NIIKU JALOSTUU

  Kaikki kehittyy, puhekieli jalostuu. Niikuttelijoita on ollut kauan. Niiku ihan tarpeeksi. Nyt eräs haastateltava radiossa on kehittänyt leposanakäytäntöä. Hänen puheessaan asiat ovat ikäänkuin niiku. Kun puhekieli vielä kehittyy, niin pitkästäkään virkkeestä ei montaa sanaa asiaa löydy. Ei siitä isoa muutosta kaikille seuraa. Eräitten tahojen pitkistäkään puheista ei tahdo asiaa löytyä, vaikka leposanat olisivat nolla.

  Leposana? Googletin sen. Ei tullut sellaista osumaa kuin odotin. Onko asia muuttunut? Muistan, että tekussa v. 1979 suomen kielen opettaja puhui leposanoista. Eli sellaisista kontekstiin kuulumattomista sanoista, joita ihminen puhuessaan päästelee asian väliin. Yleensä tiedottomasti saadakseen aikaa harkita puheitaan. Muistan tämän siitäkin syystä, että onnistuin missaamaan suomen kielen kokeen, ja maikka ei viitsinyt minulle kirjallista koetta pitää, joten hän piti muutaman kysymyksen sisältävän suullisen kuulemisen. Siinä oli yhtenä kysymyksenä "leposana". Selvisin tentistä. Turhaa kaikki, sillä leposana on näköjään nykyään pois käytöstä. Huonoa käytöstä. Poistaa minun vaivalla oppimani tieto.

  Aivan upea talvipäivä näin ensimmäisen keväkuukauden kunniaksi. Aamulla oli mittarissa miinus 28. Puolen päivän jälkeen enää kymmenkunta. Yhden maissa lähti Hilppa hiihtämään, minä lastasin kelkan, tallustelin naapuriin. Lähdimme Hannun kanssa kokeilemaan onkea.

  Vesikannut kyydissä siksi, että saimme vesihuoltosopimuksen mukaista täydennystä talousvesivarastoomme. 

  Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Lähes tuuleton sää. Ilo oli pilkkiä. Tai paremminkin olla, rupatella ja nauttia. Muutamia reikiä kairattiin Leppäniemen kupeelle. Ei nykyn nykyä. Vaimoihmiset dallasivat myös paikalle, kun Hilppa oli vaihtanut kuivat vetimet hiihtolenkkinsä jälkeen. Tässä  ryhmäkuva, missä Hilppa varjona. Maailmaa parannettiin, joskus jopa onkea käytiin nykäisemässä. 

  Ei ollut tungosta jäällä. Ei tosin johtunut liikkumisrajoitteitten kohusta. Ei noissa maisemissa maaliskuisena arkipäivänä läyhke käy koskaan. 

  Tuleva yö on vielä kylmä, huominenkin kunnolla pakkasella, sitten alkaa lauhtumaan. Loppuu armottomin lämmityksen tarve. Mutta loppuu auringonpaiste myös. Kyllä näitä kirkkaita ja kylmiä kelejä olisi mielellään katsellut. Mutta mieluumin ei alle miinus kolmenkympin. Vaikka kuinka paistaisi. 

  Toivottavasti näillä jäillä vielä toinen reissu voidaan tehdä. Luultavasti, sillä uskon jäitten kantavan pitkälle huuhtikuuhun. Eikä suuria näkijäntaitoja tarvita, jos sanoo, että ei 23. huhtikuuta Avokkaansaareen ajella, viimevuotisen tapaan, moottoriveneellä. Parempi kuitenkin olla vetoa lyömättä, ainakaan ei kannata niskaansa pantiksi laittaa. Mikään muu näet ei ole varmaa kuin se, että hallitus on aina väärässä.

ARK(T)INEN AAMU

  Aamu valkeni, aurinko nousi parikymmenen asteen pakkaseen. Ei viitsitty lähteä hiihtämään. Samoin peruttiin naapurin kanssa sovittu pilkkireissu. Mennään huomenna jos ilma on vähän otollisempi.

   Aamutouhuja on toki riittänyt ilman hiihtelyäkin. Jo kuudelta laittelin tulet leivinuuniin. Nyt siellä muhii parin kilon lapapaisti juuresten ja sipuleiden ympäröimänä. Kammarin uunikin on tänään lämmennyt. 

  Ei yöllä kylmä ollut, alle kahdenkymmenen asteen läpötila kuitenkin putosi. Nyt kun uuneja on voinut reilummin lämmittää, tasaantuu lämpö, samalla laantuu energiayhtiöitten käsien hykertely.

  Viiden sentin jään oli kehittänyt vesiavannon kanneksi.  En vielä kantanut saunavesiä jäätymään, mutta illan kahussa kannan, saunan lämmitän. Siitä onkin jo aikaa, kun tukka on jäätynyt piikeiksi saunasta talolle kävellessä.

  Kävin aamulla vilkaisemassa, mitä saunalle kuuluu. Hyvin on tähän asti talvehtinyt. Niin hiiri, tai hiiret, myös. Nyt on saaressa sisimmältään puhtoisia hiiriä, kun olivat syöneet palasaippuan melkein kokonaan. Ei siinä mitään, saippua on "halpaa ku saippua". Olisivat kuitenkin saaneet olla paskomatta saippuakuppiin. Toivottavasti niille tuli ähky ja turvotus ylenmääräisestä saippuan popsimisesta. Nehän on täkäläiset hiiret kuin Daltonin veljesten (Lucky Lukessa) nuorin, pisin ja typerin, Averell, joka popsi vankilassa kaikki saippuat. 

  Ovat hiiret jälkiään jättäneet talollekin. Muutama papana ja pari kusilänttiä oli tuvan lattialla. Tehottomia ovat syksyllä hankitut pistorasiaan laitettavat karkottajat. Tai sitten ovat hiirenpirulaiset hankkineet kuulosuojaimet.

  Hanelin kanssa sovittiin, että hän tulee jonain päivänä kaatamaan pari isoa koivua. Kyllä minä rungot sitten pätkin, mutta parempi jättää kaatohommat ne osaavalle.

  Yleisenä huomiona voin kertoa, että ei korona täälläkään jätä rauhaan. Uutiset siitä kaiken aikaa puhuvat, some, jos siellä erehtyy surffailemaan, pullistelee viisaita neuvoja pandemian hillitsemiseen. Ja hallitus hätäilee, hallitus viivyttelee, hallitus tekee kaiken väärin. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että arvostelijan osa on huomattavasti helpompi kuin yöunensa jo aikaa sitten menettäneen päättäjän. 

  Hilppa kurkisti paistia. Herkulliset tuoksut leijuvat ilmassa. Lihansyönti ei ole mitenkään kannatettavaa puuhaa, mutta kyllä possupala leivinuunissa on sellaista talviruokaa, että sille pikkusormi ollaan annettu. Koko kättä ei kuitenkaan luovuteta. 

  Nyt, 9:47, näyttää mittari ikkunan takana miinus viittätoista. Jos tuuli ei ylly ennustettua kolmea sekuntimetriä navakammaksi varmaan lapapaistin ja perräisten jälkeen käydään saari suksilla kiertämässä, ainakin kerran. 

  Aurinkoa on luvassa muutamaksi päiväksi. Loppuviikosta sää lauhtuu, saattaa sadella luntakin. Kaikki otetaan vastaan. Ei vaihtoehtoja ole, jos saaressa aiotaan oleskella. Ja aioitaan, sunnuntaihin asti ainakin, ehkä maanantaihin. Silloin on viimeistään lähdettävä, tiistaina tulee pesukoneen korjaaja. 

  Pääsiäinen on vielä vähän auki. Riippuu koronatilanteesta, tuleeko perhe Tiilikainen sillon Hollolaan. Jos ei, me saatetaan noita noitia tirkistellä Saarelan tuvan ikkunoista. Mietti Avokkaan Ark(t)isen Seuran jäsen Peppe aamulla avantoa aukoessaan. 

SAARESSA

  Saaressa ollaan. Reilu neljän kuukauden tauko mahtuu väliin. Asiaa kun positiivisesti pohtii, niin vaikka ei näillä jäillä toista kertaa tänne tultaisi, avovesien aikaan ei ole enää kahtakaan kuukautta. 

  Perillä oltiin jo ennen yhtätoista. Jäällä mainio keli kulkea: vajaa kymmenen senttiä lunta.

  Pihalla lunta on reilummin. Paikoin on kinostanut ihan kunnolla. Sikäli ikävää kulkea, että viimeeksi sataneen lumen alla oleva hankikanto ei kanna joka paikassa, vaan jalka solahtaa läpi. Lumikenkää kyllä kannattaa. Ongelmana kuitenkin on, että vaikka lumikengillä tallaa polun, niin se ei sitten saapasjalassa kanna. Lumikengillä ei oikein viitsi puuceehen mennä. Liian monimutkainen prosessi. Toivottavasti polut kovettuvat yön aikana kestäviksi.

  Jäätä on laiturin kohdilla varmaan liki 40 senttiä. Ei kaikki teräsjäätä, mutta ei tarvitse sen puoleen huolta kantaa. 

  Nyt iltapäivällä alkaa pirtissä olla parikymmentä astetta. Tähdelliset hommat on tehty. Rappujakin pystyy jo kulkemaan ilman köysiä ja jäähakkua. 

  Huomenna hiihdellään aamusta naapurin avaamaa latua. Iltapäivällä mennään pilkille. Olisipa yhtä aurinkoinen ilma kuin tänään.

  Koska kirjoitin, minkä kirjoitin, niin en kirjoita enempää. Jotenkin ajatukset eivät kestä läjässä. Toisena päivänä ehkä enemmän tarinaa.

  Muutama kuva vielä kauniista kevätalvisesta päivästä.

JÄSENKORJAAJAT

  Algoritmit, nekö asialla? Vai onko meille asennuttu salakuuntelulaitteita? Jommin kummin, sillä tänään tipahti postilootaan mainos kahdelta eri jäsenkorjaajalta. Yrittävät päästä hartiakipujani peukaloimaan. En taida kuitenkaan ryhtyä moiseen. En ole näet ihan varma, onko tässä kyse "members only"-jutusta, vai mitä jäsenkorjaajia mainostajat ovat. Sen myönnän, että monissa klubeissa olisi jäsenkorjaajille työsarkaa. Kuten siinäkin, josta Groucho Marx erosi, perustelunaan, ettei halua kuulua kerhoon, joka hyväksyy hänet jäsenekseen.

  Leikki sikseen. Jos ei "oikea" lääkäri apua keksi, niin mietin uudestaan. Jäsenkorjaajat, ainakin nuo, jotka mainoksensa minulle toimittavat, kehuvat olevansa Koulutettu jäsenkorjaaja, mestari, ja molemmilla on mainoksessa ylimpänä, isolla fontilla SUOMALAINEN JÄSENKORJAUS. Eli lienevät jonkinlaisen koulutuksen alalle saaneet. Jos "oikea" lääkäri ei apua kipuihini löydä, ei ole hiijen visse, ettenkö jäseneksi jäsenkorjaajien jäsenkorjattavien joukkoon liittyisi. 

  Taas tuli katseltua hiihtoa. Hyvin Suomen likat hiihtivät. Ruotsi romahti, Norja ylivoimainen.

Kirikamppailussa kolmanneksi on varmasti enemmän kuin monikaan odotti. 

  Ennen hiihtoa käytiin ajelulla. Käytiin Kauppakeskus Karismassa ip-pesulassa pyykkiä pesemässä. Meille kävi nimittäin siten, että reilu viikko sitten pesukone poksahti. Kodinkonehuolto saatiin katsomaan maanantaina. Piirilevy on kaput. Ruotsista tilasivat uuden AEG:hen. Tulee Lahteen luultavasti huomenna. Sitten huollosta soitetaan, sovitaan korjausaika. No, me ollaan ensi viikko saaressa, joten seuraavalle se menee. Käytiin tänään pari Ikeakassillista pyykkäämässä, jotta ei olisi hirveää määrä pestävää, kun Anttolasta palataan. 

  Minä kävin tänään verikokeessa. Siellä selvisi, että lääkäri oli laittanut lähetteen myös sydänfilmiin. Ei siitä ollut puhetta, kun verikokeesta sovittiin. Eikä se aikaa varatessakaan mistään ilmennyt. Ok, varasin netissä ajan. Sain sen loppukuulle, 24.3. Kun sain tilanteen selville, yritin varata aikaa omalääkärille. Eihän se onnistunut. Hänellä on varauskalenteri auki huhtikuun lopulle, eikä yhtään vapaata aikaa ollut. Pitää soittaa parin viikon kuluttua uudelleen. Ehkä lääkäri on siihen mennessä avannut kalenteria pidemmälle. Näin opasti terveydenhoitaja. Siten toimitaan. Ei tässä mitään akuuttia ole menossa, toivottavasti. Sain juuri kipulääkkeen reseptin uusittua, joten pärjäilen kyllä taas jonkin aikaa. 

  Maanantaina Anttolaan. Sain eilen taas raportin paikan päältä. Hyvä keli jäällä kulkea kuuluu olevan Avokkaan seuduilla. Mieli palaa, kohta kroppa sinne pääsee. Jos ei ihan mahdottomia tapahdu. 

  Tällään loppukuvaksi otoksen nimeltä Joutsenlento, otettu 8. syyskuuta 2013 aikaisin aamulla Avokkaan pohjoispäässä. Siis aamusoudulla. Tuosta tapahtumasta ei tullut jousenlaulu minulle, joutsenesta en tiedä. 

TALVIURHEILUA

   Sorruin katsemaan hiihtoa. Tekemisen puute lienee syynä. Ei olisi kannattanut. Jännitys kun rajoittui siihen, voittaako Johaug yli vai alle minuutilla toiseksi tulleen. Suomalaisista Roposen hiihto oli hyvä, kymmenes. Minuutin ja kolme varttia Johaugia jäljessä. Hirvee on ero. Jos Therese puhtain eväin noin kaiken aikaa hiitää, niin tietysti on lätsää nostettava.

  Urheilu on aina tarvinnut ylivoimaisia yksilöitä, jos ei muuten, niin esimerkiksi nuorille. Kuinka hyvin kerran dopingtuomion kärsinyt esikuvaksi sopii? No, kunhan pistää tenavat liikkumaan, niin menköön. 

  En muista, että minulla olisi snadina ollut esikuvaa hiihdossa, vaikka omasta pitäjästä löytyi olympiamitalisti Kolehmaisen Eero. Eikä tullut minusta hiihtäjää, vaikka hiihto oli talvisin arkipäivää, ja suksilla tein jääaikaan koulumatkat, viisi kilometriä sivuunsa. En ollut edes alaluokilla kisojen kunkku. Auvisen Masa oli meidän luokan samppijooni. 

  

  Kyllä noilla sivakoilla oli hyvä hiihtoon totutella. Kansakoulussa oli jo "rotanloukut" suksissa.

  Minusta olis siis voinut tulla hiihtäjä, tai joku muu urheilja, kun talvet hiihtelin päntiönä, ja kesät tein heinää...

...mutta eipä tullut. Ei urheilu koskaan innostanut. Tietysti tuli lätkää pelattua, puolivolttia nakeltua kesäisin rantalaanilla. 

  Eivät muut harrasteen sentään kokonaan aikuistuvaa juippia vieneet, sillä kuva todistaa teini-iän loppupuollella vielä hiihdon maistuneen. Mukana Seppäsen Timppa.

  Mitäpä on talviurheilusta jäänyt mieleen. Nuorempana olin melkoinen penkkiurheilija, ja Salpausselän kisoissa tuli käytyä joka vuosi. Samoin Lahden mm-kisoissa. Ehkä miellinpainuvimmat muistot ovat vuoden 1989 mm-kisoista, joissa Suomi otti naisten perinteisellä kympillä kolmoisvoiton (Marja-Liisa Kirvesniemi, Pirkko Määttä, Marjo Matikainen), sekä Jari Puikkosen suurmäen kulta pimeässä illassa täpötäydellä hiihtostadionilla.  

  Kuriositeettina muistoista mainittakoon Juha Miedon viidenkympin kisa joskus 1970-luvulla. Ei Jussilla olkein kulkenut. Hän tuli viimeisenä maaliin, latupartio kannoillaan, ja paineli sukset jalassa sisään pukuhuoneen ovesta. Ei kuitenkaan keskeyttänyt, siitä hänelle kunnia. 

  Saimaan Hiihdot jättivät myös muistoihin mukavia pätkiä. Se tunnelma ja pientä poikaa kummastuttava ihmispaljous, kuuluttajan ääni, sekä aina hieno talvikeli. Se oli sitä aikaa. Hiihto oli Anttolassa, pesäpallon ohella, oikeastaan ainoa urheilulaji, mitä harrastettiin. Jaa, taisi jossain vaiheessa olla nyrkkeilykin pop, ainakin Hauhalassa. Siitä esimerkkinä Kauko Eeva, eli tuttavallisemmin "Ievan Kassu". 

  Myöhemmin tulivat lentopallo ja suunnistus, mutta minä olin jo silloin muuttanut muualle. 

  Ei tullut hiihtäjää minusta. Eikä tullut pesäpalloilijaa. Tuli kuitenkin jokusia maakuntasarjan matseja Urheilukentällä katseltua. Vilhusen Otso ja oliko se joku Launonen, kesäanttolalaiset, olivat kantavia voimia. Ja Valtosen Tate. Ja Ollikaisen Osku huuteli katsomassa:

  "Löykee muanuoliaisia!" 

  Ei olisi tullut varmaan suunistajaakaan. Suurin saavutukseni siinä lajissa sijoittuu Porskin keskikoulun viidennelle luokalle. Kallialan Aake se oli suunnannäyttäjänä. Aake sanoi, että juostaan pojat viimeiselle rastille, kiristetään siellä tunnukset. Niin tehtiin. Meitä oli muutama koltiainen, Räihän Ruikku yhtenä, messissä. Kun oltiin saatu tunnukset, paineltiin hiljakseen maaliin. Ei liian aikaisin, mutta sopivasti, ettei Liljan Empulla (liikuntamaikka) ollut syytä epäillä vilunkia.

  Aika tavalla on vuosien saatossa suhteeni urheiluun muuttunut. Syytä en tiedä, on vain loppunut kiinnostus. Tietyt suurtapahtumat kyllä katselen. Mutta en pakonomaisesti. Taisaalta hyvä näin. Jos olisin yltiöinen penkkiurheilija, niin univajetta ja liikakiloja olisi havaittavissa. Sen verran runsaasti tarjontaa nykyään löytyy. 

JOKU SANA KORONASTA

  Rajoituksia astuu voimaan, ulkonaliikkumisrajoituksia valmistellaan. Valituksia kuuluu usealta suunnalta. Ymmärrän, että tilanne on vaikea monen alan yrittäjälle, sekä heidän työntekijöilleen. Mutta nyt on ymmärrettävä, ettei ole kyse ravintola-alasta, eikä matkailualasta, eikä viihdealasta, eikä kuntosaleista, eikä mistään muustakaan alasta. Nyt on kyse koronasta. Korona on sellainen veijari, että se tykkää tarttua siellä, missä on paljon ihmisiä. 

  Monet laskevat rajoitusten aiheuttamia tappioita. Laskeeko kukaan hintaa edes yhdelle mahdollisesti ilman rajoituksia menetetylle ihmishengelle? Tai mahdollisesti rajoitusten vuoksi säästyneelle ihmishengelle? Ei varmaankaan laske. Liikennevirasto ja vakuutusyhtiöt ovat tehneet jonkinlaisia laskelmia ihmisen arvosta. Mutta, mutta... Kuka on mitään sanomaan sellaisen arvosta, jota ei rahalla voi mitata. 

  Turha on myöskään kenenkään syyttää hallitusta, sairaanhoitopiirejä, kuntia, mitään instanssia. Jos jotakin haluatte syyttää, niin syyttäkää ihmisiä. Jos ihmiset olisivat oppineet noudattamaan muutamaa hyvin selkeää ohjetta, niin selkeää, että ne ovat jopa Iiriksellekin, 6 v., tajuttavia, niin tilanne ei varmasti olisi näin paha. Se, että ihmiset olisivat noudattaneet muutamaa selkeää ohjetta, ei tietysti olisi paisuttanut ravintoloiden, matkailukeskusten, lentoyhtiöiden, esiintyvien artistien, keikkajärjestäjien tai kuntosaliyrittäjien lompakoita, sillä ohjeita noudattavat ihmiset eivät örveltäisi ravintoloissa, matkustelisi minne tahansa, ahtautuisi konserttisalleihin tai festarialueille, äheltäisi vieri vieressä juoksumatoilla. Monien yrittäjien tilanne olisi ehkä yhtä huono kuin nytkin, tosin ilman ylempää annettuja rajoituksia. Mutta jos ihmiset olisivat noudattaneet muutamaa helppoa ohjetta, niin jonkinlaista toimintaa, joskin pienimuotoisempaa, luultavasti olisi käynnissä noilla nyt kovia aikoja elävillä aloilla.

  Koska ihmiset eivät ole oppineet noudattamaan, tai eivät ole halunneet noudattaa, muutamia selkeitä ohjeita, niin hallituksen, sairaanhoitopiirien ja kuntien on ollut pakko ryhtyä toimenpiteisiin.

  Niille, jotka yhä ja aina narisevat ohjeiden sekavuudesta etc., sanon, että älkää syyttääkö hallitusta, sairaanhoitopiirejä ja kuntia ohjeiden sekavuudesta. Syyttäkää ohjeiden sekavuudesta ihmisiä, jotka eivät ole oppineet noudattamaan muutamaa selkeää ohjetta, ja ovat täten pakottaneet päätösvallassa olevat tahot ryhtymään heille uutena tulleeseen taisteluun ennen kokemattomia voimia vastaan, samalla kun he joutuvat kamppailemaan pelastaakseen kansan siltä itseltään. 

  Korona on täällä. Kaikkien tulee se tosiasia hyväksyä. Kaikkien tulee toimia taloudellisista menetyksistä huolimatta niin, että ei yhtäkään ihmishenkeä menetetä turhaan. 

  Kun tauti toivottavasti joskus on selätetty, on aika puida tapahtumat, oppia tehdystä. Jälkipyykki tulee olemaan helvetinmoista syyttelyä, sen voin arvata. Syyttelyä, missä syyttäjinä ovat suurelta osin syylliset.

  Sen pituinen se.

  Olen sen verran kalkkis, että en laita tähän Edit, vaan laitan JK. Tuon vuodatuksen päälle esitän hartaan toiveen, että ensi kesänä kaikki, niin syylliset kuin syyttömät, saavat vapaammin, huolien lyhistämättä, syyttämättä tai syyllisiä etsimättä, nauttia keväästä. 

SMART HOME

  Uusi Lidlin lehti mainostaa Smart Home aloituspakettia. Siihen kuuluu reititin ja kaukosäädin. Nämä hintaan 69.99 €. Lisävarusteita voi sitten hankkia tarpeensa mukaan. Smart Homen avulla voi ohjata kodin valaistusta sohvalla kököttäen joko Lidl Home-sovelluksella tai kaukosäätimellä. Ajattelin, aikaani seuraavana ja uutta mielihyvin kokeilevana, että tuollainen! Mutta tarkemmin esitteeseen perehdyttyäni tulin toisiin aatoksiin. Smart Homen avulla voi valita sävyn värillisiin valoihin jopa 16 miljoonasta vaihtoehdosta. Vaikka eläkeläisellä on aikaa, niin ei sentään loputtomiin. Johan yhden valaisimen vaihtoehtojen läpikäymiseen menee vähintään 4500 tuntia, vaikka sekunti per vaihtoehto olisi vauhti. Ja valaisimia on huushollissa aika monta. 

  Vakavasti puhuen en vakavasti systeemin hankkimista harkinnut. Kevyesti puhuen en harkinnut kevyestikkään. Eikä harkitsemattomia hankintoja ole syytä tehdä.  

  Plussalle meni säätila. Yhteinen hiihtoretki kesänaapureiden kanssa täytyi perua, koska vettä Vesijärven jäälle on noussut runsaasti. Aamulla olivat Hollolan kulkutiet luistinrataa tai sohjoa, eli en aamulenkille mennyt. Liikunta jäi siten liikuttavan vähiin. Lähinnä liikuin autolla, kauppaan ja päivällä äitiä katsomaan. Huomenna täytyy topistautua, lähteä liikkeelle, siis ilman autoa. Liukasta voi olla, pikkupakkasta luvataan yöksi. Nastakengillä kuitenkin pärjää. 

  Huomenna ip. mennään sitten Espooseen Liisan synttäreille. Pienimuotoiset kekkerit ne ovat, ja vähät vieraatkin tulevat porrastetusti. Koronarajoitusten puitteissa mennään. 

  Ensiviikon torstaiksi päätetty lähtö Anttolaan taitaa siirtyä muutamalla päivällä. Ilmaantui muuta juttua lauantaiksi ja sunnuntaiksi (6-7. 3.). Mutta maanantaina 8.3. saari kutsuu. Edellyttäen, että ei tule uusia suunnitelmia. 

  Tuosta "edellyttäen että"-sanonnasta tuli mieleen yksi juttu. Menin, eli pääsin, heti tekun jälkeen Hakalle mestariksi. Ensin nuoremmaksi, muutaman vuoden kuluttua vastaavaksi. Tämä sattui alkuvuosina. Olin ystäväni Reiman vetämällä työmaalla apumestarina. Reima on se se sama koiranleuka, josta kerroin vastikään blogissani (13 606  per. 21.2.20121). Joulu lähestyi, ja meille mestareille virtasi tavarantoimittajien ja alaurakoitsijoitten lahjoja. Eli Vodkapulloja ne yleensä olivat, joskus juustokoreja myös. Myös Peltosen Puutavaran myyntipäällikkö toi meille pullot, taisivat olla peräti konjakkia, sekä joulukortit saatteena. Reima luki korttinsa ja sanoi "eiköhän tehdä jekku. Korteissa luki Toivotamme Teille hyvää joulua ja menestykästä uutta vuotta! Toverini kirjoitti perään

Edellyttäen, että tilaatte meiltä heti alkuvuodesta kolme kuutiota raakahöylättyä kakkosnelosta. 

  Ajetaanpa tänään töistä Peltosen Puutavaran kautta!", sanoi Reima silmää iskien.

  Niin teimme. Firman tj. ja omistaja oli Peltosen Jussi, meille molemmille, etenkin vuosia minua kauemmin mestaroineelle Reimalle, kovin tuttu mies, sillä Lahden Haka osti lähes kaikki puutavaransa hänen firmaltaan. 

  Me siis työnnyimme ennen viittä johtaja Peltosen huoneeseen. Reima läjäytti heti manipuloidun kortin pöytään, sanoi "katoppa Jussi, millasia kortteja sun alainen meille laittelee!"

  Jussi otti kortin, sitä hetken tiiraili, sitten hetken meitä. Meni tovi, ennen kuin sytytti, ja hän repesi nauramaan. Kyllä Peltonen Reiman tiesi. Olihan hän monet ravintolaillat Hakan mestareille ja työpäälliköille isännöinyt. Yleisesti oli tiedossa, että noissa kemuissa muut ryyppäsivät, mutta absolutisti Reima tuli känniin ja piti suurinta showta!

  Joopa joo, nauruksi meni se jekku. Oli Reimalla asiaakin Peltosen Jussille. Hän tarvitsi oman talonsa työmaalle alkuvuodesta puutavaraa, ja neuvoteli samalla niiden hinnoista. Neuvottelut sujuivat muistaakseni leppoisasti ja uskoakseni ne päätyivät ainakin ostajaa tyydyttävään lopputulokseen. 

  Sellaisia ostosajatuksia ja muistoja tänään. Eikä kannata pelätä mustaa miestä, tuumii Peppe.