HIIHTOLOMA

  Hiihtoloman ajankohdan jakautumiseen on tullut asetuksella vahvistettu muutos: Eteläisellä Luonterilla Avokkaansaaressa sijaitseva Saarela-niminen tila kuluu vuodesta 2017 lähtien Pohjois-Suomen hiihtolomaviikkon, sekä tarpeen vaatiessa sitä kronologisesti kalenterissa seuraavaan viikkoon. Mikäli olosuhteet sitä vaativat, mahdollistaa asetus Saarelan asukkaiden hiihtoloman ajoitukseen muutoksia ja pidennyksiä. Eli me vietämme hiihtolomaa.

  Eilen ei hiihdetty, kuin ahkiot perässä autolta mökille. Tänään käytiin tekemässä muutaman kilsan latu. Hyvä toki jäällä on hiihdellä ilman latuakin, ladulla vielä parempi. Eli jos ei lunta satele, tuuli umpeen tuiverra, meillä on huomenna latu alla, ylihuomenna asiat vielä paremmalla tolalla.Tai ainakin sukset. Paremmalla tolalla.

  Eilen tullessamme oli pumppu hoitanut lämpötilan +15 asteeseen. Illan kahussa oli jo parikymmentä. Tuuli melko navakasti. Illalla ja yöllä oli lähes pilvetöntä, kohti täyttymystään taivaltava kuu kuumotteli. Aamulla sitten pilvistä, karvan verran pakkasella, tuuli lähes tyyntynyt.

  Äsken tultiin suksimasta. Käytiin ihan vasiten Jänissaaren (sen pohjoisemman) kalliolta pari pientä mäkeä laskemassa. Kokeilemassa, pysyykö vielä pystyssä.

 No pysyttiin. Vaan eipä olleet kummoisia mäetkään.

  Kun kotiin palataan, pitää lähteä Hollolan ja Lahden runsaille sekä monipuolisille laduille taitojaan kokeilemaan. Sieltä löytyy tosi vaativiakin laskuja.

  Leivinuuni on aamulla lämmitetty, nyt siellä valmistuu jayhelihamureke. Pottujen keitinvesi lämpenee hellalla. Näkyy Hilppa jo salaatitkin loihtineen, kohta syödään. Kun aikaisin herää, niin tarvitsee aikaisin lounaan. Niin se menee. 

  Sitten pienet perräiset. Päiväkahveja odotellessa pitää mennä kantamaan saunaan vedet. Kahvin jälkeen mittauskairauksia tekemään. Ainakin salmen heikoimmiksi arvelemiltani kohdilta on pliktattava (kai jääperätutkimuksesta voi tuota maaperätutkimusta tarkoittavaa teonsanaa käyttää?). Jokunen reikä muualtakin reitin varrelta. Mikäli jää osoittautuu riittävän vahvaksi, ensi viikon alussa voidaan soraa tänne kuskata. Mikäli kaikille asiaan liittyville sopii. Haneli lähti tänä aamuna sian pieremän aikoihin Kuusamoon. Tulee lauantaina takaisin. Jonkin tutun mökille menivät saunanlauteita tekemään. Pilkkivehkeet sanoi mukaan ottavansa. 

  Haneli tulee varmasti sorakuskiksi, jos niin päätetään. Hegulilta en ole vielä kysynyt, mittailen ensin jään vahvuuden. Soraa pitäisi paikalle saada päivän varoitusajalla, näin minulle on kerrottu.

  Hyvissä ajoi, tavan mukaan, saunotaan. Eli ennen Emmerdaleja. Huomenna hiihdellään, luultavasti lenkkiä pidennetään. Linnupönttöjä ehkä ripustelen, lisääkin saatan tehdä näppästä. Viikonlopuksi näyttää lupaavan aurinkoista. Voisi ottaa evästä reppuun, lähteä kauemmas Luonterille sivakoimaan.

  Ei ole ainakaan lähimökeillä muita asukkaita. Jos olisi, tai tulee, saatan käydä kysäisemässä, haluavatko he liittyä kanssamme uudistettuun hiihtolomakäytäntöön. Uskon asetukseen voitavan kivuttomasti tehdä muutamia lisäyksiä.

   Eli elämä kulkee siten, kun sen pitää täällä kulkeakin. Rauhallisesti. Käpytikka, joka edellisellä reissulla kerran, pari, ilmoitti läsnäolostaan, tirskauttelee nyt ahkerasti. Aamulla palokärki päräytteli läheisessä niemessä. Joku tintti sirkuttelee harvakseltaa. Kohti kevättä kuljetaan.

HIIHDOT TAKANA, HIIHTO EDESSÄ

  Loppuivat lopulta kisat Lahdessa. Tuli vielä lejeerinkiä päätösmatkalla. Viisikö mitalia se Suomi sai? Ihan hyvä saavutus. Jos mäkimiehet olisivat männävuosien tasolla, olisi muutama lisää tullut.
  Hiihdot mm-kisoissa loppuivat, meillä alkoivat. Eilen käytiin tyypit uusilla Atomic'eilla ottamassa. Messilän jäällä käytiin. Ei arvattu puolen iän tauon jälkeen harjujen mäkisille laduille rynnätä. Hyvä niin. Liukkaat olivat sujuttimet. Ja ohuet, kevyet.   Olisi voinut ensimmäisestä laskusta tulla turpanuusku, jos suin päin oltaisiin laduille lähdetty.
  Ovat sivakat melkoisen metamorfoosin kokeneet sitten "rotanloukkujen" ja Järvisten. Hieman aluksi tökki, lykkiminen. Mutta pian taidot palautuivat. Vaikka ei järin  pitkää lenkkiä ensi alkuun tehty, tuntuvat reidet nyt lievästi helliltä. Erilaista rasitusta, kyllä ne oppivat, reituset. Tänään on loistava keli tulossa, joten ip. uudelleen jäälle. Ja keskiviikosta lähtien Luonterin maisemiin sujuttelemaan. 5-6 päivää saaressa ollaan, Ansaittua hiljaisuutta aistimassa. Sen verran työnsyrjään pitää takertua, että ripustan edellisellä reissulla tekemäni pöntöt odottamaan asukkaita. Ja kairailen muutaman mittausavannon. Jos vaikka saataisiin sitä soraa jokunen pikkulavallinen roudattua.

  Eilen huomasin, että taas tuuppaa joku taho "tykkäyksiäni" fb:iin. Saimoin kuluu tulevan Railin nimissä. Niitä poistelin, roskapostiksi merkitsin, estelin. Laitoin myös ilmoituksen tukeen. Sieltä oli yöllä tullut seuraava vastaus:

   "Thanks for your email. Unfortunately, we aren't able to provide support for spam reports from this email alias, but we do have other support channels available to help you secure your account or make this type of report. Learn more in the Help Center."

  Tuosta voisi päätellä, että vaikka fb kehottaa meitä haalimaan kavereita foorumilleen, ei se itse halua olla meidän kaverimme.
  No, oli vastauksessa vielä kehotus suojaamaan tili. Sen tein ohjetta noudattaen. eli vaihdoin salasanan. Kun etenin opastettua polkua, ilmoitti kone, että minulla on joku sellainen lisäys tililläni, jota en mahdollisesti ole itse sinne laittanut. Kysyttiin, haluanko poistaa sen. Tietysti halusin! Toivottavasti auttoi!!!! Se linkki, mistä löytää ohjatun tilinsuojauksen on tämä:

  https://www.facebook.com/help/www/287137088110949/.

  Jos vielä rupeaa pukkailemaan asiattomia juttuja, on jäljellä Plan B ja Plan C.

  Plan B, eli kevyempi versio on se, että lopetan fb-tilini ja luon uuden. Tässä tapauksessa täytyy tarkkaan miettiä, onko puljaus aiheuttamansa vaivan arvoinen.

  Jos päädyn Plan B:hen, ja ja siitä huolimatta esiintyy aiheetonta vittuilua, on edessä Plan C, eli tyystin kaikkien fb-yhteyksien lopettaminen.

  Plan C voi tulla kyseeseen ilman nykyisen profiilin lopettamista, uuden luomista. Kuulostellaan, katsellaan, mitä tapahtuu. Jos haitat jatkuvat, sen hetkisestä kyrpiintymisaste määrää, valitsenko Planin B vai C.

  Nyt te kysytte, että mikä on Plan A? No se on tietysti pidättäytyminen nykyisessä käytännössä, eli pysähtyneisyyden aika. Siihen olen vielä liian selväjärkinen.

  Kävin välillä kuikkaamassa fb:n toimintalokia; ei olut yhtään toivomatonta vierailua. Ei sitten eilisillan ole näkynyt. Uskotaan, toivotaan, skeptisinä odotellaan, onko syytä ryhtyä totettamaan seuraavia "pläänejä!"

  Hilppa on tällännyt karjalanpaistin uuniin muhimaan, siis katsomaan jokin tallenne hiihtoloman aikana luvattoman pitkäksi venyneeltä listalta.

PS: Huomenna mennään päivänäytökseen katsomaan "Tom of Finland".

PPS. Ei me eilen ihan keskenään jäällä oltu:

PERPEETUM MOBILE

  Aika tohinaa ollut muutama päivä. Nyt tuntuu suorastaan oudolta; olen yksin. Vein äsken Annin ja Katriinan junalle, visiitillä olleen Elinan kotiinsa. Hilppa, Anna ja Iiris lähtivät ulos. Siunattu tila! Hiljaisuus!
  Vaikka mukavaa oli, kun oli elämää kotona. Ja Iiris nautti! Aika nokkela tyttö, se Iiris. Sanoi Anttolan likoille, että kiva, kun tulitte käymään. Outoa kuulla tuollainen lause alle kaksi ja puolivuotiaan suusta. Jostain oli kuullut, osasi soveltaa tilanteeseen.
  Melkoinen ikiliikkuja tyttö on myös. Ei juuri paikoillaan ole, paitsi jos saa katsoa Pikkukakkosta. Ja tiukkaa tekee välillä silloinkin. Puuhaa pisaa, ja mielikuvitusta erilaisiin leikkeihin. Ja päälle maistuu ruoka. Varsinkin, kun sattuu mieleistä tarjolle. Yhtenä päivänä tempaisi kolme annosta spagettia ja jauhelihakastiketta, tänään viisi lihapullaa ja keon pottumuusia.

  Iiris on ollut kahtena päivänä kisoissa. Eilen oli katsomassa pronssiviestin. Hain sitten tytön Hollolaan, Anna ja isommat tytöt olivat iltaan asti katsomassa mäkikisaa. Tykkäsivät "maalaistytöt" meiningistä ja tunnelmasta. Tänään oli Iiriksellä, Annalla myös, vapaapäivä. Huomenna menevät Jonin kanssa porukalla hiihtostadionille. Pakkasta ja pilvipoutaa näyttää olevan ennusteessa.

  Heikkinen sitten kaatui, kuuntelin sen radiosta. Kovia ovat hojeltumaan, milloin toisen aiheuttamana, milloin ihan muuten vaan. No, ehkä karvaampaa olisi ollut kiritappio Ruotsille, mahdollisesti Sveitsille myös. Kisat jatkukoon pystyasennossa, onhan siellä joku matka ja hyppy vielä jäljellä.

  Joni tulee illemmalla paikkaamaan Annin ja Katriinan jättämää aukkoa. Eli sunnutai-iltana sitten ollaan taas kahdestaan. Iiris viihtyi tylystä ilmeestään huolimatta hyvin Annin ja Katriinan kanssa, mutta varmasti on illalla ilo katossa, kun "pappa" tulee.

  Käytiin viikolla Hilpan kanssa ostaa päräyttämässä sukset. Ja monot myös. Sekä sauvat. Ihan sillä persolla ostettiin, että jäällä Anttolassa sivakoidaan. Pertsaa, mitäs Pertsa muuta.
  Karvapohjasukset sai myyjä meille myytyä. Minä kun kerroin, että en suin surminkaan halua sekaantua voideltaviin kapineisiin. Nuo pitäisi olla sellaiset, että pelittää.
  Kahdessa kaupassa ensin käytiin, kolmannesta ostettiin. Täytyy sanoa, että myyjällä on väliä. Noissa ensimmäisissä sattui meitä palvelemaan niin asiantuntematon henkilö, että ei tehnyt mieli ryhtyä kauppaa hieromaan. Kolmannesta sitten löytyi mies, joka tiesi mistä puhui. Joten kaupat syntyivät.
  Tuossa ensi viikon puolivälin paikkeilla on tarkoitus Anttolaan lähteä. Olisivat vaan kelit kelvolliset, niin pääsisi kunnolla verestämään n. 30:n vuoden takaisia hiihtotaitoja.

  Nythän siellä alkoi sadella lunta! Vai räntääkö lienee? Kisoissa taitaa olla joku yhdistetyn mittelö menossa. Joo, avasin tv:n. Sprintti näköjään. Tarkoittaako se, että ne hyppäävät lyhyen matkan? Ihmeellisiksi ovat pohjoismaiset lajit menneet.
  Huomenna naisten 30 kilsaa yhteislähtönä ja joukkuemäki, sunnuntaina miesten viiskymppinen, yhteislähtönä myös. Vapaalla hiihtotavalla nuo hiihdot. Niin kai mäkikin.
  En tiedä, ketä noille "kuninkuusmatkoille" meiltä on lähdössä. Heikkinen varmaan. Oisko Musti? Krista? Kerttu? Iivo? Näkkyypähän.

  Anni sanoi, kun asemalla hyvästeltiin, että houkuttelee Tainan ja Hanelin meille kylään, taka-ajatuksena tietysti, että tytöt pääsevät Messilään laskettelemaan. Saapa nähdä; Haneli ei ole ihan hypyn kengässä innokas lähtemään, Tainalla on varmaan vaalikiireitä muutenkin kiireisen elämänsä jatkeeksi. Mutta toivottavasti aikaa löytyy, vielä näille lumille.

  Siellä tulee nyt "jalkarättejä" ihan tulemalla. Varmaan Lahdessakin. Pistänee huoltoryhmät hommiin. Sitä yhdistetyn sprinttiä ajatellen, meinaan. Suomi näkyy lähtevä kuudennelta sijalta hiihtoon. Onnea matkaan!
  Nyt alkaa ulko-ovelta kuulua kolinaa. Täytyy lopetella. Lukemisiin.

VÄLIURHEILIJAN PENKKIPÄIVÄ

  Uusi suomalainen sanonta: "Menetetty kulta on isompi asia, kuin voitettu pronssi."  Ja uusi hollollolais-anttolainen: "Paras kaatukoon." Se penkkiurheilijoita armahtavaa välipäivää viettävistä kisoista.

  "Moonlight" voitti sitten parhaan elokuvan Oskun, käsittääkseni pienten sekoilujen maustamana. En asioita tunne, tiedä, mutta olikohan sekin, siis "Moonlightin" voitto, tölväisy Ttumpin suuntaan. Oli Mr. President saanut gaalassa muutenkin aikamoista ryöpytystä. Eli valistunut arvaus: Jos Hilarysta olisi tullut pressa, niin "La La Land" olisi voittanut. Jos näin on, niin ensimmäinen, luultavasti myös viimeinen, hyvä asia Trumpin valinassa.

  Uutisrintamalla puhuttavat Kiemungin kiemurat ja Fox-kanavan ruotsalainen "turvallisuuserikoisruotsiasiantuntija" Nils Bild. Hän on tittelinsä arvoinen. On onnistunut turvallisesti pysymään erikoisen tuntemattomana, aina Ruotsia myöten.
  Trump, kuten tapanaan on, on kunnostautunut eväämällä joidenkin lehtimiesten osallistumisen Valkoisen talon lehdistötilaisuuteen, ja ilmoittamalla osallistumattomuudestaan saman talon järjestämille lehdistöillallisille. No, kyllä kai miehellä ruokaa riittää ilman noita illallisiakin. Mutta jostakin tuo kertoo. Tuntuu siltä, että maailman vapain maa haluaa tietyillä osin rajoittaa lehdistönvapautta, tietyillä antaa sitä entistä enemmän. Keskimäärin kaikki kunnossa, vai?

  Iiris-tyttönen tuli äitinsä kanssa lauantaina viikoksi kyläilemään. Armottomasti kohti maisterin papereita kiiruhtava Joni tulee vasta ensi viikonlopuksi. Aikovat Anna ja Iiris muutamana päivänä kisoihinkin mennä. Jonin serkkuja Australiasta on Lahdessa, heidän kanssaan menevät, torstaina mukana myös Hanelin ja Tainan tytöt. Minä tyydyn sohvan pohjalta seuraamaan. Eiköpä huomenna Kristalle ja jollain matkalla sisuuntunelle Iivolle metallia kaulaan vielä ripusteta. Ja naisten viestijoukkueelle.

  Iiris on kyllä mainio pakkaus. Edellisellä käynnillä lupasin ostaa hänelle pehmeän pallon, kun sellaista kyseli. Kun laauantaina tulivat, kysäisin: "Mitä se Peppe-Pappa lupasi hankkia?"
  "Pallon", vastasi tyttö heti. Niinpä, olin ostanut jopa kaksi, pienen, ja vielä pienemmän. Kun tänä aamuna Hilppa ja Iiris palloja toisilleen vierittelivät, menivät ne molemmat lopulta sohvan alle. Iiris huutamaan: "Peppe, tule pelastamaan!" Minä paikalle kepin kanssa tenhottaen: "Pelastuspartio Bianca pelastaa pallot!" Tästä innostunut Iiris kiljumaan: "Pelastuspartio pien ankka pelastaa!"

Kuvassa Iiris apulaisemäntänä eilisiltana.

  Sprintin loppukolarin Iiris missasi päiväunien päällekkäisyyden vuoksi. Yhdistetyn joukkuekisan hiihto tuli osittain seurattua.

  Kävin aamulla Nesteen TI-hallissa pesemässä Tiilikaisten auton. Huomenna se menee Järviselle määräaikaishuoltoon. Kuten muistatte ja tiedätte, auto kannattaa käyttää määräaikaishuollossa, ettei tule odottamattomia vääräaikaishuoltoja. 

  Kun tuolta pesureissulta palasin, oli naisväki lähdössä ulos. Siskonmakkarasopan olivat jo ehtineet valmistaa. Eli kohta syödään välipäiväsoppaa.  

  Ensimmäisen kappaleen lopuksi kirjoitin, että "se kisoista". Niihin olen näköjään vielä muutaman kerran viitannut. Nyt en enää viittaa, en twiittaa, enkä vähään aikaan piittaa. Vaan tällään vielä lopuksi ahkeran keittiöapulaisen kuvan. Hän oli kuulema ollut osaltaan mukana siskonmakkarakeiton valmistusprosessissa. "Mitä useampi kokki, sen huonompi soppa", sanotaan. Luulen kuitenkin, että meidän keittomme on välttänyt kokkipaljouden asettaman karikon.

TERVEEN PAPERIT?

  Vuoden ensimmäinen mökkireissu takana. Hollolaan oli tärähtänyt sillä aikaa talvi, lunta oli enemmän kuin Anttolassa. Tiijä, vaikka lumikenkäilemään pääsisi?
  Eilen siis palattiin, kisakaupungin naapuriin asetuttiin. Talviset ovat ainakin kelit. Tänään paisteli aurinko aika lailla, iltapäivästä lievästi lunta riputteli muutaman asteen pakkaskelissä.
  Kisahuuma ei ole vielä iskenyt, on ollut muuta; aamupäivällä kaksi aikaa putkeen Salpakankaan Terveysasemalla. Ensin kymmeltä lääkärillä, perään, varttia myöhemmin, suuhygienistin piinapenkki.
  Olin puolitoista viikkoa sitten käynyt labrassa verikokeissa, tuloksena tulokset 21:stä kokeesta. Siis melko tuloksellinen labrakäynti. Lääkärisedän kanssa käytiin läpi nämä tuloksekkaan käynnin tulokset. Lukuunottamatta kokonaiskoleterolia olivat tulokset viitearvojen rajoissa. Vaikka kokonaiskolesteroli oli hieman vuodessa kohonnut, ei lääkäri katsonut aiheelliseksi lääkitystä määrätä, koska huonon sekä hyvän kolesterolin arvot olivat ihan jees, ja niiden suhde kohdillaan, mikäli tulin oikein ymmärtäneeksi. Eläinrasvoja kehotti hän välttämään, samalla kun uusi tarvitsemani lääkkeen reseptin vuodeksi eteenpäin.
  Eturauhaskoekin antoi minun kannaltani oivallisen tuloksen, sokerit, munuaiset, maksat, mitä kaikkea niitä nyt olikaan, sallituissa puitteissa. Joten ei tullut vielä komennusta korkealaitaiseen. Jos joku nuoremmista ei viittausta ymmärrä, selvennettäköön, että, ainakin ennen muinoin, saattoi eläinlääkäri sairasta lehmää tai hevosta katsomassa käytyään todeta, että ainoa oikea ratkaisu on korkealaitainen, eli kuljetus teurastamoon.
  Suuhygienistillä vietin epämielyttävän puolituntisen. Aina sitä hammaskiveä pakkaa syntymään, vaikka kuinka säännöllisesti harjan kanssa heiluu, hammastikkua uutterasti käyttää. Vaikka en enää tupakoi, voipi olla joskus liiallisuuksiin karkaileva kahvijuonti osaltaan edesauttamassa hammaskiven kasvumahdollisuuksia. Tämä on tosin ikioma päätelmäni, en tullut asiaa rva. hygienistiltä kysyneeksi, vaikka olin aikonut. Kai tuolilta pääsyn helpotus karkoitti kaikki järkevät ajatukset kaalistani. Kiittää kuitenkin ovella muistin. Vaikka, suoraan sanottuna olisi tehnyt mieli kirota. Mutta ei kaikki voi aina olla mukavaa.
  Toisekseen, tuosta tupakoinnista: eihän minulla tarkemmin ajateltuna ole mitään sen tueksi, että tupakointi aiheuttaa hammaskiveä. Kuvitelmia kuvitelmien perrään, sano.

  Kolesterolista vielä. Hilpan kanssa syömme koko lailla samalla tavalla. Itse asiassa ennen eläköitymistään rouva söi arkisin ravintolalounaan, minä useimmiten jonkin itse kyhäämäni salaatin. Joten minä söin jopa terveellisemmin. Kuitenkin Hilpan kokonaiskolesteroli on huomattavasti omaani alhaisempi. Tulimme lopputulemaan, että se johtuu geeneistä. Sitten Hilppa, asiasta kiinostuttuaan, tovin goolailtuaan, heitti uuden hypoteesin. On nimittäin niin, että suodattamaton kahvi lisää kolesterolia. Ja espressoa olen jo kauan hörppinyt tasaiseen tahtiin; vähintään yksi tupla-sellainen iltaisin, monasti toinen tupla kaupungilla käydessäni. Myös pressopannulla olen kotona itselleni päiväkahvit aika ajoin valmistanut. Porokahvia en sentään ole hörppinyt, kuin joskus kesäisin Hanelin kanssa nuotalla.
  Olkoon tuo kahvin vaikutus todellinen tai ei, en aio iltaespressosta luopua. Päivisin en enää TRIOssa käy koleterooriarvojani huonontamassa. Kaikesta nautinnosta ei ole hyväksi luopua. Jos korkealaitaisen tulo tuosta iltakahvista aikaistuu, olkoon niin. Sitä paitsi: mistä tuonkin Hilpan netistä löytämän artikkelin todenperäisyyden tietää. Ei lääkäritaholta minulta ole koskaan, ainakaan kolesterolin yhteydessä, udeltu kahvitottumuiksistani. Joten kaikki maailman kahvijuojat, liittykää aamu-, väli-, päivä-, väli-, ja iltakahvijoukkoon.

  Huomenna tulevat Anna ja Iiris. Viikko totutusta mukavalla tavalla erottuvaa elämää edessä. Kai kisojakin tulee tv:sta seurattua. Minähän jopa katsoin eilen sprnttifinaalit. Välierät jäivät tärkeän kulttuuriohjelman, Emmerdalen, vuoksi näkemättä.

  Joten hyvää kisaviikkoa kaikille, kuinka sen sitten vietättekin. Me vietämme, kuten vietämme. Ja seuraavalla viikolla luultavasti taas noihin allaoleviin maisemiin. Kuten laiturista huomaatte, on vesi Saimaassa melko matalalla. Saisi keväällä lähteä roimasti nousemaan.

UUTISIA SAARINÄKÖKULMASTA

  Kokolailla viisi vuorokautta ollaan täällä vietetty. Kontaktit muihin ihmisiin, puhelinta ja somea lukuunottamatta, ovat olleet niukkoja; pari ohiajavaa kelkkamiestä (voi ne olla naisiakin), yksi pilkkihenkilö kauempana ulapalla, yksi katiskan kokija Luonterin eteläpäässä, ja yksi ohihiihtäjä koiran kanssa. Ohihiihtäjä on ainoa, jonka kanssa tuli muutama sana vaihdettua. Ei kuitenkaan olla mökkihöperöiksi tultu. Muusta höperyydestä saa lukija olla omaa mieltään.
  Hyvin on aika kulunut. Huomenna ap. startataan kohti Hollolaa. Tarkoituksena on kisaviikon jälkeen taas tulla muutamaksi päiväksi saareen.

  Viime yö oli reissun kylmin, -12 näytti mittari aamutuimaan. Lauhtumaan se alkaa, ilalla tulee lumimyräkkä. Toivottavasti ei niin rankka, että tuottaa vaikeuksia auton pois saamiseen parkkipaikaltaan. No, kyllä Heguli, tai poikansa Simo, varmaan ovat tien lingonneet. Jos eivät, apua ainakin saa.

  Paikallisista kuulumisista sen verran, että keväkäräjien asialistaa olivat jo kivillä läpikäymässä. Eivät sivullisille paljastaneet sisältöä. Aikanaan selviää, ei ainakaan vielä ole haastetta näkynyt.

    Suomessa jyllää norovirus. Se on kausiluoteinen. Pidempään on ollut liikkeellä morovirus. Se on lähtenyt liikkeelle Tampereen seudulta, ja levittäytyy hitaasti laajemmalle alueelle. Sitten on vielä maailmanlaajuinen horovirus, joka vaivaa pientä joukkoa naispuolisista lajitovereistamme. Se lääketieteellisestä näkökulmasta.
  NASA kertoo tänään eksoplaneettoihin liittyvästä uudesta löydöstä. Saari jää mielenkiinnolla odottamaan.
  YLE uutisoi, että rönsyilevä jaarittelu saattaa kieliä alkavasta muistisairaudesta. Tutkimuksen mukaan Agatha Christien kirjoissa ja Ronald Reaganin puheissa alkoi louppuaikoina huomata muutoksia. Omalta kohdaltani voin arvioida, etten puheissani liiemmin jaarittele. Johtuuko siitä, etten liiemmin pidä puheita? Kirjoitusten osalta ovat muut soveliaampia tekemään arvioita.
  Poliisi on saanut kiinni kaksi Köyliön vankilasta karannutta vankia. Hyvä, että saivat. Ennen kuin ehtivät jäälle piispaa kohtaamaan.
  Raumalla on esimerkillisen tunnollinen bussikuski. IL:n mukaan bussi törmäsi eilen suojatiellä jalankulkijaan, mutta kuski jatkoi matkaa kiireeseen vedoten. Eivat saa odottelijat pysäkille paleltua, eivät!
  "Nettimajurit" ovat vieneet kolmelta yli viiskymppiseltä heinolalaisnaiselta huomattavia summia. Kannattaisi huijareiden vaihtaa imagoaan. Alkaa tuo usalaissotilasstatus olla kulahtanut. Kokeilkaa välillä vaikka syyttömästi konkurssin läpikäyneen, tai perheensä kolarissa menettäneen roolia.
  Laine taas maaliteossa, samoin Komarovin Leksa. Mm-kisojen avajaiset tänään.....

....näitä ihmetteli Peppe.

  No joo. Tänään vielä saunotaan, huomenna ollaan taas ihmisten ilmoilla. Ihan sopivasti; Lidlin uudet tarjoukset tulevat voimaan, tuore tv-lehti on ilmestynyt. 

  Perjantaina varmaan tulee sauvailemaan hyökättyä. Maalikylien rutiinit palautuvat nopeasti. Anna ja Iiris tulevat ensi viikoksi meille, Joni vasta sitten viikonlopuksi. Ja Anni sekä Katriina bussimatkailevat keskiviikkona  myös Lahteen, siitä allekirjoittanen hakemana Hollolaan. Joten viikon kuluttua on hieman enemmän ääntä ja elämää ympärillä, kuin nyt hiljaisessa tuvassa kirjoittaessani. Hiljaisuuden rikkoo ainoastaan ilpin maltillinen hurina ja Hilpan kirjansivujen kääntely. 

  Nyt pitää virittää hellaan tulet. Lounaaksi on luvassa viimeisistä eväänrippeistä koostuva pyttipannu.

  Aamulenkillä oli Luonterilla hieman häkkärää. Näkemiin viikoksi, pariksi. Luonteri. 

VIETETTYÄ AIKAA

  Eilisen lumi,- räntä, ja vesisateen jälkeen tämä aamu valkeni tuulisena, -1 astetta mittarissa, raput niin liukkaina, että kusireisulle piti mennä peukalo keskellä kämmentä, vai mieten se oli?
  Eilen tosiaan sateli märkää lunta, illemmalla vettä, niin että lähes tupapäivä siitä muodostui.

Eilisaamuna oli navetanmuuri lumen koristelema.

Tietysti pakolliset hommat tuli tehtyä. Minä kävin myös aamupuoleen dallaamassa Aittalahenselällä pienen lenkin. Harmaata oli, ei tarvitse kuvaa mustavalkeaksi käsitellä.

  Kävin samalla tarkastamassa Pöytäniemessä juhannuskokkotilanteen. Ei voi Mäkitien Jukkaa saamattomaksi viimehetken sauhuajaksi parhaalla tahdollakaan nimittää, sillä tuolle vuosikymmeninä traditioksi muodostullee kokkokalliolle oli jo roudattu ensi juhannuksen tarpeet!

  Muuten eilispäivä kului lueskellen, paria tallenetta katsellen. Nyt te kysytte, että kuinka saaressa olo eroaa kotoa olosta? Mitä siihen vastaisin, kysyjälle kertoisin? No, eroaa se: Täällä ei tarvitse hakea lehteä postilaatikosta, mennä suihkuun, eikä lähteä Lidliin.

  Vakavasti puhuen on täällä oleminen omaa luokkaansa jo siksi, että on täällä. Se tunne, kun aamutarpeileen tarpoo pihavalon loistessa eilisen sateen jäljiltä vielä pehmeää polkua pitkin, tai kun virittelee uuneihin tulta, tai kun kantaa saunavedet valmiiksi, täyttää kiukaan ja padan tulipesät "napsausta vaille", kiikuttaa rantapolkua pitkin avannolta paria hinkkiä talousvettä, tai kun ihan muuten vaan seisahtuu aistimaan hiljaisuutta, jota ei vielä riko, tai paremminkin mausta, edes lintujen ääntely, on siinä kaikessa jäljittelemätön fiiliksensä. Q.E.D.

  Eilen juttelin Pesosen Heikin kansaa soran tuomisesta saunarannalle. Heguli kysyi: "paljonko on jääätä?" 

  "Reilut 35 senttiä, vesiavannon kohdalla", vastasin. 

  "Hetkonen", tuumasi mies, tuhisi aikansa, jatkoi, "siinä ja siinä, pitää kuitenkin muutamasta paikasta matkan varrelta vielä mitata".

  Heikki paljasti minulle kaavan,millä oli asiaa ynnäillyt: Rautajään vahvuus sentteinä potenssiin kaksi kertaa neljä. Eli 35*35*4=4900 kg. Hän muisteli, että Hanelin traktori kärryineen painaa siinä 3000 kiloa, sorakuorma parisen tonnia. 

  Päätimme, että mittaan jään vahvuuden muutamasta kohtaa. Jos se on vähintään samanlaista, voidaan sorahomma tehdä parin viikon kuluttua, seuraavalla reissullamme.  Ja vajailla lavallisilla; se ja sama, ajaako tuon puolen kilsan matkan kahdesti, vai neljästi.

 Mihin tuossa soraurakassa sitten Hegulia tarvitaan? Kun sorakauppias toimittaa tavaran rantaan, Haneli kuskaa yli. No, Hegulia tarvitaan tietysti lastaamaan "mehumaijallaan" sora lavalle. Ei niin, että minulla mitään lapiohommoa vastaan olisi, mutta....

  Kello on kuusi. Minä viritän nyt tulet leivinuuiin. laitan kahvit porisemaan.

  Uuni loimottaa, 1. kahvit juotu, rouva nukkuu vielä, ensimmäiset uutiset alkoivat. Trump on kuulemma ollut vallassa kuukauden. Vasta! Tuntuu, että mies on mokaillut jo ainakin yhden virkakauden normaaliannoksen verran.

  Nyt jatkuvat Avokkaan uutiset. Kunhan uuni on valmis, tulee se saamaan sisuksiinsa hevospaistin. Kävi näet niin, että Haneli oli, omassa sanassaan, sekaantunut polleen. Ei tietysti siinä mielessä, kuin te hävittömät ajattelitte. Käsittääkseni Hanelilla ja muutamalla hänen kaverillaan on tapana hankkia lopetettavaksi tuomittuja hevosia. Ollaan ennenkin jotain maistiaisia saatu. Kerran savustettunakin. Hyvää on ollut. Jos polleja kasvatettaisiin syötäviksi, saattaisi kantani olla toinen, näin ollen syön ilman isompia kolkutuksia.

  Tänään on myös saunapäivä. Varmasti jokinlainen lenkki jäällä kävellään. Tuulista kyllä on, mutta näyttäisi hiipuvan. Ilma alkaa kylmetä, tänään on pilvistä, huomenna saattaa arskakin paistella.

  Oltiin ajateltu, että kerran käydään kylillä kaupassa. Nyt näyttää, että pärjätään näin. Kiitos Hanelin pollepaistin. Pehmeä leipä saattaa loppua, mutta näkkäriä on. 

  Ei toki pitkä matka, ei ajallisesti, eikä kilsoissa, olisi jäätietä kaupaan usmuuttaa, mutta ei hirveästi innosta. En ainakaan siinä suhteessa ole tullut isä-Erkki-vainaaseen; hän kun ennen muinoin kesäisin kävi joka päivä kylillä (venellä yli, 25 km sivuunsa autolla). Jos ei muuten, niin Ilta-Sanomat ostamassa. Ja tuttujen kanssa rupattelemassa, seuramies kun oli. Minä en ole. Seuramies. Enkä Iltis-fanaatikko. 

  Kello kolkuttelee seitsemää. Hilppa alkaa vääntäytyä pystyasentoon. Minä suoriudun aamun toiseksi tärkeimmille kahveille. Menee se aika näinkin.