Kaivoin esiin, ihan vaan pölyt pyyhkiäkseni, 1990-luvun alussa kirjoittamani yritelmän. Se on SKIR-niminen scifi-tarina v. 2071 alkavasta matkasta Tau Cetin aurinkokunnnassa sijaitsevalle planeetalle, mistä oltiin saatu jokusia vuosia aiemmin radiosignaaleja. Tuossa kirjoituskoneella naputtelemani käsikirjoitus levällään.
Tarinassa maapallolla ollaan eletty vuosikymmeniä rauhan ja yltäkylläisyyden aikaa. Väkiluku oli saatu pysymään aisoissa, kaikille riitti ravintoa ja vettä. On myös yhteisymmärrystä ja varoja panostaa pitkään avaruusmatkaan.
Miehistöön kuuluu yhdeksän henkilöä, kuusi miestä ja kolme naista. He ovat monesta eri maasta: kaksi Englannista, yksi USA:sta, Saksasta, Ranskasta, Ukrainasta, Kiinasta, Itävällasta ja Nepalista. He matkaavat horteessa Tau Cetin aurinkokuntaan puolella valonnopeudella 25 vuotta. Aluksen nimi oli, kuinkas muuten, FEIDIPPES.
Muistan alkaneeni kirjoittaa Fermin paradoksin innoittamana. Melkoisen naiivi juttu tuo yritelmä on, näin jälkikäteen ajatellen. Kun tarinaa kirjoitin, ei ollut käytössä tietokonetta, ei Googlea. Ensin ajattelin sijoittaa matkakohteen Alfa Centaurin tienoille. Sitten tuumin, että se on liian lähellä, eikä siten tunnu uskottavalta. No, on aikojen saatossa älyllistä ja vähemmän älyllistä elämää kuviteltu omaan aurinkokuntaammekin.
Tietokirjoista löysin sitten Tau Cetin, valitsin kohteekseni. Ei minulla ollut tietoa siitä, onko tähdellä planeettoja, saatikka elinkelpoiset olosuhteen omaavia planeettoja. Eipä kai ole nykytiedonkaan mukaan yhtään varmistettua. Oletettuja on lienee viisi, joista yksi mahdollinen eksoplaneetta. Huomasin muuten äsken, että ensimmäinen eksoplaneetta havaittiin samoihin aikoihin, kun tarinaa kirjoittelin. Vuonna 2019 niitä oltiin havaittu jo 4023.
Tarinassani olen ottanut lähtökohdaksi ruusuisen tulevaisuuden, jossa ihmiskunta on pystynyt sopimaan erimielisyytensä ja asumaan vuosikymmeniä yltäkylläisyydessä. Ilmastonmuutoksesta ei yleisesti 1990-luvun alussa puhuttu, joten sen ole pystynyt kevyesti ohittamaan.
Matka Tau Cetiin aurinkokuntta ja SKIR planeetalle sujuu onnellisissa merkeissä. Samoin laskeutuminen planeetalle. Miehistö oli miettinyt matkakohteelleen nimeä, pääsemättä yksimielisyyteen. Kun he myöhemmin tutustuvat planeetan väestöön, oppivat niiden kieltä, selviää, että ne kutsuvat sitä nimellä Skir. Siitäpä sitten nimi koko kirjalle.
Kaiken kaikkiaan helvetin vähillä faktatiedoilla tuon kirjan kirjoitin. Naputtelin sen joskus 2005 tietokoneelle. Huomasin jo silloin paljon virheitä ja epäloogisuuksia, mutta tiedostossani tarina on jokseenkin alkuperäisessä asussa. Kuitenkin tärkeää tarinassani on se, mitä Skirillä tapahtuu kahden vieraan elämänmuodon kohdattua. Ja kuuluuhan tarinaan mystinen kosminen voima, joka on kahden älyllisen olomuodon kohtaamisen vaivihkaa järjestänyt. Tuosta puolesta en tässä ryhdy enempää kertomaan. Tiijä vaikka päivittäisin tarinan. Melko erilainen, mutta melko samanlainen, siitä tulisi.
Aikanaan lähetin käsikirjoituksen kahdelle kustantajalle. Se palautettiin kohteliain sanakääntein. Ei ollut kummallakaan käyttöä tällä hetkellä tuollaiselle kirjoitukselle. Läpi paistoi tietysti, että ei koskaan.
Ei siis tullut minusta kirjailijaa. Tuli vain blogeja naputteleva paskanjauhaja, joka karjuu rallejaan, ja raapii pallejaan, kunnes nuppi tutisee ja hampaaton suu mutisee: Se oli pojat miehen elämää, ei sen elämää. Minkä sille voi, jos sellaiseksi luoja miehen loi.
Aamulenkillä aamunkoi värjäsi taivaanrannan. Liekö kajastus Tau Cetin suunnalla?
