"Ei oo ees laituria", sano Iiris. "Ei pääse uimaan!"
Ei asia oikeastaan miksikään ole Iiriksen kannalta muuttunut. Samalla tavalla pääsee jalkojaan kastamaan, kuin laiturin päästä. Minä näet kysäisin, kun Iiris tuli saunasta eräänä iltana, että uitko?
"Uin!", vastasi tyttö.
Minä onnittelemaan hienon suorituksen johdosta, mutta Iiris ehti korjaamaan, "uin jaloilla", eli likka oli vain uittanut varpaillaan!
Kun vanha palvelija oli poissa, ponttoonit irroitettu uusiokäyttöön, piti kääntää uusi laituri selälleen. Minä sitä jo eilen fundeerasin, että ei taida piru kahteen mieheen kääntyä! Sen verran kokeiltiin nostaa, että katsoin parhaaksi olla selkiämme niukauttamatta. Laiturin vaurioitumista ajattelin myös; jos se kyljelleen saataisiin, ja sitten se rymähtäisi hervottomana selälleen, niin varmasti jotain ikävää tapahtuisi. Siis päätin, että irrotetaan osa kansilaudoista. Ei montaa minuuttia siihen mennyt. Nyt kääntyi laituri, ei suitsait, mutta ei tarvinnut viimeisilleenkään puristaa.
Laitoin kolme vanhaa ponttoonia paikoilleen. Eivät tulleet eilenkään uudet. Olen joka monen keväänä Taloon.com'ista tavaraa tilannut, ja aina ovat ajallaan tulleet. Nyt tökkii. Tämä ei ollut maksettu mainos, eikä kilpailevien nettirautakauppojen maksettu solvaus. Kunpahan mainitsin.
Tässä saa laituri kellotella, kunnes loput ponttoonit tulevat.
Kello oli jo puoliväksi edennyt. Siis grillaamaan. Sadettakin oli luvassa. Ajattelin, että Lautturi-Matti ei tänään tule, koska on navakka tuuli ja sateen uhka. Mutta eipä aikaakaa kun hän pirautti, että on tunnin kuluttua rannassa. Ja niin tuli...
...ja oli...
...ja hiekkaa levitti...
...ja Peppe päivysti...
...ja halpa katsomo mylvi.
Mitä lie tunti, jos sitäkään, pörräsi kone, ja hiekka oli vaihtanut osoitetta.
Matti kertoi olleensa aamuseitsemästä liikkeellä lauttoineen, ja keikkaa vielä tällä päivälle oli sovittuna. Ehti sentään kahvit hörppäämään.
Sää suosi; ei vesipisaraa hiekkahomman aikana tullut. Mutta tuuli. Kaakosta puhalsi, eli Saukonsalon puolelta suoraan rannalle. Olisi minulta saattanut jäädä lautta rantaan luotsaamatta. Tai ei olisi, mutta väärään paikkaan olisi mennyt.
Nyt on mieli köykäinen, kun saatiin lopulta hiekkaa rannalle. Huomenna päästää Jonin kanssa laittamaan kaksi kulkusiltaa paikoilleen. Saranoitavat osat jäävät ensi viikkoon. Edellyttäen, että ponttoonit tulevat. Laituriosan vesillelaskuun täytyy masinoida kolme äijää lisäkseni. Eiköhän muutaman kilsan säteellä löydy. Jos ei halukkaita, niin ainakin sellaisia, jotka eivät ilkeä kieltäytyä.
Tiilikaiset lähtevät Espooseen maanantaina. Me mennään Mikkeliin täydentämään jääkaappia ja pakastinta. Viikko ollaan kaksin, muutamaksi päiväksi Hollolaan, ja ennen Jussia takaisin. Niin se kesä menee. Kohta juhannus, sitten alkaa päivä lyhetä. Onneksi hitaasti. Ei montaa kukonaskelta ehdi yö pidetä, kun kanttarellejä alkaa nousta. Toivotaan niin.
Ulkona on pilvisen hämärää, mutta ei oikein jaksa sataakaa. Onneksi eilen ja viime yönä ropotti ihan tolkusti. Teki hyvää äsken uumoilemalleni kanttarelli-invaasiolle.
Iiris, Anna ja Hilppa pelaavat edessäni muistipeliä. Siinä mielessä pysyn kuusalla pelin kulusta, että Iiris hihkuu kaiken aikaa. Ilosta, jos saa parin, harmista, jos joku muu saa. Nyt peli loppui. Anna voitti, Iiris ja jakoivat toisen sijan.
"Tyhmä peli", totesi Iiris. Ei ole vielä oppinut häviämään. No, kyllä elämä siloittaa. Liisa ei vielä siloituksia kaipaa. Kellottelee tyytyväisenä lattialla ja vetelee jaloillaan river dancea.
Ministerit eroaa, korona hipuu, ainakin tällä erää, Avokas elää elämäänsä. Eläisi, vaikka ministeri ei eroaisi, korona ei hiipuisi. Asiat vaan menee tavallaan, me eletään omallamme.
