KUUDEN TUNNIN TYÖAIKA

  Olen siirtynyt pääministerin uumoilemaan kuuden tunnin työaikaan. Eilen meni tosin lähes seitsemän, mutta tänään kompensoin: reilut viisi. Minulle asia kuuden tunnin työaikaan siirtymisen suhteen on takaperoinen. Normaalisti saaressa hommailen aamupäivän, eli neljä tuntia. No, joskus, mikäli asiat vaativat, myös kahdeksan, tai vaikka kymmenen. Eikä Sanna Marin eläkeläisten puuhastelun kestoa puheillaan ole tarkoittanut. 

  Eilen sain tosiaan rungon tehtyä, vesikatteen huussin päälle. Tänään naplikoin lattian ja raput, asensin oven, sekä vetelin homeenestoaineen pintaan. Aika rimpuloista ovat nämä paketit tehty. Ovenkarmi ja sen kiinnitys jotakin mainitakseni. Saattaa ovi paikallaan kuitenkin pysyä. Harvemmin puuceestä ovet paukkuen lähdetään. Kiireellä toki joskus mennään. Malttia siis kaikille hätääntyneille suosittelen. 

  Huomenna onkin vapaapäivä rakennustöistä. Aamulla täytyy nostaa loput perunasta, sillä toista viikkoa sitten niitin lakastumaan alkaneet varret. Sitten saunotaan itsemme puhtoiseksi, lähdetään päivällä Mikkeliin. Hilppa menee yhden, ehkä useammankin, tuttunsa kanssa käymään purkutuomion saaneella Urpolan koululla. Siellä he aloittivat opintiensä, kuten lukuisa määrä mikkeliläisiä vuosikymmenten aikana. 

  Minen tiijä, menekö mukaan? Siis koululle. En sitä ole koskaan käynyt. Anttolan kirkonkylän koulu oli minun kouluni. Kun se purettiin, ei kukaan kysellyt, että tulisiko joku muistoja verestämään? Rastaan pojat purkivat, hirret menivät uusiokäyttöön. No, on sen tilalle rakennettu koulukin jo purettu. Eikä tainnut paljoa mennä uusiokäyttöön? Suomenmaassa on kouluongelmia, ongelmakoululaisia. Mikä kumma siinä on, että hengitysilmavaikeudet ovat niin yleisiä, sekä uusissa, vanhoissa, että saneeratuissa? 

  Huussirojekti jatkuu lauantaina. Hilppa tyhtyy maalaamaan sisäpuolta, minä ulkoa. Kunhan värit on pariin kertaan vedetty ja kuivat, on esissä pöntön juhlallinen vaihto. Juhlalliselta ei ehkä tunnu sen tyhjentäminen, irottaminen vanhasta paskiosta, sekä pesu. Juhlallista on se, kun kompostipöntön tiputtaa uuden huussin lattian läpi, sihtailee paikan tuuletusputkelle, tekee reiän, asentaa putken. Ja tietysti koeistuu, sekä arvioi lopputuloksen. 

  Sitten on vielä jäljellä kate, räystäslaudat ja -listat, sekä polun betonilaattojen asennus. Ja vielä joutoaikoina ympäristön siistiminen. Ei nämä eläkeläisten hommat puhaltamalla tule tehtyä. Varsinkin, kun täytyy verkkoja laitella, puolukoita kerätä. 

  Kasvulavoilta ei enää juuri tule korjattavaa. Tomaattia on rutosti, kypsimistä odotellaan. Sen verran ollaan maisteltu, että kaupan valikoimat saavat nöyrtyä. 

  Tämä juttuhan tuli vajaassa tunnissa naputeltua. Kohta juodaan kahvit. Omenapiirakalla. 

Lopuksi illanvaloa eiliseltä...

...ja aamunvaloa tältä päivältä.

MAAILMALLA, MAAILMALTA

  Valko-Venäjällä kansa protestoi melko rauhallisesti, Lukašenka heiluu rynkyn ja luotiliivien kanssa barrikaadeilla. Vaikuttaa enemmän etelä-amerikkaisen valtion meiningiltä viime vuosituhannella kuin eurooppalaiselta tasavallalta. Näinköhän Aljaksandr Ryhoravitš joutuu viimein nöyrtymään, vai onko ase oikeasti hänen ratkaisunsa?

   "Perinteisempi hallinto ei olisi tähän pystynyt",  puolusti Trump koronakriisin ja talouden hoitoa puoluekokouksessa. Ei varmaan. Perinteisempi hallitus olisi hoitanut asiat säällisesti.

  Venäjän liittovaltiossa oppositiojohtaja Aleksei Navalnyille juotettiin ilmeisesti myrkkyä. Sauli Niinistön uutisoidaan pirauttaneen Putinille, jotta Navalnyi saataisiin Saksaan sairaalaan. Sale voisi vähän pirautella ison veden yli myös, kun hänen sanansa on noin painava. 

   Yhdysvalloissa Wisconsinin osavaltio on kutsunut kansalliskaartin joukot Kenoshan kaupunkiin, missä on syttynyt laajoja mellakoita, kun poliisi ampui lukuisia kertoja 29-vuotiasta mustaa miestä selkään. Mies oli ollut nousemassa autoonsa, missä istui kolme hänen alaikäistä poikaansa. Liipasinherkkyys USA:ssa on sitä luokkaa, että sen jäykistäminen vaatii aikaa ja työtä. Monen osalla jopa kipsiä käteen.  

  Viisikerroksinen asuintalo sortui maanantaina Mahadin teollisuuskaupungissa, noin 170 kilometriä Mumbaista etelään. Sortumisen syystä tai kuolonuhrien määrästä ei uutisen mukaan ole vielä tietoa. Luultavasti syy ei kuitenkaan ollut betonin jäätyminen, kuten muinoin 1963 Lahdessa. No, Lahdessa ei myöskään tullut kuolonuhreja. 

 Koronatestausten kaupittelulla yritetään kalastella ihmisten maksutietoja ja päästä kiinni tilillä oleviin rahoihin. Kyllä ihminen on raadollinen elikko; lajikumppanien pelkoa ja tietämättömyyttä käytetään sumeilematta hyväksi. Jos en olisi näinkin maltillinen maallisissa, kuten taivaallisissakin, jos niikseen tulee, rangaistuksissa, sanoisin, että munat valtiolle ja linnaan. Niin muistaakseni ennen sanottiin. Mutta en sano, kerron vain, mitä sanoisin, jos...

  Nuo kaikki uutiset ovat ylen sivuilta enemmän tai vähemmän sanatarkasti lainattuja. Ei riitä koronapandemia toisine aaltoineen, paskaa tapahtuu ilman luonnon kehittelemiä vitsauksiakin. Ylen pääsivuilta kun katselee otsikoita, lukaisee sisältöjä, niin muutamasta kymmestä ei montaakaan positiivista juttua löydä. En edes viitsi mennä koluamaan muitten medioitten sivuja, vaikka niistä saattaisi tekopirteitä vedätyksiä julkkiksista ja muista hörhelöistä löytyä. Maailmankuva on synkkä, synkkänä saa pysyä. 

  Jos omaa elämää tarkkailee, näkyy sentään tuiketta räppänässä; huussin rikkoutuneet osat korvattiin uusilla, pääsen sitä rakentelemaan. Ja pian puolukkaan pääsee myös. Joten ei maailma aivan vinksallaan minun vinkkelistäni ole. Joskin välillä ahdistaa. 

  Tähän kohtaan yleisluontoinen tiedustelu: Jos jollakulla on tietoa myytävänä olevasta venetrailerista, antakaapa vinkkiä. Olisin halukas ostamaan halvan sellaisen. Ei tarvitse edes olla rekisterissä. Se tulisi ainoastaan veneen talvisäilytykseen, eli nostoon Hanelin rannasta, missä vene saisi hibernoida trailerin päällä presulla huputettuna. Etsin eilen netistä sellaisia, siis trailereita. Tori.fi:ssä löytyi yksi. Hinta oli kohdallaan. Mutta kun sain myyjään yhteyttä, ilmeni, että traileri on Kerimäellä, eikä sitä voi siirtää, kuin traktorin perässä. Olisihan Hanelilla traktori, mutta en taida lähteä liki puolentoistasadan kilsan päästä hakemaan. Vaikka ehtisi siinä körötellessä kuunnella spotifyltä ison osan Dylanin Bobin tuotannosta. 

  Joo, tänään palataan Anttolaan. Huomenna varmaan alkaa huussin kasaaminen. Raporttia saattaa tulla, siitäkin asiasta. Eli tuolla pian ollaan:

VIERAILU

Perjantaina saatiin vieraita. Moisalat usmuuttivat uudella veneellään laituriin vähän kahden jälkeen. Ilma suosi tilaisuutta. Tervetuliasimalja napattiin pihalla.

   

Pihalla myös ruokailtiin. 

  Omia pottuja, fetasalaattia, sienisalaattia, papin silliä, kokonaisena grillattua possun sisäfileetä, hökskekurkkuja, valkoviiniä rouville, punkkua miehille. Kuvassa mahat pullollaan sulatellaan ruokaa.

  Kahvit nautittiin verannalla. Tässä isäntäväki ihailee Vuokon tuomaa kesäkurpitsakakkua!

Jota Hilppaa ensimmäisenä pääsi leikkaamaan. Hyvää oli kakku. En ihan heti olisi arvannut tarveaineita, mutta ei tarvinnut, sillä tieto oli ja aiemmin kiirinyt korviimme. 

  Vähän konjakkia myös kahvin kera nautittiin. Mukavaa oli porista. Voke ja Hilppa ovat nuoruuden aikaiset sydänystävät. Toki minäkin Voken tunsin. Urkin ole vasta viime vuosina oppinut paremmin tuntemaan. Mukavia ihmisiä. Aika kului kuin siivillä iltahämärän laskeutumiseen saakka. 

  Uudelleen viritetty ystävyys on saanut elää toista kukoistustaan. Joka kesä on tarkoitus yhdessä syödä ja viettää hyvää aikaa. Toissakesänä Moisalat kävivät täällä, ihan pistäytymässä, me heillä Paajalansaaressa. Viime kesänä illanistujaiset olivat heillä, nyt meillä. Ja perinne tulee jatkumaan. Ei meillä liikaa ystäviä ja kontakteja ole, joten niistä on pidettävä kiinni. 

  Huomenna ajetaan taas Hollolaan. Hilpalla on lääkäriaika tiistaina. Välillä vihoittelevaan selkään apua on hakusessa. Viedään samalla vesinäyte Lahteen labraan. Haettiin näytepurkit Anttolatalolta. Ne voi lähettää postissa, mutta huomasimme, että osoite on Lahteen. Postia mollaamatta voin sanoa, että nopeammin ovat perillä itse toimitettuna. Ei olla muutamaan vuoteen testattu. Edellisellä kerralla joukossa oli jotain mikrobeja, ja vettä ei suositeltu juotavaksi. Talousvetenä ollaan koko ajan käytetty, mutta juomavesi ollaan kuljetettu tänne. Kaivovesi on kirkasta, ei haise, eikä maistu muulta kuin vedeltä. Katsotaan, mitä sieltä nyt löytyy. Jos yhä pintavettä sinne pääsee, on kai tehtävä saumojen tiivistys. Tai sitten investoitava porakaivoon. 

  Huomenna ajetaan Piskolan kautta, kerätään ainakin ämpärillinen omenoita soseeksi. Ehditään huomenna tehdä, eli Hilppahan ne valmistaa. Minulle lankeaa vain purkkien hakeminen ulkovarastosta. Ehkä apuani tarvitaan myös tratin pitämisessä, jos on epäsopivsn kokoinen suuaukko purkissa. Saavat sitten soseet jäähtyä yön yli, pääsevät jääkaappiin odottamaan marraskuuta ja kaurapuurokauden alkua.

  Perjantaina tulivat muuten uudet alahirret huussiin. Sain torstaina sähköpostin Taloon.comista. Siinä kerrottiin, että valmistaja pahoittelee tapahtunutta, toimittaa uudet, ja että ne ovat perillä jo ehkä perjantaina. Minähän en siihen ihan uskonut, mutta niin vain soitti Kiidon Kake, tai ainakin Kaken kuski, kymmenen maissa, että hän ajelee jo Maljalantiellä. Ensi viikolla pääsen kokoamaan. Tai säävaraus pitää laittaa. Pari päivää saisi olla mielellään poutaa. 

  Kauniiksi muuttui ilma tänäänkin. 15 milliä eilen ja yöllä sateli. Luonto on hyvillään. Tomaatit alkavat hiljalleen kypsyä. Täytyy ennen kotiin lähtöä kerätä kypsemmmästä päästä sisälle, etteivät tipu ja joudu väärinkäytöksen kohteeksi. 

  Sellainen kuvakirjan tekele nyt. Aamulla etteenpäin!

POSTIKORTTI

 Kesä jatkuu, ainakin pari päivää vielä. Erikoinen loppukesä. En ole yli viikkoon käynyt sienessä! Elokuussa! Kieltokin on yhä voimassa, paitsi päivittäiseen tarpeeseen poimimisen kohdalla. En ole kuitenkaan mennyt edes katsomaan. Ei ole satanut yli viikkoon, joten tuskin edes olisi paljon mitä kerätä. 

  Silloin, kun sieniä oli, ja kielto oli päällä, eli elokuun akupäivinä, kävin uhmakkaasti reissun vanhoilla sienimestoilla. No tulihan noita. Eiku soittamaan metsän keskeltä ystävälleni taiteilija Paul Meinanderille. Tiedän, että Paul ja kumppaninsa Pirjo, tuttavallisemmin frau Müller, ovat vilpittömiä sienten ystäviä. Sain yhteyden, ja Paul ilmoitti kysymykseeni "onko sienennälkä?" "toki on!" Siis sovimme, että he tulevat Mikkelin torille sovittuna aikana noutamaan lähetyksen. Pystyin kevein mielin kotiutumaan sienihivakoiden kera.

  Parin päivän kuluttua, viikottaisen kauppareissun yhteydessä, sitten torilla tavattiin. Paul, taiteilija kun on, oli taiteillut kiitoskortin. 

  Kortissa heidän kissansa Major Tom ihailee kanttarellisatoa. Lukaisimme kortin, kiitimme, laitoin laukkuuni. Saaressa ripustin sen nuppineulalla seinälle. Myöhemmin, päivänä muutamana, otin kortin, tarkempaan syyniin. Vasta silloin tajusin, että Paul oli ollut mahdollisimman virallinen. Oli postimerkki (25 p), oli leima (lähetetty Otavasta 4.7 1965). Ketä postimerkki esittää? Urkki se ei ole, kai? Jykeväleukainen merkittävä vaikuttaja kuitenkin, oletan. Joko Paul on selvänäkijä, tai sitten on tapahtunut tahallinen tai tahaton erhe leiman päivämäärässä. 4. elokuuta sovimme tapaamisen, 6. elokuuta tapahtui sienten ja kortin vaihto Minnan torikahvilassa. Tarkemmin katsoen kortin tekstissä lukee 6. 8.  Näinköhän Paula on leiman rustannut mielessään mahdollinen filateelinen arvonnousu?

  Erityisen otettu olen osoitteesta. Herrasväki kuuluu ajan (1965) henkeen, Kesäparatiisi No. 1 tähän päivään. Meille tämä paikka on Kesäparatiisi No. 1! Paul lieneen sen verran jaksanut blogejani lukea, että asia on hänelle valjennut.

  Syy siihen, että kirjoitan näin ap., löytyy siitä, että ip. meille saapuu vieraita, ja en ole viitsinyt mihinkään erityiseen hommaan ryhtyä. Kohta pitää kaivaa potut valmiiksi, otaa kesäkeittiön pressuovi pois, ehkä hieman siistiä paikkoja siellä. Samoin täytyy kantaa tuolit pihan pöydän ääreen. Ilma on sen kaltainen, että ulkona syödään. Siinä mielessä hyvään rakoon sattuu tämä vierailu, joka on siirtynyt, kuten yleensä, näin kesän lopulle. Niin se menee; alkukesästä on puuhaa vaikka kuinka, heinäkuussa ovat Tiilikaiset yleensä täällä aika paljon. Kuin luonnostaan on sopiva hetki rentoutua hyvässä seurassa vasta loppukesästä, tai alkusyksystä. Sama juttu lienee vierailijoilla. 

  No niin, perunapelto kutsuu. Raportia tulevasta joskus tulevaisuudessa. Vielä aamuinen kuva rannalta.

MUIKUT JA TOMAATIT KYPSYY, MINÄ EN

   Kesä jatkuu lämpimänä. Sopii se minulle, en ole vielä kesään kypsynyt, niin syysihminen kuin olenkin. Tomaatit saattavat ainakin jossain määrin ehtiä kypsymään, kuten minäkin, jos hellettä tarpeeksi kauan kestää. Ei liene pelkoa? Joka tapauksessa kypsyvät muikut savupöntössä. Ne toki kypsyisivät viileälläkin kelillä. 

Eilen laskettiin naapurin kanssa verkkoja; hän pari harvaa, minä pari muikuille. Hannun harvoissa oli yksi siika, minun muikkuverkoissani tuollaiset 150 mujetta. Siis Voke, jos tään luet: ÄLÄ TUO MUIKKUJA!

  Hannilat ottivat muikuista vain kerta-annoksen, koska lähtevät huomenna käymään kotonaan. Naapurisaaren Juha oli paikalla, hänelle vein yhden miehen yhden kerran paistmuikut (20 kpl, Juha on iso mies). Hilppa paistoi meille lounaaksi sopivan määrän, loput savustin. Onneksi ei ollut enempää. Mietin jo, että pitääköhän kysäistä Hanelilta, että onko muikunnälkä? Olisi se ollut suorastaan pyhäinhäväistys: Minä viemässä Hanelille muikkuja!

  Perjantaina meille tulee vieraiksi tuttuja. Jokakesäinen tapaaminen on traditio, ollut käytäntönä jo vuodesta 2019! Niin tuttuja kuin ovatkin, oli muutaman vuosikymmenen tauko säännöllisissä tapaamisissa. Toivottavasti kaikki jumalat ovat armollisia, jotta uudelleen alkanut lähempi ystävyys, sekä kesäiset illanistujaiset, jatkuvat vielä kauan. 

  Koska meille tulee perjantaina tuttuja vieraita, lähdemme huomenna Mikkeliin. Vierailupäivää ei oltu löyty lukkoon, kun maanantaina saareen tultiin, joten varautuminen jäi tekemättä. Ei kai isoja hankintoja tarvita? Jotain grillattavaa, viiniä Alkosta, ehkäpä konjakkia kahvin kera. Ja muutamia betonilaattoja uuden huussin polulle aseteltavaksi. Sen huussin, jonka aloitushirret ovat hänessään. Eilen kyllä sain mailin, missä kerrottiin, että valmistaja lähettää uudet tilalle, mutta aikataulusta ei ollut tietoa. Tarkennukseksi mainitsen, että nuo betonilaatat eivät mitenkään liity tuttujen vieraiden visiittiin. Ei ole aikomustakaan laittaa heitä polkua kiveämään. 

  Loppukesän tunnelmia on ilmassa. Illalla, yöllä, aamulla, on niin hiljaista, että korviin koskee. Eikä paljon äänet häiritse päivälläkään. Muutama vene saattaa ohi usmuuttaa. Lokit sentään aina hullaantuvat, kun verkoilta tullaan. Mistä ne osaavatkin ilmestyä oikeaan aikaan. Perkeet olen niille perkeleille yleensä syöttänyt. Ja joskus lahnanlaput, tänään pari kiiskeä. Melkein veikan voin lyödä siitä, että ainakin yksi lokki on aamulla laiturilla päivystämässä. 

  Paistmuikut juuri kaivettujen siiklien kanssa on mahassa. Montas söit? Yksitoista söin. Sopivasti, mutta ei ylen. Nyt jaksaa kirjoittaa. Tai on jaksanut. Asiat alkavat olla siinä. Loppu on muutamaa kuvaa vaille. 

  Tässä villi viimarjapuska aitan takana. Ei ole iso, mutta marjat ovat ainakin kypsiä. Kumma, ettei ole linnuille kelvannut. Kuitenkin ovat pihalta kuusaman marjat napsineet pois tiehensä. 

  Tämä on vertikaalisesti lavea näkymä villin viinimarjan kasvuinsijoilta tiirailtuna.

En malta olla loppuun laittamatta kuvaa "rinsessa" Iiriksestä.

EILEN, TÄNÄÄN, HUOMENNA

  Eilinen päivä meni Espoon suunnalla. Liisa sai nimen, juhlaväki ruokaa ja kahvia. Helteisessä säässä juhlittiin. Kuvassa Liisa sylikummi Annin sylissä, Iiris kuivaa kastevettä lopulla seremoniaa jo pitkästyneeen Liisan päästä.

Hanelin tytöt Katriina ja Anni hulluttelevat Iiriksen kanssa.

  Mukavasti meni juhla. Meillä vierähti iltaan, kun autettiin paikkojen siivoamisessa. Hyvin ehdittiin, ennen kuin Katriinan bussi 20:30 lähti Lahdesta Mikkeliin. 

  Kun me juhlimme Espoossa, oli Piskolassa toisenlaiset kemut: suunnistuskisat. Medilaser-suunnistus oli kyseessä. Naisten ja miesten viesti, sekä avoin kuntosuunnistus samoilla rasteilla huippu-urheilijoiden kanssa. En ole tarkemmin udellut, mutta hyvin kai oli kisatapahtuma sujunut. Tietysti, sillä Haneli oli ampunut lähtölaukaukset kisaan! Vaikken ole alan miehiä, luulen, että rata on ollut raskas. Pakostakin on reitti rajallisella alueella kulkenut Hiekkalahdenvuorelle, Taivaanpankolle, ja muille mäkipaikoille. No, ei kyseessä kaupunkisuunnistus ollut. Luultavasti eilinen loi ainakin yhden ennätyksen, nimittäin Piskolansaaren autoennätyksen. Vaikka yleisöllä ei ollut asiaa kisaa seuraamaan, oli osallistujia aika liuta. Ja huolto,- tuki-, sekä joomiehet päälle. Pitääpä kysäistä, laskiko kukaan ajoneuvojen määrää? 

  Aamulla, vakiintuneeseen tapaan, lähdimme ajalemaan kohti Etelä-Savoa. Mikkelissä Lidlistä, vakiintuneeseen tapaan, ostettiin viikon muona. Anttolan Salesta, vakiintuneeseen tapaan, vielä jotakin unohtunutta ja jäätelöt käytiin hakemassa.

  Saaressa oli kaikki hyvin, minkä nyt tomaatti vähän lurpallaan. Vettä kasville, on taas terhakkana. Kaksi tomaattia on jo kypsänä. Päästään pian maistamaan. Ukonhatut ja leimukukat loistavat. Pihapenkkien kukista on iloa pitkin kesää.

  Nurmi näyttää kasvaneen kolmessa päivässä aika tavalla. Vesi järvessä on puolestaan vähentynyt. Muutaman sentin on pinta laskenut. Niin se yleensä tekee syksyä kohti mentäessä. 

  Huominen on "tabula rasa". Ei taida vessan vaihtopalikat tulla. No, nurmen ajelua kyllä on, iltapäivällä, kunhan kaste kuivahtaa. 

  Huomista pitemmälle en jaksa nyt suunnitella. Eihän otsikossakaan mitään ylihuomista mainita. Menen avoimin mielin. Vaikkapa kalastuslinjalla. 

  Kuva loppuun

  Kuva ei kuvasta mitään edellä kirjoitettua. Kuvasta ei saa oikein otetta. Onko kuvasta, mikä ei kuvasta, kuvaksi? Miksi se on loppuun laitettu? Vaikeita kysymyksiä. Ehkä olen vastaukset saanut hahmotettua seuraavaan kirjoitelmaan?

HIDASVERKKAINEN

  Eilen tultiin kotiin. Hilpalla on ollut työntäyteistä. Eilen hän keitti hilloksi viime vuotisia marjoja, jotta sai Anttolasta tuodut sienet ja marjat mahtumaan pakasteeseen. Sitten hän teki kurkuista monta purkillista säilykkeitä. Tänään hän leipoi kolme pellilistä lihapiirakkaa vietäväksi Liisan ristiäisiin. Ja joutessaan pussitti mustikoita pakkaseen. Nyt jo helpottaa, ehtii jalkojaan liottamaan, kynsiään lakkaamaan. 

  Ehdittin sentään eilen illansuussa viedä kanttarellejä parille ystävälle. Mukava oli kummasakin paikassa vähän kuulumisia vaihtaa, kun ei somea likeisempää tapaamista ole aikoihin ollut. 

  Minä olen päässyt helpolla. Kunhan vaan olen vähän kaupoissa käynyt. Ja omenasadon pihan valkeasta kuulaasta kerännyt. Kaikki kahdeksan. Saman verran oli tippunut, lintujen nokittavaksi päätynyt. No, yhden piirakan niistä saa tehtyä. Viedään Anttolaan, vastavuoroisesti. 

  Kahden pakastimen taktiikalla me mennään; toinen kotona, toinen saaressa. Tällä hetkellä on vuoro kotipakastimen olla tupaten täysi. Puolukat vielä pitää jonnekin saada mahtumaan. Tai hilloa tehdä kaikista. Paitsi ettei niitä vielä ole edes kerätty. Kuukauden kuluttua kuitenkin on, jos maailman kirjat pysyvät järjestyksessä. Ehkä joudutaan Saarelan pakastin jättämään syksyllä päälle? Kolmatta laitetta ei kyllä enää hankita. Tolkku se pitää olla, hamstratessakin. 

  Katriina tulee tänään meille. Seitsemältä on bussi Lahden Matkakeskuksessa. Minä käyn hänet hakemassa. Katriina on yötä meillä, lähtee kanssamme Espooseen. Tuodaan sieltä takaisin, ja huomisilta hän lähtee bussilla Mikkeliin. Olisi meidän kyydissämme päässyt maanantaina, mutta tarkka tyttö ei halua missata koulupäivää. 

  Huomenna klo. 14 on Liisan kastetilaisuus todellisuutta. Onneksi, saattaa kohta olla tiukennuksia koronan vuoksi tulossa. 

  Hollolassa(kin) ilmaantuu pääkoppaan outoja ajatuksia. Tänään mm. sellainen, että mikä on äkkipikaisen vastakohta? Onko se pitkämielinen? Harkitseva? Vai volisiko se olla hidasverkkainen? Pitää tehdä aloite, Kotimaisten kielten keskus saa ottaa kantaa. 

  Kun olin tuon asian saanut itselleni selväksi, heräsin ihmettelemään "vaivihkaa"-sanan alkuperää. Kielitoimiston mukaan vaivihkaa tarkoittaa salaa, salavihkaa. Tiedetään, tiedetään, mutta mitä on vihka? Eiku goolettamaan. Löytyi: 

  Murteissa käytetyt sanat 'vaivihkaa' ja 'salavihkaa' tarkoittavat 'salaa, hiljaa, huomaamattomasti'. Niiden alkuperä on verbissä vihkata ('suhista, mennä vauhdikkaasti') ja vihkaista ('mennä tai käydä nopeasti')  Verbi 'vihkaista' sekä 'vihistä' ('sihistä, havista') kuten myös 'viheltää' ja 'vihma' ovat samaa onomatopoeettista (eli toiminnasta aiheutuvaa ääntä jäljittelevää) alkuperää.  Lähde: Suomen sanojen alkuperä 3: R-Ö. (SKS 2000).

  Eli silleen. Tästedes vihkaan huussissa, tai vihkaisen rantaan, niin että hippulat vinkuu. Piipahtaminen tai käväisy ei enää ole pop Lehkos-Peppen sanastossa. Tästä pääsemmekin seuraavaan kysymykseen: Mitä ovat hippulat? Mr. Googlelta apua anomaan: 

  Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan hippulat olivat pieniä koriste- tai muita esineitä reessä tai hevoskärryissä. Kovaa ajettaessa sitten hippulat vinkuivat. 

  Nyt tiedän, lukijat myös. Paras tehdä toppi. Jos suomen kielen sanoja ryhtyy pohtimaan, niin se on loputon suo tarvottavaksi. Aika mielenkiintoinen tosin. Varsinkin, jos poikkeaa pitkospuilta. 

  Jahans. Koska suon ylitys on keskeytetty, alan valmistautua vihkaisemaan Matkakeskukseen. Kuva pitää laittaa. Lainaan Annan lähettemän huomisesta päähenkilöstä. Aivan selvää yhdennäköisyyttä edesmenneen isäni Erkin kanssa havaittavissa.