdollisuus ainakaan minkään tärkeän asian unohtamiseen on tällä kertaa melko pieni. Niin tarkkaan on tullut kaikki mietittyä. Tosin se ei mikään tae ole. Meidät, lähinnä minut, tuntien.

  Kaikki on siis mietitty, suurin osa täällä tehtävistä toimenpiteistä on jo tehty. Jotain huomenna vielä, mm. (huom. Juha R.) suoltonestesäiliön tyhjennys. 

  Vaahteranlehtiä oli aamulla maa keltaisenaan. Ne on tänään roudattu pois. Aiemmin ovat lokakuun lopulla puut olleet jo kaljuja, nyt lehtiä on vielä aika paljon, mutta niiden putomisen odotteluun ei ole aikaa, eikä tarvetta. Keväällä puhaltelen osan vitelikkoon, ajelen nurmikoilla olevat ruohonleikkurilla silpuksi. 

  No, turha tässä on kevään touhuja ennakoida. Kunhan se aika koittaa, tehdään mitä tarvitsee. Vietetään ensin kuuden kuukauden jakso Hollolassa. 

  Jossakin ennustettiin talven tulevan tänä vuonna aikaisin. Ensilumi tulee kuudelta laulaa Hector. Sehän on melko aikaisin. Tuskin ennustaja sitä kuitenkaan tarkoittaa. Mutta talvi tulee. Talviaikaan siirrytään ensi viikonloppuna. Talvirajoitukset tulevat teille tällä viikolla. Tulevat ne meillekin, älkää olko huolissanne. 

  Pääkoppa on jo jonkin aikaa valmistautunut pimeään aikaan. Äkkiä aika kuluu. Pian tulee joulu. Joulusta alkaa päivä pidetä. Voi alkaa odotella maaliskuussa vauhdilla venyviä päiviä ja mahdollista matkaa saareen. 

  Ennen oli vuodenkierto hieman erilainen. Silloin oli selkeämmin neljä vuodenaikaa. Ja kesällä kesäloma, syksyllä joskus syysloma, kevättalvella talviloma. Kun eläkkeelle päästiin, niin vuosi koostuu  kahdesta jaksosta; kesä saaressa, talvi Hollolassa. Vuodenajat tietysti määrittävät elämää yhä, mutta pääasiallinen kerto määrittyy kahtiajaoksi. Toivottavasti vielä vuosikausia riittää kuntoa ja kykyä jatkaa kahteen periodiin jakautuvaa vuotta. 

  Loppuun laitan kuvan sunnuntaisesta laiturista. Nokkelimmat varmaan osaavat päätellä, että sunnuntaina ei kovin räyhäkkäästi tuuleskellut. 

NOLLAPÄIVÄSOPIMUS

  Nollapäiväsopimus on päällä. Kahdella tapaa. 

  1. Mitään sopimusta ei ole tehty siitä, kuinka monta päivää saaressa vielä ollaan. Mennään lähinnä fiiliksen ehdoilla, sillä sääennusteen mukaan ensi viikon päivät ovat toistensa kaltaisia. Luultavasti torstaina pannaa ovet reikeliin, mutta sitä ei ole sopimukseen kirjattu.

  2. Nollapäiviä vietetään myös ilman suhteen. Öisin hieman nollan alapuolella, päivisin hieman yläpuolella, tai sitten tasan nollassa. Sellaista on lämpötila nyt ja jatkossa. 

  Kun aikaa on, niin pala palalta on paikkojen talvikuntoon laittaminen edistynyt. Lehtiä vaahteroiden alta vielä ensi viikolla täytyy pois roudata, vesikourut puhdistaa, sadevesitynnyrit tyhjentää. 

  Lähtöä edeltävänä päivänä on esissä saunan padan ja kylmävesisaavin tyhjennys, kotapadan "sielun" putsaus noesta, ja pesukoneiden tyhjennys keittiössä.

  Lähtöpäivän aamuna viimeiseksi vesijärjestelmän tyhjennys. 

  27. huhtikuuta saareen päästiin, jos torstaihin asti ollaan,  niin päivää vaille puoli vuotta ollaan täällä oltu. Äkkiä on kuusi kuukautta kulunut. 

  Hieno kesä ja syksy on ollut. Puutarha tuotti hyvin satoa, metsässä mustikoita ja puolukoita vaikka kuinka paljon. Sienikausi on ollut yksi parhaista ikinä. Eipä ole kovin kauas pihapiiristä lähteä marjoja tai sieniä löytääkseen. 

  Hieman haikea on olo. Toisaalta päivä lyhenee vauhdilla, metsän antimia on pakkanen kotona pullollaan, jääkaappiin ei kohta mahdu päivittäiset ruokatarvikkeet, niin täynnä se on purkkeja. 

  Tänään ja huomenna näyttäisi olevan aurinkoista. Ei arska isosti enää lämmitä, mutta koreaa on. Pitää varmaan lähteä tekemään pikku lenkki Luonterilla. Vuoden viimeinen. 

  Kurja tilanne  maailmalla iskee varmaan tietoisuuteen lujasti, kun Hollolaan taas asetutaan. Täällä maailman murheet, vaikka tiedossa ovat, tuntuvat kaukaisilta. Tuntuvat, vaikka toki niiden kauheuden täälläkin hahmottaa. Se vähä, minkä uutisvirrasta voi päätellä, on että en osaa tulevasta mitään päätellä. Pelko kaihertaa. Ei olisi tarvittu Venäjän hyökkäyssodan lisäksi Israelin tilannetta, tilannetta, mikä voi paisua todella isoksi yhteenotoksi. Kuten voi tietysti Ukrainan tilanne myös. Tempora aspera vīvimus, amīce bone. 

   Itäinen taivaanranta häveliäästi punertaa. Päivä alkaa valjeta. Lähden pihalla kässelehtimään.

VIIMEISET AJAT

  Lauantaina Espoossa Iiriksen 9-vuotisilla oltiin. Suolaista ja makeaa mahan täydeltä. Kakkujen ja karkkien kiintiö tuli täyteen. Jouluun saakka jyrkkä esto päällä. 

  Eilen palattiin saareen. Sateessa ajeltiin, mutta sopivasti loppui lääträys kun Potinlahteen saavuttiin. Kaunista, mutta aika raakaa, sillä tuuli oli navakkaa. 

  Sama tahti jatkuu. Välillä paistelee, välillä pilveilee, koko ajan tuulee. Syksyn näköistä on. 

  Aamulla uunien lämmitystä, sitten ulkotöihin. Vaikka lehti ei ole vielä läheskään kokonaan pudonnut, kuljetin pois muutaman lastin vaahteran ja lehmuksen lehtiä.

  Viikko etenee sateettomassa ja hiljalleen viilenevässä säässä. Yöpakkaset tulevat, päivälläkin vain muutama aste plussalla. Hissukseen paikat laitellaan talvikuntoon. Verkkoja lasketaan, verkkoja nostetaan. Suppilovahveroita käydään etsimässä. Luetaan, katsellaan suoratoistoa ja Emmerdalea. Vielä reilu viikko. 

  Äsken saavutti uutinen minut. Martti Ahtisaari on kuollut. R.I.P. Rauhantekijä on poissa. Tässä maailmantilanteessa tarvitaan Martti Ahtisaaria. Toivottavasti heitä löytyy.

  Rauhaa kuuluu myös hallitukselle. Se saa muitten tapahtumien varjossa rauhassa jatkaa epäinhimillistä ohjelmaansa. No, kyllä oppositio varmasti on hereillä. 

  Miksei politiikkojen valehtelu lähes koskaan vaikuta heidän kannatukseensa? Ei ainakaan kovin paljon. Vaikka joillain on puheet sellaisia, että Karl Friedrich Hieronymus von Münchhausen hykertetelee haudassaan. Sitäpä jään pohtimaan.