VASTUUALUEET

  Meidän pienperheessämme on muotoutunut tietty vastuualuekäytäntö. On tietysti tehtäviä, jotka ovat Hilpan tehtäviksi muodostuneet, ja on tehtäviä, jotka minulle lankeavat. Näiden rajat ovat hieman häilyvät. On sellaisia juttuja, kuten siivous, jotka duunailemme yhdessä, ja on juttuja, joita kumpikin vuorollaan saattaa tehdä.

 Myös hankinnoissa on selvää vastuualueellisuutta. On päivittäistavaroiden, kuin myös muidenkin hankintojen osalta. Luettelen omaan vastuukenttääni kuuluvia asioita:

  -kahvit ja suodatinpaperit

  -leivät

  -suihku- ja saunasaippuat

  -hammastikut

  -wc- ja talouspaperit

  -roskapussit

  -autoon ja moottoriveneeseen liittyvät asiat

  -remontteihin tai työkaluihin  liittyvät asiat

  Kaikki muu kuuluu Hilpan vastuualueeseen, karkeasti jaoteltuna. Totta kai asioita, jotka päätetään ja hankitaan yhdessä. 

  Vastuunaluekäytäntö on hyvä asia. Muuten voisi käydä niin, että joku tarpeellinen tuote pääsisi loppumaan. Tai sitten sitä olisi tuplasti. On myös sanottava, että ilman isompia konflikteja on käytäntö pelannut. Kumpikin on hoitanut leiviskänsä kohtuullisella tarkkuudella, eikä harvoista kömmähdyksistä ole pahemmin sanaharkkaa syntynyt. 

  Se vastuusta. Samalla kun tätä kirjoitan, käyn välillä PHHYKY:n sivuilla kuikuilemassa, joko 70-74 vuotiaitten koronarokotuksen aikavaraus on auennut. Sivuilla lukee vain, että 22.3.2021. Jostain Hilppa oli huomaavinaan, että klo. 12:00 se auki lävähtää. Pitää olla kärppänä, jos vaikka ennen aukeaisi. 

  Pakko tunnustaa, että olin jo yöllä koneella. Heti puolen yön jälkeen kävin tarkastamassa tilanteen. Varmuuden vuoksi. 

  Stressaankohan liikaa? Kyllä rokotukset minullekin varmasti tulevat annetuiksi. Kuitenkin haluan, että ajankohta selviää mahdollisimman nopeasti, sillä se sanelee Anttolaan lähtöä, siellä oleskelun kestoa.  

  Hallitus kai pohtii taas toimenpiteitä koronan rajoittamiseksi. Ulkonaliikkumiskieltoa yhtenä. Saa nähdä kuinka käy. Ei kuitenkaan Päijät-Hämeeseen, eikä Etelä-Savoon, ole mitään järeää tiedossa. Ainakaan kahden samaan kuppikuntaan kuuluvan kohdalle. 

  Jotkut koronarajoituksia vastustavat pitivät viikovaihteessa mielenosoituksen, missä rikottiin karkeasti kokoontumisrajoituksia. Enkä maskeja vellovassa ihmismassassa myöskään huomannut käytettävän. Poliisi ei puuttunut kovin pontevasti tilanteeseen. Sitä asiaa on puitu mediassa ja somessa kannalta jos toiseltakin, joten jäten kolmanelta puimatta. Jääköön lyhteille. Sen kuitenkin sanon, että kun tuo joukkio poistui mieltään osoitettuaan, kuka minnekin, kuka bussilla, kuka junalla, joku sporalla, eräät Datsunilla, niin mahdollisuus moniin tartuntaryppäisiin on suuri. 

  Minä lähden huoltamaan suksia parvekkeelle. Putsaan pohjat, laitan luistovoidetta. Kolmatta, tai neljättä, talvea karvapohjasuksilla hiihdellään, enkä ole niille muuta huoltoa tehnyt kuin kerran vuodessa puhdistanut pito-osuuden. Hyvin ovat pelanneet, sillä ollaan aina hiihdetty valmiilla laduilla, tai ainakin pakkaskelissä. Kun oltiin viime reisulla saaressa, hiihdettiin päivää ennen paluuta saaren ympäri. Edellisenä päivänä oli tuiskuttanut ladun umpeen, ja ilma oli plussalla. Suksien pohjiin alkoi pikku hiljaa tarttua nuoskaa lunta. Puolet matkasta meni suksilla kävelyksi. 

  En ole varma, otetaanko sukset edes matkaa, jos tällä viikolla Anttolaan päästään lähtemään. Voi olla, että ei oteta. Lämmintä on luvattu, joten lumi saattaa jo viikon lopulla olla kokonaan pois jään päältä. Sukset huollan kuitenkin. Alkuviikosta varmaan lähdetään Vesijärvelle hiihtämään. Huomenna on povattu plus viittä astetta, joten luistoa laitan. 

  Ennen suksihuoltoa on obligatorisen kuvan vuoro. Viime vuonna, 6. maaliskuuta, oli Avokkaan maisemissa kuvan kaltaista mosaiikkijäätä. Tuo maaliskuun alun reissu olikin ainoa, joka saareen jääolosuhteissa tehtiin.  

VIIKON VIRHE

  Olen monta viikkoa elänyt siinä uskossa, että pääsiäinen on reilun viikon kuluttua. Johtuu siitä, että joku sanoi joskus, että pääsiäinen on maaliskuun lopulla. En asiaa tarkistanut. Luultavasti kirjoittelin blogeihinkin väärän luuloni mukaisia suunnitelmia. 

  Kuinka ollakaan satuin pari päivää sitten seinäkalenteria muikuillessani huomaamaan, että pääsiäinen on vasta viikkoa myöhemmin. Tämä tietää sitä, että ensi viikon puolivälin tienoissa lähdetään Anttolaan. Tosin maanantaina avautuva koronarokotuksen aikavaraus meikäläisen ikäisille voi muuttaa suunitelmaa. 

  Vihapuheiden aikaa eletään. Naton alaisen tutkimuslaitos StratComin tutkimuksen mukaan Sanna Marinin hallitus vastaanotti tutkimusjakson aikana ”järkyttävän suuria määriä loukkaavia viestejä”. Eli lähinnä naisministerit. Kun raportti julkistettiin, ehätti Jussi Hallo-Aho twiitissään kyselemään, että oliko tutkimus Sanna Marinin tilaama. Eipä ollut, kuten tästä Saku Timosen blogista ilmenee:  https://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2021/03/19/sukkahousuhallitus-ja-tasa-arvo/?fbclid=IwAR36sJZ3P3EuIp1YpbH2gpK1osV1yFbFUKWWTlTYQWLYlsrAVc0uIVVs3bw.

  Kun Karri "Paleface" Miettinen eräässä haastattelussa ihmetteli persujen ja heidän kannattajien vihapuheiden määrä, sekä sitä, miksi se sallitaan, sai hän osakseen järkyttävän vihapuheryöpyn. Ryöpyn, missä lytättiin mies musiikkeineen ja mielipiteineen murskaksi. Kuvastaa kovinkin komiasti tätä aikaa. 

  Kun Tim Sparv otti kantaa rasismiin, naisurheiluun ja USA:n poliisiväkivaltaan, niin arvatkaa mitä? Vihapuheella ei ollut rajaa. Monet ilmoittivat myös, että eivät enää mene katsomaan maajoukkueen pelejä. Jopa kriitikot älähtelivät politiikan sotkemisesta urheiluun. Että silleen! Politiikka kun on ollut kauan, ja tulee olemaan vielä kauemmin, osa kaikkea urheiluun liittyvää. 

  Tietysti on kolikolla toinen puoli. Varmasti tuli Palefacelle ja Tim Sparville paljon myönteistäkin palautetta. On vaan niin, että ne myönteiset tahtovat hukkua paskan alle. 

  En yhtään ihmettele, jos moni kammoksuu mielipiteittensä ja ajatustensa julkituontia. Ei varmasti ole mukavaa saada sontaa niskaansa. Minä olen säästynyt isommilta ryöpyiltä. Johtunee siitä, että blogieni lukijamääät ovat tosi pieniä. Onneksi. 

  Vihapuheista en puhu enempää, sillä eivät vihapuheet puhumalla lopu. Eivät ne tietysti lopu myöskään sillä, että niistä ei puhuta. 

  

  Kauniita päiviä on ollut. Pakkastakin. Aamulla oli kahdeksen miinusta, aika kova tuuli. Ja oli liukasta.  Kun aurinko päivällä sulattaa pinnat, yöllä tulee pakkasta, niin lopputuloksen tietää. Hiekoitusmäärärahat on kai jo käytetty, sillä vain pienelle osalle kulkemiani kevyen liikenteen reittejä oli soraa löytynyt. Matkasta selvisin, kiitos nastakenkien ja varovaisuuden. 

  Koska ei muuta mieleen juolahda, niin kuvia loppuun laitan. 

 Ensimmäisessä isä-Erkki, Haneli ja minä. Kuva on otettu kai 1961, kun olimme juuri muuttaneet Anttolan vanhan Säästöpankin rakennukseen. Kuva on minulle sen takia muistorikas, että siinä näkyvästä radiosta, merkiltään Luxor, tuli muutaman vuoden kuluttua ensimmäinen bassovahvistimeni The Picturesin harjoituskämpälle. Keikoilla meillä oli sentään oikeat styrkkarit (yksi oma, yleensä toinen lainattu).

Vielä otos vuoden takaa. Lumitilanne oli tuolloin toisenlainen, eli lumeton. 

SYLLOGISMI

  Sopivasti tultiin sunnuntakina Hollolaan. Pääsin vt. talonmiehen hommiin heti maanantaina. Märkää lunta oli tullut yöllä, tuli lisää päivällä, joten pari kertaa kolailin vastuualueeni. Taisi aikaa moiseen kulua yhteensä kolmatta tuntia. Suoraan sanottuna alkaa lumihomma tympiä. Onneksi ei isompia tuiskuja ole näköpiirissä.

  Aamulla kävellessäni panin merkille, että lunta tosiaan on. Aurausvallit ovat monin paikoin yli metrin korkuisia, ja valtavia lumikasoja on mm. koulujen pihojen laidoilla. Tulkoon kevät, sulakoot lumet. Mutta ei jäät. Vielä. Kerran on halu ennen veen väljää saaressa käydä. 

  Tänään on eläkäisten päivässä ohjelmaa: pesukoneen korjaaja tulee. Toivottavasti kuntoutuu masiina. Likapyykkiä on pestävänä melkein kuin Suomen Hiihtoliitolla 2001.

  Tapahtuma löytyy eiliseltä myös. Ovikello soi iltapäivällä. Avasin oven. Ulkona seisoa pari nuorukaista. Toinen kertoi heidän olevan eräästä kodinturvayhtiöstä. Hän sanoi, että he ovat kartoittaneet alueen talouksien turvajärjestelmien tarvetta, ja että he ovat tulossa keskiviikkona kertomaan halukkaille tuotteestaan. 

  "Parikymmntä minuuttia tapaaminen kestää. Kaksi aikaa on vielä jäljellä, klo. 13:15 ja klo. 16:50. Kumpi aika laitetaan?"

  Meikäläisen reaktio oli sama, kuin puhelinmyyjien kohdalla. Kun minulle aletaan sanelemaan, vaihtoehtojen puitteissa, mitä tulee tehdä, karvat nousevat pystyyn. 

  "Kiitos tarjouksesta, mutta en ole kiinnostunut. Jos tuollaista palvelua tarvitsen, otan yhteyttä tarpeellisiin tahoihin."

  Laitoin oven saman tien kiinni, vaikka kaveri yritti vielä jotakin selittää. Ei tietysti kovin ystävällistä toimintaa, minulta. Kaupustelijat varmasti haistattelivat poistuessaan, kiroilivat paskamaista äijää. Olisivat esittäneet asiansa toisin niin olisin ainakin kuunnellut loppuun asti, mitä sanottavaa heillä oli. 

  Puhelimyyjien suhteen on nykyään helpompi tilanne. Jostain syystä puhelimeni, niin ja Hilpan puhelin myös, on alkanut, ilman mitään itse tehtyä säätöä ilmoittaa, kun joku epämääräinen taho soittaa. Näytölle tulee numero ja teksti MAHDOLLINEN HÄIRIKKÖSOITTO. Tuollaiset yritykset ollaan hylätty heti. Muutamia sitkeimpiä numeroita olen laittanut jopa estoon. 

  Puhelinmyyjät tekevät toki työtään. Mutta suuri osa heistä on liian päällekäyviä ja pyrkivät sanelemaan, mitä asiakkaan tulee tehdä. Eivätkä jotkut suostu lopettamaan myyntipuhettaan, vaikka heille sanoo, jyrkästikin, että ei kiinnosta. Ainoa konsti on joskus ollut, arkaaista ilmaisua käyttäen, lyödä luuri korvaan. 

  Toinen asia, joka puhelimyynnissä korpeaa. Miksi saman firman asialla soitetaan usein, vaikka soittajille on tehty selväksi, että tuote ei kiinnosta, ja että sen tilaaminen ei ole edes mahdollista, kuten esim. määräaikaisen sähkösopimuksen ollessa vielä pitkään voimassa. Tiedän, että puhelinmyyjät soittavat useista eri toimipaikoista. Luulen, että enimmäkseen yrityksistä, jotka kauppaavat monien firmojen tuotteita. Ei silti olisi vaikeaa luoda järjestelmää, mihin merkattaisiin soiton tulokset, ja se olisi kaikkien muittenkin puhelinkauppiaitten nähtävissä. Voihan olla, että näin tehdään, mutta sitä ei osata, haluta, viitsitä, käyttää. 

  Tänään on toinenkin tapahtuma: yritän saada varatuksi ajan lääkärille. Ei koroaikanakaan ole eläkeläisen elämä ilman päivittäisiä kohokohtia, mitkä katkaisevan arjen kulun. Näistä tulee ottaa kaikki ilo irti. Kuten heittää vartti "small talkkia" huoltomiehen kanssa, puhua muuten vaan mukavia ajanvarauksen terveyssisaren kanssa. Vitsi, vitsi, ei sentään. Ei me ihan niin hömelöitä vielä olla. Mutta koronan yhdeksännen aallon jyllätessä asia voi jo olla todellisuutta. 

  Sitten se syllogismi. Syllogismi on Wikipedian mukaan loogisen argumentin tyyppi, jossa kahdesta tai useammasta, todeksi oletetusta lauseesta johdetaan deduktiivisen päättelyn avulla niistä loogisesti seuraava johtopäätös. Siis:

  Miehille kasvaa parta

  Peppe on mies

  Peppelle kasvaa parta

  No, elekee pelästykö! Ei noin pitkäksi parta ehtinyt lomaviikolla venyä. Venytin sen minuutissa kuvankäsittelyllä alla olevasta kuvasta. Pitäsköhän noihin mittoihin pyrkiä ihan oikeesti suunnata? Risupartalook.

EI KETTÄÄ

  Viimeinen päivä on kulumassa. Pakollisten talonmiestehtävien jälkeen käppäilin hieman jäällä. Seuraavia huomioita tein: 

Lunta hiutaloi lievästi, mutta pilviverho yrittää repeillä kaakon suunnalla. Ei näy kettää.

  Hiutalointi on kaunis sana, jota olen kuullut Anniina Valtosen, ylen meteorologin, käyttävän. Anniina on muutenkin pirtsakka likka, selväsananainen ja varma esiintyjä. Sitäpaitsi hän on kehittänyt ranneliikkeistään täydellisen sulokkaat. Kun Anniina demostroi, miten matalapaine leviää koillisesta luoteeseen, on sitä ilo katsella. 

Saaren itäpuolella ja Luonterin alkupäässä ei kettää.

Rupakon suunnalla ei kettää.

Saaren länsipuolella ei kettää.

  Turvavälin noudattaminen on ongelmista pienimpiä näillä seuduilla. 

  Eilen sateli muutaman sentin lunta. Navakka etelätuuli puhalsi kaikki jäljet jäällä sileäksi. Iltapäivällä varmaan mennään hiihtämään, vaikka latua ei ole. Ei ole paljon luntakaan. 

  Lähtösaunominen illansuuksi on suunnitelmissa. Kukas sitä tunjuavana matkaan haluaa lähteä? Kysymys oli retorinen. Retorinen kysymys selkeä juttu. Retorinen vastaus puolestaan myös yleinen. Siis vastaus, jota ei ole tarkoitettu vastaukseksi. 

  Huomenna kerätään aamukahvin jälkeen kamat kasaan, laitetaan paikat kuntoon. Laitetaan myös syksyllä hankitut hiirikarkoittimet pistorasioihin. Laitetaan, vaikka tuntuu siltä, että ne toimivat paremmin ilmoituksena isäntäväen poistumisesta.

  Sitten pakataan kelkka, pahnostetaan autolle, usmuutetaan jäätietä Anttolaan, pikiteitä seuraten Hollolaan. 

  Jäätie kyliltä Paajalaan ja Piekälään tosiaan toteutui, vaikka alkuvuodesta se näytti kaukaiselta haaveelta. Hyvässä kunnossa oli tie viikko sitten kun tultiin. Hyvä se on varmasti huomenna kun poistutaan. Yli 15 kilometriä lyhenee matka Potinlahdesta kylälle. Kiitos tien tekijöille. Eiköhän tuo hyvä työ ole Kiljusen vellosten aikaansaannosta, toisen, tai molempien. 

  Huomenna ollaan taas lähempänä koronaa. Täällä en ole isoa pulttia koko pandemiasta ottanut. Olin päättänyt, että antaa hermojen levätä. Kun ihmisten ilmoille mennään, tulee taas seurattua tarkemmin tilannetta. Tulee, vaikka välillä sylettää. Kyllä humeeti on kovilla, kun enemmän uutisia ja somejakoja seuraa. Tai en tiedä, pitäisikö asioista olla mielissään? Onkan se hienoa, että näin pienestä maasta löytyy niin valtava määrä asiantuntijoita ja besserwissereitä, jotka tieteävät tarkalleen, mitä pitää tehdä, milloin pitää tehdä, ja mitä ei olisi pitänyt tehdä. Kun tuota porukkaa kuuntelee, niin tulee ihmetelleeksi, kuinka kymmenet erilaiset tulkinnat ovat oikeita. Yksimielisyys tulkitsijoiden joukossa kuitenkin löytyy: Hallitus tekee kaiken väärään aikaan ja silloinkin väärin. 

  Lopuksi, tämän kirjoituksen ensimmäisen lauseen innoittamana, laitan luultavasti monelle jo ennestään tutun Fingerporin. Laitan, koska se mainio.

PUU KATUU JA LAHNA HAIKUUNTUU

  Pahin pakkanen hellitti, mutta tuuli yltyi. Eilen oli vielä miinusta yli kymmenen, viiden metrin kaakkoistuuli piti huolen siitä, että ulkona piti olla vaatetta niskassa. 

  Tänä aamuna oli pakkasherra tyytynyt alle kymmenen lukemiin, mutta alkuperäiskansan pohjoiseen häätäneen väestön tuulen jumala Ilmarinen, tai sen häädetyn porukan Biegga-almmái, kuinka vaan, oli yllyttänyt puhurit kuuteen sekuntimetriin. 

  Taina ja Haneli poikkesivat eilen päiväkahvilla. Alkutöikseen "veljpoeka" kaatoi pari kunnon tukkipuuta, männyn ja koivun. Pätkipä vielä kummastakin muutaman tyvipöllin, koska minun sahani on snadisti tehoton noin jykeviin töihin. Vaikka sivutuuli oli navakka, puut kellistyivät juuri sinne, minne pitikin. No, ei koivu onneksi lehdettömänä ole samanlainen purje, kuin kesällä. 

  Kun puut olivat pötköllään, pirttiin kahville. Aikamme turistiin. Vieraat lähtivät ahkio kahta lahnaa köykäisempänä. Minä menin sulattelemaan vesiä saunan padasta ja vesisaavista. Harvemmin on kevättalvella tuollaista tapahtunut, mutta kyllä liki 30 astetta miinusta tekee tehtävänsä.

  Samaan rupeamaan lämmitin saunan kylpykuntoon. 

  Yya-sopimus siis toimi. Eikä siinä kaikki! Haneli oli ennen tänne lähtöään katsonut verkon kotilahdeltaan, ja toi meille kaksi lahnaa. Varmaan siitä ilosta palkkioksi, kun sai kataa nuo puut?

 Rehdisti kilonen, toinen ainakin puolitoista, sopivat lahnat haikutukseen. 

  Yön olivat savusuolassa, aamulla virittelin pöntön alle tulet. Niin, ja pönttöön leppäpurut, pienen katajanoksan, sekä lahnat. 

  Kun tuollainen satsi kypsyy kesäisin kolmessa vartissa, sain nyt pitää tulia reilun tunnin. Lopputulos näkyy kuvassa.

  Ei olla vielä maistettu, mutta luulen, etteivät pilalle ole menneet. Laitanpa vielä takautuvaa kuvaa savustuksesta. 

Tapahtuma täydessä vauhdissa.

Tarkastusvilkaisu hieman alle tunnin pössyytyksen jälkeen. Hyvältä näyttää. Vielä pari puuta, antaahan tulen laantua. 

  Ulkona tosiaan tuulee ja satelee välillä lunta, joten taidamme viettää tänään hiihtolomaviikkomme löhöttelypäivän. Ulos ei mennä kuin välttämättömän tarpeen sanelemana. 

  Huomenna onkin sitten viimeinen kokonainen päivä tälle "lomalle". Sunnuntaina lähdetään jo aamusta Hollolaan. Toinen reissu on tarkoitus vielä jäillä tehdä. Ajankohta riippuu muutamasta asiasta. Koronatilanne, tavallaan, sanelee pääsiäsajan kohtalon. 22. päivä pitäisi aueta ajanvaraus koronarokotukseen meikäläiselle. Saatu aika määrää tietysti, koska ei ainakaan poissa Hollolasta voi olla.

Aika näyttää. Loppuun kaatomies Haneli ja onnistunut kaatokohde. Minun tehtäväkseni on se nylkeä ja laittaa riippumaan...., eikäku pätkiä ja halkoa.

NIIKU JALOSTUU

  Kaikki kehittyy, puhekieli jalostuu. Niikuttelijoita on ollut kauan. Niiku ihan tarpeeksi. Nyt eräs haastateltava radiossa on kehittänyt leposanakäytäntöä. Hänen puheessaan asiat ovat ikäänkuin niiku. Kun puhekieli vielä kehittyy, niin pitkästäkään virkkeestä ei montaa sanaa asiaa löydy. Ei siitä isoa muutosta kaikille seuraa. Eräitten tahojen pitkistäkään puheista ei tahdo asiaa löytyä, vaikka leposanat olisivat nolla.

  Leposana? Googletin sen. Ei tullut sellaista osumaa kuin odotin. Onko asia muuttunut? Muistan, että tekussa v. 1979 suomen kielen opettaja puhui leposanoista. Eli sellaisista kontekstiin kuulumattomista sanoista, joita ihminen puhuessaan päästelee asian väliin. Yleensä tiedottomasti saadakseen aikaa harkita puheitaan. Muistan tämän siitäkin syystä, että onnistuin missaamaan suomen kielen kokeen, ja maikka ei viitsinyt minulle kirjallista koetta pitää, joten hän piti muutaman kysymyksen sisältävän suullisen kuulemisen. Siinä oli yhtenä kysymyksenä "leposana". Selvisin tentistä. Turhaa kaikki, sillä leposana on näköjään nykyään pois käytöstä. Huonoa käytöstä. Poistaa minun vaivalla oppimani tieto.

  Aivan upea talvipäivä näin ensimmäisen keväkuukauden kunniaksi. Aamulla oli mittarissa miinus 28. Puolen päivän jälkeen enää kymmenkunta. Yhden maissa lähti Hilppa hiihtämään, minä lastasin kelkan, tallustelin naapuriin. Lähdimme Hannun kanssa kokeilemaan onkea.

  Vesikannut kyydissä siksi, että saimme vesihuoltosopimuksen mukaista täydennystä talousvesivarastoomme. 

  Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Lähes tuuleton sää. Ilo oli pilkkiä. Tai paremminkin olla, rupatella ja nauttia. Muutamia reikiä kairattiin Leppäniemen kupeelle. Ei nykyn nykyä. Vaimoihmiset dallasivat myös paikalle, kun Hilppa oli vaihtanut kuivat vetimet hiihtolenkkinsä jälkeen. Tässä  ryhmäkuva, missä Hilppa varjona. Maailmaa parannettiin, joskus jopa onkea käytiin nykäisemässä. 

  Ei ollut tungosta jäällä. Ei tosin johtunut liikkumisrajoitteitten kohusta. Ei noissa maisemissa maaliskuisena arkipäivänä läyhke käy koskaan. 

  Tuleva yö on vielä kylmä, huominenkin kunnolla pakkasella, sitten alkaa lauhtumaan. Loppuu armottomin lämmityksen tarve. Mutta loppuu auringonpaiste myös. Kyllä näitä kirkkaita ja kylmiä kelejä olisi mielellään katsellut. Mutta mieluumin ei alle miinus kolmenkympin. Vaikka kuinka paistaisi. 

  Toivottavasti näillä jäillä vielä toinen reissu voidaan tehdä. Luultavasti, sillä uskon jäitten kantavan pitkälle huuhtikuuhun. Eikä suuria näkijäntaitoja tarvita, jos sanoo, että ei 23. huhtikuuta Avokkaansaareen ajella, viimevuotisen tapaan, moottoriveneellä. Parempi kuitenkin olla vetoa lyömättä, ainakaan ei kannata niskaansa pantiksi laittaa. Mikään muu näet ei ole varmaa kuin se, että hallitus on aina väärässä.

ARK(T)INEN AAMU

  Aamu valkeni, aurinko nousi parikymmenen asteen pakkaseen. Ei viitsitty lähteä hiihtämään. Samoin peruttiin naapurin kanssa sovittu pilkkireissu. Mennään huomenna jos ilma on vähän otollisempi.

   Aamutouhuja on toki riittänyt ilman hiihtelyäkin. Jo kuudelta laittelin tulet leivinuuniin. Nyt siellä muhii parin kilon lapapaisti juuresten ja sipuleiden ympäröimänä. Kammarin uunikin on tänään lämmennyt. 

  Ei yöllä kylmä ollut, alle kahdenkymmenen asteen läpötila kuitenkin putosi. Nyt kun uuneja on voinut reilummin lämmittää, tasaantuu lämpö, samalla laantuu energiayhtiöitten käsien hykertely.

  Viiden sentin jään oli kehittänyt vesiavannon kanneksi.  En vielä kantanut saunavesiä jäätymään, mutta illan kahussa kannan, saunan lämmitän. Siitä onkin jo aikaa, kun tukka on jäätynyt piikeiksi saunasta talolle kävellessä.

  Kävin aamulla vilkaisemassa, mitä saunalle kuuluu. Hyvin on tähän asti talvehtinyt. Niin hiiri, tai hiiret, myös. Nyt on saaressa sisimmältään puhtoisia hiiriä, kun olivat syöneet palasaippuan melkein kokonaan. Ei siinä mitään, saippua on "halpaa ku saippua". Olisivat kuitenkin saaneet olla paskomatta saippuakuppiin. Toivottavasti niille tuli ähky ja turvotus ylenmääräisestä saippuan popsimisesta. Nehän on täkäläiset hiiret kuin Daltonin veljesten (Lucky Lukessa) nuorin, pisin ja typerin, Averell, joka popsi vankilassa kaikki saippuat. 

  Ovat hiiret jälkiään jättäneet talollekin. Muutama papana ja pari kusilänttiä oli tuvan lattialla. Tehottomia ovat syksyllä hankitut pistorasiaan laitettavat karkottajat. Tai sitten ovat hiirenpirulaiset hankkineet kuulosuojaimet.

  Hanelin kanssa sovittiin, että hän tulee jonain päivänä kaatamaan pari isoa koivua. Kyllä minä rungot sitten pätkin, mutta parempi jättää kaatohommat ne osaavalle.

  Yleisenä huomiona voin kertoa, että ei korona täälläkään jätä rauhaan. Uutiset siitä kaiken aikaa puhuvat, some, jos siellä erehtyy surffailemaan, pullistelee viisaita neuvoja pandemian hillitsemiseen. Ja hallitus hätäilee, hallitus viivyttelee, hallitus tekee kaiken väärin. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että arvostelijan osa on huomattavasti helpompi kuin yöunensa jo aikaa sitten menettäneen päättäjän. 

  Hilppa kurkisti paistia. Herkulliset tuoksut leijuvat ilmassa. Lihansyönti ei ole mitenkään kannatettavaa puuhaa, mutta kyllä possupala leivinuunissa on sellaista talviruokaa, että sille pikkusormi ollaan annettu. Koko kättä ei kuitenkaan luovuteta. 

  Nyt, 9:47, näyttää mittari ikkunan takana miinus viittätoista. Jos tuuli ei ylly ennustettua kolmea sekuntimetriä navakammaksi varmaan lapapaistin ja perräisten jälkeen käydään saari suksilla kiertämässä, ainakin kerran. 

  Aurinkoa on luvassa muutamaksi päiväksi. Loppuviikosta sää lauhtuu, saattaa sadella luntakin. Kaikki otetaan vastaan. Ei vaihtoehtoja ole, jos saaressa aiotaan oleskella. Ja aioitaan, sunnuntaihin asti ainakin, ehkä maanantaihin. Silloin on viimeistään lähdettävä, tiistaina tulee pesukoneen korjaaja. 

  Pääsiäinen on vielä vähän auki. Riippuu koronatilanteesta, tuleeko perhe Tiilikainen sillon Hollolaan. Jos ei, me saatetaan noita noitia tirkistellä Saarelan tuvan ikkunoista. Mietti Avokkaan Ark(t)isen Seuran jäsen Peppe aamulla avantoa aukoessaan.