keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

HEKTISIÄ HETKISIÄ

  Elämää on ollut Saarelan tilalla. Aamusta iltaan riittää tapahtumaa. Nyt tulin omiin oloihini saunatupaan rauhoittumaan. Me näet Hilpan kanssa nukutaan täällä. Perhe Tiilikaisen on parempi bunkata talon makkareissa. Eivät uuden jäsenen kanssa enää oikein saunatupaan mahdu. No, kohta Iiris on kasvanut niin isoksi, että vetäytyy asustamaan nukkuma-aittaan, omaan rauhaansa. Mutta se on sitten se. 

  Aamupäivällä naplikoitiin Jonin kanssa yksi kulkusilta malliksi. Huomenna tehdään kaksi. Päivällä syötiin verannalla. Kuvassa kylläistä porukkaa.


  Koska oli kaunis ilma, kului iltapäivä pihalla telmiessä. Vanha, ja kuin ihmeen kautta ehjänä säilynyt kahluuallas piti Iirikselle täyttää. No, kyllä Saimaassa vettä piisaa.


    Vesisotaa kävivät Iiris ja Joni välillä ankarasti. Minuakin mukaan houkuteltiin, mutta otin maltillisen kannan. 

  Kahvi juotiin pihalla. Sitten istutettiin Liisalle omenapuu. Auringon painuessa koivujen taa kastelin taimia ja muita viljelyksiä. Joni lämmitti saunan. Kylvyn päälle paistoi emäntä nokkoslettuja, kiilaruoaksi raparperikiisseliä. Terveellistä, eikö? 

  Kun tässä nyt naputtelen, huomaan, että en ole eilisaamun jälkeen katsomut toosaa pätkääkään. En suoraa, en suoratoistoa, en tallennetta. Eikä ole vieroitusoireen tilkkaa. Ei tarvita laastaria tai purkkaa. Pääsee paheistaan helposti eroon, kun lapsi perheineen tulee pirttiin. No, ei tv:n katselun suitsemiseksi kai ole lääkitystä saatavilla. Sitä paitsi kun Tiilikaiset poistuvat, napsahtaa toosa auki monta kertaa päivässä.

   Hyvä homma, että saadaan laituri vesillelaskua vaille varmaan huomisen ja perjantain aikana. Tulee sekin mieliharmi poistettua melko mieliharmittomasta elämästä.
  Totta se on. Melko mieliharmitonta elämää on onni meikän elellä. Kaikenlaisia hetkellisiä päännousemia tosin välillä pälkähtää. Ihan suotta, useimmat. Kunpahan turhanpäiten rassailen. Oikeita mieliharmeja ei tosiaa, ja onneksi, liiemmin ole. Eli seesteistä eläkeaikaa tässä eletään. Väliin pujahtavat soraäänet sulosointuja riitasoinnuiksi muuttamaan. Ei haittaa, ilman olisi liian imelää elämä. 

  Soraääniä kuullaan viikonloppunakin. Lautturi Kiljunen mesetti eilisiltana kysymyksen: "Käykö hiekantuonti viikonloppuna?"
  Minä vastaamaan "käy!"
  Matti lupasi tarkennetun aikataulun ilmoittaa, kun se hänelle selviää. Jos kaikki menee kohilleen, eli ei niin, kuin saksalaisiin sota, on ensi viikon alussa ranta tiptop. Ei muuta kun kahlailemaan ja käsipohjaa polsikimaan. Ja veneitä mahtuu näillä vedenkorkeuksilla laituriin useita. En silti ala huutelemaan, että laitoin saunan lämpiämään, oluttakin on. Muuten kyllä, mutta kun ei ole olutta. 

  On tullut viime aikoina jaettua juttua ja kuvia, että itseäkin hirvittää. Elekeepä huolia! Kyllä se tasottuu. Nyt vaan eletään hektisiä hetkiä tenavien ja laiturihommien kanssa. Voi olla, että syssymmälläkin juttuja tiuhaan jakelen, mutta ei niissä vissiin hektisyyttä aina esiinny?

  Vieläpä Liisasta pari otosta. Ensimmäisessä tyytyväinen tyllerö myhäilee Peppe-papalle.


  Toisessa yrittää hän otsa kuvitteellisessa kurtussa päästä edes puoli vaaksanmitaa eteenpäin. Ei meinaa onnistua, mutta vielä tulee aika, jolloin ei Peppe-pappa perässä pysy.

tiistai 2. kesäkuuta 2020

VIERAITA JA PUUTAVARAA

  Päivällä tulivat Tiilikaiset. Anna, Joni ja Iiris ensi kertaa tänä kesänä, Liisa ensi kertaa ikinä. Ilmakin oli ollut sopiva Liisa-tytön ensimmäiselle venematkalle. Peppe-pappa pääsi liiveihin pynttääntynyttä Liisaa rutistamaan.


  Iiris oli mökillä heti kuin kotonaan. Muistissa olivat kaikki lelujemmat, hiekkalaatikkotavarat...


...ja trapetsi piti laittaa, taitoja esittää.


  Entäs Liisa? Kotiutui mukavasti. Ei ainakaan isompaa äittelyä ole kuulunut. Vaikka "suoriks sannoin" en ole kaiken aikaa ehtinyt Liisan olotilaa syynäilemään.  


  Oli kalan savustusta, oli tomaatille "kasvihuoneen" kasaamista. Ja neljän kantissa tuli puutavara Potinlahteen. Me Jonin kanssa sitä hakemaan. Viisi reissua tehtiin. Alla tullaan ensimmäisen lastin kanssa. Varovaisia oltiin, viisi kuusi metriä pitkää kakkosvitosta vain.


  Seuraavilla kerroilla lastattiin vähän ronskimmin tavaraa kyytiin. Nyt on läjä täällä.


  Joku kun siitä vielä laiturin jalostaisi. Laituri siitä kyllä tulee, omalla ajallaan, tahdillaan. Tulevina päivinä on varmaan muutakin tekemistä. Joni on tosin apuna. Oli jo tänään tosi tarpeeseen, kuljetusapu.Varmaan huomenna kahdestaan ainakin aloitellaan kulkusiltojen tekoa. Minä pätkin sirkkelillä, Joni ruuvaa kiinni. Näin olen asian kuutioinut. Kulkusillat aion tehdä sisällä veneliiterissä, siellä kun hyvin mahtuu. Kelluva osa pitää ruuvailla ulkona. Kyllä senkin vajassa mahtuu tekemään, mutta ei piru mahdu ulos. Ilman moottorisahaa. Eikä oviaukon leventäminen ole kovin järkevää toimintaa. 

  Tänään on ollut pitkä päivä. Puoli kahdeksalta lähdettiin Mikkeliin kauppoihin. Sieltä palattiin yhdentoista maissa. Pian tulivat Tiilikaiset. Nyt on ilta koittamassa. Liisa kävi jo saunamajuri Jonin lämmittämän saunan alkulämmössä pesulla. Joni haki tytön ylös, Anna, Iiris ja Hilppa jäivät saunomaan. Kun ovat puhtoisia, mennään me Jonin kanssa löylyihin. Ja uimaan, ainakin minä. 

  Huomenna on kai yhtä leppoisa keli kuin tänään. Mikäs siinä. Ei tarvitse sisällä nuhjuta. Kenenkään. 

  Nyt lähestyy saunavuoro. Siitä hyvä vuoro, että buukkauksia ei enempää ole. Saa olla rauhassa aikansa. 

maanantai 1. kesäkuuta 2020

KAIKKI KUOLEE

  Aamupäivä puuhasteltiin niitä näitä. Mm. kurkun ja kesäkurpitsan taimet pääsivät multiin. Niille piti rakennella harsolle kannatus. Nyt on eiproteeseitseomatarvepellepelotonviljelijöillä mukavat teltat. Tai taimilla ne oikeastaan on. 



  Jos joku halajaa ruohosipulia, niin tervetuloa noutamaan. Kuten ylemmän kuvan vasemmasta laidassa näkyy, melkoinen tuhjo sitä rehottaa. Ei tule meillä syötyä. Laitetaan, varmemmksi vakuudeksi, kuva ruohosipulista.


  Kun nuo suojaustoimenpiteet oli suoritettu, vähän muutakin, soitin sahalle tiedustellakseni puutavarakuljetuksen aikataulua. Minulle kerrottiin, että kuljetuskalusto-ongelmien vuoksi toimitus tapahtuu huomenna. Joskus neljän - viiden maissa lasti on vastarannalla. 
  Olin intoa täynnä kuin ilmapallo valmistautunut laituriprojektiin. Nyt poistui into suhisten. Tuntuu, että ei oikein muutakaan osaa aloittaa. Joten istun kuin tatti chromebookin ääressä, kirjoitan.

  Nälkään kuolee vuosittain yli yhdeksän miljoonaa ihmistä (Väestöliitto). Tupakkaan tappaa yli kahdeksan miljoonaa (ylen uutiset 31.5.2020).  Alkoholi nujertaa yli kolme miljoonaa (googletus). Henkirikoksia tehdään puolisen miljoonaa vuositasolla (Wikipedia). Liikenneonnettomuuksissa kuolee yksi yksi pilkku kolme miljoonaa (Radio Nova, Liikenneturva). Kausi-influenssa kaataa satoja tuhansia (Wikipedia). Noin kolmesataatuhatta lasta kuolee likaisen veden ja huonon hygienian vuoksi. Sodissa ja pienemmissä kahakoissa tapatetaan joka vuosi reilu satatuhatta. Koronan tämän hetkisiä, saatikka lopullisia, uhreja on vaikea arvioida, mutta WHO:n mukaa tähän mennessä on menehtynyt 372 000. 

  Worldometers.info/fi-sivustolta näkee mielenkiintoisia asioita. Tilastot ovat ajantasaisia, eli numerot juoksevat koko ajan. 
  Sieltä näkee, että syntyvyys planeetallamme on paljon kuolleisuutta suurempi. Väkiluku on tänä vuonna lisääntynyt 33 943 575 hengellä (klo. 11:31). 
  Sieltä näkee, että julkiset sotilalliset menot tänään ovat 2 264 000 000 $, ja luku huristaa hirveää vauhtia.
  Sieltä näkee, että blogiviestejä on kirjoitettu tänään kohta kolme ja puoli miljoonaa. Pian + yksi.
  Sieltä näkee, että metsäkato on ollut tänä vuonna 2 171 920 ha, viljelyskelpoista maata menetetty eroosion takia 2 924 460 ha, ja aavikoituminen on ollut 5 011 629 ha.
  Sieltä näkee, että ylipainoisia ihmisiä on kaksi kertaa se määrä kuin aliravittuja. Ruokaa siis riittää, ei vain jako ole mennyt oikein. 
  Sieltä näkee, että syöpään on kuollut tänä vuonna 3 429 836 ihmistä. 
  Sieltä näkee vaikka kuinka paljon muuta. Mutta sieltä ei näy koronaviruksen seuraamuksia.  

   Ei isossa kuvassa ehkä, koska en isoa kuvaa oikein sisäistä, paitsi 60-tuumaisessa taulutelevisiossa, mutta meikäläisen näkymässä, kaikki kuolevat. Kuolevat, miten kuolevat, mutta aikanaan lähtee jokainen. Ihmisiä kuolee eri tavoin. Yhden lähtö on uutisen arvoinen, toisen surun arvoinen, kolmannen arvoton. Vaikka ihminen ja luonto tekevät töitä populaation hillitsemiseksi, niin se kasvaa kasvamistaan. Siinä ei yksi korona paljon tilastoja hetkauta. 

  Joistain asioista meuhkataan, veden puutteesta kärsivistä ei paljoakaan. Eikä oppositio ole yhtään välikysymystä pallonlaajuisen nälänhädän vuoksi tehnyt. 

  Nyt kello on 12 :25. Maapallon väkikiluku kasvanut vajaassa tunnissa noin kahdeksalla tuhannella henkilöllä. Tähän on hyvä lopettaa. Puhtia ilmapallooni on jostain virrannut. Täytyy lähteä ihmettelemään, olisiko tarpeellista puuhaa löytyvillä?

lauantai 30. toukokuuta 2020

KESÄMPÄÄN KULJETAAN

    Vaikka lämpötila varjossa on pysytellyt viidentoista lukemissa, vähän ehkä päälle, niin auringon paisteessa on ollut tosi kesäistä. Ja on se aurinko paistellut, melkein kaiken aikaa. 
  Erilaiset kasvit ovat alkaneet esitellä iloksemme sukuelimiään. Melko perverssiä porukaa, ihmiset.

Sinistä, punaista ja keltaista.


...ja valkoista.


  Tänään sai omatarvepienviljelijöiden tilus uutta kasvustoa. Maahan meni persiljaa ja kukkia vanhaan muuripataan sekä yhteen sinkkiämpäriin. Huomenna multiin pannaan kesäkurpitsan ja kurkun taimet. Tomaatintaimet saavat vielä odottaa, totutella ulkoilmaan. 
  Pari amppelia ilmestyi myös roikkumaan vanhoille peikoilleen. Nämä kaikki Kagastalon puutarhalta. Ainoastaa kurpisan taimia ja basilikaa ei puutarhalta löytynyt. Pitää ne hankkia jostain muualta. 
  Pian alkaa koko tiluksemme viljelysala, n. 0,05 tynnyrinalaa, olla käytössä. Jos joku ei ole sisäistänyt tynnyrinalaa, niin  selvennän: viljelysalamme on n. 0,06 eekkeriä. 

  Mukavia uutisia saatiin päivällä. Tiilikaiset ovat näillä näkymin tulossa ensi viikolla saareen. Liisan ensivisiitti. Pysyisivät ilmat lämpiminä!

  Laituriprojekti sai sekin tänään uutta ulottovuutta. Lautturi Kiljusen Mattti jakoi eilen fb-sivuilleen kuvan, jossa hiekkaa kulkee Saimaalla. Siitä havahtuneena soitin Matille, kysyin, kulkeeko hiekka Saimaalla? 
  "Kyllä kulkee!", oli vastaus. 
  Asia on niin, että laiturirantaan toistakymmentä vuotta sitten talvella traktorilla tuotu hiekka on aalojen vaikutuksesta pikkuhiljaa vetäytynyt pois, ja suodatinkangasta on tullut näkyviin. Ollaan jo monta talvea kytätty kunnon jääkelejä, mutta ei niitä tunnu enää tulevan. Joten muut konstit käyttöön. Kun vanha laituri on purettu pois, on oikea aika tuoda lisää hiekkaa rannalle. Matti lupasi tulla viikolla katsomaan tilanteen. Hän kertoi, että varmaan homma onnistuu; lautallle kipataan kuorma soraa, ajetaan kaivinkone. Sitten lautta meidän rantaan, koneella levitetään sora. Helppoa kuin potunkeitto. Siltä ainakin tuntui, kun Mattia kuunteli. Ja niin se varmaan onkin. Vaikka ranta on matala, niin siinä ei ole kiviä, joten luulen, että lautan saa tuupattua niin lähelle rantaviivaa, että hiekan levitys onnistuu. Asia tietystii varmistuu, kun lautturi itse käy paikan päällä syynäämässä.

  Hieno juttu, jos, ja kun, hiekkaa saadaan samaan konkurssiin. Tilanne on mieltä riipinyt jo pitkään, jospa pian helpttaa?

  Huomenna taidan huilatessani maalata verannan pöydän rungon, lakata uuden pöytälevyn. Kun vieraat tulevat, on mukava verannalla syödä, kahvit juoda. Tuolit jätän suosiolla Hilpan tehtäväksi. Ei niillä ole kiire, maalailee sitten, kun sopiva hetki tulee. 

  Lauantai lipuu kohti iltayötä. Valoa piisaa. Hilppa googlettaa  kurpitsan taimia Mikkelin alueelta. Löysi ainakin omenapuun. Loogista? Niin tai näin, mutta Liisalle nimikko-omenapuu ollaan aiottu hankkia. Ehkä Hankkijalta, mistä Hilppa äkkäsi Huvitus-nimisen omppulaadun. Kuulostaa ihan ostettavalta. Tai ei sittenkään. Hilppa syventyi asiaan, ja laatu onkin pienikasvuinen ja tuettava koko elinikänsä ajan. Löytääköhän rouva jotain toista noin hauskan nimistä?

  Jätän tämän jutun tähän. Ja Hilpan googlehommiin. Menen ulos, hissukseen takavasemmalle kusaisemaan. 

perjantai 29. toukokuuta 2020

PYSYVÄÄ?

  The dream is over
  lauloi John Lennon biisissään "God" albumilta "Plastic Ono Band" vuonna 1970. Ja jatkoi
  What can I say?
  The dream is over
  Yesterday

  Joopa. 1970 oli hyvä vuosi musiikin suhteen. Kuten 1969 ja 1971 myös. Tai sitten ne olivat vuosia, joina olin oppinut kuuntelemaan musiikkia eri tavalla kuin teini-iässä.

  Miten se tähän päivään, tähän juttuun, liittyy? Ei oikeastaan yhtään mitenkään. Tuli vain mieleen. Tuli, kun mietin, että onko täällä mitään pysyvää. Ei taida olla. Paitsi mielessä. Kuten esimerkiksi Anttolan ainoa huoltoasema on minulle aina Unioni, vaikka se on ollut Union-aikojen jälkeen vaihtanut nimeään monta kertaa. Samoin oli Koistisen kauppa Koistisen kauppa, kunnes siinä talossa ei enää ollut kaupaa. Tai on se sen jälkeenkin. Eli Koistisen kauppa lopetti pari vuotta sitten. Eikä mikään K-Market.

  Mitäpä tämä sitten tähän liittyy? Ei lainkaan eikä ollenkaan. Mutta tämä liittyy.

Illan valoa, vallan iloa:


  Vallan iloa silmille, tietysti. Ei siinä vallasta kyse ole, kuten hoksasitte ilman selitystäkin.

  Tänään Hilppa laitteli siemeniä piiloon, otettiin yhdessä harsot pois potulta ja sipulilta. On se peruna lähtenyt nousemaan. Ja sipuli. Kuvassa oikealla on harson alla tänään paikkansa löytäneitä papuja.


Tässä taas on kolmen sortin hernettä.


  Kimppalaituria käytiin nostamassa ja oikomassa. Meitä oli kolme, sillä Rehulan Juha ilmoittautui mukaan. Sujuvasti hoitui homma. Ehdottomasti ehkä kesän viimeinen säätö. 

  Tehtiin päivällä sellainen päätös, että lähdetään huomenna käymään Kangastalon puutarhalla. Taimet ja kesäkukat ostetaan, jos saadaan. On kuulemma läyhke käynyt sillä rintamalla. Eiköpä meille jotakin ole jäänyt. Laajaksi ja kattavaksi ollaan vuosien varrella yrityksen valikoimat todettu.

  Ilmat suosivat, lämpenevät päivä päivältä. On siis aika saattaa puutarha, kasvimaat, ja kasvulavat kuntoon. Eikä keskeytä hankintamatka laituriprojektia, joka alkaa maanantaina ja jatkuu ilman aikataulua laiturin valmistumiseen saakka. 

  Ettei Lennonin siteeraaminen olisi mennyt hipaisten ohi, jatketaan:

  I don't believe in magic 
  I don't believe in I-Ching 
  I don't believe in Bible 
  I don't believe in tarot 
  I don't believe in Hitler 
  I don't believe in Jesus 
  I don't believe in Kennedy 
  I don't believe in Buddha 
  I don't believe in mantra 
  I don't believe in Gita 
  I don't believe in yoga 
  I don't believe in kings 
  I don't believe in Elvis 
  I don't believe in Zimmerman 
  I don't believe in Beatles  

  I just believe in me 
  Yoko and me 
  And that's reality

 Tämä liittyy asiaan: Minä luotan minuun, että laituri valmistuu ajallaan (jota ei ei ole määritetty), ja minä luotan Hilpaan ja minuun, että kasvikset tulevat kasvamaan, kuten kasvisten tulee kasvaa.

torstai 28. toukokuuta 2020

VIHREÄÄ

  On äitiluonto ottanut viidessä päivässä harppa-askelia! Lehdet puissa ovat pian täydessä koossaan, ruoho kasvaa vimmatusti, puna-ailakit, sananjalat, kielonvarret, puskevat vauhdilla kohti yläilmoja. Niittyleinikki alkaa kukkia, samoin ahomansikka. Valitettavasti myös voikukat ja vuohenputket. No, on pörriäisille hommaa.

  Vihreä on vallitsevana. Ja kevään vihreä on oma lukunsa. Silimä leppää!


  Ai niin. Raparperikiisseli on viikonlopun menyyllä! On siihen malliin kasvanut!


  Päivällä siis saareen tultiin. Auto vaihteeksi turvoksissa. Käytiin tullessa Anttolan Kone ja Urheilussa kysymässä, onko ruohonleikkuriin löytynyt tolkkua? Kyllä oli. Kone kertoi, että kaasarin aukaisi, mutta ei siellä ihmeempää vikaa ollut.
  "Näissä on tuo kaasari vaan sellanen, että ei meinaa saaha alkubensaa, vaikka kuinka kuplaa painelee", jatkoi Kone.  "Kymmenen kertaa ainakin kun painat, niin pitäisi pelata."
  Käynnistysnarun oli myös tietysti vaihtanut, Kone. Olen mielessäni nimennyt huoltohemmon Koneeksi. Ja olkoon Reea, omistaja (tietääkseni), ja myymälästä huolehtiva, sitten Urheilu. Näillä nimillä menen, vaikka Reean oikean tiedän. Anttolan Kone ja Urheilu, eikä mikään Anttolan Huoltohemmo ja Reea!

  Kun oltiin saatu tavarat saareen, syöty pikaisesti, lähdin veneellä hakemaan ruohonleikkuria. Palattuani kahvit. Sitten ruohoa ajamaan. Oikein Kone tiesi. Hyvin lähti Ryobi pelaamaan. Toista tuntia siinä meni, päälle trimmerillä viimeistelyä hieman. Nyt saa nurmi taas kasvaa kohti uutta leikkausta. 

  Huomenna mennään Hannilan Hannun kanssa kimppalaituria justeeraamaan. On vesi yhä noussut. Samalla se on uusien kahluuhousujen tulikoe. 
  Hilppaa kylvää ja puuhaa puutarhassa jotakin, näin kertoi. Viikonloppu on vapaata puuhastelua.

  Maanantaina tai tiistain tulee laituritavara Potinlahteen. Sitten alkaa projekti, ilman paineita, aikataulua, viivästyssakon uhkaa. Mutta sen tiedän, että en turhan kauaa aio pusailla. Alusta loppuun kun tekee rivakasti, pääsee nopeammin elvistelemään laiturilla.
  Paikalleen laittamisessa tarvitaan kyllä apua. Ovat niin painavia elementtejä, että Hilpan kanssa jää homma tekemättä. Ja vanha täytyy hilata maalle. Niistä meinasin tehdä polttopuille välivaraston. Leveästä osasta pohja ja kulkisilloista seinää. Siihen pressukatos päälle, johan on pilkottujen klapien mukavaa vuosi - pari kuivatella.

  Muistan, kun tein pian alennuksen puuvarastoksi saavan laiturin. Taisi olla vuosi 2004. Silloin minulla ei ollut sirkkeleitä, ei ylimalkaan kovin paljon työkaluja saaressa. Niinpä sovin Pesosen Hegulin kanssa, että saan tehdä laitiurin hänen pihallaan, peltihallin edustalla. Samoin sain lainata katkaisusirkkeliä. Kun puutavara ja muut tarpeet olivat paikalla, aloitin duunin eräänä kesäloma-aamuna. Kaksi kulkusiltaa a 4 metriä ja kelluva osa 2 X 3 metriä. Kellukkeet ja laiturisaranat paikalleen. Iltapäivän lopulla oli laituri koplailtu. Heikki kuljetti osat traktorin trukkihaarukoilla rantaan. Kelluvan osan päälle laitettiin kulkusillat, minä hinasin ne omaan rantaan. Hilpan kanssa vielä laitettiin laituri paikoilleen. Sitten sauna lämpiämään, avattiin valkoviinilekkeri. Oli hienoa kipaista uimaan heinäkuiseen veteen viinin kihelmöidessä otsaluun takana. Onhan alkomaholilla puolensa, oikein käytettynä. On laiturillakin, oikein tehtynä.
  Tietysti silloiseen laituriin seuraavina päivinä tein vielä säätöä. penkin yms. Mutta melkoin urakka päiväksi se oli.
  Senkin muistan, että olin varannut Hegulille viskipullon. Tiesin näet, että hän ei mitään korvausta avustaan (tekopaikka, sähkö, sirkkeli, kuljetus) pyydä. Niihän siinä kävikin. Tungin kuitenkin pullon hänen taskuunsa. Tuskin on enää jäljellä. Pulloa, tokko taskuakaan.

  Tuo muistelu on muistelua, aika aikaa mennyttä. Uusi laituri ei valmistu päivässä, eikä kahdessa. Paikoillaan se on, kun on. Vaikka en tosiaan sen kanssa aio vetkutella.

  Sellaisia täällä. Muuten: huomenna otetaan harsot pois peruna- ja sipulipenkeistä. Näyttää siltä, että pullistelua on näkyvissä. Huomenna selviää, pullisteleeko siellä koiranputki vai perunanvarsi.

tiistai 26. toukokuuta 2020

VALMISTAUTUMISJAKSO

  Eilen lähtivät Tiilikaiset kotiinsa, Lammin Ikkuna Oy:n miehet aloittivat ulko-ovien vaihdon. Asunto 1 oli hyvissä ajoin iltapäivällä tehty, joten keskiviikkona on meidän luukkumme uusissa uksissa. Torstaina päästään siis kohti Anttolaa suuntaamaan.

  Minä kiertelin eilen haalimassa tarpeita laiturin tekoon, vähän muuhunkin. Tänään pitää vielä maalikaupassa käydä. Sitten on puutelista yliviivattu, reissuvihko nollattu. Jo ihan sormia syyhyttää; pian pääsee itseään toteuttamaan sirkkelin ja Makitan kanssa. Pitäisköhän ostaa pullo erittäin halpaa kuoharia, ja kastaa laituri vesillelaskun yhteydessä? Nimi? Long May You Float. Jep, siinä se on. 

 Ilmojen puolesta kelpaa saaressa olla. Ainakin ennusteiden mukaan. On aikakin, kesän nostaa kyssässä olleita harteitaan kohti korkealla kiertävää aurinkoa. Varmaan Anna, Joni, Iiris ja Liisa tulevat saareen, jossain vaiheessa, kun ilmat ovat suotuisia. Viikon lääninsatessa ei isolla porukalla, pienillä lapsilla, ole kovin rattoisaa mökillä olla. 

  Kuten sanottu, valmistautuminen laiturihommaan on sujunut aikataulussa. Voimaharjoittelu on tosin jäänyt vähälle, mutta muuten on kaikki kohdillaan, niin fyysisellä-, kuin mentaalisella puolella. Ensi viikolla sitten tositoimiin. Tositoimet alkavat tietysti puutavaran kuljetuksella Potinlahdesta rikospaikalle. Pitää ottaa soutuvene hinaukseen, niin ei tarvitse niin monta kertaa käydä hakemassa. 

  Tässä uteliaille A 5-lehtiön sivulle tehty puolivirallinen suunnitelma. Sitä kun noudattaa, tai ainakin sinne päin, niin valmista tulee. Puolivirallinen suunnitelma on muuten tässä tapauksessa virallisempi, kuin virallinen, sillä virallista ei ole olemassa. 


  Lähitulevaisuudessa pitää kai käydä myös Kangastalon Puutarhalla ostamassa kesäkukkia ja joitain taimia. Tomaattia, kurkkua, kesäkurpitsaa, kurpitsaa, ainakin. Hilppa varmaan laittaa jo sitä ennen herneen ja pavun siemenet mullan alle. Siitä omatarveviljelijöiden plantaasi alkaa hahmottua. Sitten odottamaan satoa. Välillä rikkaruohoja kitkien, vuohenputkeä kiroten, tarpeen mukaan kastellen, jäniksiltä ja kauriilta  suojaten, hallaöitä peläten. Kyllä työ tekijänsä palkitsee, kun sadonkorjuun aika koittaa. 

  Koska ei asiaa enempää ole, lopetan hieman tärähtäneellä otoksella hymyilevästä Liisasta. Miten voikin kolmekuisen hymy olla olla noin hersyvä? Tarkennuksena vielä: vähän tärähtäneen kuvan ottaja on vähän enemmän tärähtänyt.