ALUN LOPPUA

  En ole juuri yökirjoittelua harrastanut. Nyt kävi niin, että menin yhdeksän maissa petiin, en kuullut lainkaan, kun Hilppa tuli myöhemmin, mutta yhdeltätoista huomasin pöyriskeleväni unetonna. Hiippailin portaat ylös, avasin masiinan, ryhdyin hommiin.

  Ensin käväisin Ylen sivuilla. Onneksi pian lähdetään pois näiltä seuduilta: 

  6.9 klo 20.15

   Lahdessa löytynyt laaja koronaketju ravintolakäyntien jälkeen Päijät-Hämeessä on havaittu laaja koronaviruksen tartuntaketju. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän mukaan ainakin kuusi ihmistä on saanut viime viikonlopun jäljiltä koronatartunnan Lahdessa. Lisäksi yli sata ihmistä on asetettu tai asetetaan karanteenin ravintolakäyntien takia.  Kuntayhtymä kertoi perjantaina koronavirukseen sairastuneesta, joka oli tartuttavuusaikanaan käynyt viime viikonloppuna kahdessa lahtelaisravintolassa. Toisen ravintolan asiakkaista on tähän mennessä todettu kuusi tartunnan saanutta.

  Näitä tartuntaketjuja tuntuu putkahtavan esiin milloin missäkin. Malttia kehiin. Anna oli lauantaina ystävänsä 40-vuotisjuhlilla. Hänellä oli malttia. Yksi kaveriporukasta ilmoitti ennen kokoontumista, että hähellä on hieman flussainen olo, ja kysyi, haittaako se muita osallistujia. Viestiketjuun oli jo tullut sen tapaisia vastauksia, että ei haittaa, kun Anna viestitti, että hän ei sitten tule, koska ei ole viisasta, jos joku oireellinen osallistuu. Ja että ei se varmaan koronaa ole, mutta hän ei halua tieten tahtoen edes tavallista flunssaa saada vaivoikseen. Ja että jos ihmisjoukko saa tavallisen flunssan, niin se kuormittaa muutenkin ahtaalla olevaa testauskapasiteettia. Sitten Anna alkoi miettiä, että oliko hän nyt varsinainen tiukkapipo ja ilonpilaaja. Me muut sanomaan, että oikein teit. Pian alkoi juhlaporukalta tulla kannatusta Annan mielipiteeeseen. Flussaoireinen ystävä ilmoitti osallistuvansa juhlaan etänä. Sunnuntaina selvisi, että tämän oireellisen työkaverissa on todettu korona. Hän oli siis saanut tiedon altistumisesta ja käynyt heti testissä. Sitä ei vielä tiedetä, onko hänellä virus, mutta pahimmassa tapauksessa olisi saattanut käydä niin, että Anna ja kymmenkunta muuta juhlijaa olisivat altistuneet, vieneet mahdollisen viruksen kukin taholleen. Tarinan opetus: Pysykää poissa ihmisten ilmoilta, jos tuntuu vähänkin epätavalliselta. Ja testauttakaa itsenne. Samaa sanoisi Liisakin, jos osaisi puhua.

  Vielä tarkennuksksi yllä olevaan: Nuo 40-vuotijuhlat eivät siis olleet missään ravintolassa, vaan juhlakalun kotona. 

  Kun lukee koronatartujen määristä maailmalla, niin se panee mietteliääksi. Onko Jenkeissä tai Etelä-Amerikassa tai Intiassa menossa toinen aalto, vai huonosti hoidettu ensimmäinen aalto? Kuinka suuriksi kohoavat tartuntaluvut meillä Suomessa? Kyllä tätä epävarmuutta kestää toimivan rokotteen tuloon saakka. Meitä ei asia juuri haittaa. Oppiipahan jättämään turhat mutkat pois päivittäisiltä reiteiltä. Meinaan, kun on maalikylissä. Saaressa passaa mutkitella mielin määrin. 

  Eilen käytiin äitiä tapaamassa. Entisellään oli Elina, eli ei isoja muutoksia edelliseen käyntiin verraten. Ei juttua häneltä juuri tule, ja kuullun ymmärtänen tuottaa vaikeuksia. Mutta uskolliseti on hellehattu päässä, ja musta lasit silpaisee edelleen hanakasti päähänsä.

  Yökirjoittaminen on näköjään hyvä unilääke. Nyt alkaa luomi painaa. Taidan lähteä tavoittelmaan Nukku-Mattia. Aamulla on lähdettävä terhakkana ajelemaan kohti Etelä-Savoa.

  Loppuun vielä eräs joskus lukemani lausahdus, joka käy hyvin vaikkapa elinikäiseksi mietelauseeksi:

 Yrittäkää hyvät toverit ymmärtää, että emme ole perineet maapalloa esivanhemmiltamme, vaan se on meille lainassa lapsenlapsiltamme. 

PATTITILANNE

  Aamu alkoi kahvilla, sitten kevyellä lenkillä. Korvissa soi uunilämmin Soundwalk Collectiven ja Patti Smithin yhteinen albumi Peradam. Vaikka nimessä on Pera, ei ihan ensikuulemalta minulle aukea tämä mystinen matka Himalajan syvällisiä totuuksia sisältävän kiven, "Peradamin" luo. Nimessä on Pera. Se tuntui kotoisalta. Onkohan meikä-Pera yhtä vaikeaselkoinen? 

  Jos ei ollut helppo edellinen Soundwalk Collectiven ja Pattin yhteistyö, Mummer Love, niin vielä vaikeammaksi menee uutuus. Liekö siinä syy, että niukautin nilkkani? Astuin kivenmurikan päälle, ja kauan sitten vääntynyt oikea polvi, kai sen nivelsiteet, antoivat periksi. Linkuttaen palasin kotiin. Kokemuksieni mukaan monesti vihoitellut polvi tervehtyy parissa päivässä, jos sitä ei isommin rasita. Että sellainen pattitilanne: Pattipolvi ja Patti Smith. Mutta en anna periksi: polvi paranee ja Soundwalk Collectiven tuotantoa aioin ryhtyä "opiskelemaan".

  Perhe Tiilikainen saapui eilen Hollolaan. Iiris on ison tytön oloinen, Liisa istuu jo kummasti syöttötuolissa, opettelee kontimista. Pakilla menee kummasti, vaihde eteen on vielä hakusessa. Liisa on, kuten Joni sanoo, kuin ilmetty joviaali maalaisliittolainen Ypäjän kunnajohtaja 1960-luvun alkupuolelta...

...ja sekös Iiristä nauratti!

  Huomenna lähtevät Anna, Joni ja tytöt Lahteen Jonin veljen luo syömään, sieltä kotiin Espooseen. Me mennään äiti-Elinaa katsomaan. Kello 13 on sovittu aika. Sinnehän ei pääse kuin ennakkoon sopimalla. Kun eilen juttelin hoitajan kanssa, hän sanoi, että äiti tuntuu vain virkistyvän. Kuluu syövänkin paremmin kuin aiemmin. Ja liikkeelle pitää aina päästä. Surullista sinänsä, että pää on pois pelistä, vaikka kroppa on terhakkana. Saa nähdä, kuinka hän tällä kertaa suhtautuu maskinaamaisiin vierailijoihin. 

  Eilen ehdittiin käydä kaupoista oikeastaan kaikki puutteet ostamassa. Maanantaina poiketaan Mikkelin Lidlistä taas viikon muona. Varmaan pari viikkoa ainakin putkeen ollaan Mikkelin seuduille. Voi olla, että kun lokakuu koittaa, pakkasyöt pakottavat tyhjentämään vesijohdon, niin ollaan välillä enemmän kotona. Mukavuudenhaluisuus lisääntyy iän myötä, m.o.t. Kuitenkin marraskuun lopulle saaressa käydään. Pitäähän siikaa pyytää. Ja mujetta. No, nämä olivat spekulointeja. Jos siltä tuntuu, eivätkä yöt pakkasvoittoisiksi käänny, niin saatetaan olla päntiönä saaressa pitkällekin syksyyn. 

  Pitää kai lähteä ostamaan joku kunnon side polveen. Sitaisin siihen vanhan ideaalisiteen, mutta se pyrkii valumaan alas. 

  No niin, nyt on apteekissa käyty. Side tuntuu hyvältä, eikä ole liian tiukka. Kelpaa polven pojalta parata. Hilppa, Anna ja Iiris lähtivät ruokakauppaan, Liisa nukkuu parvekkeella, Joni vartio itkuhälytintä, ulkona alkoi ripottelemaan vettä, ja minä lopettelen kirjoittamista. Laitan vielä pari kollaasia lapsista... 

...ja tietysti tuplaselfien!

MATKAILU AVARTAA

  Eilen suoritettiin lähimatkailua. Usmuutettiin päivällä Voken ja Urkin kanssa venematka, kaunis sellainen. Isolla Busterilla sörnäytettiin Luonteria Ukonvirralle, sitä pitkin Siikavedelle, Pälpänsalmesta Enovedelle, jonkin matkaa kohti Siikakoskea, Uitonsalmen läpi Tervalahdelle. Syy matkaan oli, että siellä on Voken siskoilla mökit, aivan lähekkäin toisiaan. Hilpalle nämä siskokset ovat nuoruudestaan hyvinkin tuttuja, jollain lailla tuttuja minulle myös. 

  Ilma oli loppukesän ykkösluokkaa. Perillä meitä pidettiin hyvänä, ihan tuliasmaljojen kera. Ensin reilut pari tuntia toisessa paikassa, sitten saman verran toisessa. 

  Matkaa meidän rannasta perille on varmaan kolmekymmentä kilsaa. Reilustikin, en ole tarkistanut. En ollut koskaan Siikaveden perukoita pidemmällä veneellä liikkunut. Kyllä oli kaunis reitti. Ensin tuttuja väyliä halki karunkauniin Luonterin ja pitkin alkupäästään jylhien kallioiden reunustamaa Ukonvirtaa Siikavedelle. Sen loppupäästä meikäläiselle uutta reittiä Pälpänsalmen kautta Enovedelle monta kilometriä kapeaa väylää, sitten vasemmalle Siikakosken suuntaan. Loppumatkalla oli paljon eriskummallisia, jääkauden aikanaan tuomia siirtolohkareita, pistehtimässä esiin vedestä, tönöttämässä rantakallioilla. Siinä tuli pällisteltyä maisemia niin, että en edes yhtäkään kuvaa hoksannut napata. Jos meikäläinen, näillä seuduilla syntynyt, ja enemmän kuin paljon oleskellut, herkistyy maisemille, voin vain kuvitella, miltä ulkomaisesta, suurkaupungin ruuhkiin tottuneesta, tuntuisi sama matka taittaa. Ei ainakaan ruuhkaiselta; mennen tullen nähtiin yhteensä tasan yksi muu vene liikenteessä. 

  Oikein mukava reissu. Vähän jopa sovittiin ensi kesäksi kunnon illanistujaisia. Mikäs siinä, kyllä yksi ilta melko joutuisasti kuluu poristessa, ja juttua saattaa jäädä varastoonkin. 

  Huussi on loppusiivousta myöten valmis. Pihatyöt tekemättä, mutta käyttöönottotarkastus on tehty, ja rakennus on todettu valmiusasteeltaan lain kirjaimen täyttäväksi. Toki se on käytössä ollut jo pari päivää, ohi kirjanpidon. 

 Tänään maalasin toiseen kertaan nurkanpäät, vähän tein paikkamaalausta, laitoin päätyihin peltilistat, ruuvasin ruokin paikoilleen. Nätti se kuin mansikka. 

  Kun kotoa palataan, täytyy vähän huussin ympäristöä siistiä, laitella betonilaattoja kulkutieksi. Sitten onkin aika ryhtyä syystöihin, eli kasvimaiden kääntöön. Isoja eivät ole syystyöt. Melko rauhallista aikaa tulee syyskuu olemaan. Pitää varmaan ryhtyä käymään Piekälän puolella lenkillä. Alkaa hyötyliikunta saaressa olla vähäistä. Täytyy myös käydä kirjastosta pinkka luettavaa. Nyt ollaan tultu siihen aikaan vuodesta, että lukemiselle on aikaa, intoa myös. Kiivaimman kesän aikaan keskittyminen lukemiseen on hankalaa, sen olen viime vuosina huomannut. Meinaa Bebbe-Gubbe. Kuva kun on selfie, niin se on peilikuva. En itekkään meinaa tolkuta, että on se meijän huussi. Sen kuitenkin tolkkuan, että siinä oon minä. Vissiin, kun tulee joskus katottua peiliin. 

OMA SIIRTO

   Paskio, vanha palvelija, jäi eläkkeelle tänään klo. 7:30. Uusi huussi astui virkaan klo. 11:15. Silloin olivat näet pönttö ja kusikanisteri paikoillaan, tuuletusputki viety katon läpi, sekä paperiteline ruuvattu seinään. Voitiin katsoa virkasuhteen alkamisen edellytysten tulleen täytetyiksi. Siellä se huussi tönöttää, oven vuorilaudat ja nurkanpäät pitää vielä maalata. 

  Kuten kuvasta huomaatte, on minulla ihan säällisetkin telineet. Jotain kuittia tuli maalauksessa apuna olleesta virityksestä. Liian hätähinen olen aina hyvää tapaa noudattamaan. Onneksi ei ole mitään sattunut. 

  Hyvin sujui pönikän siirto. Toimenpide alkoi tyhjennysharjoituksella. Vanhasta muistista se meni joutuisasti. Sitten irroitin tuuletustorven, kusihinkin, kohta pöntön, kärräsin ne rantaa. Painepesurilla pesin kaikki kokonaisuuteen kuuluvat osat. Sitten alkoi eniten mieltäni vaivannut vaihe: reiän teko uuden huussin lattiaan. Pönttö ei ole tasapaksu, vaan kapenee pohjaa kohti, eikä se ole poikkileikkaukseltaan pöyreä eikä soikea. No, "kostit on monet", sano piika, ku kissalla pöytää pyyhki. Niitä sen enempää valottamatta onnistuin kalibroimaan mitat lattiaan, ajelin kuviosahalla reiän. Taisi olla onnea enemmän kuin ymmärrystä: kävi kerrasta, ja lähes vesisauma! "Kuka parempaa vaatii, on herkkuperse", oli ennen tapana raksalla sanoa!

  Lounaan jälkeen laittelin vesikatteen ja räystäslaudat, asensin ikkunan, ruuvailin liiketunnistimella varustetun ledvalon, jotain muutakin pientä nahusin. Kolmelta alkoi saunankaipuu ylittää sietokynnyksen, joten lopetin duunit. 

  Huomenna siis vähän maalausta ja peltilistat räystäille. Sitten koko komeus alkaa olla valmis. Paitsi pihatyöt. Ne tehdään aikanaan. 

  Huomenna on myös aikaa muuhunkin kuin huussin tekoon. Pitää nurmikko leikata. Verkot taidetaan naapurin kanssa illalla laskea. Eli paluu normaaliin on esillä. 

  Vanhalle pakiolle on muuten suunnittelilla eläkepäiviksi jotain virikkeellistä toimintaa. Luultavasti puutarhakärrin, harvoitten, muiden puutarhavälineiden säilytyspaikkana. Ei joudu yli viisikymppinen vielä kokonaan tuhottavaksi. 

  Perjantaina lähdetään Hollolaan. Tiilikaiset tulevat maisemiin, joten päästään livenä näkemään, kuinka Liisa on taas kehittynyt. Ja Iirikseltä kyselemään esikoulukokemuksista. Tyttö kuuluu kovasti tykkäävän, erikoisesti opettajastaan Orkideasta. Orkidea ja Iiris, miksei he toimeen tulisi? 

  Eilen ladattiin Koronavilkkusovellukset. Ei vielä ole altistuttu, vaikka myötään toisiimme törmäillään. Taitaa olla koronavapaa tontti. Uutissa juuri kerrottiin, että jo vuorokaudessa oli miljoonan latauksen tavoite täyttynyt. Mikäli olen ymmärtänyt, se on hyvä asia. Lisää vaan latauksia. Kaikki hyöty nykytekniikasta peliin!

  Oma siirto on siten loppuun käsitelty. Vielä kun vaihdetaan lämpöistuin, niin kaikki on kuin uutta. 12 vuotta vanha kompostikäymälä suorastaan hehkuu intoa päästyään perusteellisen pesun jälkeen esimmäistä kertaa uusiin puitteisiin. Jaksaa varmaan aika monta vuotta palvella, ennen kuin alkaa vaivojaan valittaa. 

ESTERI ESTELI

   Meni hänekseen tämä päivä. Esterin takalisto oli sitä mieltä, että ei ole ulkomaalauskeli. Lattian huussista sentään värjäsin pariin kertaan. Eli valmius pöntön siirtoon on olemassa. Pitää kuitenkin aamulla sadetutkia tutkia. On hyvä tutkia tutkia, jos haluaa osviitta sadepilvien liikkeistä. Onko muuten oikea sanajärjestys tutkia tutkia, vai tutkia tutkia? Tutkimisen arvoinen kysymys. 

  Eilen käytiin Voken ja Urkin kera kylillä. Sörnäytettiin heidän mökilleeen, jatkettiin isolla Busterilla. Anttolassa oli vissiin jotkut venetsialaiset. Kun mentiin, oli parit hollolalaisetkin. No, tiijä venetsialaisista, mutta pienimuotoiset markkinat siellä oli. Joku One man band soitteli viihdykkeeksi, harvoja myyntipöytiä, ihmisiä muutama kymmen ennen kuutta, vieraslaiturissa jokunen vene. Ei kovin räyhäkkä meininki. Tosin markkinat olivat loppumassa, liekö päivemmällä ollut tungosta? Ilma ainakaan ei ollut huono. 

  Torilta hiippailtiin Poijuun. Hyvä ajoitus, ei juuri ketään asiakkaita, saatiin heti tilaus tehtyä. Pian sen jälkeen alkoi porukkaa valumaan terassille. Söimme Poijun burgerit bataateilla. Paikan burgereita olen kuullut kehuttavan. No, ihan kelvollinen, ei mitenkään mieleen jäävä. Tosin minua ei voi pitää burgereiden erityisasiantuntijana. Suoraan sanottuna voisi kahden burgerin ja kahden oluen hinnalla, 48 €, saada jostain rahoilleen parempaakin vastiketta. Mutta Anttolan ainoaa kesäterassia (jaa, Anttolan Hovista en tiedä) kannattaa kannattaa. Enkä tällä kertaa puutu sanajärjestykseen. 

  Illemmalla olisi ollut ilotulituskin, mutta ilo tuskin olisi ollut pimeässä ajamisen väärtti, joten syötyämme, hetken tarinoituamme, jätimme metropolin. Moisalan rannassa olitiin 19.51. Muistan ajan, koska katsoin kelloa, sanoin: "Hyvä aika, miun syntymävuosi!"

  Nyt hieman jätepoliittista asiaa. Maksamme, kuten kaikki kesäasukkaat, jätemaksua jotain 70 €/vuosi. Jätepiste on Maljalantien laidassa Aution kohdalla. Siellä on kesäisin kaksi siirtolavaa sekajätteelle, ja ne ovat viikonlopun jäljiltä yleensä ääriään myöten. Anttolan liepeillä on useampikin paikka, minne voi viedä metalli-, lasi-, kartonkijätteet kierrätettäviksi. Tänä kesänä myös yksi paikka muovijätteille. Mikäpä minä olen sanomaan, mutta sanon kuitenkin: jos vähän useampi näkisi sen pienen vaivan, että erottelisi jätteet, veisi ne oikeille paikoille, niin nuo sekajätelavat täyttyisivät melko harvoin. 

  Selkokieliuutisia mukaellen: Nyt uutisia kesäkurpitsasta. Meillä on kolme kesäkurpitsaa kasvamassa lavalla. Sato alkaa olla lopussa, mutta on niitä tullut! Niitä on syöty keitossa, grillattuna, säilylkkeenä, niistä on tehty lasagnea, ne ovat olleet lisänä monessa ruoassa. Voke toi heidän meillä käydessään kesäkurpitsakakkua. Se oli hyvää. Hilppa teki eilen kesäkurpitsapiirakkaa. Siitä tuli vähän kuin leipää. Päällä kurpitsansiemeniä. Terveellistä. Tänään Hilppa pyöräytti kaakao-kesäkurpitsakakun. Tuskin maltan odottaa kahviaikaa!

  Lopuksi uutisia mielentilasta: Onko Esteri saanut minut negatiiviseen mielentilaan, kun arvostelen Poijun hintoja, ihmisten jätekäyttäytymistä? Ei ole. Uskon, että Poijun hinnat ovat sillä tasolla kuin pitääkin, jotta terassin pitäminen on kannattavaa. Uskon myös, että hiljalleen Aution tienhaaran jätelavojen tyhjennyssykli hidastuu. Kyllä ihmiset tapojaan muuttavat. Joitakin jääriä lukuunottamatta. Mutta jatkakoot he valitsemallaan tiellä, vaikka se ei kaikkien sitä kulkiessa viekään parempaan maailmaan. 

  Esterin vika on kuitenkin se, että taas kirjoitan. Joten valitukset pyydän toimittamaan suoraan hänelle. 

Syys saapuu vaivihkaa, saksankirvelin mielestä on jo saapunut.

LAUANTAI

  Eilen tehtiin Sammy Babitzinit: oltiin Mikkelissä. Hilppa kierteli Urpolan koulua parin kaverinsa kanssa, minä kulutin aikaa torilla. Yllättävän paljon oli ihmisiä liikkeellä; autoja kadunvarret pullollaan, torilla kuhinaa. Hetken äimisteltyäni tajusin, että oli perjantai, iltapäivä. Yleensä kaupungissa käydään puolen viikon maissa ja heti aamusta. 

  Tänään jatkui huussihomma maalauksella. Minä vetelin ulkopuolia...

...Hilppa sisäpuolta. 

  Mikäli teistä näyttää, että huussi on kenossa pohjoiseen, niin ei se mitään. Minustakin näyttää, kun kuvaa katselen. Voin kuitenkin vakuuttaa, että puhelin on ollut kuvaajalla vinksallaan. Noin paljon vinoon en sentään tekisi, vaikka tällä tontilla ei juuri suoraa kohtaa löydy, ei mistään rakennuksesta. 

  Nyt on kahteen kertaan värit vedetty. Huomenna lattia, vuorilaudat ja nurkanpäät. Lattia varmasti, muut säävarauksella. Alkuviikosta pääsee sitten pöntön siirtämään uuteen osoitteeseen. 

  Joku saattaa ihmetellä, miksei räystäslautoja ole laitettu? No siksei, että huomenna maalaan ne irrallaan, kun avaan oikeanvärisen purkin. Eikä kattokaan ole valmis, aluskate vasta. Se johtuu siitä, että vasta pöntön asennuksen jälkeen teen reiän tuuletusputkelle, laitan sen paikoilleen. Sitten kate ja putken juuren tiivistys. 

  Meidän sosiaalinen elämämme alkaa hakea vertaistaan. Tänään mennään Voken ja Urkin kanssa käymään Poijussa. Voke soitteli, kysyi mukaan. Poiju on kuulemma viimeistä iltaa auki tälle kesälle. No mennään. Vois syödä vaikka hampurilaiset. Ilotulituskin kuuluu olevan. Tai no, kuuluu ainakin, jos sitä jää katselemaan, tuskin Avokkaaseen saakka kuitenkaan. Näinköhän ne alkaa Poijussa sinuttelemaan? Johan tää on toinen kerta; käytiin kesällä Tainan ja Hanelin kanssa pikaisilla. 

  Ilmat ovat nyt Peppen mieleisiä. Ei ole liian kuumaa, hyvä puuhailla. Ja mitä parhaimpia kelejä maalaukseen. Huomenna on kai sateenuhka olemassa, mutta ensi viikko pitäisi sitten olla tällaista, eli vähän alle 20 astetta, puolipilvistä. Kelpaa puolukkaan lähteä. Olettaen, että huussirojekti saa onnellisen päätöksen. Ja miksei saisi? Ainakin sellaista saatte lukea. Totuus on joskus muuta kuin sanotaan. Vikaiskaapa uutisia. Puolet ihmistä puhuu sontaa, loput vähintään tiirailee omanväristen lasien takaa. Vaikka uskallan minä sen kertoa, jos persilleen menee. Mutta mikä menisi? En sentään ylösalaisin tynnyriä asenna? Tuumi maalari-Peppe huilatessaan.

KUUDEN TUNNIN TYÖAIKA

  Olen siirtynyt pääministerin uumoilemaan kuuden tunnin työaikaan. Eilen meni tosin lähes seitsemän, mutta tänään kompensoin: reilut viisi. Minulle asia kuuden tunnin työaikaan siirtymisen suhteen on takaperoinen. Normaalisti saaressa hommailen aamupäivän, eli neljä tuntia. No, joskus, mikäli asiat vaativat, myös kahdeksan, tai vaikka kymmenen. Eikä Sanna Marin eläkeläisten puuhastelun kestoa puheillaan ole tarkoittanut. 

  Eilen sain tosiaan rungon tehtyä, vesikatteen huussin päälle. Tänään naplikoin lattian ja raput, asensin oven, sekä vetelin homeenestoaineen pintaan. Aika rimpuloista ovat nämä paketit tehty. Ovenkarmi ja sen kiinnitys jotakin mainitakseni. Saattaa ovi paikallaan kuitenkin pysyä. Harvemmin puuceestä ovet paukkuen lähdetään. Kiireellä toki joskus mennään. Malttia siis kaikille hätääntyneille suosittelen. 

  Huomenna onkin vapaapäivä rakennustöistä. Aamulla täytyy nostaa loput perunasta, sillä toista viikkoa sitten niitin lakastumaan alkaneet varret. Sitten saunotaan itsemme puhtoiseksi, lähdetään päivällä Mikkeliin. Hilppa menee yhden, ehkä useammankin, tuttunsa kanssa käymään purkutuomion saaneella Urpolan koululla. Siellä he aloittivat opintiensä, kuten lukuisa määrä mikkeliläisiä vuosikymmenten aikana. 

  Minen tiijä, menekö mukaan? Siis koululle. En sitä ole koskaan käynyt. Anttolan kirkonkylän koulu oli minun kouluni. Kun se purettiin, ei kukaan kysellyt, että tulisiko joku muistoja verestämään? Rastaan pojat purkivat, hirret menivät uusiokäyttöön. No, on sen tilalle rakennettu koulukin jo purettu. Eikä tainnut paljoa mennä uusiokäyttöön? Suomenmaassa on kouluongelmia, ongelmakoululaisia. Mikä kumma siinä on, että hengitysilmavaikeudet ovat niin yleisiä, sekä uusissa, vanhoissa, että saneeratuissa? 

  Huussirojekti jatkuu lauantaina. Hilppa tyhtyy maalaamaan sisäpuolta, minä ulkoa. Kunhan värit on pariin kertaan vedetty ja kuivat, on esissä pöntön juhlallinen vaihto. Juhlalliselta ei ehkä tunnu sen tyhjentäminen, irottaminen vanhasta paskiosta, sekä pesu. Juhlallista on se, kun kompostipöntön tiputtaa uuden huussin lattian läpi, sihtailee paikan tuuletusputkelle, tekee reiän, asentaa putken. Ja tietysti koeistuu, sekä arvioi lopputuloksen. 

  Sitten on vielä jäljellä kate, räystäslaudat ja -listat, sekä polun betonilaattojen asennus. Ja vielä joutoaikoina ympäristön siistiminen. Ei nämä eläkeläisten hommat puhaltamalla tule tehtyä. Varsinkin, kun täytyy verkkoja laitella, puolukoita kerätä. 

  Kasvulavoilta ei enää juuri tule korjattavaa. Tomaattia on rutosti, kypsimistä odotellaan. Sen verran ollaan maisteltu, että kaupan valikoimat saavat nöyrtyä. 

  Tämä juttuhan tuli vajaassa tunnissa naputeltua. Kohta juodaan kahvit. Omenapiirakalla. 

Lopuksi illanvaloa eiliseltä...

...ja aamunvaloa tältä päivältä.