URAVALINTOJA

   Jos olisin nuori mies miettimässä tulevaisuutta, niin hakeutuisin haastemieheksi. Töitä riittää: eilen, reilun tunnin aikana, kuulin Ylen aamussa kolme kertaa sanottavan, että uusia haasteita on tulossa. Jonkun on perille toimitettava, eikö?

Koska en ole nuori mies, en ryhdy etsimään tietoa haastemiehen pätevyysvaatimuksista. En, vaikka eläkeputkien katkaisusta paljon puhutaan. Koska olen vanhahko mies miettimässä tulevaisuutta, pohdin, jatkoksi edelliseen blogiini, ihmiskunnan tulevaisuutta. 

  Profetoin, siinä edellisessä, ihmiskunnan paskantavan päällensä, jollei merkittävää käännettä asenteissa tapahdu. Nyt mietin, että onko sillä oikeastaan merkitystä, noin kosmoksen pitkän tähtäimen suunnitelmassa? Suhteellisesti ajateltuna maapallon kohtalon voi samaistaa koko lailla hiekanjyvän kohtaloon Saharassa. Hetkauttaako ketään ihmistä hiekanjyvän kohtalo Saharassa? Tuskin. Valtaosaa ihmisistä ei hetkauta edes eläinlajien jatkuvasti kasvava häviäminen palloltamme. Jos maailmankaikkeudella on tiekartta!?!?, niin sen laatijoilla saattaa olla hiekanjyväsyndrooma. Tai ehkä me olemme yksi lukuisista testeistä kohti lopullista pangalaktista kosmosta? Jos näin on, olemme viimeisellä hilkulla, kokeen missaaminen on  sinettiä vaille. Ehkä siis liitymme muiden tilaisuutensa sössineiden olomuotojen joukossa maininnaksi Maailmankaikkeuden ensyklopediaan. Näin voi käydä, jos kosmoksen suunnitelman takana on yhtä piittaamaton taho, kuin ihmiskunta pääpiirteissään on. Sitäkö haluaisitte? Jos haluaisitte, jatkakaa yllemme ulostamista, jos ette, muuttakaa tapanne. 

  Tuo pohdiskelu on tietysti perusteetonta fantasiaa. Mitä sitten? Niin ovat suurimman oppositiopuolueenkin monet kannanotot ja postaukset. Tai sitten ne ovat joko valhetta, tai tahallisesti vääristeltyjä ja  kontekstistaa erotettuja lainauksia. Valheet ja vääristely ovat ahterista. Fantasiassa ei liene mitään pahaa. Kukin unelmoikoon ihannemaailmansa. 

  Vaikka viimeinen olen mitään sanomaan, 

  unelmista suurin on saada rakastaa, 

  rakastaa - edes unelmaa!

  laulaa Hector biisissään Viimeinen unelma. Ja planeetaamme voi myös soveltaa saman laulun sanoja, sanoja, joilla Heikki tarkoitti Elvistä ja Beatlesia :

 Se oli viimeinen - ei tule suurempaa, 

  ihanteista suurin... ei synny suurempaa, 

  ei milloinkaan - ennen seuraavaa...

  Tiistaiaamun avaus on tehty. Kohtapian (koska sanonta "loppuviimein" tuntuu olevan pop, niin miksei myös "kohtapian?") lähdetään Lahteen. Hilpalla on aika kampaajalle. Minä käyn tekemässä muutaman hankinnan, eli mahdollistamassa pari yliviivausta reissuvihossa.

  Tiilikaiset tulevat vikonloppuna maisemiin. Me poistumme viikonlopun jälkeen maisemista, vetäydymme vapaaehtoiseen karanteeniin. Aika, eikäku kovin, hyvältä näyttää sääennuste ensi viikolle. Mikäs on karanteerata.  

  Koska olen täällä kaupunkimaisessa kunnassa, enkä ole kuvia napsinut, laitan loppuun kesäkuvan kohta kuuden vuoden rajapyykin saavuttavasta Iiriksestä. Kuva on ajalta eul (ennen uutta laituria).

PIITTAMATTOMUUS

  Kotona. Viikko Hollolaa edessä, muutamalla Lahti-visiitillä maustettuna. Kaikki täällä paikallaan ja kunnossa on. Miksei olisi? 

  Eilen aloin pohtimaan ihmisten piittamattomuutta. Johtui siitä, että Potinlahdella rälläsi taas kilpavene omatekoista rataa ympäri. 

Tämä kuva on viikon takaa, sillä eilen ottamani otokset olivat jostain syystä epätarkkoja. Toista tuntia kesti tämänkertainen sessio. 

Tällainen toiminta on luvanvaraista. Laitan tähän suoran leikkauksen Ymparisto.fi-sivustolta:

  Lupa kilpailla ja harjoitella vesialueella

  Moottorikäyttöisten vesikulkuneuvojen toistuvaa tai pysyvää, samalla vesialueella tapahtuvaa kilpailua tai harjoitusta varten on haettava kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen lupa. Toistuvalla tilaisuudella tarkoitetaan kilpailua tai harjoitusta, joka järjestetään useammin kuin yhden kerran saman kesän aikana. Toistuvaksi katsotaan myös tilaisuudet, jotka järjestetään säännöllisesti vuosittain.  

  Vastaava lupa on haettava kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta myös yksittäisen tapahtuman järjestämiseksi, jos tapahtumasta todennäköisesti aiheutuu merkityksellisiä ympäristöhaittoja (mm. melu tai päästöt ilmaan ja vesistöön).  

  Luvan usean kunnan alueella pidettävään kilpailuun tai harjoitukseen antaa lähtö- tai määräpaikassa toimivaltainen ELY-keskus. Usean ELY-keskuksen alueella pidettävän kilpailuluvan antaa se ELY-keskus, jonka alueella kilpailu pääosin pidetään.  

  Jos luvanvarainen tapahtuma edellyttää väliaikaista vesiliikenteen keskeyttämistä tai rajoittamista tai alueellisesta kiellosta tai rajoituksesta poikkeamista, siihen on haettava lupa Liikenne- ja viestintävirasto Traficomilta.  

  Luvan myöntämisen edellytykset 

  Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että tapahtuma täyttää riittävät turvallisuuden vaatimukset ja ettei toiminnasta aiheudu kohtuutonta haittaa luonnolle tai muulle ympäristölle, kalastukselle, yleiselle luonnon virkistyskäytölle tai muulle yleiselle edulle. Lupa voidaan myöntää vain, jos vesialueen omistaja on antanut siihen suostumuksensa.  

  Julkaistu 1.6.2020 klo 0.00, päivitetty 29.5.2020 klo 15.27  

Saanen epäillä, että lupaa ei ole haettu, tai ainakaan myönnetty. Päristely tapahtuu yhteisellä vesialueella, enkä ihan heti usko, että kalastuskunta on lupaan suostumustaan antanut. Itse asiassa rata on kahden kalastuskunnan alueella; raja halkaisee kyhätyn radan kutakuinkin keskeltä.

  Tämä oli ainakin kolmas sessio. Edellisellä kerralla naapurimökin isäntä kävi asiasta huomauttamassa. Oli maininnut luvanvaraisuudesta ja ympäristöviranomaisista. Nyt olivat naapurit poissa, joten ehkä siksi uskalsivat taas ajella. 

  Siihen, että lupaa ei ole, viittaa sekin, että ajelu sijoittuu aina sunnuntaihin ja myöhäiseen iltapäivään. Varmaan siksi, että monet mökkiläiset ovat jo lähteneet kohti kotejaan. Mutta me eläkeläiset mökkipoliisit ollaan valppaina! 

  Jos kuitenkin ilmenee, että lupa bensanpolttoon on olemassa, otan nöyrästi lakin kouraani, pyydän kirjoitustani anteeksi. Vaikka en tuollaista toimintaa mieluusti katsele, niin jos lupa on, en ryhdy tuulimyllysotaan. On maailmassa kosolti muutakin luvan perässä tehtyä, jota katselen pitkin hampain. Oikeastaan narskuvin hampain. 

  Olen varmaan ennenkin sanonut, että mielestäni suurin syy siihen, että ihmiskunta paskantaa päälleen, luultavasti niin kauan, että on liian myöhäistä, johtuu piittaamattomuudesta. En nyt tarkoita, että tuo venerälläys yksin suistaisi ilmastotasapainon rajan yli. Tarkoitan piittaamattomuutta ylipäätään. On selvä, että ei yksi tapojen parannus, yhden ihmisen käyttäytyminen, maailmaa pelasta. Vaan kun noita yksiä on ensin yksi, sitten kymmenen, sitten sata, sitten tuhat, sitten miljoona, sitten miljardi, lopulta monta miljardia, niin alkaa jossain tuntua.

  Eilen, kun itseään vastaan kilpaileminen loppui, liekö bensa myös?, putputteli tämä pursi ohi. Sille en osaa olla kovinkaan suivaantunut.

SÄILYTYKSEEN LIITTYVIÄ UUDISTUKSIA

  Aila-myrskystä selvittiin päälle toivoin. Ei tuulituhoja, ei sähkökatkoja. Kerran lumpsahti virta pois, mutta Hilppa ei ehtinyt sytyttää kuin yhden kynttilän, kun se palasi. Hanelilla, muutaman kilsan päässä, oli katko kai yli 15-tuntinen. Ei tuntunut tosiaan meillä normaalia syysmyräkkää kummemmalta. Eli ei osunut koko voimallaan kohdalle, sillä kai Aila jossain riehui melko railakkaasti. 

  Minä, talonmiehen velvollisuuksiin kuuluvana, pesin saunan lattian ja lauteet, lauteet lisäksi käsittelin parafiiniöljyllä. Odotellessani niitten kuivumista öljyämiskuntoon, uudistin venevajassa nippeleiden säilytysjärjestelmää. Koska kaikenmoista tilpehööriä tarvitaan, päätin käyttää kahviaddiktion seurauksena kertyneitä espressopurkkeja hyväkseni. Inspiration sain mieleni sopukoista kaivamastani muistosta jostakin 1950-luvun Aku Ankasta. Siinä Pelle Peloton varastoi tavaroitaan samalla tavalla nimettyihin laatikoihin. 

  Nerokas systeemi. Nyt löydän kädenkäänteessä tarvittavat ruuvit, pultit, mutterit, prikat, sakkelit, tiivisteet, sekä nupit ja niitit. Luulen.

  Toinen säilytykseen liittyvä ongelma sai myös ratkaisunsa. Vene on aina Hanelin rannassa talvehtimassa. Se on tempaistu traktorilla kahden kyllästetyn pylvään väliin. Tarkennus: Pylväät ovat lätkällään, eivät pystyssä. Ongelmana on ollut se, että veden korkeus vaihtelee suuresti. Joinain talvina se laskee, niin että venettä on hankala saada tuupatuksi veteen, joinain nousee niin, että perän jäätyminen pelottaa. Siksi laitoin Tori.fi:n haun halvasta trailerista, vaikka rekisteröimättömästä. Eipä löytynyt. Olin kertonut asiasta yhdelle, jos toisellekin, tutulle. Se tuotti hedelmää; keskiviikkona sain vinkin traktorilla vedettävästä trailerista ja se oli vielä Anttolassa! Soitin heti myyjälle. Hän kertoi hintapyyntönsä, sanoi, että on sen äskettäin nettiin laittanut. Minä tein nopean ratkaisun: Tarjosin hintapyynnön, sanoin, että tulen perjantaina katsomaan. Niin tein. Usmuutettiin Hilpan kanssa veenellä kylille, myyjä haki meidät satamasta.  Nyt traileri on maksettu ja Hanelin rannassa. Vinkin antanut kaveri hinasi sen traktorilla eilisiltana Piskolaan. Ja ihan kohtuudiilillä. Tiijä häntä, oliko ostos järkevä? Jonkun mielestä oli, jonkun ei. Mutta itse asiassa olen tyytyväinen; vene hibernoi trailerin päällä pitkälle rannasta vedettynä. Yöunien laatu ei varmasti enää huonone veneen talvehtimisen vuoksi. Muutaman hassun satasen väärti se oli. Eikä mielenrauhalle edes voi laskea hintaa. 

  Nyt on päivän työt tehty. On myös syöty eilen tuvan uunissa kypsynyttä sianniskaa ja pottumuussia. Lopettelen tämän tarinan, ryhdyn perkaamaan Netflixiä, josko sieltä löytyisi järjellistä katsottavaa.

  Kuitenkin ennen Netflixin kurittamista kysymys, oikeastaan kolme: Haluatko olla oikeassa vai suosittu? Haluatko puhua suoraan, vai olla suosittu? Haluaako tehdä oikein, vai olla suosittu? Vaikkapa politiikoille miettimistä.

Loppuun kuva kirkkaana paistavasta syysaurinkosta vielä vihreän lehvästön takana.

JOS KONDUKTÖÖRIN NAIT

  Kaikella kunnialla ammattinimekettä kohtaan, mutta Hilppa alkoi hyräilemään Paula Koivuniemen biisiä "JOS KONDUKTÖÖRIN NAIT ", kun minua katseli. 

   Minä en kyllä osaa hienoa perintöhattuani konduktööriin yhdistää. Ennemmin ehkä puolalaiseen elokuvaan vuodelta 1982.

  Aamupäivällä oli lähes sateetonta, eikä tuullut nimeksikään. Jopa aivan pläkäksi vetäisi vedenpinnan ennen puoltapäivää. Tyyntä myrskyn edellä.

  Yhden maissa alkoi tuuli yltyä. Humina latvuksissa koveni, mutta koska tuuli kävi suoraan pohjoisesta, saaren takaa, ei se pihapiirissä paljoa hetkauttanut. Sade pysytteli yhä tihkuna.

    Maaruska sananjalkalautoissa on parhaimmillaan. Jossain kohdissa se on ruskeavoittoista.

  Kolmen kantissa tilanne ennallaan. Humina kuuluu, välillä vettä pisaroi, enimmäkseen tihkuu. Tähän mennessä sademittariin on kohutun Aila-myrskyn aikana, eli eilen ja tänään, kertynyt vajaat 15 milliä. Ei kuulosta paisumukselta. Eikä tunnu. 

  Rannassa kun kävin kuikuilemassa, niin kyllä Vierunselällä melkoinen vaahtopääarmeija marssi kohti Rupakkoa. Ei kuvassa hornankattilalta näytä. Kyllä tuolla vielä veneellä pärjäisi. Paitsi sähkökoneelle ei taitaisi onnistua vastatuuleen ajelu. Eikä soutaminenkaan mukavaa olisi. Vastatuuleen.

Toisin paikoin on väri sananjalikossa keltaista.

   Kun kolmelta haarukoin ennusteita, niin huomasin, että Foreca povaa tuulen yltyvän pian yhdeksään sekuntimetriin, pysyvän niissä lukemissa pitkälle iltaan. Ilmatieteen laitos on samoilla linjoilla, paitsi että se arvelee lukeman käyvän ip. kymmenessä sekuntimetrissä. Eli pahin on edessä?

  Neljältä sama meno, tuulla humisee, sataa tihuuttaa. Tuuli on nyt ilmeisesti kovimmillaan, pysyttelee tällaisena muutaman tunnin. Yhdeksään jos mennään ilman sähkökatkoa, alkaa pahin olla takana. Suoraan sanottuna ei täällä ole juuri normaalia syysmyräkkää kummemmalta tuntunut. Takaraivossa itää tunne, että ei se tästä kummemaksi muutu. Kunnes käännän päätäni, katson ikkunasta järvelle Ilottiin päin. Vaahtopäät siellä vyöryvät melko kyytiä. Nyt ei olisi hauskaa olla Potinlahdessa, sillä sen pohjukkaan tuuli pieksää suurimalla voimallaan. 

  Nuori vaahtera seisoo sananjalkalautassa, lähellä vaahtopäitä, mutta tuulen pahemmin sitä pieksämättä.

  Viiden uutiset katselin. Sähköttömiä on rutosti, liki satatuhatta taloutta. Lähden vielä haistelemaan ilmaa.

  

  Tuuli oli ehkä hieman voimistunut. Melko luokille taipuivat rantapuut, vaikka eivät alttiina olekkaan. Kun vein muoviroskia venevajaan, lupsahtivat valot pari kertaa. Muuten ennallaan on Saarelan tilanne. Vaikka eihän Saarela ole tilanne, se on tilamme. 

  Lopetan pienimuotoisen myrskybongaukseni tähän. Ryhdyn, sormet ristissä, katselemaan valtakunnan uutisia, sitten Emmerdalea. Mikäli katselu pätkähtää, te kuulette siitä ensimmäisenä. Tai luette. Somesta. Sillä sähkökatkos ei nujerra sinnikkäitä. Niin kauan kuin vempaimissa akkua piisaa, viesti kulkee. Mutta kun akut tyhjenevät, kännykät ja tabletit hiipuvat, on ihmisellä toivoa. Toivoa palata ihmiseksi, joka ei kävele selkä koukussa, katse epäjumalaan luotuna, tai nyhjötä välkkyvän näytön edessä. Paraskin sanomaan, vaan en malttanut olla mainitsematta.  

MYRSKY VAI EI

  Illat pitenee jouluun. Ja pimenee myös. Kynttilät palavat pimeitä iltoja tunnelmoittaen.

Ja pihalla lyhty tuikkii oppaana.

  Kuten mainitsin, puitten pitää kulkea. Hakemaan meni proomu, hyvän sään aikaan. Eli eilisiltana. 

    No, aika normaali syysilma oli tänäänkin. Ei paljoa satanut, tuuleskeli kaakosta 4-5 m/s. Huomiseksi myrskyä odotellaan. Ehkä se ei ihan hurjana näille maisemille hyökkää? Niin ainakin olen ennusteita ja sääkarttoja tulkinnut. Ja pitkin jaloin uutisten sääosioita tihrunnut.

  Ei juuri ulkona viitsinyt päivällä heilua, sen verran jatkuvaa oli vesitihu. Duunailin venevajaan työpisteen. Mitä varten? No ei tietoa. Jos sadepäivinä vaikka keksisi pientä puupuuhaa? Tai ihan huuhaa, koko juttu. Kunhan Peppe jotain puuhaa, ettei tarvii luuhaa. 

  Aamulla lämmitin leivinuunin. Hilppa laittoi lihakaalilaatikon sinne kypsymään. Kaksi kärpästä samalla läjäyksellä; hyvää ruokaa ja lämpöä myrskyn varalle.

  Sauna lämpeni myös. Äsken mainitsemani tuulen suunnan ja nopeuden voi kevyesti päätellä kuvasta. Jos on Aino Kassisen lahjat. 

  Huomenna on tuuli sitten pohjoisesta. Ei käy pihalle, mutta suhisee latvuksissa, jos povatun kaltaiseksi äityy. Varoittelevat, että viime aikoina harvoin puhaltanut pohjatuuli ja märkä maa lisäävät puitten kaatumisia. Eikä varmaan saaressa juuri tehty harvennushakkuu lisää kasvamaan jääneiden puiden mahdollisuutta pysytellä pystyssä. Metsäkone on jo saaresta poistunut, mutta korjuu on vielä tekemättä. Jos kovin puita lisää hojeltuu, niin kai vievät samalla mukanaan? Vaikka eivät ehkä vie. Eri miehiä, ajomiehet. Toista oli justeeri-, pokasaha- ja hevospeliaikoina. No Peppe, elä heittäy nostalkiseks! Vasitennii, kun et oo missään savotassa ollu, minnään aikana, millään tavalla. 

  Huomenna tähän aikaan tiedetään, kuinka myrsky on puita kaatanut. Tai ei tiedetä, jollen käy otsalamampun kanssa tiissimässä. Enkä käy. Saatan perjantaina käväistä, mikäli puhurit ovat olleet hurjia. 

  Siinä odottavan illan tunnelmia ja ajatuksia. Ihan sähkövalossa kirjoitettuna. Mikä lie valonlähde huomenna? Voipi olla tunnelmoiva kynttilä.

MINÄ ITSE

  Antoisa ja aikaansaantoinen? päivä. Aamusta lähdettiin puolukkaan. Kävi hyvin; saatiin kymmenen litraa kerättyä tästä saaresta, saaresta, joka on tällä hetkellä hirvikärpäsvapaata aluetta. Pihalla näytti lämpömittari klo. 7:00 monta astetta plussaa. Kuitenkin vajaan kilsan etäisyydellä, saaren pohjoisosassa, oli maa hallan jäljiltä kuurassa. Hienoa oli puolukoita keräillä, vaikka näpit meinasivat jäätyä. Käsin näet poimittiin. 

Mustikat olivat kuurassa...

...pikkuriikkisen pihlajan marjat myös...

...samaten katajan oksat.

Rouva aloittemassa ämpärinsä täyttöä.

  Päivällä sörnäytettiin Piskolaan, kerättiin hieman tyrninmarjoja ja karhunvatukoita. Saatiin Hanelin keittämät kahvit kaupantekijäisiksi. Edullista, meille. Ilmankos palattiin suut pakotettuna kuvauksen ajaksi edes jokseenkin peruslukemille.

  Saaressa kerättiin vielä tomaatit pois. Osa jätetään pirtiin kypsymään, suurimmasta osasta Hilppa tekee huomenissa tomaatti-sipuli-säilykettä. Omat tomaatit, omat sipulit, mikäs siinä talvella purkin kantta auki väännellä. 

  Nyt ollaan valmiina; antaa kahden päivän syysmyrskyn tulla, ja vaikka mylväyksen kera. Puhaltakoon, kun ovat mediassa pelotelleet. Sähköt saisi kyllä pysyä päällä, ainakin enimmän ajan, muuten ei niin väliä. 

  Suunnitelmat ovat muuttuneet siinä mielessä, että kun maanantaina Hollolaan mennään, niin siellä ollaan koko se viikko. Tuli sellaisia juttuja esiin, että ei muutaman päivän takia viitsi lähteä edestakaisin ajelemaan. Siellä ollaan, vaikka Lahden seutu taitaa olla koronatilanteeltaan kaikkein pahin maassamme. 

  Sen takia, että ei heti takaisin palata, ollaan täällä hoideltu asioita siihen malliin, että meitä ei viikkoon kaivata. 

  Eilen käytiin Mikkelissä, ja tuotiin puuttuvat laatat huussipolulle. Nyt passaa tepastaa, ei kulje roina saappaanpohjassa uudelle lattialle.

  Kun uutisia päivittäin katselee, tai kuuntelee, kuulee monia haastatteluja. Olen pannut merkille ennenkin, mutta nyt, koska kuulin useaan otteeseen, usealta eri taholta, korviini särähtäviä lausuntoja, asian otan esiin. 

  Olen sitä mieltä, että... 

  Minä olen sitä mieltä, että... 

  Itse olen sitä mieltä, että... 

  Minä itse olen sitä mieltä, että... 

  Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että...

  Minä itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että...  

  Minusta ensimmäinen tapa kertoo riittävän hyvin, kuka on sitä mieltä. Toinen vielä menettelee, mutta miksi varsinkin silmäätekevät, korkealla yhteiskunnan ravintoketjussa olevat, mielellään korostavat minuuttaan? Eipä silti, ihan tavallisten ihmistenkin kuulee tenhottavan, että minä itse olen sitä mieltä! Suomenkieli on kaunis, sanat kauniita, mutta ei niitä silti tarvitse tuhlata tyhjänpäiväisyyteen. 

  Kello on vasta kolme ja risat. Tuntuu, kuin enemmän olisi. Ollaan puuhailtu monenmoista. Aikainen kulkija ehtii enemmän. Nyt Hilppa putsaa puolukoita, minä olen tunnin istunut koneen ääressä. On aika lopettaa sanojen tuhlailu. Ensi kertaan asti.

OTO TALONMIES

   Koska kiinteistöyhtiömme on pieni, ei ole järkevää palkata huoltoyhtiötä hommiin. Me siis hoidamme asiat yhteisvastuullisesti. Vastuu jakautuu pääsääntöisesti siten, että Hilppa hoitaa siivouksen ja kevyemmän osan pihatöistä, minä saunan sekä talon uunien lämmitykseen ja huoltoon kuuluvat asiat, syksyin keväin vesijärjestelmän vaativat toimenpiteet, raskaat pihatyöt, isot ja pienet korjaukset ja rakentamiset. Ei me tietysti olla kilpailutettu huoltofirmoja, mutta oletan, että Lassila & Tikanojan kiinnostus tehtävään ei ole suuri. Tai jos on, niin meidän kiinnostuksemme diilin hintaan on pientäkin pienempi. Siis pysyn oto talkkarina. Mikä se oma toimeni sitten on? Lähinnä talkkari. Joten olen tuplatalkkari. 

  Tuuliseksi heittäytyi keli. Lännestä puhaltelee, kahdeksan metriä sekunnissa ujeltaa. Sade taitaa pikkuhiljaa hiipua pois, mutta tuuli jatkuu iltaan asti. Päätettiin, että ei lasketa verkkoja. Arvioidaan tilanne huomenna uudestaan. Muikunnälkä toki alkaa jo olla. 

  Syys pakkaa päälle tositarkoituksella. Lehtiä riipii navakka tuuli leijailemaan, vaikka ei puissa vielä ruskan merkkejä näy. Kasvit reagoivat kukin tavallaan syksyn tuloon. 

Maksaruoho on hankkinut jo vienoa punerrusta...

...samoin syyshortensia.

Akileijan lehdet ovat muuttaneet väriään tyystin...

...tämä kuunlilja on muuten vaan aika tyylikäs.

  Ruska-aika on vielä tosiaan muutaman viikon päässä. Ei edes vaahtera vilauta syksyn ilmettä. No, pakkasyö tai pari, niin alkaa tapahtumaan. Ja kun alkaa tapahtumaan, alkaa Peppen mieli herkistymään. Ihan parhaat fiilikset, kun rasvatyynenä aamuna aurinko nousee pilvettömälle taivaalle väriloistoa valaisemaan. Kuikan huutoa saattaa kuulua, hanhilaumat ääntelevät ylilennollaan tuhatpäisinä lauttoina. Siinä on jotakin, siinä on kaikki. Toivottavasti tämä kaikki on kun, eikä jos.

  Aamulla mennään Mikkeliin, ensi Carsonille, sitten torille, sitten Lidliin. Viikko taas pärjätään. 21. päivänä mennäänkin piipahtamaan kotona, tullaan seuraavana päivänä takaisin. Päivystämään, ettei pääse ruska hiipimään yllätyksenä. Paha juttu, jos ruska tulee puun takaa.