TEMPORA ASPERA VIVIMUS, AMICE BONE (II)

  Uusimaa laitetaan kai tänään pulloon, ainakin melkein. Se tietää monille hankaluuksia, monille ei. Usein ikävät asia kumuloituvat. Mutta se on toinen juttu.
  Eteenpäin on mentävä, keinolla, tai toisella, vaikeudet voitettava. Kaikki on nyt keskittynyt koronaan, mutta on elämää omine koukeroineen myös sen ulkopuolella. Niistä koukeroista on selvittävä, vaikka poikkeusolot saattavat asettaa siihen oman vaikeusasteensa.

  Jotakin iloisempaa koronaelämän lomaan. Juttelin eilen puhelimessa ensimmäistä kertaa ystäväni Ilun kanssa hänelle puolitoista vuotta sitten sattuneen sairauskohtauksen jälkeen. Vaimonsa kanssa ollaan monesti juteltu. Nyt Ilu oli valmis tarttumaan luuriin. Tosi hyvin on puhe palautunut. Ei juurikaan huomaa eroa entiseen. Myös liikkuminen alkaa sujua kepin kanssa jotenkin. Eli odotan innolla, kun tämä epidemia laantuu, ja päästään Paraisille usmuuttamaan.

  Jos tilanne synkistää, niin ilma yrittää sitä kompensoida. Aurinkoista keliä, ainakin tänään ja huomenna. Jos mahdollista, menkää metsään. No, ulos ainakin. Jos töissä olette, niin illatkin ovat valoisia. Kohta se kello käännetään vielä illan valoa jatkamaan.

  Sellaista elämän on; joskus vaikeaa, joskus helppoa. Onkohan joku viisas laskenut keskivertoihmisen onnellisuusprosentin? Onko Meikän Masa keskivertoelämässään noin 50/50 onnellinen/surullinen? Luultavasti keskivertoihmisen onnellisuuskäyrä on keskiverto. Sitten on olemassa perusonnellisia ja perussurullisia. Nämä kumoavat toisensa, joten 50/50 on perusteltavissa. Syntymäpöljät ovat oma lukunsa, heitä ei lasketa. Ehkä perusvittuuntueet otetaan tilastoissa kuitenkin huomioon. He saattavat kallistaa tulosta negatiiviseen suuntaa.
  Noilla perusryhmillä ei ole mitään tekemistä perussuomalaisten kanssa. Tai on siten, että samat lainalaisuudet koskevat tietysti persujakin; on perusonnellisia persuja ja perussurullisia persuja. Syntymäpöljiä persujakin oletusarvoiseti on, samoin perusvittuuntuneita persuja. Persut ovat näet ihmisiä, niin kuin demarit, kokoomuslaiset, vasurit, vihreät, radikaalit, moralistit, terroristit, pakolaiset, uskovat, uskottomat, ennalta-arvattavat ja uskomattomat.
  Siinä mielessä tällainen pandemia on tasapuolinen, että se ei valitse uhrejaan. Toki hengityslaitteita itselleen hamstraavilla ökyrikkailla on parempi tilanne kuin vaikkapa pakolaisleirin nälkää ja vilua kärsivillä. 

  Rönsyilemään pyrkii tämä juttu. Mielikin on vähän hämmentynyt. Ajatukset eivät tahdo pysyä kasassa. Niinhän se on. Yleensäkin. Jos ajatukset pysyisivät aina kasassa, niitä olisi alettava läjäämään varastoon. Kun ajatuskasoja alkaisi olla varastolaanit täynnä, pitäisi varmaan hommata varastomies pitämään ne järjestyksessä, ehkä rakentelemaan hyllyjä, jos tontti kävisi pieneksi. Tällaisessa ajatuskasavarastossa on hyvänä puolena, että jos se on järjestyksessä, niin sieltä on helppo hakea ajatus sopivaan käyttöön. Jos varasto on kuin pommin jäljiltä, siitä ei ole paskankaan iloa. Päin vastoin: saattaa käydä niin, että sieltä käy nappaamassa irrallisena leijuvan ajatuksen, liittää sen aivan väärään kontekstiin. Järjestys ennen kaikkea!

  Kasataanpa taas hetki ajatuksia. Vaikkapa käytävän D oikealle puolelle, ylähyllylle. Siellä näyttää olevan tilaa. Sinisistä ajatuksista en ala puhumaan. Huovisen Veikolla oli siihen yksinoikeus, jonka hän tosin jakoi Konstan-Pylkkerön kanssa.

  Ai niin! Otsikon perään laitoin sulkeisiin II. Siksi laitoin, kun en ole varma, olenko joskus aiemmin samannimisen blogin jo kirjoittanut. Enkä viitsinyt tarkistaa.

Loppuun väriä 

ENNEN, JÄLKEEN, JA SEN JÄLKEEN

  Kun espanjantauti riehui pallollamme 1918-1920, se surmasi vaihtelevien arvioiden mukaan 30 - 100 miljoonaa ihmistä. Väestön määrä oli tuolloin n. 1.9 miljardia. Korkeimman arvion mukaan tauti kellisti siitä 5,3 prosenttia, matalimman mukaan 1,6 prosenttia. Nyt väkiluku on 7,8 miljardia. Jos siitä poistuisi 5,3 prosenttia, olisi kuolleiden määrä 413 miljoonaa, jos 1,6 prosenttia, niin 125 miljoonaa. Tauteja, lukuja, aikaa, ei niitä voi verrata toisiinsa. Kunpahan spekuloin.

  Suomen väkiluku ennen espanjantaudin iskemistä, eli itsenäistymisen aikaan, oli 3,1 miljoonaa. Nyt se on n. 5,53 miljoonaa. Suomen väkiluku on siis kasvanut tuollaiset 70 prossaa, kun maapallon vastaava on paisunut yli nelinkertaiseksi. Eli huolissaan syntyvyydestä maassamme olisi voinut olla jo pitkään. Siitäpä mieleen; kun asian, siis alhaisen syntyvyyden, tiimoilta haastateltiin taannoin kansalaisia, eräs vartuneempi herra antoi romakan neuvon pulmaan: "Naisille alhaisempi moraali!"

  En osaa sanoa espanjantaudin vaikutuksesta maailmantalouteen, mutta koronaviruksen kohdalla se on huikea. Saattaapi kestää tovin, ennen kuin pyörät pyörivät entiseen malliin.

  Aika tulee näyttämään, opettaako pandemia meille mitään? Tarkoitan mitään sellaista, mikä ei kohta taas uhohdu. Juurtuuko käsienpesu kalloomme? Ymmärrämmekö vielä viiden, tai kymmenen, vuoden kuluttua, miksi kannattaa pitää hoitohenkilökuntaa arvossa ja heidän palkkansa riittävänä? Puhumattakaan isoista globaaleista kysymyksistä? Ihmiskunnalla on paha tapa unohtaa.

  En tiedä, mitä muut ajattelevat median jakamasta koronainfosta? Sen tiedän omalta kohdaltani, että jos klikkaan auki joidenkin muiden kuin ylen sivustoja, alkaa ahistaa. Siksi en klikkaile. Riittää, kun kutakuinkin asiallista infoa saa pääkanavalta, noudatettavat ohjeet sekä rajoitukset hallitukselta. Metsään ollaan menossa, jos kaikkien "asiantuntijoiden" lausahduksiin luotetaan.

  Ennen espanjantautia, ennen itsenäistymistä, tarvittiin työmiehiä. Tämä ilmoitus oli Mikkelin Sanomissa 3. elokuuta 1915:

  Aika mahtipontisesti on isoisäni isä Kalle Ville ilmoitellut. Varmaan hakua selittää se, että K. V. oli laivuri, jolla oli tervahöyryjä liikenteessä. Historiantuntemus ei minulla riitä kertomaan, oliko jotain sellaista meneillään, mikä teki työvoiman saatavuuden hankalaksi. 

  Olisi hauskaa päästä aikamatkalle elokuuhun 1915. Minkälainen sahansuhina ja kirveenkalske raikuikaan silloin Piskolansaaren tantereilla? Varmaan seuraavana talvena hevonen, tai muutama, siirteli halkopinoja laivalaiturin tietämille. 

  Tuosta on kulunut sata vuotta ja risat. Ensin dieselmoottorit syrjäyttivät höyrypannut. Sitten rakentuva tiestö ja kehittyvä autokanta syrjäyttivät matkustaja- ja rahtilaivat, vain metsäyhtiöiden hinaajat jäivät puskemaan Saimaan selkiä. Nyt ei niitäkään juuri näy. Tempora mutantur...etc. Ei enää pääse edes tukkilautoille ahvenia onkimaan. 

  Anna, Iiris ja vauva lähtivät kotiinsa. Jos liikkumisrajoituksia tulee, niin videopuheluiden varassa on yhteydenpito. 

  Hieman mietityttää, kuinka käy ylipäätään mökkikauden avauksen? Jos liikkumista esim. maakuntien välillä rajoitetaan, niin ei, ...kele, päästä kasvimaata perustamaan. Määräyksiä tulee noudattaa. Mutta jos sattuu niin, että mahdollisista rajoituksista piittaamatta pariskunta Lehkonen käy reilun viikon eväät Lidlistä, pakkaa autonsa, usmuuttaa Anttolaan, veneilee saareen, on siellä kunnes ape loppuu, palaa Hollolaan käymättä missään, näkemättä ketään sataa metriä lähempää, paitsi auton ikkunasta, niin se ei ole hirvittävä rikos. Mutta rikos kuitenkin. Jos näin käy, niin mahdollinen rangaistus on ansaittu ja oikea. Jos teiltä kysytään, en ole mitään lainrikkomisajatuksia koskaan esittänyt. Eikö vaan? Sitä paitsi jos olenkin, se on vain ajatus. Suunnittelusta tulee saada tekoa lievempi rangaistus.

  Muuten, tuo lehti-ilmoitus on löytynyt seuraavalta sivustolta: https://digi.kansalliskirjasto.fi/search?formats=NEWSPAPER. Sieltä saattaa hakusanoilla löytyä mielenkintoisia juttuja. Vinkin sivuihin sain taannoin kaimaani Eerikäiseltä, kiitos siitä. 

  Tässä on tullut foorumille laiteltua jotakin joka päivä. Nyt taidan lepuuttaa pari päivää kaksisormijärjestelmän avainasemassa olevia jäseniä, etusormia. Jos tilanne vaatii, niin etusormet ovat luvanneet, poikeustilanteen ymmärtäen, olla käytettävissä aikaisemminkin. Tietyin ehdoin. 

  Vielä tämän aamupäivän otos ketterästä kiipijästä. 

RUNOVALTIMO

  Aamulenkillä kulki kaikenlaisia ajatuksia pääkopassani. Tuossa Keskussairaalan tienoilla takaisinpäin dallatessani loppui Cohenin soittolista, pysähdyin avaamaan toisen. Pian runolaskimo kuljetti sanoja sisimpääni, runovaltimo purskautti ne pihalle. Yritän nyt niitä muistella, tähän kirjoittaa.

  Aurinko kampeutuu esiin
  punertaa horisontti
  korvissani Cohen lopettaa
  Listen to the hummingbird
  whose wings you cannot see
  Topi Saha laillaan jatkaa
  Me alkuyöstä törmättiin
  ja katsottiin yö loppuun asti

  Ihmiset töihin rahjustaa
  unisin silmin vaeltaa
  koiraansa hytisten kusettaa
  viluaan pois ravistaa
  lehteään laatikosta noutaa
  tohveleissaan tallustaa
  mä kuljen rivakasti
  kannustaa odotus kahvin

  Aamuun herää maanantai
  korona kulkijoita harventaa
  kohti Päksiä uutterasti
  lauma vaalijoita taapertaa
  heille jaksamista toivotaan
  tartuntaa tuskin kukaan
  päivä taas on alkamassa
  tään epideemisen elämän

  Omituisia ovat aivoratojen kiemurat. Ei ihme: Ihmisaivoissa on noin 1500 biljoonaa neuronien välistä kytkentää, joissa sähköiset hermoimpulssit kulkevat (Wikipedia). Joukkoon mahtuu omituisia ja vielä omituisempia kytköksiä. Jokunen normaalikin kenties?

  Pakko myöntää, että tuo koronaepidemia, minkä vuoksi en vieläkään panikoi, alkaa askarruttaa päivä päivältä enemmän. Omasta puolestani en pelkää. Mutta sitä pelkään, että voin olla oireettoman virustaudin kourissa ja potentiaalinen tartuttaja. Kyllä asia on niin, että jokaisen ihmisen tulee noudattaa meille annettuja ohjeita, asetettuja rajoituksia. Kaikkein viimeeksi me tänne armeijaa katuja vahtimaan toivomme. Tai ainakin minä. Toivon. Varmaan löytyy militantteja toisenlaiseen ajatteluun.

  Koronavirus aiheuttaa epämukavuuksia eloon. Toiset kokevat ne suurina, jotkut mitättöminä, kukin tavallaan. Täytyy vain kestää olemattomat tai merkittävät epämukavuudet, jotta kaikilla olisi mahdollisuus lähteä nostamaan maata, Eurooppaa, planeettaa, kieltämättä nyt notkuvilta polviltaan takaisin ryhtiinsä.

  Minä en tosiaan koe rajoituksia kovinkaan ahdistaviksi, epämukaviksikaan. Koronaepidemia on johtanut kotonaepidemiaa, sillä siisti! Vaikka onhan noita merkittäviä haittojakin ilmaantunut. Sain juuri sähköpostia, lähettäjänä K-Supermarket Hollola: Henkilökohtaiset OmaPlussa-edut peruuntuvat toistaiseksi. Yritän tämänkin poikkeusjakson yli raahautua miehekkäästi.

  Anna ja lapset ovat vielä meillä. Lähtevät varmaan tänään ip. Espooseen. Laitankin lyhyen koronapäivityksen loppuun pari Annan minulle mesellä lähettämää kuvaa.

Tässä kaikkein tärkeimmät 

  Tässä katsellaan Elisaviihteen viikonlopuna ilmaiseksi tarjoamasta muutamasta elokuvasta leffaa Asterix: Jumaltenrannan nousu ja tuho. Huomioikaa, että en ole paha sortumaan liiallisiin vaateostoksiin. Päälläni on Lidlistä ostettu vuoden 2014 jalkapallon mm-kisojen paita. Miinukseksi voi mainita, että en ottanut aikanaan selvää paidan valmistusketjusta. 

PANIKOIKO VÄKI? KOKO PIINA KÄVI

  Pantemia luo paniikkia. Ei siihen syytä ole. Kuten avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtajaoja kirjoituksessaan toteaa: "Jos olet normisuomalainen, todennäköisemmin tuuperrut koronaviruksen sijaan hamstraamasi vessapaperivuoren alle."

  Siis en panikoi, vaan väsään otsikosta anagrammin. Ja puhun muusta. Aluksi. Lopummalla vähän koronajohdannaisia.

  Ystäväni Ruikku on soitellut viime aikoina tiheään. Hän on myös lähetelyt joitain kuvia. Tässä me hieman sovellettuna 1971 Saksanmaalla. Oltiin soukkia poikia!

  Tässä meikä on mennyt metsään. Piti vasiten ajaa melkoinen piustale, että päästiin kunnon metsään. Rajasin vierestäni pois erään työkaverin, koska en ole häneltä lupaa saanut. Johtuu siitä, että en ole kysynyt. Se taas johtuu siitä, että en ole miehestä kohta viiteenkymmeneen vuoteen mitään kuullut. Jos joku itsensä nappaskengästä tunnistaa, niin ilmoittakoon minulle.

  Tiilikaiset ovat taas olleet meillä viikonlopun. Anna ja lapset taitavat jäädä vielä ainakin huomiseen, Joni lähtee tänään, koska hänellä on huomenna duunia. 

  Iiris on oppinut fillarilla ajamaan. Viime syksynä jäi opettelu vähän kesken, mutta kun olivat pyörän varastosta kaivaneet, oli heti alkanut sujua.

  Hyvä ulkoilukeli on ollut; yöllä reilua pakkasta, päivällä nollan tuntumassa, ja aurinko on paistanut. Samaa luvassa tänään. Se tietää pyöräilykokemuksen karttumista eräälle aloittelijalle. 

  Vauva voi hyvin. Tyytyväinen ipana, ei paljon anna itsestään kuulua. Pienet kitinät tietysti, jos aihetta. Mumman olkaan on turvallinen nojata.

  Fillaroinnista vielä. Taidan kaivaa oman pyöränkin esiin, putsata talven pölyt, laittaa henkeä renkaisiin, lähteä kokeilemaan. Iiriksen kanssa ei vielä voi lähteä yhdessä ajelemaan, sen verran noviisi hän on. Mutta ei aikaakaa kun....

  Mediassa on kerrottu, että liikkumista Uudellamaalla, paremminkin Uudeltamaalta muualle, voidaan rajoittaa. Siellä tartunnat leviävät muuta maata nopeammin. Ei kuitenkaan vielä rajoituksia ole. Jos tulee, niin ei vauvaa, Iiristä, Annaa, Jonia, sitten livenä nähdä vähään aikaan. Kuulostellaan.

  Joka päivä tulee uusia ohjeita, uusia päätöksiä. Niistä otsikoidaan hanakasti. Ylen aamuteeveen alalaidassa kulkevissa otsikoissa oli joku päivä sitten seuraava: "Yrittäjille on tulossa siimaa verojen maksamiseen". Minulle jäi epäselväksi, oliko kyse ainoastaan kalastajayrittäjistä? Ei kai? Kuvaannollinen ilmaisu? Tarkka tietysti, jos oli tarkoitettu urheilukalastajayrittäjiä. Toisaalta poikeuksellista, jos veroja voisi maksaa siimalla. 

  Uutiset eivät onneksi ole olleet malliin: "Yrittäjille ei apua verojen maksamiseen, mutta pieni avustus rasvatun köyden hankintaan harkinnassa."  
  Apua kaikki tarvitsevat, duunarit, yrittäjät, taiteilijat. Urheiluseuratkin ovat kai vaatimassa avustuksia. Siinä hallituksella pähkäiltävää, priorisointia kerrakseen. Ja aina joku haukkuu, kun karavaani etsii keidasta. 

  Me suht' hyväkuntoiset eläkeläiset taidamme olla keskimäärin muita paremmassa asemassa; eläke napsahtaa joka kuukausi. Toivotaan, että tilanne etenee hallitusti, menee ohi mahdollisimman pian ilman ylipääsemmättömiä vaikutuksia.

  Lähden riipimään fillaria päivänvaloon. Iiris vielä tuunattuna.

CLOSING TIME

  Tällä hetkellä lenkkimusiikin kuuntelussa on menossa Leonard Cohen, studioalbumit kronologisessa järjestyksessä. Olen siinä mielessä laittanut musiikkikirjastoni uuteen uskoon, että muutamat lempiartistit olen siirtänyt omalle musiikkilistalleen, ja juuri vanhimmasta uusimpaan. Tarkoitan tietysti, että albumit vanhimmasta uusimpaan, ei artistit. Jos näet tallentaa albumit artistin nimen alle, niin ne toistetaan aakkosjärjestyksessä. On mukavaa kuunnella jonkun tuotanto 1960-luvulta tähän päivään. Huomaa kuinka tyyli, genre, ääni, you name it, ovat vuosien saatossa muuttuneet. Tai että eivät ole. Mutta se miksi tästä kirjoitan, paljastuu nyt. Aamulla kiiri korviini Leonard Cohen'in "Closing Time" (albumilta The Future 1992). Sitä kuunnellessani tuli mieleen toisen lempiartistini Tom Waits'in "Closing Time (miehen samannimiseltä esikoisalbumilta 1973). Nimi on sama, biisit eivät. Mutta loistavaa musiikkia, kaikki tyynni, molemmat!

  Onhan noita samannimisiä eribiisejä vaikka kuinka paljon. Nyhtäkää niitä pääkopastanne, jos siltä tuntuu, mutta älkää missään nimessä kasatko yli kymmenen ihmisen joukkoa niin tekemään. Paitsi verkossa, tietty.

  Joku ehdotti minulle liittymistä Aristoleen kantapää-nimiseen fb-ryhmään. Joku toinen joku oli aiemmin samaa esittänyt. Nyt sitten liityin. Ryhmän tiedoissa kerrotaan:  

  Ryhmässä keskustellaan Aristoteleen kantapää -radio-ohjelman aiheista ja muista suomen kieleen liittyvistä ilmiöistä. Myös median kielikukkasia ja ohilaukauksia voi ilmiantaa. Julkaisuissa on toivottavaa selventää, mikä kielellinen ongelma siinä vaivaa. Ylläpito poistaa varoituksetta julkaisut, jotka ovat aihepiirin ulkopuolelta, tai jotka provosoivat ryhmän aihepiirin ulkopuoliseen väittelyyn.  Emme hyväksy yksityishenkilöön kohdistuvaa pilkantekoa!

  Sekä: 

  Keskitytään kielen ilmiöihin ja median kielikukkasiin. Kaikkien ei tarvitse olla ammattikirjoittajia. Pidetään pilke silmäkulmassa, eikä suotta nälvitä toisiamme kielioppivirheistä!  

  Aivan oivat lähtökohdat, ei siinä mitään. Nyt, kun ole reilun viikon sivusilmällä seurannut ryhmän sivujen postauksia, olen huomannut seuraavaa:

  Osa on asiallisia ja nokkelia huomioita ilman perusteluja. Osa asiallisia ja nokkelia huomioita perusteltuina. Osa on turhanpäiväiseltä tuntuvaa pilkunviilausta. Varsinkin ministerien puheita tiedonannoissaan tunnutaan ruotivan ahkerasti. No jaa, kielikukkasiin puuttumiseen tämä ryhmä on tarkoitettu. En silti ihan allekirjoita tärkeästä sanomasta haettuja mahdollisia virheitä tai lapsuksia. Käsittääkseni ryhmässä on tarkoitus pitää hauskaa kielen kustannuksella. Kyllä siellä sitä tehdäänkin. Mutta rajansa kaikella. Tuntuu, kuin jollain on pätemisen tarve sitä luokkaa, että väkisin on jotakin päästävä postaamaan. Moni on varmaan eri mieltä, joku saattaa olla samaa. Ja mieltähän saa olla, meikäläisen tapainen mieletönkin. 

  Perusteluksi panin, kun ryhmään hyväksymiseen tarvittiin esittää miksi siihen hakee, jotakin tällaista: Oikeinkirjoitus kiinnostaa, väärinkirjoitus ipottaa, nurin-oikeinkirjoitus kiinnostaa enemmän kuin neulominen. 

  Saa nähdä, kuinka kauan jaksan lukea ryhmän postauksia? No, niistä pääsee loitolle. Eroamalla, tai asetusten rukkaamisella. Aika näyttää. 

  Kun fb-ryhmistä puhumaan alettiin, niin jatketaan vielä. Kuulun seuraaviin ryhmiin:

  

  Anttola satamasi Saimaalla, 1 952 jäsentä (1951 ois ollu miulle mielusampi).

  Miun vanha Mikkeli, 8 253 jäsentä.

  Mikkelin miesasialiike, 5 650 jäsentä.

  MIKKELI historian havinaa, 1 388 jäsentä.

  Aristoteleen kantapää, 30 159 jäsentä.

  Suomalainen luonto, 24 939 jäsentä.

  As Oy Kultasirkku, 14 jäsentä.

  Tietysti ristiin on samoja immeisiä useammassa rymässä, mutta muutamalla klikkauksella minulla on mahdollisuus tuoda mielipidettäni julki melkoisella väkijoukolle. Suuremalle määrälle, kuin Mikkelin väkiluku. Kuitenkin luulen, että olen pienehkön fb-kaverimääräni ja olemattoman ryhmäaktiivisuuteni vuoksi melko vaikutusvallaton henkilö. Vallaton voin joskus olla. Se on mukavaa, tietyissä rajoissa. Vaikutusvaltaan ei ole tarkoituskaan pyrkiä: Valta turmelee, täydellinen valta turmelee täydellisesti, vaikutusvalta turmelee vaikuttavasti. 

  Kauniin perjantaipäivän sanoma oli siinä, t. kotitarve tyhjänkirjoittaja ja mielleyhtymien analysoinnin puoskari Peppe.

AJANKULUA AJAN KULUTTAMISEKSI

  Nyt, kun eletään poikkeusolosuhteissa, on hyvä jos on tekemistä kotosalla. Minä suopeasti annan vinkin teille, jotka harrastatte vähässäkään määrin valokuvausta.
  Moni järkkärikameran omistaja on saattanut miettiä kalansilmäobjektiivin hankkimista. Moni on varmaan hankkinutkin. Moni ei ole raatsinut satasesta satasiin maksavaa objektiivia ostaa. Tässä heille ilmainen keino, samalla askaretta karanteeninomaiseen elämään: Ladatkaa koneellenne, tapletillenne, puhelimeenne, mitä ikäinä käytättekään, sopiva ilmainen sovellus. Suosittelen "GIMP'iä". Se lienee ilmaisista edistyksellisin  ja monipuolisin. Sitten pienen opiskelun jälkeen voitte käsitellä kuvianne kalansilmäefektillä.

  Ja taas olette säästäneet huomattavan summan. Sitä paitsi aikakin kuluu. Jos on kärsivällisyyttä opetella. Kyllä "GIMP'iin" suomenkieliset ohjeetkin löytyvät, mutta minä en niistä tolkunnut hevon helvettiä. Ne on vissiin tehty sellaisille, jotka ovat valmiiksi kuusalla asiasta edes jonkin verran. Mutta kokeilemalla, kokeilemalla. Olen vasta muutamaa kuvankäsittelyn ihmeellisten  ulottuvuuksien luukuista raottanut. Sieltä löytyy jos vaikka millaisia mahdollisuuksia. 

  Aikaa ja kärsivällisyyttä tosiaan vaaditaan. Minulla meni melkoinen tovi, ennen kuin selvisi, kuinka manipuloitu kuva saadaan tallenettua jgp-muotoon. Ihan helppo nakki, mutta sen löytyminen sadoista vaihtoehdoista kesti. 

  Tällaisia kuvia voi nyt tallennella arkistoihinsa. Onko siitä mitään hyötyä? Ei kai, mutta kuten sanoin: aika kuluu rattoisammin.

  Kun kalansilmäefekti alkaa jurppia, voi syventyä uusiin tapoihin saada kuvalle uutta elämää. Ja, kuten sanottua, niitä tapoja piisaa. 

  Kun äsken googletin kalansilmäobjetiivin hintoja, äkkäsin, että puhelimiin sellaisia myös myydään. Eivätkä maksa paljon! Alle kahdellakympillä niitä tarjotellaan. Ovat sellaisia pyykkipoikamaisella klipsillä kameran linssin eteen kiinnitettäöviä. Puhelimiin taitaa olla tarjolla muunlaisiakin irto-objektiiveja. Ainakin makrokuvaukseen. Ei ole kokemusta. En lähde vannomaan, etteikö tulisi, mutta en ihan tältä istumalta lähde nettikauppoihin shoppailemaan. 

  Sellasia. Vaikka ei olla korotetun liikkumisrajoituksen alaisia. Toista vuotta vielä seittemäänkymppiin. Kyllä korona on taaksejäänyttä elämää, kun tuo rajapyykki täyttyy. Aika näyttää, onko silloin tietämys kuvankäsittelyn taidoissa lisääntynyt?

  Pitääpä lähteä katsomaan ylen päivitys koronatilanteeseen. Mukavia manipulointhetkiä. Älkää repikö viimeisiä haivenianne niitten parissa. Jos teillä ylipäätään haivenia enää on.

POIKKEUS

  Nyt on kovat piipussa. Poikkeuslaki astunee tänään voimaan tielyiltä osin. Taputtakaa Persut, rajat sulkeutuvat. Ilmeisen oikea päätös hallitukselta. Meillä on onneksi hallitus, joka kuuntelee asiantuntijoita ja ottaa kuulemisen onkeensa. Jotenkin tuntui upealta, kun eilen hallituksen tiedotustilaisuudessa puhui rivistö naisia. Selväsanaisesti puhui, ryhdikkäästi esiintyi. Ei tullut ikävä Sipilää, ei Orpoa, ei Stubbia, ei Kataista, ei Sinistä Menneisyyttä (ent. Tulevaisuus). Mieleeni on jäänyt muistikuva jostain entisen hallituksen tiedostustilaisuudesta. Se oli varmaan Sipilän hallituksen alkuaikoina. Tiedotuksen päätteeksi Sipilä, valtiovarainministeri Stubb ja taisi olla työministeri Lindström (tai sitten ukoministeri Soini) löivät ylävitoset tyytyväisen omahyväinen ilme kasvoillaan. Ajattelin silloin "on tempora, o mores!". En kovin vanhoilliseksi itseäni luokittele, mutta tuollainen toiminta ei sovi hallituksen tärkeimpien ministerien julkisuudessa esitettäväksi. Tehkööt kabineteissaan mitä lystäävät.

  Täytyy yksi koronauutinen tähän laittaa. Ylen sivuilta: "Vessapaperin hamstraaminen saattaa tukkia Britannian viemäreitä."  Juttua auki klikkaamatta tulee auttamatta mieleen, että ovatko britit niin köhkösiä, että käyttävät vessaperia, sitä ensin hamstrattuaan, hulvattuja määriä? Tarkastelu kuitenkin paljastaa, mistä on kyse. Kyse on siitä, että koska hyllyt ammottavat tyhjyyttään, osa väestöstä joutuu käyttämään vessapaperin korvaavia tuotteita, esim. talouspaperia, kosteuspyyhkeitä tai teollisuudessa käytettäviä paperipyyhkeitä. Nämä saattavat tukkia viemäreitä. Joopa joo. Hamstraus on ihan perseestä, noin ylimalkaan. Viimeinenkin tolkku tuntuu ihmiseltä haihtuvat, kun on oma perse kyseessä.  

  Jos olisi toukokuu, niin meidän olisi helppo sopeutua poikkeuslakiin. Oltaisiin tietysti saaressa. Siellä on toukokuussa harkittu rikos, jos saa aikaan yli kymmenen ihmisen kokoontumisen. Jos olisi toukokuu, vedet vapaina, niin Anna, Iiris ja vauva olisivat varmaan myös välillä Avokkaassa, Joni viikonloppuisin. Päiväkoteja ei olla vielä sulkemassa, mutta suositus on, että jos on mahdollista, lapset pidetään kotona. Tiilikaisilla se on, siis mahdollista. Jonilla oli alkuviikko vapaata, johtuen viruksen vaikutusten pohtimisesta, mutta hän menee torstaina taas duuniin. 

  Meihin ei poikkeuslaki liiemmin täälläkään vaikuta. Ei olla juuri missään käyty. Lenkille pääsee, kauppaan pääsee. Kirjastot menevät kiinni, mutta toivottavasti omatoimikirjastot toimivat. Me kyllä varauduttiin tuhdilla lukupaketilla eilen kirjastossa käydessämme. No, jos lainakirjat loppuvat, niin pitää omaa kirjastoa ryhtyä kahlaamaan. Viimeisessä hädässä voi ostella e-kirjoja. Korostus sanalla "viimeisessä". Leffat ja teatteri ovat jääneet rikollisen vähille käynneille. Nyt ei ole oikea, eikä edes mahdollinen, hetki ryhtyä asiaa korjaamaan. Ensi talveen menee tuon asian kanssa, ainakin. Joten mennään vanhoilla rutiineilla: Ylös, ulos, lenkille, alas, petiin, unille, välissä ruokailua, lukemista ja televisiota, kirjoittamista myös. 

  Kirjoittamisesta vielä. Pirtäisiköhän minun ryhtyä päivittämään alunperin noin 25 vuotta sitten kirjoituskoneella kirjoittamaani tekelettä. Se on scifijuttu, käsittelee retkikunnnan matkaa Tau Cetiin. Olen sen reilu kymmenen vuotta takaperin naputellut koneelle. Silloin tein "kässäriin" jonkin verran muutoksia. Sen koommin en ole tiedostoa avannut. Melko lapsellinen juttu se on, mikäli oikein muistan. Sitä paitsi tietous ja tekniikka ovat kehittyneet huimasti. Ei sillä toki ole väliä, kun scifistä on kyse. Tai on, siten, että oikea scifi luo sellaisia tulevaisuudenkuvia, mitkä saattavat olla joskus mahdollisia. Vaikka mikäs kukaan ihminen on sanomaan, että tuo ja tuo ei ole mahdollista. Jos ei ole tässä universumissa mahdollista, niin saattaa olla parauniversumissa. 

  Tuo yritelmäni, työnimeltään TAU CETI, jäi minulta kesken. Vaikka lähetin sen konekirjoietun nivaskan muinoin parille kustantajalle, tiesin, että loppu on töksähtävä ja harkitsematon. Muistaakseni minulle tuli eteen tilanne, missä ei ollut enää aikaa viimeistellä kirjoitusta, mutta polte saada jotain palautetta oli niin suuri, että postitin nipun. Palautuskuoren ja postimerkin kera postitin. Muistaakseni meni aika kauan, ennen kuin sain kirjoituksen takaisin. Ensin toiselta, pian toiselta kustantajalta. Molemmissa saate, missä kiitettiin yhteydenotosta ja pahoiteltiin tosiasiaa, että heillä ei ollut juuri nyt käyttöä sen kaltaiselle kiroitukselle. Ei mitään arvostelua tai kommenttia tai neuvoa, opastusta, tietysti ollut. Siihen tyssäsi se unelma. Tyssäsi, ja sen olin sisimmässäni kaiken aikaa tiennyt. 

  Nyt on aikaa. Varsinkin, jos ei aseta aikataulua. Ehkä klikkaan tietyn kansion auki, luen aikaansaanokseni, mietin, onko siinä jotain sellaista, mikä puoltaa tekstin retusointia, lopun uudelleenhahmottamista. 

  

  Kiinalaiset sanovat, että miehen kuuluu elämän aikana istuttaa puu, rakentaa talo ja kirjoittaa kirja. Olen lukuisan määrän puita istuttanut, lukuisia taloja ollut rakentamassa, ja kirjoittanut kirjan. Kirjan julkaisusta eivät kiinalaiset ole pitäneet erityismaininnan arvoisena, joten täytän "jokamiehen" määritelmän, eli elämä ei ole mennyt täysin hukkaan. 

  Koska jotakin pitää loppukuvaksi keksiä, niin olkoon se nuotanpotkijoiden (Haneli ja Matti H.) rantautuminen Hiekkalahden apajarantaan muutama vuosi sitten.