TILASTO TILASTA

  Sivusto https://www.worldometers.info/fi/  on mielenkiintoinen. Siinä näkee ajantasaista tilastoa monista eri asioista. Maapallon väkiluku, syntymät ja kuolemat tänä vuonna sekä tänään, metsäkato, aavikoituminen ja eroosion vuoksi menetetty viljelyskelpoinen maa-ala tänä vuonna, aliravitut ja ylipainoiset ihmiset maapallolla, vedenpuutteen aiheuttamiin tautehin kuolleiden määrä tänä vuonna, paljon muuta. 

  Muutama esimerkki:  

  Aliravittuja ihmisiä on maapallolla n. 850 miljoonaa, ylipainoisia n. 1,7 miljardia. Tästä voimme päätellä, että jos ylipainoiset ihmiset lahjoittaisivat liikaa appamansa ruoan alipainoisille, ongelma molempien ryhmien osalla korjaantuisi kevyesti. Tuollaista toimintaa odottavat kaikki koko ajan lisääntyvälle 10 750:n tänään nälkään kuolleen listalle pian joutuvat. 

  Rahaa laittomiin huumeisiin on tänään käytetty liki 29 000 000 000 $. Se on paljon pätäkkää. Onkohan tuo tieto oikea? Julkiset sotilasmenot tänään ovat nimittäin "vain" n. 1 700 000 000 $, julkisen terveydenhuollon menot 5 300 000 000 $. Nuo luvuthan vipeltävät hurjaa vauhtia koko ajan, tässä olen kertonut tilanteen 8:10 Suomen aikaa. Korjausta heti. Huumeisiin käytetty raha on kertynyt tänä vuonna, ei tänään.

  Lähetettyjen sähköpostien, tviittien ja blogien määrät viuhovat tilastoissa hurjasti. Esim. mailit lähestyvät sadan miljardin määrää. 

  Pallollamme on n. 7 820 000 000 ihmistä, heistä internetin käyttäjiä on n. 4 810 000 000. 

  N. 800 000 000 ihmistä on ilman puhdasta juomavettä, samalla kun autoja on tuotettu tänä vuonna 4 800 000 kpl. 

  Tietokoneita on myyty tätä vuonna n. 25 500 000 kpl.

  Mitäpä noista enempää kertomaan. Katsokaa itse. Luvut ovat muuttuneet taas paljon. 

  Omaa tilastotiedettä:

  Maapallolla on todettu n. 100 000 000 koronatartunta, ja tautiin on kuollut n. 2 000 000 ihmistä. Kuolleisuus on siis n. 2 %. Spekuloidaan hieman. Mennään kauhurealitisella puolelle. Jos koronatartuntoa ennen pandemian kuriin saamista on todettu 200 000 000, ja tautiin kuolleita 4 000 000, niin se tarkoittaa, että suunnilleen 0,0005 %  väestöstä tulee menehtymään koronaan. Se on kutakuinkin sama määrä, kuin alkoholin aiheuttamat kuolemat vuodessa, tai itsemurhiin kuolleitten määrä kahdessa vuodessa. 

  Peppen tilastomatematiikka ei ole eksaktia tiedettä. Kunhan huvikseni ynnäilin. Ei noilla luvuilla ole tietysti muutenkaan mitään merkitystä. Mutta mielenkiintoinen sivusto tuo https://www.worldometers.info/fi/  kieltämättä on. 

  Lainaus ylen Moskovan kirjeenvaihtajan raportista maanantaina.: "Mielenosoittajia on vieläkin vankilan ulkopuolella, jossa Navalnyi kärsiin tuomioitaan."

  Aika täynnä ovat Moskovan vankilat, kun mies joutuu kärsimään tuomiotaan ulkopuolella! Kas, kun ei ole paennut. No joo, saivartelua on mukavaa. Joskus. Usein ei. Päättäkää itse. 

  Saivartelusta toiseen. Onkohan saivartelulla jotain tekemistä saivaretten kanssa? En tiijä, mutta sivareitten ja raivareitten yhteys on merkittävä. 

Näitä aikoja ja maisemia odotellen:

KYSYVÄN KOHTALO?

 

  Muutamaa keskusteluketjua piruuttani seurasin somessa. Siis sellaista, missä joku jonkun ryhmän jäsen kysyy jotakin. Paria seikkaa tekee mieli valottaa. Ensinnäkin sitä, kuinka monenlaista vastausta laitetaan. Ja kaikki syvällä rintaäänellä. Vaikka en paljon voi kehua tietäväni, niin melko uskomattomiksi  tietämiäni "tietoja" löytyy kansan riveistä.

  Toiseksi, miksi kysyä somessa, kun pari klikkausta vaikkapa Googlesta yleensä antaa vastauksen. Ei toki kaikkiin kysymyksiin koneelta vastausta saa, mutta ei sitä silloin saa kaikenkarvaisista  keskusteluryhmistäkään. 

  "Ei kysyvä tieltä eksy", sanotaan. Minusta kuitenkin tuntuu, että kun joku kysyy, ja kymmenet asiasta selvää ottamattomat vastaavat, ei kysyjä ole pelkästään eksynyt, vaan on kuin sokea keskellä Kalaharia ilman keppiä ja koiraa. Ei ihme, että maailma on nykyään täynnä kaikenlaista hourupäätä ja pannukakkuteoriitikkoa. 

  Nyt asiaa niukahtaneesta selästä. Perjantaina, sekä lauantaihin johtavana yönä, selkä oli älyttömän kipeä. Eilen se oli aamulla vielä aika kivulias, mutta tolkkuuntui iltaa kohti. Kävin kevyellä kävelyllä. Viime yö oli jo melko normaali. Aamulla hieman jäykkyyttä, pientä vihlontaa kyykistyessä. Kävin kymmenentuhannen askeleen sauvakävelyllä. Nyt selkä tuntuu melkein terveeltä. Ei kannata vielä hurrata. Ehkä kuitenkin huomenna uskaltaa mennä hiihtämään. 

  Olen viimeaikoina kuunnellut lenkeilläni  Sturgill Simpson'ia. Sain miehestä, tai hänen albumistaan A Sailor's Guide to Earth, vinkin Rohus-Matilta joku vuosi sitten. Lainasin cd:n kirjastosta ja tykästyin mieheen. Sitten Simpson tavallaan unohtui, kunnes joku aika takaperin kuulin jossain Sami Yaffan haastattelussa ylellä tämän mainitsevan Sturgill Simpson'in, ja kuuntelevansa tällä hetkellä miehen musiikkia kaiken aikaa. Siispä latasin Spotify'sta miehen albumit (6 kpl) puhelimeeni. Kyllä äsken mainittu A Sailor's Guide to Earth on, Mertarannan sanassa, ehdottomasti ehkä miehen paras levy. Ei 2019 julkaistu Sound & Fury huono ole, vaikka sitä joissain arvosteluissa näytetään sellaiseksi sanottavan. Ihan kuunneltava, countrysta erilaisia vivahteita hakeva juttu se on. Miehen kaksi ensimmäistä albumia, Hip Top Mountain (2013) ja Metamodern Sounds in Country Music (2014), ovat perinteisempää country-musiikkia. Uusimmat, viime vuoden lopulla peräkkäin julkaistut bluegrass-albumit Cuttin 'Grass Vol. 1: Butcher Shoppe Session ja Cuttin 'Grass, Vol. 2: Cowboy Arms Session, olen kuullut vasta kertaalleen, joten niitä täytyy vielä hieman sulatella. 

  Irrallinen huomio: Neil Young'in musiikillinen taival alkoi The Squires- nimisessä bändissä (1963-1965). Bändi soitti lähes ainoastaan instrumentaalimusiikkia, "rautalankaa". The Squires hajosi, Niilo tutustui Stephen Stills'iin, muutti 1966 Los Angeles'iin, perusti Stephen'in kanssa Buffalo Springfieldin, loppu on historiaa. En miehen tuotannosta, en omasta, tai jossain kokoonpanossa, muista kuin yhden instumentaalibiisin: The Emperor of Wyoming hänen 1. sooloalbumiltaan Neil Young. Täysin varmaksi tiedoksi en voi tätä sanoa. En kuitenkaan ryhdy asiaa missään ryhmässä kyselemään. Ei se kovin tärkeää ole. 

  Tämä ei ole tarkoitettu musiikkikatsaukseksi, vaikka siitä sen suuntainen tulikin. Kuitenkin suosittelen Sturgill Simpson'ia, tietysti Niiloa myös, kuuntelemaan. Ja 1970-luvun Dylan on rautaa.

  Tätä tänään. Mitä lie aatteli Peppe kuvassa v. 1992 Utsjoella, mustavalkoisena, käänteisissä väreissä, puna-armeijan karvahattu päässään? Ei ainakaan somen keskusteluketjuja, ei myöskään Sturgill Simpsonia.

HARMIA HARMIN PERRÄÄN

  Aamulla, kun kolasin lumia, niukahti selkä. Eikö olisi riittänyt lonkkien ja hartioitten pakotus? No, asiassa on hyväkin puolensa: selkään sattuu sen verren, etteivät muut kolotukset tunnu. Harvoin minulla selkä vihoittelee, kerran, pari vuodessa. Yleensä vaiva menee ohi muutamassa päivässä. Nyt minulla on lääkärin määräämää  kipu-, sekä lihaksien rentoutuslääkettä. Toivottavasti ne auttavat pikaisesti. Muuten menee hyviä hiihtopäiviä hukkaan. 

  Ainakin tämä päivä pitää pysytellä kotona. Lukea, katsella toosaa, nauttia arjen elämän pienistä kohokohdista. Ai mitäkö ne ovat? No vaikkapa ne, että joka päivä pystyy missaamaan lukemattoman määrän kelvottomia tv-ohjelmia.  

  Onneksi selkä niukahti vasta, kun olin työni tehnyt, eli pari kolallista  kiikutin enää pois. Eikä lunta kosolti ole vissiin tulossa lähipäivinä. 

  Selkeytän nyt hieman asuinpaikkamme tilannetta. Laitan alle satelliittikuvan.

  Kuvassa talomme on Keinokartanontien alapuolella. Ylhäällä näkyy pari muuta taloa. Ne kuuluvat eri taloyhtiöön. Meillä on kuitenkin yhteiset autokatokset, tuossa talojen välissä. Olen ne numeroineet yhdestä neljään. Meidän talon katospaikat ovat kakkosessa, joten ykkösen ja kakkosen, sekä kakkosen ja kolmosen väli on sellainen, johon ajaa molempien yhtiöiden asukkaita paikalleen. Asumme nro. kolmessa. Minun autoni on melko suoraan ovemme kohdalla, katoksessa 2, oikella puolella. Koska minulla on aikaa, eikä ole tarvetta aamulla töihin sännätä, kuten monilla muilla, niin olen ottanut tavakseni tehdä lumityöt aikaisin aamulla. Samalla kolailen asuntojen 1, 2, tietysti 3 (oma), ja 4 edustat, sekä talon oikeassa päädyssä olevan pyykinkuivaustelineen alueen, sillä se on myös talomme vieraspaikka. 

  Siksi hoidan usein myös naapurien alueet, että nelosen ja kakkosen asukkaat huolehtivat kesäisin meidänkin pihojemme nurmenleikkuusta. Ykkösen reviirin puhdistan siksi, että he ovat iäkkäitä ja herra kulkee rollaattorin kera. He myös huolehtivat postilaatikkomme tyhjennyksestä silloin, kun me olemme saaressa. 

  Tämän pitkähkön alustuksen jälkeen pääsen asiaan. Minä siis hoidan useimmiten tuon yhteisen autokatosvälikön. En edes muista, koska ylläpuolella olevan yhtiön asukkaat olisivat siihen puuttuneet. Olen ajatellut, että menköön, sillä autokatokset ovat heidän tontillaan, ja me olemme mukana aikanaan tehdyllä diilillä, josta ei koidu kustannuksia. Omat sähkömme toki maksamme. Tuo ylempi yhtiö on myös konkreettisesti ylempänä. Ainakin viisi metriä korkeammalla. Kahden talon välistä nousevat portaan, jotka heidän täytyy aina pitää lumesta puhtaan, ja asuntojen edustoilta heidän täytyy kolailla lumet melko kauas, koska siellä ei ole tilaa lähellä. Senkin vuoksi olen mielihyvin lumityöt tehnyt. Joskus jompikumpi seinänaapureistamme autokatoksen välin puhdistaa. Varsinkin iltaisin, jos on lunta tullut. Mutta aamutöistä huolehdin minä, jos kotona ja kunnossa olen. 

  Ja tämän pitkähkön väliselvityksen jälkeen siihen lopulliseen asiaan. Katosten 1 ja 2 välin puhdistaa myös aina joku meidän yhtiöstämme, eli joku niistä, kenellä on auto katoksen kaksi vasemmalla puolella. En juurikaan ole nähnyt siinä hommassa ylemmän yhtiön porukkaa. Muutama päivä sitten, sen edellisen myräkän aikana, huomasin, että joku yläyhtiöläinen oli käynyt hommissa, mutta oli kolannut ainoastaan puolet alueesta, eli katos ykkösen puoleisen osan. Jos suoraan sanon, en kehtaisi tuollaista tehdä. Minusta teossa on jotain samankaltaista, kuin Persujen isänmaallisuudessa: Me ollaan me, muut saavat haistaa pitkän paskan. 

  Tällaisen hieman sekavan vuodatuksen saa aikaan selän niukahtaminen. Toivottavasti saatte siitä selvää. Jos ette, niin ei se kovin suuri menetys ole. Toivokaa myös, hyvät lukijat, että Peppe pysyttelee enimmäkseen terveenä. Sillä ymmärrän huolenne sekavien vuodatuksien mahdollisesta lisääntymisestä.

VIRKAANASTUJAISET JA MILTÄ TUNTUU

   Virkaanastujaiset Washingtonissa sujuivat poikkeuksellisesti mutta rauhallisesti. Media on tulvillaan tietoa tapahtumasta, analyysiä menneestä kaudesta, spekulointia uudesta. Ei tästä sen enempää. 

  Sen sijaan käsittelen hieman virka-astujaisia. Hämärästi muistissani on, kun isä-Erkin kanssa talutettiin lehmää Hauhalaan astutettavaksi. Kärrypolkua pitkin mentiin, Rötsön kanavan yli oli jo jonkinlainen silta tehtynä. Loppupuolella kuljettiin pientä polkua metsän keskellä. Mikäli en väärin muista, lehmää vietiin Montoseen, siihen Hauhalan koulun viereiseen taloon. Siis Soini Montoseen. Vaikka ei tainnut Soini tuolloin olla vielä isäntänä. Matkaa oli muutama kilomeri. 

  Sen muistan, että minua ei laskettu katsomaan tapahtumaa. Tapahtumaa, missä sonni suoritti virkavelvollisuutta, eli virka-astujaisiin. Olin tuvassa nauttimassa mehua ja nisua naisväen vartioimana.

  Ainakin yhden sellaisen kerran muistan, kun sonni tuotiin Piskolaan hommiin. Mistä se tuotiin, siitä ei ole tietoa. Myös sillä kerralla jouduin sisätiloihin, enkä päässyt todistamaan virka-astujaisia. 

  Keinosiemennys alkoi Suomessa 1940-luvun lopulla, mutta ensimmäisen Volkkarin muistelen ilmestyneen Piskolan navetan edustalle joskus 1950-luvun lopulla. Se tiesi uutta aikakautta: virka-astujan paikalle tuli virkamies. En tuolloinkaan päässyt navettaan seuraamaan virkakeinoastujaisia. En kyllä muista asian minua kovinkaan isosti pännineen. Toimituksen jälkeen oli näet kahvipöytä katettuna, ja siihen sain minäkin istahtaa. 

  Luultavasti nuo kylän sonnit olivat virka-astujia. Sillä eihän sonneilla muuta tekoa ollut, kun peijakkaat eivät maitoa heruneet. Lihakarjaa ei tuolloin ainakaan lähitienoilla kasvatettu. Virka-astujilta meni siis virka. Uudet virka-astujat löytyivät keinosiemennysasemilta.

  Nykyään virka-astujia löytyy ainakin koirista ja hevosista. Monet ansioituneet hevoset  eläkepäivikseen astuvat virkaan, missä saavat astua. Koirissa rotuja pidetään puhtaina kenneleissä virka-astujien avulla. Eugeniikkaa, kuten hevosten astujaisetkin. 

  Tällaisilla menopeleillä ne virka-astuttajat liikkuivat ennen. 

  Mitä tuntuu? Siitä on tullut meille inside joke. Hilppa katsoo joskus puhelimesta Forecan sääennustetta. Hänellä oli tapana aina kertoa, että miinus kaksi, tuntuu kuin miinus kuusi, tai miinus neljätoista, tuntuu kuin miinus yhdeksäntoista. Foreca näet kertoo , kuinka tuuli vaikuttaa pakkasen purevuuteen. Nykyisin olen aina valpaana. Kun Hilppa ehtii sanoa lämpötilan, hokaisen perään "milta tuntuu?"

 

  Avasin juuri omasta luuristani Forecan sovelluksen. Siinä kerrotaan, että 

  Kartano, Hollola     

   - 8  °C

  Tuntuu kuin - 15 °C   

  Joo, lunta on alkanut sadella. Jokusia senttejä sitä taas tulee. Huomenna menee läskikeliksi, on nollan tietämillä pari päivää, sitten taas pakastaa. Ihan hyvää talvikeliä. Tosin kymmenen päivän ennuste povaa lumisadetta ensiviikolla joka päiväksi. Ei olisi tarpeen. Kyllä hiihto-Niiloille, -Niinoille myös, on jo sitä tavaraa tarpeeksi. Ihan jäätilanteen vuoksi puhun. Pääsisivät paremmin vahvomaan, jos ei ylenmäärin peitettä tulisi.

  Eilen käytiin Messilän selällä lumikenkäilemässä. Lumikengät olivat tosin turhat kapineet. Lunta oli rantojen tuntumassa, selemmällä oli tuuli puhaltanut sen pois. Kun kysyin rannan lähellä istuvalta pilkkimieheltä jään vahvuutta, hän sanoi sen olevan 15 senttistä. Keskellä selkää, missä tuuli oli tuivertanut lumikerroksen ohueksi, kysyin toiselta kalamieheltä. Hän ilmoitti vahvuudeksi 25 senttiä. Kuten huomaatte, ei toiveeni lumentulon suhteen ole lumituiskusta temmattu. 

  Lunta nyt kuitenkin tulee, tänään ainakin. Lauantaina varmaan lähdetään jäälle hiihtämään. Vaikka, ainakaan eilen, ei latuja sinne oltu ajettu, niin kelkkauria löytyy, Enonsaareen, Lahden suuntaan, muuallekin. Niitä pitkin on ihan hyvä lykkiä. 

  Jään tarkkailemaan lumen kertymistä. Oto-talkkarin pitää olla hereillä. 

VALTA VAIHTUU

   Huomenna vaihtuu valta Washingtonissa. Trump ei aio osallistua. Liekö hyvissä ajoin suunniteltu juttu. Livahtaa Floridaan, ettei syytettäisi mellakoista. Mellakoista, joita toivottavasti ei tapahdu. Vai pelottaako miestä mahdollinen harhaluoti?

  Liikkeellä on uutisia, että hän saattaa viimeisenä päivänään armahtaa jopa sata talousrikoksista tuomittua. Jos niin käy, on turha luulla, etteikö hän hyödy rahallisesti teostaan. Loppuun asti ketku. 

    Aleksei Navalnyi pantiin tekosyillä 30 päivän tutkintavankeuteen. Nyt hän on saamassa syytteen Twitterissä tehdystä herjauksesta. Tuomio voi olla jopa viisi vuotta vankeutta. Jos USA:ssa langetettaisiin tuon kaltaisia tuomioita asiattomasta käyttäytymisestä Twitterissä, niin eräs huomenna työttömäksi jäävä mies saisi melkoisen kakun. Jotain 25 000 tviittiä neljän vuoden aikana. Asiallisia lie ei montakaan. Jostain luin jutun siitä, että valeuutisten levitys somessa on vähentynyt USA:ssa huimasti sen jälkeen, kun Trumpilta laitettiin Twitter ja FB kiinni. Tutkimuksen mukaan Trumpin kannattajat jakoivat hänen tviittejään niitä edes lukematta.

  Oikeasti mietityttää, mitä Trump on kannattajiensa kanssa suunnitellut. Koska kannattajat ovat umpiuskollisia, aseellisia, ja väkivaltaisia, mitä tahansa voi tapahtua. Taitaa joskus kuuden, eli kello kahdeksantoista, maissa alkaa Areenalla lähetys vallanvaihdosta. Seitsemältä näkyy yle ykköselläkin. Taidanpa katsella. Kyllä se Emmerdalen väärti on. Varsinkin, kun Emmerdalen voi perään katsoa tallenteelta. 

  Trumpin lähdön kunniaksi sarjiskunkun elämää. 

 

 Minä en huomenna luovu vallasta, en astu valtaan. Minä menen Vesijärven jäälle lumikenkäilemään. Tänäänkin käytiin Hilpan kanssa dallailemassa Messilässä, mutta maalla. Jäälle mennään vaikka sen takia, että voidaan kysellä joltakulta kymmenistä pilkkijöistä, kuinka paksua jää on. 

  Soitin eilen Hanelille. Kyllä Anttolassa alkaa jäitä olla. Kelkoilla jo ajellaan. Paajalaan ovat usmuuttaneet mönkijällä. Mutta lunta on jäillä, ja arvaamattomia ne taas ovat. Avokkaaseen varmaan päästään, kun se aika tulee. Luonterille ei ehkä ole menemistä. Tosin talvi jatkuu parin päivän leudomman kelin jälkeen melko kylmänä, joten kyllä jäätkin vielä vahvovat. 

  Hampaat on taas laitettu reilaan. Tänään kävin hammaskiven poistossa. Kyllä poraamisen ja paikkaamisen kestää, mutta hammaskivijuttu on epämiellyttävä. Kun liki puolituntia ultraäänimasiinalla operoidaan ja hammasvälejä sorkitaan erilaisilla vekottimilla, niin tuskanhikeä saa pyyhiskellä lopuksi. Ainakin minä. Mutta kun kun on syleskellyt veret pois, niin kohta tuntuu suussa mukavalta. Terveyden ja purukaluston eteen täytyy tehdä uhrauksia. 

  Pari Annan lähettämää kuvaa loppuun. Pakkasta oli Espoossakin, mutta Liisa oli hyvin varustautunut.

  Sisällä tuo epeli on oppinut jo nousemaan keittiöjakkaralle. Melko vahdittavia ovat tenavat tuossa iässä. 

SIVISTYSTÄ

  Katseltiin eilisiltana Netflixiltä Scorsesen pseudodokkari Rolling Thunder Revue: A Bob Dylan Story. Se kertoo 30. lokakuuta 1975 alkaneesta, ja 25. toukokuuta 1976 loppuneesta kiertueesta. Kiertueella Dylan ja osittain vaihtuva joukko kierteli Pohjois-Amerikaa esiintyen myös pienillä paikkakunnilla, pienillä areenoilla, ja se piti sisällään yli 50 tapahtumaa. Mukana olivat mm. Joan Baez, Patty Smith, Roger McGuinn, Joni Mitchell, Alan Ginsberg, ja vaikka ketä. 

  Elokuva koostuu kiertueella otetuista filminpätkistä, sekä uusista haastatteluista. Musiikkia tässä lähes kahden ja puolen tunnin "dokkarissa" on näytetty pienissä pätkissä. Joitain biisejä on tietysti kokonaankin filmille otettu. Erityisesti panin merkille, kuinka upeasti Scarlet Riveran viulu soi vaikkapa kappaleissa  Isis, One More Cup Of Coffee For The Road, Oh Sister,  ja Hurricane.

  Kun aamulla hieman tutustuin asioihin, minulle selvisi, että Dylan löysi Scarlet Riveran vahingossa. Hän ajeli autollaan kaupungilla, ja näki naisen kävelevän viulukotelon kanssa. Bob pysäytti autonsa, meni juttelemaan. Se johti muutaman tunnin jammailuun, sekä kutsuun Rollig Thunder-kiertueelle. Scarlet on sanonut v. 2012, että jos hän olisi ylittänyt kadun sekunteja ennemmin tai myöhemmin, kaikki olisi jäänyt tapahtumatta.

  Olen aina pitänyt Dylanin albumia Desire yhtenä miehen parhaista ja ihaillut sillä kuuluvaa viulunsoittoa. Vasta nyt minulle selvisi soittaja, asiaan liittyvä tarina, ja että studioalbumi Desire purkitettiin vasta Rolling Thunder-kiertueen jälkeen.

  Kyseessä on siis pseudodokkari, sillä mukaan on liitetty kuvitteelisia juttuja. Esim. Sharon Stonen osuus filmissä on epätosi.

  "Dokkarissa on osa dokumenttielokuvaa, osa konserttielokuvaa, osa kuume-unelmaa. Rolling Thunder on yksi eräänlainen kokemus", sanoo elokuvantekijä Martin Scorsese.

  Siispä sivistystä tuli eilen lisää. Hyvä, sillä sitä mahtuu. Toivottavasti vain päässä säilyy. 

  Päivällä lähdetään, viimeinkin, lumikenkäilemään. Eilen oli pakkasta vielä liki 20 astetta, joten emme vieneet luitamme metsään. Päiväkävelyllä sentään käväistiin. 

  Aamulla oli -12 astetta. Kävin tunnin sauvakävelyn tekemässä. Ilma oli silkkaa suuvettä, kun ei viimaa ollut ollenkaan. Nyt (9:30) on mittarissa -10. Kun puolen päivän jälkeen hangille mennään, on varmaan jo reilusti vähemmän pakkasta. Samalla reissulla pitää käydä Messilän ranassa kuikkaamassa, joko latuja vesijärvelle on ajettu. Tykkäämme enemmän hiihdellä jäällä, sillä maastoladuilla on välillää suorastaan tungosta. 

  Huomenna on siivouspäivä. Tänään pitää siis kehittää sopivaa olotilaa ja raivoa siivoustapahtumaan. Aamulla sitten "kovalla sykkeellä", kuten Joni kuulemma aina sanoo, kun jotain ryhtyy puuhaamaan. Anna tämän kertoi. Jatkoi vielä, että sykettä on, mutta esim. siivous sattaa "kovassa sykkeessä" jäädä hieman vaillinaiseksi. Pakko tunnustaa itsessäni olevan vähän samaa vikaa. Sellaisia me miehet ollaan. 

  Huomenna menen myös katsomaan äiti-Elinaa. Kun hoitokotiin soitin, ilmoitin tulostani, kerrottiin, että ei muutosta äidin voinnissa ole havaittu, ei puoleen, ei toiseen. Käyn taas sallitun vartin hänelle juttelemassa. Jospa se jotakin kelloa äidin päässä heläyttää. 

  Laitan loppuun pari lumikenkäilykuvaa per 11. tammikuuta 2019, koska uudempia ei vielä ole. Kaunis talvisää oli silloin. Tänään ei arska paistele, mutta Messillän golfkentän maisemiin taas mennään. 

MAINOKSET JA PERSUKSET

   Emmerdalea tulee katsottua monesti suorana. Eli mainoksia tulee nähtyä pakosti. On niissä kestämistä. Jos tavallinen ihminen käyttäytyisi kaupassa, kuten eräissä mainoksissa käyttäydytään, niin ulos lentäisi. Voisi tulla porttikielto perään. 

  Muuan huonekaluliike rysäyttää 60 %:n alennuksen. Myös jo alennetuista tuotteista. Ja yli tonnin ostoksista vielä 10 pinnaa lisää. Tulee mieleen mieleen joku vanha vitsi Mannesta, jolta varastettiin kamaa. Hän totesi yks'vakaan, että menivät hankintahintaan. Vitsi on tietysti huono, rasistinen ja epäkorrekti. Anteeksi. 

  Ylipäätään kun Maikkaria katson, eli Emmerdalea, muuta ei juuri tule siltä foorumilta tuijotettua, niin mietin sen stradegiaa. Maikkari on kasannut melkoisen koplan suosittuja näyttelijöitä ja julkkiksia riveihinsä. Niitä sitten näkyy joka ohjelmassa. Eikä siinä vielä kaikki. Niitä näkyy keikistelemässä joka mainoskatkon alussa ja lopussa. Suoraan sanottuna kun sitä menoa katselen, tunnen myötähäpeää. 

  Toinen mieltä matalaksi vetävä juttu on Persujen jatkuva toilailu. Nyt ne jotakin listoja haluaa kertätä oppilailta. Sellaisista opettajista, ihmisistä ylipäätään, jotka heitä arvostetelevat, haluavat tietoja tallentaa. Kuulostaa vaaralliselta. Onko ne ihan eri maailmasta?

 

  Kauhulla odottelen ensi viikon keskiviikkoa ja vallanvaihtoa Washingtonissa. Toivottavasti isommilta kahnauksilta säästyvät. Pahaa panee pelkäämään, kun aseellisista mielenosoituksista on kuulunut vihjeitä. 

  Vielä kun noihin ylläoleviin lisää koronan yhä, ja ties kuinka kauan, ihmiskuntaa kahlitsevan jylläämiseen, niin ei mieli mettä keitä. Iloa sentään elämään tuovat talvi, sekä äsken Espooseen puhuttu videopuhelu. 

  Parikymmentä oli tänään meillä mittarissa. Pakko tunnustaa, että en lenkille mennyt. Huilailin kahden päivän lumityörupeaman jälkeen urakalla. Huominen taitaa olla samalainen lötköttelypäivä. Viikonloppuna sitten ladulle ja lumikengille. 

  Sanojen taivutusta vähän vielä äplistelen: Mainos, mainokset, mutta en millään saa oikeelliseksi persut, persukset. En, vaikka mieli tekisi. Mutta ei suomenkieltä saa vääristellä.

  Kesää kohti kuitenkin laahaudutaan. Olen pohtinut Luoterille omaa vaakunaa. Tuosta Halkoluodon kalasääksestä voisi alkaa kehittelemään. 

  Siinä tärkeimmät syöntäin painavat asiat. Huomenna saattaa maailma näyttäytyä valoisampana.