NIVELRIKOSTA

  Laittomuuksia on monenasteisia. Mutta yhdestä rötöksestä en halua kuullakkaan, nimittäin nivelrikosta. Se on sellainen rikos niveliä kahtaan, että oksat pois! Minulla on. lienee geeneissä, nivelrikko molemmissa käsissä. Äitiäni tauti on vaivannut ties kuinka kauan. Samoin sitä esiintyi Ritva-siskollani. Meillä kaikilla se ilmenee/ilmeni kipuna peukalohangoissa ja puristusvoiman katoamisena. Omalla kohdallani se on pysynyt kohtuuden rajoissa, jopa parantunut. Johtunee aika kauan syömästäni VitaePro ravintolisästä. Ihan totta! Muutama vuosi sitten oli hetkiä, etten pystynyt kunnolla sanomalehden sivuja kääntämään. Tämä ei ole maksettu mainos, mutta tuo valmiste on tosiaan auttanut. Joko ihan oikeasti, tai sitten se on toiminut plasebon tapaan. Niin tai näin, pääasia, että on toiminut.
  VitaePro on ainoa ravintolisä, mitä käytämme kalsium+D-vitamiinivalmisteen lisäksi. Samoin se ainoa tuote, mikä on tilattu netistä. Ja sekin puoli toimii; joskus tavaraa kertyy liikaa, koska niitä pyritään lähettämään normaali kahden kuukauden annos hieman tiheämmin, tai syystä eli toisesta niitä on jäänyt/joutunut jättämään väliin. Mm. ennen leikkausta on syytä lopettaa VitaePron napsiminen, koska se saattaa hidastaa veren hyytymistä. Eli kun minulta poistettiin keväällä haljennut ja kuollut takahammas, lopetin käytön pari viikkoa ennen operaatiota. Mutta jos tuotetta kasaantuu. ei kun asikaspalveluun laittaa sähköpostin, jossa ilmoittaa haluavansa siirtää seuraavaa toimitusta viikolle xx, tulee sieltä kuittaus heti ja vahvistus saman päivän aikana. Näin helppoa se ei ole aina ollut. Joskus, kun ajoin partani jopa päivittäin, minulle tuli partahöylän vaihtoteriä verkkotilauksena. Mutta jos niitä kertyi liikaa, tai  kun halusin lopettaa sopimuksen, ei se meinannutkaan onnistua. Samoin tapahtui, kun kerran sorruin tilaamaan eräältä toimittajalta sukkia ja kalsareita.
  Olen nykyään erittäin tarkka siitä, että mitään ilmaisia näytteitä ilman postimaksuja en suostu vastaanottamaan. Niistä koituu aina tilauksen lopettamisen vaiva. Jos sen unohtaa tehdä, poksahtaa postilootaan tavaraa ennen kuin huomaakaan. Eikä se irtisanominen aina kevyesti onnistu. Ei ainakaan muutama vuosi sitten. Voi olla, että nykyisin ovat asiat helpommin hoidettavissa, koska niihin on tietääkseni puututtu ylemmältä taholta.

  Asia tuli kai selväksi, enää en käsittele nivel-, enkä paljon muutakaan rikosta. Paitsi sivuan rikosta ihmiskuntaa kohtaan. Mr. Trump, onko Teidän todellisuudenhahmottamiskykynne hiipunut, määrääkö arvaamattomien päämäärienne saavuttamisen pakko päätöksiänne kohti vääjäämätöntä katastrofia? Vai haluatteko nimenne tulevan kirjoitetuksi kuihtuvan ihmiskunnan katoavaan historiaan suurella fontilla.
  Ehkä ei ole liian myöhäistä asettaa suitsia tuolle kokonaisuudelta silmänsä sulkevalle miehelle? Ehkä ei, mutta kuka, mikä, ketkä, sen tekisivät? Vai kompastuuko hän lopulta omaan mahdottomuuteensa?
  Kuinka moni saisi pitää virkansa, tehtävässä kuin tehtävässä, jos vajaan puolen vuoden aikana olisi aiheuttanut niin paljon hämmenystä, kulkenut asemaansa vedoten laillisuuden rajoilla, vakiinnuttanut toimintatapansa hyvän tavan väärälle puolelle, ja tehnyt päätöksiä, mitkä hyödyttävät muutamia, haittavat loppuja, vahingoittavat kaikkia?
  Näyttää olevan vaikea yhtälö. Nimittäin liian suuri valta yhdistettynä kykyyn olla tajuamatta tai uskomatta tutkimuksia, tiedemiehiä, todisteita.
  Jos muut maat, muut johtajat, kaikki aivoillaan ajattelevat ihmiset eivät jatka ponnistelujaan imastonmuutoksen hillitsemiseksi, ei alavilla mailla kohta ole enää hallan vaaraa. Alavat maat ovat veden peitossa. Näytetään, että pienet teot vaikuttavat enemmän, kuin käsittämättömät päätökset.

  Siinä päivän vuodatus. Olisiko siinä pitänyt olla suodatus? Ehkä. Mutta kirjoitettu, mikä kirjoitettu.
  Aamu etenee, pian lähdetään kohti Vantaan Ikeaa. Heti kymmeneltä kun ovet avautuvat, on meillä tällit Annan ja Iiriksen kanssa.
  Anna kertoi eilen ostaneensa jo BRION keittiön lekkimökkiin. Hän oli laittanut toiveensa eräälle lasten vaatteita, yms. kierrättävälle sivustolla. Kohta oli tärpännyt. Hintaan 5 €! Käsittääkseni BRION tuotteet ovat melko hinnakkaita. Eli kiitos porukalle, joka osaltaan tekee juuri niitä pieniä tekoja, mistä edellä mainitsin.
  Tuo löytö ei pelastanut minua Vantaan reissulta. Ainakin pöytä ja pari tuolia pitää hankkia. Muutakin mukaan tarttuu, sanoo kokemuksen ääni. Mikäs siinä, passaa sitä pitkästä aikaa joku tunti Ikeassa viettää. Vieläköhän sieltä saa kanta-asiakaskortilla eurolla hodarin, kahvin ja korvapuustin? Pari-kolme vuotta sitten sai. Eihän minulla mitään kanta-asikaskorttia ole. Minä ainoastaan kanta-astun kortin omistajan Hilpan perässä läpi loputtoman pitkien esittelykäytävien. Jos tuota tekoa ei palkita vähintään hodarilla, kahvilla ja korvapuustilla, johan on kumma!

  Nyt hyökkään kahvin keittoon, tällään kaurapuuron porisemaan, katan päydän. Hilppa herää, mikäli maailmankirjat ovat kohdillaan, kymmenen muinuutin kuluttua. Vanhasta muistista, samaan aikaan, kuin muinoin töissä ollessaan. Tai sitten hän herää aiheuttamaani kolinaan ja kilinään, vaimeaan lointeluun, ehkä avaamani tv:n pajatukseen. Mutta ei ole valituksia tullut. Joten kliseillen: näillä mennään.

Aamuterveisin Peppe & Peppe

 

KARHU JA AJONAKIT

  Luonto on lähellä, olitpa Anttolassa tai Hollolassa. Avokkaassa pyörivät puput pihapiirissä, Hollolassa karhu. Tai en kontiota meidän pihallamme nähnyt, vaikka siellä olen vuosien saatossa bongannut mm. kauriin, ketun, lumikon, mäyrän, supin ja siilin sekä albiinoharakan. Mutta havaintoja otsosta on muutaman sadan metrin päästä. No, ei sitä karhuraukkaa enää tienoolla näe; olivat ottaneet hengiltä luontokappaleen. Ikävää, mutta joltain kantilta ymmärrettävää. Toisaalta; minkälainen operaatio oli ollut nukuttaa karhu, kuskata se johonkin korpeen? Ja tutkittiinko ennen teloitusta, onko karhu uros vai naaras. Ja jos naaras, onko sillä pentuja? Minähän en ole suurpetoasiantuntija, en edes pienpetosellainen. Enkä muutenkaan tunne, tiedä, lainsäädännöstä, käytännöstä, tai siitä, mikä taho tekee päätökset petoeläimen lopettamisesta. Kai asiat ovat oikein menneet, lain kirjaimen mukaan. Laillisuus ei kuitenkaan aina takaa moraalista, maalaisjärkeen käyvää, tai monien oikeistajuun sopivaa lopputulosta.

  Nyt tiedän, mitä tarkoittaa sana "ajonakit". Ajoin näet eilen tovin jätehuolto-, kiinteistöpalvelu-, yms.-yrityksen pikkupakun perässä. Takaoveen oli kirjoitettu "Lassila&Tikanoja". Silloin asia minulle kirkastui: "Ajonkit" on "tikanoja" väärinpäin! Erittäin tärkeä, allekirjoittanutta vuosikausia askarruttuttanut ongelma, tuli kertaheitolla ratkaistuksi! 

Tässä uusi logovaihtoehto, vapaasti käytettävissä.

  Edellisessä blogissani tulin kehua retostelleeksi, että nämä muutamat päivät Hollolassa voi viettää huilaten, kun isompia hankintojakaan ei ole tehtävänä. Paskaa puhuin, eli unohdin! Perjantaina on edessä matka Ikeaan. Olen säästynyt parina edellisenä vuonna tuolta "toivioretkeltä", kun Hilppa on päässyt sille työporukan kanssa yhteisellä bussilla. Mutta nyt on pakkorako; Iiriksen leikkimökkiin pitää hankkia kalusteet. Annalla on pe. vapaapäivä, joten he tulevat Iiriksen kanssa myös sinne. Tietysti, täytyyhän tulevan asukkaan päästä vaikuttamaan sisustukseen. Kyllä minäkin tuon matkan kestän, pitkästä aikaa, ja hyvän asian puolesta. 

  Kun lauantaina startatataan kohti Heimaria, sitä kautta Anttolaa, on auto taas tupaten täysi, vaikka Elina jää Lahteen. Sen voin taata. Kaksi varastossa vartoillutta aurinkotuolia, jättisäkit vessa-, ja talouspaperia, säkki huussinkuiviketta, sekä obigatoriset kylmä-, kuivamuonalaukut, ja vaatehuoltokassit, vielä lisäksi kummankin reput, etc., lisättynä Ikeasta mukaan lähtevillä pakkauksilla tarkoittavat sitä, että kyytiimme on turha liftata.

  Siunattu sade saapui lopulta. Koko yön vettä tihuutteli, ja se jatkunee vielä jonkun tunnin. Samat pilvet ovat vaeltaneet/tulevat vaeltamaan Etelä-Savon läpi. Eläköön kasvimaa!

  Tuo sade tarkoitaa tietysti, että en viitsinyt aamulla lähteä lenkille. Iltapäivällä on tarkoitus mennä käymääm Kinnarin Tilalla, muutama kilometri meiltä Tampereelle päin. Maatilamyymälässä on kaikenlaista nähtävää ja ostettavaa. Minua kyllä kiinnostaa enemmänkin nähtävä, kuin ostettava. 

  On kiertänyt niin, että tuon vertaa kotiseutumatkailua ei ole ennen tehtyä. Korjataan asia nyt. 

  Huomenna mennään Lahteen ihmettelemään Kansainväliselle Suurmarkkinoille. Minä olen noissa karkeloissa käynyt joka vuosi (onkohan tämä kolmas?), kun ne ovat Lahden teatterin parkkipaikalla ja teatterin ja kirjaston välimaastossa olleet.

  Sillä ilmoitetaan olevan yli 110 kauppiasta 35 eri maasta. Eli taas on esillä kosolti tavaraa, mitä ihminen ei todellakaan tarvitse Mutta on siellä paljon ihan käypästäkin; hollantilaisia juustokauppiaita, saksalaisia pretzelkojuja. Kokemukseni mukaan juustoja löytyy herkullisista vielä herkullisempiin, pretzelit ovat isoja ja monin eri tavoin maustettuja. Noita molempi pitää maistiksi hankkia. Ehkä jotain muutakin?

  

  Eli sopivasti ohjelmaa on Hollola-viikolle kertynyt. Eilen leikkasin vähien pihaplänttimme nurmikot, sopivasti ennen sadetta. Hilppa kitki isompia rikkaruohoja, heitteli hieman lannoitetta pintaan. Kun parin viikon kuluttua tullaan kotona käymään, voi olla, että oma, jo pahasti tylsymään päässyt, työnnettävä leikkurini on kasvaneeseen nurmeen raskas työnnettävä. Mutta ei hätää; taloyhtiön bensakäyttöinen on käytettävissä. Voi tietysti olla, että ystävällinen naapuri on sörnäyttänyt meidänkin pihamme. Se on vaihtokauppaa; minä kolailen talvella lumet ovien edustalta ja autokatoksen välistä, hän leikkaa nurmikot. Jos on kotosalla. Joka tapauksessa pari viikkoa maksimissaan ollaa putkeen saaressa. Pitää aika ajoin käydä Elinan, nurmikon, postilaatikon ja vaatehuollon vuoksi Hollolassa. 

  Näin se tulee alkanut kesä? etenemään. Huomenna on jo kesäkuu ja tilipäivä. Siis markkinoille törsäämään!

LÄHTÖ MENNEISYYTEEN

  Palattu on. Eli ollaan. Rauhallisia maanantaiaamuisia teitä ajeltiin. Nyt on postiloota tyhjennetty, sisältö seulottu, tuloksena nippu roskapostia ja minun hammaslääkärilaskuni. Pihat havaittu sen kaltaiseksi, että ruohonleikkuu saa jäädä lähemmäs lauantaista paluuta Anttolaan. Kirjastossa ja Lidlissä käyty. Valokuvat siirretty pc:lle. Hilppa tsiikaa tallenteelta "Hakekaa kätilöä", minä kirjoitan.

  Jos ihmettelette blogin otsikkoa, ette ole ihan hakoteillä. Niin ihmettelen minäkin. Se vaan putkahti mieleen. Nimittäin "Paluu tulevaisuuteen" on niin sipsun syömä, että jotain muuta piti keksiä. Entä miksi blogin otsikoksi ylipäätään olisi pitänyt laittaa "Paluu tulevaisuuteen"? Erittäin hyvä kysymys, kuten politiikoilla on tapana sanoa, kun he haluavat voittaa aikaa. Vastaankin, kotvan pohdittuani, että yhtäältä ei miksikään, toisaalta ehkä ei ylipäätäänkään. Minussa taitaa piillä salainen poliitikko.

  No niin. Tiilikaiset sitten olivat kesänavausreissulla saaressa. Ilo ja onni saada seurata Iiris-tytön touhuilua. Lapsen vilpittömyys, uteliaisuus ja eduntavoittelun ulkopuolella oleva  hyväntahtoisuus on jotain sellaista, mikä tuppaa vuosien saatossa unohtumaan. Hienoja hetkiä ihmisen elämässä. Eivätkä pienet kolhut ja kömmähdykset nuorta ihmisenalkua kauaa vaivaa. Eiku ylös ja etteenpäin!

  Iltana muutamana Iiris, kotvan äitinsä kanssa unta haettuaan, pyysi Hilppa-mummaa nukuttajakseen. Kuulin, kuinka tytöllä riitti puhuttavaa. Kun Hilppa Iiriksen lopulta nukahdettua tuli tupaan, kysyin, että mitä kaikkea te puhelitte. Hilppa kertoi, että kaiken laista. Että Iiristä oli alkanut kiinnostaa sukulaisuussuhteet. Tyttö oli kysäissyt yht'äkkiä: Mumma, oletko sinä äiti?"

  Hilppa siihen: "Olenhan minä, sinun äidin äiti".

  Iiris oli ollut tovin hiljaa ja lopulta sanonut: "Mutta Peppe on minun paras kaveri!"

  Kyllä Peppe-papan mieltä lämmitti!

  Tuo Iiriksen aprikointi sukulaisuudesta jountui varmaan samana päivänä tapahtuneesta. En ollut paikalla asiaa kuulemassa, mutta kerrottuna se kuulosti seuraavan laiselta:

  Anna, Hilppa ja Iiris olivat istuksineet kahvipöydässä. Aikuiset olivat alkaneet muistelemaan Onni-pappaa, Hilpan isää. Onni kuoli jo vuosikausia sitten, kun Anna oli lapsi. Siinä sitten oli tullut sanottua, useaan otteeseen, että pappa on kuollut. 

  Tiilikaisille on piintynyt tapa kutsua Jonia papaksi. Niinpä epätietoinen Iiris oli mennyt omia yliopistojuttujaan tutkivan Jonin luo, ja sanoa paukauttanut: "Pappa, sinä olet kuollut!"

  Siitä oli alkanut asioiden ruotiminen. Joni, taiteilja kun on, oli piirtänyt Iirikselle sukupuun selvennykseksi. Ehkä asia ei ollut täysin kristallisoitunut tytön mielessä, koska se unta tavoitellessa alkoi vaivata.

  Omia, joskus aikuisesta huvittaviakin teitä kulkevat lapsen mietteet. Mutta kyllä niissä oma vissi logiikkansa on. Eivät he ihan tyhjästä ajatuksiaan taio. Sattaa vaan olla vaikeaa huomata, mitä polkuja ovat mielessään tallaneet.

  Avokkaaseen jäivät kylvöt ja istutukset harsojen alle. Eilen vähän peittoja raoteltiin. Ei vielä näkynyt pottua, punajuurta, ei paljon muutakaan. Salaatti ja pinaatti olivat sentään jo hieman päätään nostaneet. Kylmää on taas koko viikoksi luvassa, joten harsot eivät varmaankaa ole haitaksi. Mielenkiinnolla odottelen tulevaa lauantaita.
  Kukkapenkkeissä jotkut kasvit ovat alkaneet kukkia. Vartta lykkäävät muutamat. Tuo alla oleva ei kuki, on muuten vaan ihan korean näköinen.

  Pupuperhe jäi pihapiiriin asustelemaan. Monta kertaa päivässä, varmimmin iltaisin ja aikaisin aamulla, näkee pikkupupuja milloin missäkin, emon viillettämässä hieman kauempana. Kun tänä aamuna menin ennen kuutta aamukevennykselle, oli yksi pikkuinen noussut toiselle rappuselle. Oliko tulossa kylään? En ehtinyt kysyä, kun se kirmasi aitan nurkalle kököttämään. Jätin huutelematta perään. Ajattelin, että ei se kuitenkaan kyläilemään pääse, kun me lähdetään pois.

  Jokunen päivä täällä kotona ilmapiiriä haistellaa. Isompia puutteita, niiden myötä hankintoja, ei tiedossa ole. Ihan saadaan levon kannalta ottaa.
  On näköjään niin, että kun leipätyö on jäänyt taakse, mennään mökille raatamaan, tullaan Hollolaan lepäämään. Ennen aherrettiin maalikylissä, mentiin mökille lepäämään. Häränpyllyä saattavat asiat nakella, kun elämäntilanne vaihtuu. Ei se haittaa. Parempi kaava tämä minulle, meille, uskallan sanoa, on. Ja ehtii sitä saaressakin huilatakin. Kunhan tuvan ja leikkimökin maalaus on tehty (toivottavasti kesäkuun ensimmäisellä kokonaisella viikolla), ei isompia projekteja ole aikomus ennen loppukesää tehdä. Vedetään henkeä, minkä nyt heinäkuusta alkaen sienessä laukataan, toivottavasti.

  Nyt muihin askareisiin, mitä ne lienevätkään.

Loppuun saunapuhdasta Iiristä.

PIKKUAPULAINEN ja muita tuokiokuvia

  Suunnitelmissa tehtiin muutos. Perjantaina ei maalattu leikkimökkiä. Eikä tänäänkään, kun oli sateen uhka päällä. Vaikka olisi se onnistunut; sade alkoi vasta viiden korvilla.
  Mutta perjantaina minä hakkasin "lärväkkeet" katolle, Joni kärräili puita. Minulla oli assistenttina Iiris. Palahuovan asentamisesta siunautuu kosolti jätettä. Niinpä sanoin mökin ympärillä tepastelavalle tytölle, että mitäs jos haen jätesäkin, niin voit kerätä siihen roskia. Iiris ei vastannut mitään, istahti rappusille tuumailemaan. Tovi kului huopanauloja naputellessa. Yht'äkkiä Iiris tokaisi: "Hyvä ajatus, se jätesäkki!" Minä siihen naamaa totisena pitäen: "Joo, haetaanpa aitasta." Yhdessä käytiin repäisemässä rullasta säkki. Humpsautin sen auki, laitoin yhden kalvon malliksi sisään, Kun nousin telineelle, näin, kuinka Iiris työnsi yhden roskan pussiin, raapi päätään, ja lähti omiin leikkeihinsä. Ei ihan riitä vielä tytön keskittymiskyky tuollaiseen hommaan. Mutta ajatus jätesäkistä oli kuitenkin hyvä!

  Välillä käytiin katsomassa katiska. Peppe-Pappa meloi, naisväki istui etutuhdolla. Ei senkään "verj'piätä" ollut pyydykseen uinut. Mutta pelastettiin samalla reissulla Iirikseltä karannut kaarnalaiva.

  Katto tuli aamupäivän aikana tehtyä. Maalipinta valmistuu, kun on valmistuakseen. Ei mökkeröllä ole hätää, huolta, kiirettä.

  Iltapäivällä menin Joni kaveriksi puita roudaamaan. Nyt ovat liiterit täynnä, yksi auma jäi vielä ulkopuolelle. Mutta uutta pitää kesän aikan tehdä. Puita tulee kulumaan aina vain enemmän.

  Iiriksen päiväunien ja kahvin jälkeen lähdettiin usmuuttamaan Piskolaan. Vähin tuuleskeli, mutta ei haitaksi asti.

                                                             Nuorempaa väkeä....

....ja me, joilla tuskin sokeri enää suussa sulaa.

  Pitihän Tainalla ja Hanelilla juoda toiset kahvit. Ja mikäs juodessa, kun sen kanssa sai uusista raparpereista tehtyä piirakkaa! Naisimmeiset kävivät Piskolan "päätalon" pihalta keräämässä meille mukaankin muutaman varren. Eli illalla herkuteltiin kiisselillä, vaniljakastikkeen kanssa, tietysti.

Äiti-Elina sai taas Iiriksen kanssa hieman jutella. Vaikka Iiris taisi jutella enimmäseen Katriinalta saatuun puhelimeen.

  Tänään ei siis myöskään maalattu. Aamulla kävin ennen Iiriksen (ja Annan sekä Jonin) heräämistä uistelemaasa tunnin-puolentoista lenkin. Saalis, tai sen niukkuus, ei liene kellekkään yllätys.

  Muuten päivä kului pihalla källäillessä, nurmikkoa leikkaillessa, hieman trimmailemassakin, possunfileepötköä grillaillessa, sadetta odotellessa. 

  Saippuakuplia alkoivat Hilppa ja Iiris puhaltelemaan. Vaan ei homma liiemmin tyttöä kiinnostanut, enemmänkin Jonia.

  Saunottiin, totta kai. Iiris halusi, ja sai myös. tukkaansa letin saunan jälkeen. Ja kaulassa piti olla Annin ja Katriinan aarrearkusta eilen löytynyt koru.

 Valmistelin saunomisen välillä kammarin uuniin sopivan hiilloksen. Eli meillä oli hiillosmakkaraillallinen viidelle. Iiris nakupellenä, Joni ihan tukevasti tälläytyneenä, katselivat vesi kielellään, kun Peppe-Pappa joskus lahjaksi saaduissa, erään vanhainkodin jäämistön huutokaupasta ostetuissa flanellikalsareissa, suoritti vaativaa tehtävää. Jos jostain löydätte vastaavia pukineita, ostakaa pois, ilman empimistä. Ovat ihan ykkösluokan saunanjälkeistavaraa!

  Nyt on makkarat paremmissa suissa. Iiris menossa nukkumaan. Alkaa tyttö olla yliväsynyt, riehui  isänsä kanssa viimeisetkin mehut pihalle. 

  Tiilikaiset lähtevät huomenna ruokailun jälkeen ajelemaan. Me huokaistaan hetki, poistutaan maanantaina aamukahvilta, palataksemme lauantaina. 

  Että sellaista. Minä taidan vetäytyä pseudonyymin Lars Kepler ihmisten tietoisuuteen tuoman Joona Linnan pariin. 

HELA TORSTAI

  Asiat tolallaan helatorstaina. Ja hela torstai takana. Jotkut pakkoruotsin vastustajat saattaisivat vaatia nimenmuutosta. Wholetorstai on ehkä enemmän heidän mieleensä. Mutta se kirkollisista ja kielipolittisista asioista.

  Tiilikaiset tulivat eilen. Iiris oli kuin kotonaan. Varmaan jotain muistoja edelliseltä kesältä oli säilynyt mielessä.

  Heti piti hakea pikkukammarista lelulaatikko ja käydä hiekkalaatikolla. Tietysti leikkimökki piti tarkastaa. Hyväksi havaitsi sen tyttö. Käytännön tenavana hän meni tarkastuskäynnille ruohonleikkuria työntäen. Osaa ottaa hyödyn irti tilanteesta kuin tilanteesta.

  Mukavasti helatorstai kului. Tulokahvit juotiin, ulkona källäiltiin, kanaa grillattiin, illalla saunottiin. Iiris oli uhannut mennä uimaan, mutta oli kuulemma reissu typistynyt varpaiden vilvotteluksi. En ihmettele; vesi on vielä kylmää. Minä olen koko tämän reisuun ajan käynyt joka saunareissu kastautumassa. Ei siellä montaa vetoa viitsi kroolata.

  Saunan jälkeen maistui tytölle vielä jugurtti Bonnesoseella höystettynä. Sitten äitinsä kanssa unta tavoittelemaan.

  Jonia armahdin eilen. Tai armahdin ja armahdin; itse mies uteli, että eikö tänään mihinkään hommiin aleta? Minä sanoin, että huomenna vasta.
  Ensin naputellaan yhdessä vesikate mökkiin. Sen jälkeen minä alan sitä maalailemaan. Siis en vesikatetta, vaan mökkiä. Joni ryhtyy himohommaansa, polttopuiden kärräykseen. Ihan omasta halustaan. Sopii minulle.
 
  Täksi päiväksi on luvattu aurinkoista, vaan ei kovinkaan lämmintä. Mutta jos arska mollotaa, kyllä pihapiirissä tarkenee. Ajattelin, että voitaisiin jossain välissä käydä vähän ajelemassa veneellä. Tänään se on tehtävä; huomiseksi viilenee entisestään, ja sunnuntaina lähtevät Tiilikaiset kotiinsa. No, ehkä iltapäivällä ulapalle sonnustaudutaan.

  Me Hilpan kanssa startataan Hollolaan maanantaina. Tarkoitus oli olla tiistaihin asti, mutta Hollolan kirjasto on eri mieltä. Se ilmoitti, että varaamani Jo Nesbøn "Jano" on noudettavissa, ja se on haettava viimeistään maanantaina.
  Ensi viikon launantaina palataan Anttolaan. Palataan Hotelli Heimarin kautta. Meidät on kutsuttu sinne lakkiaisiin.

  Kyllä  on mennyt toukokuu kiitämällä! Vastahan sitä kytättiin, että jäät lähtevät, pian on jo kesäkuu. No, menköön aika menojaan. Ja ollaan aika lailla saatu tehtyäkin. Eli suunnitellusti mennään, sano vanha aikatauluttaja.

  Nyt on kello lähenee jo seitsemää. Täytyy lähteä kahvinkeittoon. Ettei mene aikataulut ihan persiilleen.

  Iiris muuten hyppäsi veneeseen, kuin vanha tekijä. Ei onneksi ole vesi-, tai venekauhua. Se olisikin pahempi juttu, saariolosuhteissa.

ISOVELI VALVOO

  Aamu alkoi taas mukavasti, pienellä soutelulla. Mutta tuskin oli aamukahvit valuneet, kun minut saavutti tieto Manchesterin iskusta. Pikkasen oli eilistä vaikeampaa kauniiseen aamuun lähteä puuhailemaan. Vaikuttaa ne maailman asiat tänne saareenkin.

  Duunit ovat sujuneet ennakoidusti. Ja ilmat ovat olleet mainiot. Paitsi vettä ollaan oltu paitsi. Sadevettä. Ilman tietysti me tullaan toimeen, mutta kasvustolla alkaa olla hankalaa. Olisipa luontoäiti joskus niin armelias, että loihtisi sopivasti sateita öiksi, antaisi päiväsin paistaa.

  Sunnuntaina istutettiin potut, porkkanat. herneet, punajuuret, pavut, pinaatit, salaatit. Jotain muuta myös, Hilppa tietää paremmin.

  Eilen ap. kasasin leikkimökin kurkihirteen. Ip. tuli Haneli kaveriksi. Lyötiin katto-, ja räystäslaudat paikolilleen, levitettiin alushuopa.

Kuvassa isoveli valvoo pikkuveljen työkentelyä. 

  Tänään tein lattiat, sovitin listat valmiiksi. Niitä ei kannata kiinnittää ennen maalausta. Kaikki toimitetut palikat löysivät paikkansa ja riittivät. Tai eivät ihan. Kuistin lattia on ympärihöylättyä ja reunapyöristettyä lautaa. Sen asentamisesta ei ollut sen kummenpaa ohjetta. Enkä sitä olisi varmaan edes lukenut, vaikka olisi ollut. Ohje. Niipä arssinoin, ilman suurempia arssinointeja, että en jätä kovin suurta rakoa lautojen väliin, ettei mahdu Iiriksen tavaroita niistä putoamaan. Kun pääsin lopuilleen, huomasin, että ...kele eihän nää riitä. Minä tarkistamaan onko jokunen jäänyt venevajaan. No ei ollut. Sitten äkkäsin katsoa kasauskirjasesta, montako oli asiaan tarkoitettu. Täsmälleen se määrä niitä löytyi. Ilmeiseti, tai ihan varmastikin, on suunniteltu, että lautojen väleissä on n. sentin rako. Mutta kun minä naulailin palikat kolmen millin raolla, niin jäi, piruhitto, puoltatoista lautaa huutamaan. En siitä hätkähtänyt, alkanut tekelettä purkamaan, saatikka hattuni päällä pomppimaan. Soiti Leinosen Sahalle Alpille. Sieltä löytyy melko vastaavaa kamaa. Ei hätää!

Siinä se mökkeröinen nyt odottaa vesikatetta ja maalia.

  Kunhan saa väriä pintaansa, sopii miljööseen, kuin "suutarin sormi sijan persieeseen". Tuo vertaus on siitä hyvä, että se jättää jokaiselle mahdollisuuden omaan tulkintaan. Ehkä jollekulle kokemukseen perustuvankin.

  Aamulla sörnäytetään Mikkeliin. Ajoreitti tulee olemaan seuraava: Leinosen Saha - Minnan Torikahvila - Apteekki - Carlsson - Motonet - Kangastalon puutarha - Lidl.

  Leinosen Sahalta noudetaan pätkä lautaa, kuten aiemmin mainitsin. 

  Minna Torikahvilasta etsitään kahvia ja juttutuokiota Mortin kanssa.

  Apteekki tarvitaan metrilaastarin ostoon.

  Carlsonilta hankitaan "lärväkkeet" tykötarpeineen leikkimökin katolle.

  Motonetissä poiketaan hakemassa kiinnityslenkit jokaisen venettä varten uuteen laituriin. 

  Lidlistä ostetaan,  mitä Lidlistä ostaa pitää.

  Kangastalon Puutarhalta valitaan pari - kolme kukka-amppelia silmän iloksi.

  Torstaina passaa Annan, Joni ja Iiriksen tulla muutamaksi päiväksi huilailemaan. Paitsi että Jonin pään menoksi on jo melko mittavat suunnitelmat valmiina. 

  Hauska nähdä, muistaako Iiris mitään viime kesästä. Luultavasti muistaa, jotakin. Ehkä sen, että vesimittarin lukema laiturin päässä on aina "viish ashtetta!"

  Kun tätä kirjoittelin, satoi pienen kuuron. Niin pienen, että ei pistä edes vihaksi. Meidän viljelykset voidaan kastella järvivettä pumpaten. Vaan kun maailmassa on paljon enemmän muuta, kuin puutarhaa. Vielä kerran: Sadetta, pliis!

Alla kasvimaa ja kasvulavat hennosti harsotettuina.

  Nyt alkaa viisarit lähestyä kriittistä pistettä, eli Emmerdalen alkua. Siis seuraavaan kertaan.

LAITURI, POTTU JA SAUNAN PESU

  Eilinen oli laituripäivä. Kahdeksalta lähdettiin hinaamaan uusiokäyttöön tulevaa laituria rikospaikalle.

  Juha liittyi porukkaan, kun pääsimme vanhaa palvelijaa purkamaan. Siinä ei kauan nokka tohissut, Ei Juhan porukkaan liittymisessä, eikä purkamisessa.

  Heikki koneineen tuli hoitamaan hommansa, ja päästiin uittamaan uusvanhat sillat paikoilleen.

  Samalla kaadettiin muutama kokolias leppä rannalta ja pari mäntyä vähän ylempää. Näin saatiin hippunen tilaa lisää, samoin siistyi miljöö. Minä pätkin  rungot samantien klapimittaan.

  Heiguli lastasi ylimääräisen maan ja oksat traktorin lavalle ja Simppa ajoi ne pois. Kaksi ison lavan täyttä niitä kertyi. He vievät myöhemmin vanhat laiturisillat ja pukin pois; poltettavat omiin tarkoituksiinsa, kestopuujätteet jäteasemalle. Samoin tuovat vähän soraa myllätylle alueelle. Homma toimii.

  Me kolme pääsimme varsinaiseen ammattiin, laiturin kasaukseen.

Kaikenlaista naplikoitia...

 ...ajoittaista arssinointia.... 

....hetkellistä ähellystä riitti pitkälle iltapäivään. 

Mutta lopulta voitiin miehissä todoteta: "Siinä se männä vinkertää!"

  Nyt on kaunis sunnuntaiaamu. Takana tappio tällä kertaa paremmalle "rakkaalle viholliselle". Kohta käväistään Hannun kanssa vielä laiturilla. Eilen jäi joku täkkipultti puuttumaan, ja moottorisahasta loppui bensa, joten tolppien tasus on kesken. 

  Antaa säätöjalkojen "hakea paikkaansa". Sitten käydään vielä säätämässä siltojen korkeus veden pinnasta sopivaksi. 

  Tänään on aikomus laitaa potut maahan. Hilppa istuttaa myös ainakin porkkanat, punajuuret ja herneet. Ehkä jotain muutakin; hän on istutuksen aikataulusta vastaava henkilö.

  Iltapäivällä pestään sauna ja saunatupa. Minä kantelen pihakalusteet jossain välissä paikoilleen. Eli meillä on vankka usko siihen, että tästä kehkeytyy vielä kesä. 

  Ajattelin myös, että aloitan leikkimökin kasauksen alajuoksujen asennuksella. Siinä on vähän pähkäilemistä, kun, tietyistä, mutta järkeenkäyvistä syistä, toteutus tulee olemaan ohjeista poikkeava. 

  Haneli on tällä tietoa tulossa kaveriksi ma. tai ti. On sitten Iiriksen mökkeröinen valmis, kun tyttö torstaina saapuu. 

  Nyt aamukahvin keittoon, sitä tietä askareisiin.

  Ps. Tästä tuli varsinainen kuvakirja, mutta kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa. Jopa enmmän, kuin kymenentuhatta. Kun kyse on allekirjoittaneen sanasta.

  PSS. Tuli eilen testattua, että muutama vuosi sitten Lidlistä ostettu kahluuhaalari tekee yhä reiän veteen.