LAPSEKSI JÄLLEEN

  Lidl tarjoaa Adrenalyn XL-jalkapallokortteja (Wordcup 2018) alehintaan. Niistä tuli mieleen lapsuus ja pulitusvihkot. Kuka muistaa? Pulitusvihkohan oli yleensä A5-kokoinen ruutuvihko, minkä sivut olivat käännetty kaksinkerroin. Osaan taitteiteista laitettiin kiiltokuvia, tai purukumin kylkiäisenä saatuja filmitähtikortteja. Taisi tuolloin, -50- ja -60-lukujen taitteen kahtapuolta, olla jo lätkäpurkkaakin? Idea oli, että osa paikoista oli tyhjinä. Sitten "pulitettiin" kaverin kanssa. Jos hän aukaisi vihkon sellaisesta kohtaa, missä oli joku kuva, hän sai sen. Jos paikka oli tyhjä, joutui huono-onninen toveri laittamaan itseltään kuvan vihkon väliin.

  Mitäs, jos heittäytyisi lapseksi jälleen? Tässäkin talossa asuu yksi eläkeläispariskunta, siis meidän lisäksemme. Kadun toiselta puolelta ainakin muutama huru-ukko ja-akka löytyy. Olisi mukavaa, kun pihalla kohtalotoverin tavatessaan voisi huikata:
  "Huomenta Simo, eiköhän puliteta!", ja kaivaa pers- tai povitaskusta aamulla harkiten täytetty vihko.
  Tai nykäistä Lidlin pihassa tuttua hihasta:
  "Hei Usko, ei sulla niin kiire oo, että ei pulittaamaan kerettäis!"
  Ja tuumasta toimeen. Jos huono säkä käy, kummalle tahansa, voi kätevästi ostaa Lidlistä täydennystä.

  Vihkon taitteisiin voisi piilottaa jalkapallokorttien lisäksi lehdestä leikattuja alennuskuponkeja, vanhoja postimerkkejä, Messilän kausikortin vuodelta 1988, käytettyjä elokuvalippuja, Etlarista saksittuja Marttojen ruokaohjeita, tai, varsinkin tähän aikaan vuodesta, varovasti ehjänä pääsiäismunista irrotettuja ja peukalon kynnellä huolellisesti siloteltuja värikkäitä alumiinpapereita. Erikseen sovittuina pelipäivinä voitaisi myös käyttää tunnin uimahallinkäyntiin tai ilmaiseen munkkikahviin Pulla Pojilla oikeuttavia kuponkeja. Näin saataisiin hommaan lisää jännitystä eläkeläisen kukkarolle passaavalla tavalla.

  Ruutuvihko minulla näkyy olevankin. Hieno, eikö vain?

Nyt Lidliin ostamaan jalkapallokortteja, valmistelemaan muita pulituskohteita. Pitääkö ensin kuitenkin kysyä lähitienoon eläkeläisiltä, kiinnostaako heitä tällainen ajanviete?

  Pulituksesta muuhun pölötykseen. Nyt on selvennyt, että lauantaina lähdetään saareen. Elinalle tulee huomenna lääkäri kotiin. Hän kartoittaa äidin muistin tilaa sekä vaippahousutarvetta. Olisin mielelläni ollut paikalla, mutta minulle kerrottiin, että omaiset eivät saa ensimmäisellä käynnillä olla mukana. Ookoo. Lupasivat ilmoittaa, mitä käynnillä on todettu.

  Huomenna käyn hankkimassa äidille muonaa ja muuta tarvittavaa varastoon. Kotihoitoa suorittava yritys käy taas poissaollessamme tarvittaessa kaupassa. Joten rauhallisin mielin voi viikon seurata kevään rynnistystä.

  Aika junttura se Elina on. Kotihoitajat käyttävät häntä n. kerran viikossa suihkussa. Reilu viikko sitten oli hoitsu kirjoittanut kansioon, että Elina on kylvetetty silloin ja silloin, mutta ei antanut pestä tukkaansa. Oli sanonut, että juurihan minä kävin kampaajalla. Minä oikaisin asian. Toissapäivänä, kun menin aamupäivällä äidille, hänet oli taas kylvetetty. Ja tukkakin oli nyt pesty. Äiti oli tyytyväinsen oloinen, mutta sanoa paukautti yht'äkkiä:
  "Pitää mennä kampaajalle ottamaan permanetti. Tää tukka on ihan suora."
  Minä lohduttelemaan:"Kukas sen näkee, kun et juuri missään käy? Pääasia, että pää on puhdas. Pääsääntöisesti. Tilataan aika kampaajalta jossain välissä"
  Äiti tuntui tuohon tyytyvän, mutta murahteli jotakin itsekseen. Pitää ottaa selvää, löytyykö Lahdesta sellaisia kampaajia, jotka tekevät kotikäyntejä.

  Huominen näyttää olevan sateensekainen päivä, täällä ja Anttolassa. Siksi päätettiin jättää meno lauantaihin ja aurinkoiseen säähän, vaikka olisimme voineet jo huomenna lähteä. Kuusi tai seitsemän päivää saaressa ollaan. Pääsen koeajamaan uutta moottorisahaa. Kaveri, jolle vein vanhan tutkittaksi, kertoi, että varaosia on hankala saada, ja että melko kalliiksi tulee sen timmikuntoon laittaminen. Joten sörnäytin Pykälän sahakauppaan. Teimme diilin Husqvarnasta. Ei ihan pro, mutta voimaa riittäväti minun tarpeisiini. Tarjouksessa se oli. Olisi paljon halvemmallakin sahoja saanut, mutta en riskeerannut. Sahaa tarvitaan joka vuosi. Kunnon merkki, kunnon takuu. Toivottavasti pysyvät uunit lämpöisinä jatkossakin.
 
  Tämä oli tässä. Nyt lähden
  a) -soittamaan naapurin ovikelloa pulitusasian tiimoilta
  b) -lukemaan Elmore Leonardin kirjaa "Pakanamaan lapset" (taas, ainakin toinen kerta kyseessä) 
  c) -katsomaan jotakin tallennetta

  Oikein vastanneiden kesken arvotaan vähän käytetty Highlighter-merkkinen yliviivaustussi (pinkki).

NIIN NO....MYRÄKÄN MERKEISSÄ

  "Niin no...enpä tiijä", sano Peppe.
  "Niin että mihin sano?", kysytään.
  "No siihen, kun sanovat, että uusi lumi on vanhan surma."
  Paljon on näet lunta povattu tulevaksi. Vaikka on siinä joku logiikkaa, tässäkin tapauksessa; koska vanhaa lunta on paljon, vaaditaan paljon uutta lunta sen hävittämiseen.
  Kauniita ovat olleet viime päivien ilmat, aurinkoa päivä toisensa jälkeen. Mutta viileää. Ei lumikerros ole paljon vajennut, minkä nyt etelärinteiltä.
  Lauantaina käytiin Messilän selällä kävelemässä. Hyvä oli mennä, hanki kantoi joka paikassa. Enonsaareen aurattu tie ja ajetut ladut olivat kulkijoita pullollaan.

  Niinpä me suunnattiin harvalukuisia pilkkijöitä väistellen kohti Häyhtöä. Palatessa paistoi arska suoraan päin lärviä. Kyllä se tuulettomassa säässä lämmitti kummasti. 😎

  Eilen oli Elina meillä pääsiäislounaalla. Ruoka tuntuu nykyään maistuvan ihan hyvin. Johtuuko kotihoidon mukanaan tuomasta säännöllisemmästä rytmistä?
  Anna ja Iiris tulivat illan suussa Mikkelistä. Iiris oli saanut pari laatikollista Shaden ja Lunan vanhoja leluja. Ennestäänkin taitaa jokunen leikkivälinen tytöllä olla! Mutta uudet ovat uusia, vanhatkin. Oli läjäpäittäin tuplalegopalikoita, oli enemmän Barbeja 👭 kuin olen ikinä kerralla nähnyt, oli vaikka mitä. Aikansa niillä leikkii Iiris, sitten on löydettävä osalle väli-, osalle loppusijoituspaikka. Eli yksille suositellaan kierrätystä, toisille peruskallioon louhittua varastoa.

  Tovin on lunta tuprutellut. Ei ole Annalla hyvä paluukeli, kun Aija-mummon luota iltapäivällä lähtee kohti Helsinkiä. Pahimmoilleen paluuruuhkan sekaan joutuvat. Onneksi Anna on rauhallinen ja kokenut kuski. 🚗

  Näyttää siltä, että keskiviikon vastaisen yön jälkeen ilmat lämpenevät, alkaa kevät edistyä. Loppuviikosta, ehkä vasta lauantaina, on aikomus lähteä Anttolaan kevään edistymistä tarkkailemaan. Viikko taas ollaan, mikäli ei paina rospuutto päälle. Tuskin, vaikka ei uskalla varmuudella sanoa.
  Sitten alkaa malttamaton odotus; lähtekööt jäät, avautukoot selät. ⛴

  Toukokuussa on edessä potun istutus. Viime keväänä oli tällaista, kun sitä 11. toukokuuta tehtiin.

  Ihan kelpo sato saatiin. Tänä vuonna alaa tulee hieman enemmän. Maakin on varmasti parempaa useamman möyhimisen ja lannoituksen jäljiltä. Siikli on loppukesästä halpaa!🌱

  Iiris vetäisi pitkät yöunet. Taisi olla Mikkelissä puuhaa, ettei malttanut kunnolla nukkua. Nyt kömpi tyttö ylös.

  Pitäs lähtee, sano kärpänen, ku tervaan tarttu. Nimittäin tään koneen äärestä., sano Peppe, ku sansikahvit nokkaan vainusi.

NO NIIN....

  No niin...., nyt on liput Pori Jazz'iin ostettu. 19. heinäkuuta sinne mennään. Vijay Iyer
Sextet, Cigarettes After Sex, Litku Klemetti, Burt Bacharach, Mavis Staples ja Nick Cave & The Bad Seeds. Eiköhän kesäinen päivä kulu yöhön ihan mallikkaasti.
  Kohtuuhintainen yöpyminen ja aamupala järjestyivät Eurajoelta Airbnb:n kautta. Toivottavasti ilmojen haltiat ovat viimekesäistä suosiollisempia. Vaikka nyt tullaan varautumaan paremmin, eli pässinpökkimät villapaidat plus kunnolliset sadetakit ja sydvestit ahdetaan reppuihin.
  Neljäs kerta viiden vuoden sisään tämä meille on, kun Poriin mennään. Eli alkaa tavaksi tulla. Olisi saanut tulla aiemminkin. Vaan parempi myöhään, etc. Ilman brassailua ja "siellä on pakko olla-meininkiä": Oma viehätyksensä on Kirjurinluodon ilmapiirissä. Sitä paitsi näyttää siltä, että jopa me suomalaiset osaamme noilla festareilla käyttäytyä.

  Kun muistaakseni alkuvuodesta Nick Caven Poriin tulo julkistettiin, päätin, että sinne mennään. Tuolloin ei muita torstain esiintyjiä oltu löyty lukkoon. Tutkailin jo silloin yöpymispaikkoja, mutta en sopivaa löytänyt. En osannut Airbnb:tä huomioida. Asia jäi hahmolleen.
  Kun keskiviikkoiltana äkkäsin Jazz'in fb-jaosta, että lippuja saa maaliskuun loppuun vähän nätimmin S-etukortin kanssa, ryhdyin toimeen. Aikani Airbnb'n varauksen kommervenkkien (kokeilkaa itse, ainakin 1. kerta edellyttää muutamia toimia) kanssa melskattuani sain varauksen tehtyä. Lippujen ostaminen ei aiheuttanut ylimääräistä verenpaineen nousua. Paitsi että Ticketmasters'in salasana oli tietysti hukassa.
  Yöpymispaikan kanssa ollaan viestitelty, sovittu, että keskiyön jälkeen sinne voidaan mennä. Nyt on kaikki reilassa. Eli ilmojen haltijoiden kanssa pitää vielä saada välit kohdilleen. Miten se onnistuu? Tuskin maallisella lahjonnalla? Varmaan jotain taikoja, tanssiesityksiä, ja uhrilahjoja vaaditaan? Pitää perehtyä asiaan.

  Muita esiintyjiä lainkaan väheksymättä sanon jokusen sanan tunnetuimmista:

  Burt Bacharachin sävellyksiä on jokainen kuuloaistin omaava kuullut. Mm. Aretha Franklin'ille ja Dianne Warwick'ille hän sävelsi monia ikimuistoiia kappaleita. Eli eräänlainen legenda on kyseessä. Mitäpä vanha herra tarjoaa?

  Mavis Staples on minulle tuntemattomampi tapaus. Olen joitain hänen kappaleitaan kuullut, yhden dokumentin nähnyt. Ääni on rautaa, ura ja teot upeita. Staple Singers oli koossa jo 1950-luvulla, ja se muistetaan1960-luvun kiertueista Martin Luther King'in kanssa.
   Spotify'n kautta on tarkoitus lady'yn tutustua tarkemmin. Itse asiassa latasin jo muutaman albumin. Tuoreimmassa on heti yhtymäkohta viimekesäiseen Pori Jazziin ja pääkohteeseemme Wilco'on. Mavis'in uusin levy "If All I Was Was Black" on Wilco'n nokkamiehen  Jeff Tweedy'n käsialaa ja hän on sen myös tuottaja. Albumi on jo Mavis'in kolmas yhteistyö Jeff'in kanssa.
  Tämä jo 78-vuotias soul-, rythm&blues-, sekä gospellaulaja, ja ihmisoikeusaktivisti tuntuu olevan voimissaan. Ilo nähdä ja kuulla kesällä.

  Nick Cave-expertiksi en ole herenny. Eikä varmaan minusta sellaista tulekkaan. Oli kyse mistä tahansa, exPertti minusta tulee vasta, kun poistun keskuudestanne. Nick Cave'a olen kyllä viime aikoina isosti kuunnellut. Ihan kaikki miehen tuotannossa ei minua sytytä. Mutta kelvollista on paljon, helmiä runsaasti. Joten odottavin mielin kokoonpanoa lähden testaamaan.

  Laitetaanpas tähän väliin kuva Wilco'sta viime kesältä....

...Suzanne Vegasta kesältä 2015....

....ja Eric Burdon'sta kesältä 2014.

Muuten, olikohan Dumari antanut Suzanne'lle silinterin, koska illan lopuksi esiintyessään miehellä oli ihan erilainen hattu?

   Pitkäperjantai on lähtenyt kuluttamaan mittavaa kestoaan. Se alkoi osaltani aamulenkillä. Olipa sellainen aamu! Nokka ja silmät vuosivat, kuin sanonko mikä? Kengännauhat aukesivat ainakin kolme kertaa. Olin useaan otteeseen kaatua turvalleni liukkailla jäätiköillä, nastakengistä huolimatta. Onneksi sentää korvissa soi Mavi Staples! Tuli mieleen, että onko tää kaiken vaivan arvoista?  No onhan se. Tuollaisia aamuja on kovin harvoin, päinvastaisia melko usein, siltä väliltä olevia useimmiten. Sitä paitsi sen palkitsevampaa oloa, tyytyväistä mieltä, tarjotaan, mitä hankalampien vaiheiden jälkeen tulee lenkiltä kotiin.

  Nyt ryhdyn muihin puuhiin. Pääsiäisen alkua jokaiselle.

SALAINEN TAPAAMINEN

  Kovasti eilen uutisoitiin Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-unin salaisesta tapaamisesta Kiinan presidentti Xi Jinpingin kanssa. Tänään uutinen vahvistettiin, joten pieleen meni, salainen tapaaminen. Tästä tullaan kysymykseen: onko tapaaminen salainen, jos siitä kerrotaan? No ei helevetissä se ole salainen. Ei salaisesta tapaamisesta voi kerta kaikkiaan uutisoida, koska tapaaminen ei silloin ole enää salainen. Toisaalta tapaaminen on ehkä tapaajien mielessä ja toiveissa salainen.
  Eli Peppen 47. paradoksi: "Jos salaisesta kohtaamisesta kerrotaan, onko se salainen?"

  Suomi heittäytyi mukaan venäläisdiplomaattien häätimisporukkaan. Erkki Tuomiojan mielipide asiasta on minun korvissani oikeaan osunut. Viisas mies, tuo Erkki.

  Siltsu on ollut pahnoilla huumausainerikoksesta epäilyn vuoksi. Lienee aiheesta, mutta ei ole vielä tuomittu. Joten kivien heitteleminen kannattaa jättää tuonnemmaksi. Ja muistakaa se malka!

  Kuten huomaatte, palattiin tänne uutisten maailmaan. Toki uutiset näkyvät ja kuuluvat myös saaressa. Mutta uutisten uutisarvo on arvottomampi siellä. Ainakin minulle. Luulen, että Hilpalle myös. Jotenkin kaikki tuntuu tapahtuvan kauempana, eikä jaksa kovin kiinnostaa. Toki Venäjän ostoskeskuspalon kaltaiset jobinpostit pysäyttävät myös siellä.

  Kävin aamulla sauvakävelemässä tuollaiset 6 kilsaa. Korvissa soi Spotfylta Neil Youngin ja  Promise of Raelin Paradoksi, eli albumi "Paradox", musiikkia Niilon ja kumppaninsa Daryl Hannahin elokuvasta. Enimmäkseen vanhoja biisejä, vähän uuttakin. Mukana myös vislailtu ja rallateltu pätkä The Turtlesin 1967 julkaistusta hitistä "Happy Together". Siitä teki New Joys suomalaisen version "Mikset mua huomaa", kuten varttuneemmat muistavat.

  Hyvin on toiminut äidin kotihoito. Sieltä ollaan yhteydessä, jos on tarvis, kauppa-asiat hoituivat hienosti Anttolassa olessamme. Jopa uuden mikroaaltouunin kävi tyttö hankkimassa kärähtäneen tilalle. Tietysti neuvoteltuaan minun ja pomonsa kanssa. Nyt on mikro uusi, ja aina irti seinästä. Ei pääse Elina käryyttämään annostaan ylen määrin.
  Minä kävin eilen hankkimassa äidille myös uuden kahvinkeittimen. Sellaisen, mikä katkaisee virran 40 minuutin kuluttua. Oli entinen sen näköiseksi mennyt, että on saattanut jäädä joskus päälle pidemmäksikin toviksi.
  Eli aika tavalla levollisemmin mielin olen äidin suhteen. Kolme käyntiä päivässä kotihoidon toimesta, minä poikkean vähintään joka toinen päivä, puhelimessa puhutaan päivittäin. Ja osaa Elina vielä minulle päinkin soittaa, jos tulee tarvetta. Ei ole moneen päivään kyllä tullut. Mutta jos yritän soittaa, eikä hän ehdi puhelimeen, pirauttaa kohta takaisin, arvaa, että minä se olen tavoitellut.

  Kylmiä öitä, päivällä plussalle, sellaista luvataan pääsiäiseksi. Ja aurinkoista myös. Pitänee latujen tila käydä katsomassa jonain/joinakin päivänä/päivinä. Muuten ollaan, miten ollaan, mennään, kuten mennään, tullaan, kuinka tullaan. Tiilikaiset saapuvat luultavasti sunnuntaina. Jos tulevat, haen Elinan meille syömään. Tai haen joka tapauksessa.

  Katkaisen kirjoittelun toviksi, lähden käyttämään auton Autopesulassa. Laiskuus iski, en viitsi ajaa Lahteen TI-hallille itse putsaamaan. Melko hölmöläisen työtähän tuo on, kun iltapäivisin penkat sulavat ja tiet roiskuvat loskaa. Mutta saanpa viimeiset suolat pois.

  Joo, auto kiiltää. 17 €, käsinpesu. Mulla maksaa itsepesu hallilla, kun ne korotti hintoja, siinä kypän. Ei kannata vasiten lähteä Kivistönmäelle ajamaan. Jos on asiaa kaupunkiin, niin sitten kyllä käyn tarvittaessa pesemässä. Onhan se kuntoliikuntaa myös.

  Nyt pitää kuntoliikkua keittiöön syömään. Siitä nokosille. Etc. Päivät kuluvat. Mutta, Pauli Hanhiniemen sanassa: "Ei vuodet kulu, ne kuluttaa. Puree palan, sitä mutustaa." Totta. Mutta me kulutellaan päiviä, antaa vuosien tehdä omia tehtäviään.

Kuvassa vellokset jouluna 1955. On ne vuodet muutaman palan mutustaneet.

MALKAMAANANTAIN PUHE

  Kymmenen pakkasta, aurinko paistaa, lumi eilisen suojasään jälkeen lässähtänyt, kohva kantaa lähes joka paikassa, me jäälle dallaamaan.

  En malttanut olla taas (viimeeksi kai kaksi vuotta sitten) olla kipuamatta paannejäänputouksen päälle pitämään puhetta.

  Tällä kertaa oli kyseessä malkamaantain puhe. Se sisälsi niin paljon tulikivenkatkuisia sanoja, alatyylin ilmauksia, sekä muita kieliasultaan vähintään arveluttavia lauseita, että jos ne olisi poistanut kontekstista, ei paljoa olisi jäljelle jäänyt. Siksi katson parhaaksi sensuroida puheen kokonaisuudessaan. Sen voin paljastaa, että puheessa oli tarkoitus keskittyä ihmisen silmän sietokykyyn ja tuntoaistiin, sekä silmän omistajan itsetutkiskelun tarpeellisuuteen.

  Laitan vielä kollaasin puhepaikalle menosta, puheesta, ja sieltä palaamisesta. Muuten, selkä niukahti kalliolle kavutessa. En ole enää nuori.

    Jos joku haluaa saada yksityistä tietoa puheen sisällöstä, häntä pyydetään lähettämään asiaa koskeva anomus, liitteenä todistus hakijan iästä, allekirjoittaneelle. Anomukset käsitellään saapumisjärjestyksessä, ja ilmoitus anomuksen hyväksymisestä/hylkäämisestä, sekä mahdollisen hyväksymisen johdosta seuraavien toimenpiteiden aikataulusta, toimitetaan hakijalle enintään viiden (5) työpäivän kuluessa siitä, kun anomus on kirjattu saapuneeksi.

  Lyhyestä puhe paras, kun on puhe puheesta. Eli kaunis ja kelvollinen kävelykeli oli Luonterilla. Kierrettiin Halkoluodot, n. 6 kilsaa. 

Jossain kohtaa kohva hieman upotti, mutta silmä lepäsi.

  Tänään on viimeinen päivä tälle rupeamalle. Vielä illemmalla saunotaan. Aamulla lähdetään taas pakkasyön jäljiltä kantavan kohvakerroksen yli autolle. Soitin Anttolan Kone- ja Urheilun tiloissa huoltohommia tekevälle kaverille. Hän ei ole vielä päntiönä verstaalla, odottelee, että venekausi on lähempänä. Lupasi kuitenkin tulla yhdeksäksi paikalle. Jätän Partnerin arvioitavaksi; löytyykö varaosia, kannattaako ylipäätään korjata. 

  Jos kaikki kohdilleen menee, tullaan la. 7 huhtikuuta, tai ma. 9 huhtikuuta, vielä viikoksi saareen. Sen jälkeen emme luultavasti uhmaa kohtaloa, vaan odotellaan avovesiä. Tai mistäs sen tietää? Ihan amerikkalaiset meteorologit ovat ennustaneet, että Suomessa on kylmää pitkälle kesäkuuta. Ja amerikkalaiset tietää?!?! Mutta oletus on kuitenkin, että Valpurin jälkeen veneellä usmuutetaan.

  

  Malkamaanantaina pidettiin puhe. Tikkutiistaina palataan Hollolaan. Kellokeskiviikkona siivotaan. Kiirastorstaina ostetaan lammasta. Pitkäperjantaina ollaan. Lankalauantaina käydään kaupassa. I pääsiäispäivänä tulevat Tiilikaiset. II pääsiäispäivänä menevät Tiilikaiset. Siinä ohjelmaa kärsimysviikolle. Ei järin kirkollista, omannäköistä kuitenkin.

SAHAN ROMAHDUS, TUULINEN PAIKKA, JA KUVAKIRJA KEVÄÄN KOMEIMMASTA PÄIVÄSTÄ

  Aamulla varustin moottorisahan, bensa-, ja teräketjuöljypönikät, sekä vänkärin ahkioon, lähdin intoa täynnä metsään. Kun pääsin ensimmäisen kaadettavaksi aioitun männyn juureen, tempaisin sahaa käyntiin, niin, kele, käynnistyslaite, eli naru, jäi ensinykäisyllä juntturiin. Huomasin, että narua kelaavan kiekon, vai mikä se nyt nimeltään onkaan, päällä oleva suojus oli murtunut yhdestä kohtaa, ja irvisteli rumasti. Minä kun olen pitkin kevättä kehua retostellut, suuntaan jos toiseenkin toitottanut, että 15 v. palvellut Partneri pelittää aina vaan, vaikka ei ole konsaan huollettu. Ei kannataisi uhota!
  No, huoltoon oli aikomus tänä keväänä saha toimittaakin. Asian ollessa tällä tolalla, se tapahtuu tulevana tiistaina.
  En viitsinyt edes avata masiinan kuoria. Katsokoon ammatti-ihminen, onko värkistä enää mihinkään? Ja mihin hintaan?
  Olisin voinut tietysti alkaa jo pätkittyjä puita pilkkomaan. Mutta meni fiilikset, tulin tupaan, ryhdyin purkamaan mieltäni.

  Kun kävin yönä muutamana kusella, oli tähtikirkas yötaivas ja kuunsirppi valaisivat maisemaa. Myös hämmästyttävän kova humina kaikui korviini.
  "Tuuli". ajattelin.
  Mutta puut eivät pihapiirissä juurikaan heiluneet. Tuuli se silti oli, ei ufo, eikä muu selittämätön ilmiö. Muuten rikkumattomassa hiljaisuudessa saaren takaa, pohjoisesta, puhaltava tuuli äänteli epätodellisen äänekkäästi. Siitä jorpotellessani tuli mieleen, että saaren poihjoispäässä on lähes yhtä tuulista, kuin Valkoisessa talossa. Ja pihapiirissä yhtä tyyntä, kuin Suomen valtioneuvostossa, missä ei eroteta ketään, vaikka kuinka humisee.

  Ihan asiaan kuulumattomana huomiona: Monet EU-valtiot pohtivat vastatoimia Venäjää kohtaan Englannissa sattuneen myrkytystapauksen vuoksi. Englantihan jo ehti diplomaatteja häätää, jos ei ihan Siperiaan asti, niin pois kuitenkin. Ottamatta kantaa Venäjän syyllisyyteen (vaikka kai se syyllinen oli?), mietin, että minkä oikeuskäytännön ja -tajun mukaista on rankaista, ennen kuin on todistettu syylliseksi?

Eilen oli hieno, aurinkoinen, päivä. Käytiin mutka metsässä lumikenkien kanssa. Laavullakin poikettiin. Maisemat ovat hienoja, oli kesä tahi talvi!

  Sitten mentiin laiturille istuksimaan. Siihen ei käynyt tuulen virettäkää. Voiko maaliskuun ilma paremmaksi kehkeytyä? 

  Muutama pilkkimies liikkui Potinlahdesta lähtevällä kelkkauralla. Ensimmäistäkään moottorikelkaa tai mönkijää ei ole näkynyt, ei kuulunut. Eivät kai tohdi lähteä sohjoa uhmaamaan.

  Kettu oli yön aikan tallustellut edestakaisin laiturin ohi.

  Tuunasin eilen lisää ves´kelkkaa. Se on alunperin tehty kovin perstenäselle ihmistyypille, eli meikäläinen salskea urho (175 sm) joutuu sitä lykkäämään kovin kumarassa. Joten korotin "selkänojaa"  vaaksan verran. Käytin tarjolla olevia materiaaleja: vanhojen paperisten pimennysverhojen ylä-, ja alarimoja, nippusiteitä ja muutamaa ruuvia. Irrotin myös puukannen, laitoin sen tilalle ahkion, ihan vaan "mustekaloilla" kiinni. Siinä on hyvä kuljettaa eväät sun muut tarvittavat tuotavat saareen, vietävät pois. Samoin naplikoin etuosaan vetoköyden; lumikenkien kanssa ei kelkan työntäminen onnistu, koska jalassukset ulottuvat reilun puolen metrin verran selkänoja taakse.

  Hieno viritys, vaikka itse sanonkin. Niin on tietysti parasta. Että itse sanon. Muualta saattaa olla vaikeaa saada sellaista lausuntoa. Toisaalta; ei tavaroita jäällä roudata lausunnoilla eikä mielipiteillä, vaan toimivilla värkeillä, ulkonäöstä riippumatta. Siis värkin ulkonäöstä. Yhtä vähän on toki merkitystä tapahtumaan osallistuvien ihmisten ulkonäöllä.

  Nyt on blogia kirjoitettu. Tehokkaampaa olisi ollut tämäkin aika käyttää parin moottorisahan tankillisen polttamiseen. Kävi kuitenkin näin.

  Lopuksi: Facebook ei taida enää olla pop. Liikaa vaikutusvaltaa on se, kuten jotkut muutkin some-yritykset saaneet haalittua. Ja jos ne eivät pidä huolta saamiensa tietojen salassapitämisestä, ollaan yhtä heikoilla jäillä, kuin vappuna Luonterilla. Pitänee seurata tapahtumia, tarkastella omaan kantaansa lärvikirjaan ja Googleen sen perusteella. Mutta tämä juttu sinkoutuu vielä molempien kautta nähtäväksi. Kävi, miten kävi.

KALAA KALASTAMASSA

  Eilen oli ilmaa jos jonkin laista; lumisadetta, pilvipoutaa, hippusen aurinkoa, lumisadetta, räntäsadetta, pilvipoutaa, vesisadetta, räntäsadetta, pilvipoutaa, kronologisessa järjestyksessä, osapuilleen. Aamusta ei vielä järin sadellut, joten sahasin parin tankillisen verran puita, vetelin ne kasaksi rantaäpräälle. Jäälle en viitsinyt puita kaataa, koska siellä on vettä ja sohjoa vallan perkeleesti. Pilkon puut rannalla, pinoan, tai aumaan, sinne, vyörään ensi kevättalven hangilla liiteriin.

  Olin vaihtanut puusouvin jäljiltä märät vetimet kuiviin, kun Haneli pirautti. Sanoi, että prototyyppi vuokrakelkasta on valmis. Jatkoi vielä:
  "Voisin tuuva sen Potinlahteen. Ja jos haluvat lähtee mukkaan, ni männään Reissalamelle kahtomaan verkot."
  "Jovain passaa. Käviskö tunnin piästä, kun myö syyvvään ensin", minä vastasin.
  "Sekkii soppii", vastasi Haneli.

  Maha täynnä virittelin lumikengät jalkoihin, lähdin dallaamaan yli veden. Kun oikaisin moottorikelkkauralta, muuttui meno raskaaksi, mutta ajattelin, että kyllä tuon matkan jaksan tarpoa sohjossa. Lumikengät osaavat kehnoissa olosuhteissa olla pikemminkin rasite, kuin helpotus.
  Hannilan Hannu oli matkan varrella pilkkimässä. Muutama sana vaihdettiin. Kohta näkyi Haneli kaartavan autolla rantaan. Hän nosti ves'kelkan Nissukan perästä pois. Minä ehdin pian sitä ihailemaan. Mutta ei siinä kauaa ihailtu, hypättiin autoon, sörnäytettiin Säresyväntietä Reissalmelle.
  Aika tavalla oli vettä sielläkin jään päälle puskenut. Kaksi jataa Hanelilla oli keskiavannosta pyytämässä. Ensin koettiin rannan puolimmainen.
  "Lahnanlinttijä tästä varmaannii tullee," ennakoi velj'mies.
  Ja niin tuli, vissiinkiin kahdeksan. Tai yksi oli sentään syötävän kokoinen.

  Nuo pienet lahnat saivat meidät muistelemaan kaiholla Mualar-Mattia. Joskus seitkytkuvulla olin Piskolassa käymässä. Koettiin verkot ja saatiin silloinkin useita lahnanlinttejä. Haneli kekkasi, että Väisäsen Matti tykkää näistä. Joten sörnäytettiin kylille ja Pajatielle. Matti sattui olemaan kotosalla. Kun Haneli kaatoi pihalla saavista Matin ämpäriin kymmenkunta lahnaa, kirkastui miehen naama:

  "Pojat, nyt Unionille, Matti rypee rahassa!"

  Niin tehtiin, oluet juotiin, mukavia haastettiin.

  Ilma alkoi olla jokseenkin sakeanaan pitkin salmea tuulen mukana vihmovaa märkää lunta. Ei kun huppua päähän, selkää vastatuuleen.

  Kävin vetämässä ensimmäisen jatan takaisin pyyntiin, perään kiinnittämässä narun syvemmän pään verkkoihin.
  "Tästä on tulluna hauki, tahi pari, joka reisulla", valisti Haneli.
  Niin tuli nytkin. Kaksi reilun kilon hymypoikaa. Alla niistä ensimmäinen.

  Ja tulipa vielä yksi puolentoista kilon lahna. Ihan passeli haikupönttöön, miksei uuniinkin.

  Minä otin toisen hauen. Tänään syödään kalafilettä. Lahnaa myös Haneli tarjotteli, mutta suhtauduin asiaan maltillisesti; meillä on mukana lohipala vakuumissa, ja se pitää joku päivä savustaa. Ei kalaa joka päivä, ettei kasva evät.

  Kelkan työntelin sitten saareen. Hyvin liukui. Ja kevyesti. Eipä kyllä ollut lastiakaan, kuin hauki ja lumikengät. Tällainen siitä tuli, prototyypistä. Se on Seppä-Liikasen, tai mahdollisesti Ikolan Tommon, ja Rosignolin pyhä liitto, missä näkyy myös ukki-Aleksin käden jälki puukannen muodossa. Long May You Run!.

Kuva on otettu illalla, kun olin vienyt sen katon alle pois jäätymästä tulevan yön pakkasessa.

  Tänään pitäisi tulla aurinkoinen päivä. Ajattelin pitää puusouvista vapaata. Mennää päivemmällä metsään lumikenkäilemään. Jäälle ei, tietystä syystä, ole palava halu.

  Kellon viisarit alkavat olla siinä asennossa, että pitää toimeutua kahvin keittoon. Pian alkavat ensimmäiset uutiset. Joten viimeiset uutiset  Avokkaasta loppuvat tällä erää tähän.