Täysi päivä takana. Aamulla 7:40 lähdettiin Hollolasta usmuuttamaan Espooseen. Mäntsälässä tankattiin, perillä oltiin 9:01. Iiris oli saanut luvan olla poissa esikoulusta, joten molemmat lapset olivat kotona. Ja olivat valmiina ovella vastassa, suut hevosenkengällä. Vaikka ei juuri tässä kuvassa hymy ole päällä.
Iiris oli niin heiluvaisella päällä, että hänestä en saanut kunnon kuvaa napattua.
Oltiin ap. lasten kanssa ulkona, sillä aikaa kun Anna laittoi ruokaa. Sitten olikin aika Liisan mennä päiväunille. Mainio tyttö hän on; ei muuta, kun vie yläkertaan omaan sänkyynsä, jättää sinne. Liisa nukahtaa ihan itsekseen.
Anna lähti ennen yhtä omille asioilleen. Minä kuskasin Iiriksen ja kaksi hänen kaveriaan kahdeksi Kauniaisten jäähalliin luisteluharjoituksiin. Iiris on talvesta asti luisteluopissa käynyt, ja houkuttelivat hänet jatkamaan. Vielä tämän kuun ajan on neljänä päivänä viikossa kahden tunnin treenit. Jo piruetteja ja hyppyjä ovat alkaneet opettelemaan.
Aika raskaaksi käy vanhemmille tuollainen harrastus. Onneksi Iiriksen kavereiden vanhemmat vievät ja hakevat tytöt vuorollaan. Kesäksikin olisi kuulemma leirejä ja toimintaa, mutta ei Iiris aio sellaisiin osallistua. Jos syksyllä intoa vielä on, niin jatkaa sitten harrastusta. Näin olivat Annan ja Jonin kanssa päättäneet.
Uimakoulussa on Iiris myös käynyt parina sunnuntaina. Alkaa kuulemma jo sujua. Kesällä vetästään kilpaa reimarin ympäri!
Jonia ei tällä reissulla nähty lain. Oli jo duunissa, kun Espooseen saavuttiin, ja meillä oli hoppu lähteä kohti Anttolaa heti, kun se oli mahdollista. No, kyllä perhe Tiilikainen Saarelaan suuntaa, jonain viikonloppuna. Ehkä piankin. Pitää ryhtyä kehittämään Jonille hommia. Hyvillä rengeillä on oma arvonsa.
Kun Anna tuli asioiltaan kolmen jälkeen, lähdettiin ajelemaan Hollolaan. Viideltä kotona, kahvit ja pari palaa leipää, tavarat autoon, eteenpäin.
Kuuden jälkeen Mikkelin Lidlissä, vartin yli seitsemän Potinlahdessa. Vettä oli ripotellut matkan varrella aina välillä. Mikkelistä kun lähdettiin ei juuri vettä vihmonut. Vaan kun päästiin Maljalantielle alkoi tippumaan, ja ihan reilusti. Sade jatkui, kun veneelle päästiin. Me kun ei olla sokerista ei oltu moksiskaan. Lastattiin veneeseen tähdelliset tavarat, eli ruokatarpeet ja henkilökohtaiset jutut. Puutarhaan kuuluvat tarpeet ja muutakin ei kiireellistä jätettiin autoon yöpymään. Pikkasen pääsi sade lastatessa ja vesimatkalla kastelemaan. Ei väliä. Tavarat siirtyivät yli veden melko kuivina.
Kevättalvella oli meikäläisen kroppa siinä kunnossa, että autolla ajaminen oli pidemmän päälle tuskallista. Alle tunnin istumisen jälkeen alkoi kylkiä kivistää, ja oikeaa asentoa ei löytynyt millään. Kun mökkikausi alkoi, tapahtui käänne. Parempaan jopa. Ei ole ollut mitään ongelmaa näitä välimatkoja kaahailla. Vissiin on kroppa päättänyt, että koska välillä täytyy alistua ajotilanteeseen, parempi kun ei enää vihottele. Tai mikä lie, mutta iloinen olen asian tilasta.
Anttolan yli oli eilen mennyt melkoinen ukkosrintama. Oli tuullut ja ryskänyt ihan kunnolla. Ei mitään vahinkoa täällä kuitenkaan huomattu tapahtuneen. Sähköt kyllä pätkivät tiheään. Yhdeksän ja kymmenen välillä eilisiltana ilmoitti etäohjatta pistorasia sähkön katkenneen ja saman tien palaneen kolmetoista kertaa. Ei kuitenkaan yhtään pitempää katkosta ollut. Jossain muualla oli kai aika liuta talouksia ilman virtaa kauemminkin. Aikamoinen ukkoskesä voi olla tulossa, kun alku on ollut tälläinen. Enemmän ukkosia on Saarelan yllä jo käynyt kuin viime kesänä yhteensä. Tai voipi olla, että ei enää näillä seuduilla jyrähtele. On ne ukkosopilvet sellasia vänkyröitä, että kulkevat omia polkujaan. Monasti on rajuja kelejä ihan päälle ennustettu, mutta ovat kiertäneet joltain puolelta. Minä en ukkosia niinkään kammoksu, mutta eivät ne kovin mukaviakaan ole. Paitsi loppukesästä, kun yöt ovat pimeitä, on salamointia hienoa ihailla.
Tämä oli täyden päivän lopuksi kirjoitettua vähemmän täyspäistä jorinaa. Koettakaa kestää.
